Matkustajaliikenteen vapautuminen

VR:n kannalta tässä piilee kuitenkin melkoinen riski. Kansainväliset operaattorit ovat sen suuruusluokan tekijöitä, että niillä voi hyvinkin olla resursseja oman ”laivaston” hankkimiseen.

Ihmettelisin kovasti, jos joku operaattori, joka ei muuten liikennöi Suomessa rautateillä, pistäisi tänne pystyyn omaa liikennettä. Ratakapasiteetti rajoittaa, paljonko uutta tarjontaa raiteille mahtuu, eikä monilla yhteysväleillä riitä kysyntääkään kovin suurelle lisätarjonnalle. On aika vaikea rakentaa niin suurta liiketoimintaa, että sitä varten kannattaa rantautua Suomeen.

Jos HSL:n lähijunaliikenteen kilpailutuksen voittaa joku muu kuin VR, tulee siitä yksi potentiaalinen operaattori, joka voisi aloittaa omaa kauko- tai lähiliikennettä. Tuon operaattorin riskinä kuitenkin on, että HSL:n lähiliikenteen sopimuskauden päätyttyä se voi menettää tuon tukijalkansa ja sitten käsiin jää vain pieni markkinaehtoinen liikenne. Tietysti operaattori voi laskea sen varaan, että HSL:n lähiliikenteen sopimuskauden aikana hallitukset ehtivät vaihtua moneen kertaan ja välissä voi tulla joku hallitus, joka kilpailuttaa junaliikennettä laajemmin.
 
Ihmettelisin kovasti, jos joku operaattori, joka ei muuten liikennöi Suomessa rautateillä, pistäisi tänne pystyyn omaa liikennettä. Ratakapasiteetti rajoittaa, paljonko uutta tarjontaa raiteille mahtuu, eikä monilla yhteysväleillä riitä kysyntääkään kovin suurelle lisätarjonnalle. On aika vaikea rakentaa niin suurta liiketoimintaa, että sitä varten kannattaa rantautua Suomeen.

Jos HSL:n lähijunaliikenteen kilpailutuksen voittaa joku muu kuin VR, tulee siitä yksi potentiaalinen operaattori, joka voisi aloittaa omaa kauko- tai lähiliikennettä. Tuon operaattorin riskinä kuitenkin on, että HSL:n lähiliikenteen sopimuskauden päätyttyä se voi menettää tuon tukijalkansa ja sitten käsiin jää vain pieni markkinaehtoinen liikenne. Tietysti operaattori voi laskea sen varaan, että HSL:n lähiliikenteen sopimuskauden aikana hallitukset ehtivät vaihtua moneen kertaan ja välissä voi tulla joku hallitus, joka kilpailuttaa junaliikennettä laajemmin.

Mulla on sellainen mielikuva että Ruotsin SJ tai joku muu iso skandinaavinen operaattori voisi aloittaa liikennöinnin Suomessa. Se riippuu aika pitkälti siitä että Tornion rata saa sähköt, ja nythän hallitus on luvannut niitä. Ruotsalaisilla on ollut haluja aloittaa henkilöliikenne Oulu-Haaparanta-Boden-(Luulaja). Jos se toteutuu niin se voisi laajentua pohjoisesta muualle Suomeen.

