VR toki toteuttaa omaa linjaansa kalustohankinnoissa ja -poistoissa mutta miksi romutettavaksi päätetty (virasto-VR:ltä peritty ja veronmaksajien kustantama) kalusto romutetaan, eikä siirry kalustokalustoyhtiöön on mielenkiintoinen juttu. Yhtä mielenkiinoinen on myös se seikka, että kuntayhtymiltä ja yksityisiltä matkustajaliikenteen operaattoreilta on liikenneviraston rataverkolla liikennöinti kielletty lain nojalla.
Hyvin useaan kohtaan kuitenkin tekisi mieli liittää perään "[citation needed]". Tuollaisenaan viesti on kovin mustavalkoinen.
Tämän asian näen enemmän kuin mustavalkoisesti. Onhan kyse viimekädessä kanslaisille ja yrityksille tuotettavista ja tuottamatta jätettävistä raideliikennepalveluista.
Ei tästä foorumista tarvitse ehkä kuitenkaan kirjoitusasultaan mitään wikipediaa tehdä, mutta edellisen viestini lähteiksi voin mainita mm. Svenska lok och motorvagnar med personvangnar (2009), Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto (1996) Resiina -lehdet 1/2002 ja 2/2002 ja omat muisitiinpanot.
Kyllä muuallakin luovutaan vanhemmasta kalustosta. Esimerkiksi Tukholman lähijunaliikenteessä pitkän päivätyön tehneet X1-junat (jotka ovat Sm1:sen aikalaisia) poistettiin käytöstä viime vuonna ja viimeiset yksilöt odottavat romutusta.
On kuitenkin syytä muistaa, että X1:llä oli varsinkin alkuvuosina merkittäviä ongelmia. Esim. alunperin t-bana vaunujen kaltaisen ilmanoton vuoksi pöllyävä lumi kulkeutui suoraan ratamoottoreihin ja oli huomattava ongelma. Vaunusarja oli myös muuten ilmeisen epäluotettava, vaikka siihen tehtiin vuosien saatossa lukuisia muutostöitä. Sm 1 -junat ovat puolestaan olleet koko ikänsä huomattavasti parempi ja luotettavampi konstruktio, jota ruotsalaisetkin hämmästelivät jo 1970-luvulla.
Paikallaan lienee myös todeta, että Ruotsissa yhä käytössä olevat huomattavan iäkkäät vaunut (1940-50-luvuilta) ovat makuuvaunuja, lepovaunuja, ravintolavaunuja, matkatavaravaunuja ja erikoisvaunuja (suomalaisittain A-vaunuja). Saman ikäiset istumavaunut ovat sen sijaan historiaa. Jos tarkkoja ollaan, meillä Suomessa politiikka on olennaisesti aivan sama siinä mielessä, että kakkosluokan istumavaunujen elinkaari on muita vaunuryhmiä lyhyempi. Siniset kakkosluokan vaunut katoavat vähitellen, mutta makuuvaunuilla on edessä vielä jonkinmoinen tulevaisuus sesonkijunissa, ex-sinisiä ravintolavaunuja käytetään IC-junissa. Sinisiä matkatavaravaunuja (Fots ja EFits) on maalattu vihreisiin väreihin. Salonkivaunujakaan ei ole kovin suuressa mittakaavassa vaihdettu uusiin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Tässäkin tilanne on kuitenkin hullunkurinen Ruotsiin nähden. Toki merkittävästi on poistettu juuri toisen luokan päivävaunuja (Eit, Eift, Eip), mutta samalla hukataan tai on jo hukattu muita vaunusarjoja huomattavasti. Nythän romutetaan juuri uusimpia 1980-luvun "erikoisvaunuja" eli CEmt, Rkt, EFit ja Fot -sarjoja. Kun Suomessa jäljelläolevat "erikoisvaunut" ovat käytännössä 1970-1980 -luvuilta, niin samalla logiikalla täällä pitäisi poistaa jo 1990-2000 -lukujen tavallisia päivävaunuja! Tähän pisteeseen ei kuitenkaan romutusinnossa ole vielä päästy.
Väitän, että jos kaikki hukattava kalusto menisi kalustoyhtiöön, löytyisi kilpailijoilla varmasti niille käyttöä ihan sellaisenaan tai saneerattuna. Nyt se on kuitenkin laitonta.
Osittain vanhan vaunukaluston poistovauhtiin Suomessa myös vaikuttaa se, että valtio on käytännössä pakottanut VR:n hankkimaan paljon uutta kalustoa Transtechia tukeakseen. Jos VR olisi itse saanut päättää hankinnoista, vanhoja vaunuja olisi käytetty jonkin verran pidempään.
Kun "uusi juna-aika" koitti ja sisämaan yöjunaliikenne loppui, hävitti VR pikavauhtia ensimmäisen rakennussarjan CEmt-makuuvaunut (24001-24040). Myöhemmin oli ministereillekin helppo perustella, että liikennettä ei voi enää aloittaa uudelleen, koska siihen tarvittavaa kalustoa ei ole. Tämä siis tapahtui aiemmin, kuin valtio määräsi VR:n hankkimaan Edm-vaunuja. Siten "sinisten vaunujen pelastaja" päätti, että se keskeyttää uudemman CEmt -sarjan (24041-24114) saneerauksen ja alkaa poistamaan uudemman sarjan vaunuja. Se siitä "halusta".
Se, että yöjunat myydään loppuun usein jo päiviä ennen junan lähtöä (ja sesonkeina vielä aiemmin) kertoo siitä, että tarjota ei kohtaa kysyntää. Tässä valossa makuuvaunujen romuttaminen on vielä kyseenalaisempaa. Uuden kaluston hankkiminen ei ole mikään automaattinen syy hukata vanhempaa kalustoa, vaan loisi nimenomaan mahdollisuuden vastata kysyntään sekä palauttaa liikenteen entinen laajuus. Tosin kun halua ei ole niin "ylimääräinen" kalusto hävitetään.