t. Rainer
 
Operaattorin markkinoille tulolle on monta estettä. Yleisin esitetty syy on sopivan kaluston puute. Raideleveys ei ole tässä suurin kompastuskivi. Yksinkertaisesti ei ole käyttämättömiä kalustoeriä, jotka voisi siirtää tänne noin vain, esimerkiksi telit vaihtaen. Keskieurooppalaisten junatyyppien perusongelmana on niiden kapeus (kuten Dm12:ssa), mikä heikentää matkustusmukavuutta olennaisesti. Ruotsalaiset ja norjalaiset junat ovat yhtä leveitä, mutta sähköjärjestelmä erilainen.
Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska käytännössä on kuitenkin hankittava uutta kalustoa. Vaikeutena on pikemminkin jälkimarkkinoiden pienuus. Jos nimittäin toiminta kaatuu kaluston hankinnan jälkeen, mitä sillä tehdään silloin? Junatyypin pitäisi olla sellainen, että sitä voi käyttää muualla Pohjolassa vain telit ja sähköjärjestelmä vaihtaen (ellei sitten tehdä suoraan kaksisysteemistä). Toinen mahdollisuus on yhteensopivuus Venäjän kanssa.
Toiminnan aloittamisessa on aikataulutusongelma. Parhaimmillaankin uuden kaluston hankinta vie pari vuotta, jos se on valmiiksi tyyppihyväksytty ja sisään ajettu. Ennen sitovaa ostopäätöstä operaattorilla on oltava varmuus sopivan ratakapasiteetin saannista. Voisi ajatella yhden junayksikön hankintaa ensin sekä sen hyväksyttämistä ja testaamista. Sekin vaatisi melkoista alkupanostusta.
Juha
 
Operaattorin markkinoille tulolle on monta estettä. Yleisin esitetty syy on sopivan kaluston puute. Raideleveys ei ole tässä suurin kompastuskivi. Yksinkertaisesti ei ole käyttämättömiä kalustoeriä, jotka voisi siirtää tänne noin vain, esimerkiksi telit vaihtaen. Keskieurooppalaisten junatyyppien perusongelmana on niiden kapeus (kuten Dm12:ssa), mikä heikentää matkustusmukavuutta olennaisesti. Ruotsalaiset ja norjalaiset junat ovat yhtä leveitä, mutta sähköjärjestelmä erilainen.
Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska käytännössä on kuitenkin hankittava uutta kalustoa. Vaikeutena on pikemminkin jälkimarkkinoiden pienuus. Jos nimittäin toiminta kaatuu kaluston hankinnan jälkeen, mitä sillä tehdään silloin? Junatyypin pitäisi olla sellainen, että sitä voi käyttää muualla Pohjolassa vain telit ja sähköjärjestelmä vaihtaen (ellei sitten tehdä suoraan kaksisysteemistä). Toinen mahdollisuus on yhteensopivuus Venäjän kanssa.
Toiminnan aloittamisessa on aikataulutusongelma. Parhaimmillaankin uuden kaluston hankinta vie pari vuotta, jos se on valmiiksi tyyppihyväksytty ja sisään ajettu. Ennen sitovaa ostopäätöstä operaattorilla on oltava varmuus sopivan ratakapasiteetin saannista. Voisi ajatella yhden junayksikön hankintaa ensin sekä sen hyväksyttämistä ja testaamista. Sekin vaatisi melkoista alkupanostusta.
Juha

Jos operaattori aloittaa esim Luulaja-Oulu yhteydellä niin samaa junaa tuskin ajettaisiin koko matkalla vaan juna vaihtuu siellä missä vaihtuu raideleveys ja sähköjärjestelmä. Jollakin käytetyllä, esim itä-euroopasta ostetulla tai vuokratulla junalla voisi ajaa sitten Suomen puolella. Ellei VR myy ylijäämäkalustoaan pois?

t. Rainer
 
Toinen este markkinoille tulolle on ratakapasiteetin puute. Väitetään VR käyttävän kaiken nykyisen vapaan junakapasiteetin. Liikenteen lisääminen edellyttäisi ainakin merkittäviä uudelleenjärjestelyitä. Jos VR:n nykyliikenne on etusijalla, uuden yrittäjän junat joutuisivat väistämään niitä. Tällöin voi olla vaikea löytää taloudellisesti järkeviä aikataulupolkuja, siis tarpeeksi nopeita ja sopivaan ajankohtaan. Junamäärän lisääntyessä nopeustaso todennäköisesti laskee.
Yhtenäisen, koko maan kattavan aikataulujärjestelmän ylläpitäminen on vapaassa kilpailussa hankalampaa. Mikä taho sellaisen laatii? Kyynisesti ajatellen yksityisen operaattorin ei välttämättä kannata sellaisesta välittää, jolloin liikennöinti voidaan optimoida muiden seikkojen suhteen, esimerkiksi mahdollisimman tehokkaan kalustonkäytön.
Juha
 
Yhtenäisen, koko maan kattavan aikataulujärjestelmän ylläpitäminen on vapaassa kilpailussa hankalampaa. Mikä taho sellaisen laatii? Kyynisesti ajatellen yksityisen operaattorin ei välttämättä kannata sellaisesta välittää, jolloin liikennöinti voidaan optimoida muiden seikkojen suhteen, esimerkiksi mahdollisimman tehokkaan kalustonkäytön.

Tyhmempi ajattelisi että kun ratakapasiteetti jaetaan, niin samasta datasta saisi myös juna-aikataulut... Lisäksi liikennekaaressahan määritellään noita yhteisiä tietovarantoja, mihin kaikkien liikennemuotojen tietoja täytyy lähettää. Nykyinen finap ei toki ole ihan sillä tasolla, mutta voisi ajatella että standardoinnin myötä siellä alettaisiin vaatimaan aikataulut suoraan yhteensopivassa muodossa (estim. GTFS tai Netex).
 
Toinen este markkinoille tulolle on ratakapasiteetin puute. Väitetään VR käyttävän kaiken nykyisen vapaan junakapasiteetin. Liikenteen lisääminen edellyttäisi ainakin merkittäviä uudelleenjärjestelyitä. Jos VR:n nykyliikenne on etusijalla, uuden yrittäjän junat joutuisivat väistämään niitä. Tällöin voi olla vaikea löytää taloudellisesti järkeviä aikataulupolkuja, siis tarpeeksi nopeita ja sopivaan ajankohtaan. Junamäärän lisääntyessä nopeustaso todennäköisesti laskee.
Yhtenäisen, koko maan kattavan aikataulujärjestelmän ylläpitäminen on vapaassa kilpailussa hankalampaa. Mikä taho sellaisen laatii? Kyynisesti ajatellen yksityisen operaattorin ei välttämättä kannata sellaisesta välittää, jolloin liikennöinti voidaan optimoida muiden seikkojen suhteen, esimerkiksi mahdollisimman tehokkaan kalustonkäytön.
Juha

Traffic Management Finland niitä aikatauluja ylläpitää nykyäänkin. Ainut VR:ään viittaava kohta aikatauludatassa on operaattorin tunnus, joka nykyiselläänkin vaihtelee Destiasta Fenniarailiin.
 
Kyllä esim. Jokelassa, Järvenpäässä, Keravalla ja Hyvinkäällä raiteen numero 1 täytyy olla se, josta suurin osa matkustajista junaan nousee sen sijaan että välissä olisi joku este kaukojunaraiteesta....

Reunalaituri on ihan kiva mutta sen hyöty jää helposti kakkoseksi sille, että junien hankala kääntäminen vähentää mahdollisten junavuorojen määrää.

Nykyisellä pääradalla on valmiiksikin hyvin vähällä käytöllä olevia "ykkösraiteita" mm. Malmilla, Pukinmäessä ja Puistolassa. Jos niille ei voi järkevästi ajaa junia, ne kasvavat heinää, murentuvat ja ennen pitkää puretaan.
 
Reunalaituri on ihan kiva mutta sen hyöty jää helposti kakkoseksi sille, että junien hankala kääntäminen vähentää mahdollisten junavuorojen määrää.

Nykyisellä pääradalla on valmiiksikin hyvin vähällä käytöllä olevia "ykkösraiteita" mm. Malmilla, Pukinmäessä ja Puistolassa. Jos niille ei voi järkevästi ajaa junia, ne kasvavat heinää, murentuvat ja ennen pitkää puretaan.

Täysin samaa mieltä. Lähijunien kääntäminen Jokelassa tulee olemaan vaikeaa. Vähintään vaaditaan raiteenvaihtopaikka sen eteläpuolelle ja kääntymislaituri 1. ja 2. raiteen väliin. Vaihtoehtoisesti raiteen vaihto vai tapahtua pohjoispuolella (J-juna käyttää 4. raiteen laituria). Kääntymiseen tarvitaan lisäksi kääntöraide 1. ja 2. raiteiden väliin. Kummassakin tapauksessa sopivan raon löytäminen nopean liikenteen sekaan on hankalaa. Sama ongelma tulee olemaan myös Riihimäellä.
Näyttää siltä, että siirryttäessä kaksiraiteisesta radasta neliraiteiseen junien kulkua erilaisissa solmupisteissä (liittymissä ja liikenteen päättymiskohdissa) ei ole suunniteltu kunnolla. Rakennetaan kyllä kalliita lisäraiteita mutta jätetään liittymät retuperälle. Kuin yrittäisi tehdä moottoritietä liikennevaloristeyksillä. Tämä tulee pitemmän päälle kalliiksi junakapasiteetin alentuessa ja liikennöinnin vaikeutuessa.
Juha
 
Täysin samaa mieltä. Lähijunien kääntäminen Jokelassa tulee olemaan vaikeaa. Vähintään vaaditaan raiteenvaihtopaikka sen eteläpuolelle ja kääntymislaituri 1. ja 2. raiteen väliin. Vaihtoehtoisesti raiteen vaihto vai tapahtua pohjoispuolella (J-juna käyttää 4. raiteen laituria). Kääntymiseen tarvitaan lisäksi kääntöraide 1. ja 2. raiteiden väliin. Kummassakin tapauksessa sopivan raon löytäminen nopean liikenteen sekaan on hankalaa. Sama ongelma tulee olemaan myös Riihimäellä.
Näyttää siltä, että siirryttäessä kaksiraiteisesta radasta neliraiteiseen junien kulkua erilaisissa solmupisteissä (liittymissä ja liikenteen päättymiskohdissa) ei ole suunniteltu kunnolla. Rakennetaan kyllä kalliita lisäraiteita mutta jätetään liittymät retuperälle. Kuin yrittäisi tehdä moottoritietä liikennevaloristeyksillä. Tämä tulee pitemmän päälle kalliiksi junakapasiteetin alentuessa ja liikennöinnin vaikeutuessa.
Juha

Minä itse en näkisi tätä minään mahdottomana ongelmana. Jos tilaa on Jokelan kohdalla viidennelle raiteelle, käännön saa kyllä järjestymään: pitää vain katsoa, että lähiliikenneraiteelta ei puolta vaihdettaessa mennä kerralla molempien kaukoliikenteen raiteiden ylitse. Eli etelästä tullessa mennään ensin pohjoiseen menevän kaukoliikenneraiteen yli keskelle tulevalle uudelle raiteelle, joka on niin pitkä, että paikallisjuna sopii siihen seisomaan. Tästä jatketaan sitten etelään menevän kaukoliikenteen raiteen ylitse. Tällä järjestelyllä kummaltakin kaukoliikenteen raiteelta ei tarvitse löytää kuin muutaman minuutin aukko.

Tällaisen järjestelyn voi tehdä yhtä hyvin Jokelan etelä- kuin pohjoispuolelle. Pohjoispuolen etuna on se, että mahdollinen odotus keskialueella tapahtuu ilman matkustajia. Tässä tapauksessa keskialueen uusi raide on syytä olla samalla myös kääntöraide. Eteläpuolen etuna taas on mahdollisuus nopeaan kääntöön, kun kääntö ja pysähdys matkustajien jättöä ja ottoa varten voi tehdä samalla kertaa. Kierrosaika junilla jää tällä tavalla lyhyemmäksi, jos aikataulurakenne mahdollistaa paluun heti tulon jälkeen. Lisälaitureita ei tarvita, sillä juna Jokelasta etelään ei tietenkään lähde samaan aikaan pohjoisesta etelään menevän paikallisjunan kanssa. Siksi riittää pistoraide laitureiden pohjoispuolella. Tietysti uudenkin matkustajaraiteen voi Jokelaan rakentaa, jos se ei tule kalliiksi. Onhan silläkin etunsa.

Tietenkin kun vaihteilla, varsinkin suurnopeusvaihteilla on hintansa, saattaa sekin olla jopa mahdollista, että puolenvaihto eritasossa olisi halvempi rakentaa.
 
Myöskin Virossa tämä ei onnistunut ja nyt juna-likenne hoitaa valtion omistaja Elron. Sitä ennen oli Edelaraudtee, junat oli vanhat, meni vain pari kertaa päivässä ja ne oli aika hidas.
Virossa ei ole ikinä kokeiltu vapaata matkustajaliikennettä rautateillä. Siellä oli yksi yhtiö, joka myi valtiolle liikennettä, jota valtio ei halunnut ostaa. Tämän vuoksi junia ei ajettu. Kun valtio lopulta halusi ostaa liikennettä, se alkoi hoitaa sitä itse. Ainoa maa, jossa junaliikenne on oikeasti vapaata, on Ruotsi. Sen onnistunutta liikenteen vapauttamista ei vain ikinä haluta ottaa esimerkiksi mediassa.
 
Jostain syystä muuten lähinnä kuolinilmoituksia julkaisevana urheilulehtenä tunnettu Turun Sanomat on ottanut asiakseen -ansiokkaasti- uutisoida VR:n vimmasta tuhota käyttökelpoista kalustoa, jota se ei halua edes teoriassa antaa, siis myydä tai vuokrata, jollekulle toiselle operaattorille. Ikävä kyllä tämäkin juttu on maksumuurin takana, mutta olennainen viesti siinä on luettavissa otsikosta ja ingressistä.
VR:n toimintaa ei voi puolustaa mitenkään.
Ei edes sillä, että romutettavat Eil-vaunut tosiaan ovat jo jokseenkin käyttökelvottomia romuja. Niin tietenkin, kun ovat joutuneet taivasalla ruostumaan noutajaa odotellessaan.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/5...omutusletka+lahti+Turusta+Lahteen+maanantaina

VR:n käyttökelpoista kalustoa niin sinisistä, Eileistä kuin yksikerroksisista Ex-intercityvaunuista koottuina junina odottelee ilmeisesti viimeiselle pajalle lähtöä Pasilan autoaseman tuntumassa. Seuraavaksi paalaukseen varmaan ruvetaan sitten ajamaan Pendolinoja (vai onko tämä vain toiveajattelua, että ikävässä prosessissa olisi edes yksi hyvä tuhoamiskohde)?
Efit- ja Eil-vaunuista rakennettava kaksivaunuinen kiskobussi olisi muuten sellainen hanke, joka VR:n kannattaisi rakentaa itse, ainakin Savonlinnan ja Pohjois-Karjalan linjoille. Kierrätyskalusto olisi varmasti taloudellisempi ratkaisu kuin jokin ulkomainen ratkaisu, jollainen onnettomien Dm12:n korvaajaksi muuten varmaan jo lähivuosina olisi hankittava, jos liikennettä hiljaisilla radoilla ylipäätään on tarkoitus jatkaa.
 
En muista missä, mutta törmäsin jossain huhuun, että sosialistihallituksemme neuvottelee VRn kanssa 9-vuotisesta yksinoikeussopparista matkustajaliikenteeseen.

Ei voi muuta sanoa kuin että komia homma ja ei tarvitse odottaa lähiliikennettä Turun ja Tampereen seuduille jatkossakaan. Edit: tai paljon muutakaan matkustaliikenteen kehittämistä.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös