Matkustajaliikenteen vapautuminen

Muutenkin nuo vaikuttavat ihan romuilta nyt kun Sm5 on vertailukohtana.

Sattuneesta syystä tätä vertailua ei toki voi tehdä muualla kuin pk-seudulla. Muualla härmässä tuskin oltaisiin yhtä ronkeleita korvaamaan alueiden nykyiset lähijunakalustot Sm1-2:silla.
 
Sm1:ä ja Sm2:ä pysähtelee radoille talvella aika säännöllisesti sähkövikojen vuoksi. Eli nuo ovat myös aika epäluotettavaa talvikalustoa ja ne on kyllä syytä korvata uudella kalustolla.
GT8N selosti jo varsin kuvaavasti, mitä kaluston ylläpito vaikuttaa kaluston kunnolle. Huollon laiminlyönti ja painevesisuihkutus alustan sähkölaitteisiin edistää myös hyvin sähkövikojen ilmenemistä.

Käsittääkseni noita tilauksia, joissa valtio on ollut vaikuttamassa on enemmän. Ainakin kaikki makuuvaunutilaukset, yksi kaksikerrosvaunutilaus ja varsin mahdollisesti viimeisinkin ravintolavaunutilaus ovat olleet enemmän tai vähemmän valtion sanelemia.
Citation needed! ;)

Antero
 
GT8N selosti jo varsin kuvaavasti, mitä kaluston ylläpito vaikuttaa kaluston kunnolle. Huollon laiminlyönti ja painevesisuihkutus alustan sähkölaitteisiin edistää myös hyvin sähkövikojen ilmenemistä.

Kyllä nykyaikainen tekniikka on muutenkin paljon luotettavampaa kuin vanha. Miksi ylläpitää vanhoja temppuilevia junia, jotka vaativat enemmän huoltoakin. Uusia parempia junia saa kun tilaa. Kunnollinen kalusto on yksi osa joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja korkealattiakalusto kuuluu minusta lähiliikenteessäkin menneisyyteen.
 
Kyllä nykyaikainen tekniikka on muutenkin paljon luotettavampaa kuin vanha. Miksi ylläpitää vanhoja temppuilevia junia, jotka vaativat enemmän huoltoakin. Uusia parempia junia saa kun tilaa. Kunnollinen kalusto on yksi osa joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja korkealattiakalusto kuuluu minusta lähiliikenteessäkin menneisyyteen.

Mielipiteesi on omasi, ja saat sen pitää, mutta muistettakoon nyt kuitenkin että Helsingin seudun ulkopuolella korkealattiainenkin lähiliikenne olisi parempi kuin ei lähiliikennettä ollenkaan. Ihan varmasti.

Ehkä vielä painavampi argumentti romutuksia vastaan on se, että se tuhoaa omistaja-arvoa. Lähtökohtaisesti kalusto jota ei tarvita, kannattaa myydä tai ainakin tarjota myyntiin. Jos siitä saatava myyntihinta on sentinkään korkeampi kuin romutuksesta saatava hinta (joka perustuu metallien ja vastaavien aineiden kierrätyksestä saatuun hyötyyn, vähennettynä kierrätyksen kustannuksilla ja kierrättäjän katteella), ei ole ole taloudellisesti tarkasteltuna järkevää romuttaa kalustoa. Osakeyhtiölain (21.7.2006/624) 1. luvun 8 §:n mukaan "yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua". Yhtiön etua ei edistä omistaja-arvon tuhoaminen, joten on syytä ainakin kysyä onko romutuspäätöksiä tehtäessä VR:n johto rikkonut tuota osakeyhtiölain asettamaa velvoitetta.

Tietenkin puhtaan taloudellisen tarkastelun rinnalla täytyy tarkastella myös strategisia näkökohtia. Strategisesti on järjetöntä romuttaa kalustoa pika-aikataululla, koska sen varastoiminen varakalustoksi vähintään joksikin aikaa ei maksa paljon mutta varakalustoa voidaan tarvita satunnaisesti. Vastakkainen näkökulma on, että romutuksilla yritetään strategisesti ehkäistä kaluston päätyminen kilpailevan operaattorin käyttöön. Yhtiön kannalta tämä voi olla rationaalinen päätös, joka maksimoisi strategisesti ajateltuna omistaja-arvoa. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että VR:n ainoa osakas on valtio, ja tällaisessa päätöksessä on taustalla ajatus, että valtio kenties käyttää tulevaisuudessa omistajavaltaansa yhtiöön käskemällä sen luovuttamaan kalustoa suoraan tai välillisesti kilpailijan käyttöön. VR siis suojautuu strategisesti oman omistajansa tulevia päätöksiä vastaan maksimoidakseen tulevaa omistaja-arvoaan!

Juridisesti yhtiö on toki erillinen omistajasta, mutta sopii kysyä miten tällainen omavaltaisuus palvelee omistajan tarkoitusperiä. Koska omistaja voi käyttää omistajanvaltaansa haluamallaan tavalla, vaikkapa sitten irrottaakseen yhtiöstä omaisuuseriä myymällä niitä, se että toimiva johto suojautuu tällaisten omistajan toimien varalta ja tuhoaa kyseiset omaisuuserät oma-aloitteisesti, ei nähdäkseni ole omiaan kasvattamaan omistaja-arvoa, koska onhan oletettava rationaalisesti myös että omistaja tietää millä tavoin haluaa omistaja-arvoa kasvattaa eikä ole toimivan johdon asia kävellä omistajan tahdon ohi, vaikka se johtaisikin jossakin tilanteessa suurempaan laskennalliseen omistaja-arvoon. Nähdäkseni tässäkin tapauksessa on syytä kysyä miten mainittua osakeyhtiölain 1. luvun 8 §:ää on noudatettu.
 
Ainakin tämä hallitus on tehnyt linjauksen, ettei rautateiden henkilöliikennettä vapauteta. Tuskin VR:ää voi siitä syyttää. Muutenkaan vanhan kaluston jättäminen ratapihoille ruostumaan ajatuksella jos sitä vaikka joskus tarvittaisiin ei ole minusta tätä päivää. Käyttämättä ja kylmillään kalusto tuhoutuu niin nopeasti, että se kannattaa ennemmin romuttaa heti.

Mitä mahdolliseen kilpailun vapauttamiseen tulee, se olisi kyllä hyvä idea. Se olisi paras järjestää niin, että kaluston omistusta ja operointia erotettaisiin nykyistä enemmän toisistaan. Eli ainakin osa kalustosta olisi kalustoyhtiön omistuksessa. Suomen raideleveys ja sähköistys tekee suuresta osasta kalustoa vain Suomeen sopivan.
 
Kyllä nykyaikainen tekniikka on muutenkin paljon luotettavampaa kuin vanha.

Pendot luotettavampia kuin sinivaunut? Ikarukset luotettavempia kuin vanhat Wiimalaiset? Variot luotettavempia kuin NR:t? Uusi henkilöauto luotettavempi, kuin kaksikymmentä vuotta vanhempi.

Uusin ei aina takaa, että se olisi toimivinkin.

Kunnollinen kalusto on yksi osa joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja korkealattiakalusto kuuluu minusta lähiliikenteessäkin menneisyyteen.

Nykypäivän normien mukaan matalalattia on ehdoton kyllä, mutta edelleenkin korkealattiasia on ja kannattaakin pitää ajossa. Korkealattiaiset vuorot voi merkitä aikatauluihin selkeästi. Muistaakseni myös tällä foorumilla on ehdotettu Sm1/2 sarjoihin matalan välipalan asentamista NR:ien tyyliin. Ei varmasti teknisesti helppoa ja halpaa, mutta toisi näillekin junille lisävuosia ja tarjoaisi saman palvelun, kuin uudemmat matalalattiaiset.

Ainakin tämä hallitus on tehnyt linjauksen, ettei rautateiden henkilöliikennettä vapauteta.

Vuonna 2019 myös henkilöliikenne vapautuu.

Muutenkaan vanhan kaluston jättäminen ratapihoille ruostumaan ajatuksella jos sitä vaikka joskus tarvittaisiin ei ole minusta tätä päivää. Käyttämättä ja kylmillään kalusto tuhoutuu niin nopeasti, että se kannattaa ennemmin romuttaa heti.

Jos VR:llä ei ole käyttöä, niin muilla voi olla. Esim. Proxion on maininnut olevansa kiinnostunut VR:n kaluston ostamisesta tai vuokraamisesta. Tosin ensi vuonna alkavassa liikenteessä tuskin mitään VR:n vanhaa varmastikaan nähdään.

Suomen raideleveys ja sähköistys tekee suuresta osasta kalustoa vain Suomeen sopivan.
Tästä syystä VR:llä olisi oiva tilaisuus myydä valmiiksi sopivaa kalustoa muille operaattoreille.

Suomi ei ole yksin raideleveytensä kanssa. Mitä olen kuullut ja lukenut niin varsinkin Balttian maissa oltaisiin jopa varsin kiinnostuneita VR:n vanhasta kalustosta.
 
Vuonna 2019 myös henkilöliikenne vapautuu.

Tuosta ei käsittääkseni ole olemassa yksiselitteistä päätöstä. Ja onhan tuohon aikaa. Vaikka vanha kalusto laitettaisiin johonkin sivuraiteelle odottamaan mahdollista liikenteen vapautuspäätöstä, se kyllä tuohon mennessä olisi jo aika surkeassa kunnossa. Suomen ilmastossa kaikki mitä ei käytetä homehtuu ja hapettuu ulkoa aika nopeasti. Ja onhan nyt hyljättävä kalusto muutenkin jo aika vanhaa.
 
Tuosta ei käsittääkseni ole olemassa yksiselitteistä päätöstä.
Niin, ei suuntaan eikä toiseen. Jos eduskunta päättää huomenna, VR-Yhtymän yksinoikeus loppuu saman tien. Ja toisaalta, yksinoikeus ei ole voimassa kaikkialla. Joten VR-Yhtymällä on jo tänään reaalinen hyvä syy haitata kaikkien muiden halukkaiden pääsyä liikenteeseen. Otan nyt ihan vain esimerkkinä, että Turku–Uusikaupunki tai Turku–Naantali -väleille on vapaus aloittaa henkilöliikenne heti. Ja kynnys olisi erittäin matala, jos VR-Yhtymä pakkoromutuksen sijaan myisi veturin ja pari vaunua samaan hintaan uudelle liikennöitsijälle.

Ja edelleen, on osaltaan myös sanamuotojen tulkintakysymys, miten voimassa olevaa yksinoikeussopimusta tulkitaan.

Sopimus päättyy 2012, ja on VR-Yhtymän omistajan ja LVM:n välinen asia, mitä sitten tapahtuu. Peimmältään siihen ei edes tarvita eduskunnan kantaa.

Antero
 
Liikenneministeri Merja Kyllönen ilmoitti ainakin aika lailla ensi töikseen melkein vuosi sitten, ettei kannata rautatieliikenteen kilpailutusta. Eli vaikuttaa, ettei tällä vaalikaudella olla puuttumassa VR:n henkilöliikenteen yksinoikeuksiin.
 
Liikenneministeri Merja Kyllönen ilmoitti ainakin aika lailla ensi töikseen melkein vuosi sitten, ettei kannata rautatieliikenteen kilpailutusta. Eli vaikuttaa, ettei tällä vaalikaudella olla puuttumassa VR:n henkilöliikenteen yksinoikeuksiin.

Vasemmistoliittolaisen ministerin suusta kuultuna tuota ei tarvitse ihmetelläkkään, mutta vapaa kilpailu ja kilpailutus ovat edelleen täysin eri asia. Jos joku yksityinen aloittaisi markkinaehtoisen liikenteen joka saisi VR:n laskemaan lipunhintoja, olisi se hyvä asia.

Ja ministerin henkilökohtainen mielipide ei suorasti vaikuta siihen, minkälaisia päätöksiä tehdään. Kyllösen voisi luulla ainakin puoluekantansa perusteella kannattavan sitä, että VR:n lipunhintoja laskettaisiin.
 
Liikenneministeri Merja Kyllönen ilmoitti ainakin aika lailla ensi töikseen melkein vuosi sitten, ettei kannata rautatieliikenteen kilpailutusta.

Yllättävä lausunto täysin substanssialueensa ulkopuolelle nostetulta vasemmistoliiton yllätysministeriltä, kukapa olisi uskonut?
 
Jos joku yksityinen aloittaisi markkinaehtoisen liikenteen joka saisi VR:n laskemaan lipunhintoja, olisi se hyvä asia.

Johan VR on laskenut lippujen hintoja kun tämä uusi joustava hinnoittelu otettiin käyttöön, itse ostin ennakkolipun 2kk ennen matkustuspäivää ja sain sen n.20€ halvemmalla kuin jos olisin ostanut sen vasta matkustuspäivänä. Lisäksi VR:llä on paljon erilaisia tarjouskampanjoita joista lipun voi saada todella edullisesti määrätyille yhteysväleille, vaikka tarjouksia onkin nyt paljon juuri 150v juhlavuoden kunniaksi, niin olisi toivottavaa että kampanjat jatkuisivat tämänkin jälkeen.
 
Romuttamisesta ja saneerauksesta olen kinannut aikaisemminkin, mutta sanon nyt tämänkin keskustelun perusteella, että ei muutamia esimerkkejä esitellen voi sanoa, että jompi kumpi on parempi. Tlajusen tapaan ”citation needed” koskee myös romuttamista puolustavia esimerkkejä. Ja toisaalta, NGT8:n mainitsema esimerkki Dv12-sarjasta on itse asiassa esimerkki siitä, miten saneeraus on ollut ”kannattavaa”, kun niin on vain haluttu. Mitä taas tulee Transtechin elättämiseen, niin eiköhän ihan rehellisesti ottaen yhtä lukuunottamatta kaikki vaunutilaukset Transtechille ole tapahtuneet VR-Yhtymän omasta aloitteesta.

Se, onko kannattavampaa ylläpitää vanhaa vai tilata uutta, on jotakuinkin tapauskohtaista. Jos konstruktio on epäonnistunut, sarja menee romuksi nopeasti. Onnistuneella rakenteella on ansaittu pitkä ikä. Mutta sellaisenkin kohtaloksi saattaa koitua käyttövaatimusten muuttuminen.

Tämä on tietysti totta. Koska sinisiä vaunuja jonkin verran on ajossa sieltä 1970-luvun puolivälistäkin ja pari sarjaa (Rbkt-ravintolat ja vanhimmat aggregaattivaunut) varhaisempaakin perua, voidaan toki ihan perustellusti sanoa ettei konstruktio ole epäonnistunut.

Sen enempää tietämättä väittäisin, että niin Suomessa kuin Ruotsissa kalustohankintoja on pitkälti säädellyt toisaalta tarve, toisaalta tiettyihin juniin kaivattu palvelutaso. Ruotsissa 1990-luvulla ja Suomessa nyt vuosituhannen vaihteen jälkeen on haluttu uusia makuuvaunuja, jotta tärkeimmät yöjunayhteydet saadaan erinäisten modernien mukavuuksien piiriin. Koska yöjunaliikennettä ei kummassakaan maassa lisätty, se johti siihen, että osa vanhasta kalustosta poistettiin. Se, että vanha kalusto oli Ruotsin tapauksessa selvästi vielä vanhempaa kuin Suomen tapauksessa, johtuu lähinnä teräsvaunujen myöhäisestä rantautumisesta Suomeen. Tähän asetelmaan yritin edellä viitata: uutta kalustoa on hankittu niin Suomessa kuin Ruotsissa kuin monessa muussakin maassa tilanteessa, jossa vanhalla olisi vielä käyttöikää edessään, mutta palvelutasoa on haluttu (ainakin yhtiö on halunnut) nostaa niin voimallisesti, ettei saneeraus ole ollut perustelluin ratkaisu.

Tämän viestiketjun aieena on "Matkustajaliikenteen vapautuminen". Jos tätä teemaa siihen haluaa liittää, tilanne jossa VR jättäisi kalustoa romuttamatta vain siksi, jotta sen tulevilla kilpailijoilla olisi millä aloittaa, on epärealistinen. Täysin riippumatta siitä, minkä ikäisinä VR vaunujaan poistaa, on minusta selvä ettei niiden jättäminen seisomaan tulevan kilpailijan toivossa ole mielekästä. Paitsi ettei se tietenkään ole sitä VR:n kannalta, en ole aivan vakuuttunut siitäkään, että se olisi sitä edes tällaisten potentiaalisten kilpailijoiden kannalta.

Suomessa kalustoon liittyvät haasteet ovat pitkälti raideleveydessä, joka hankaloittaa radikaalisti käytetyn vetokaluston hankkimista Suomeen ulkomailta, olkoonkin että telien muuttaminen usein kenties onkin mahdollisuuksien rajoissa ja varsinkin uudemman kaluston tapauksessa kokonaan uusien telien hankintakin voisi olla mahdollista. Vaunukaluston tapauksessa ongelma on kuitenkin selvästi pienempi. Telimallit ovat melko standardoituja, ja väittäisin että suurelle osalle 1435 mm henkilövaunuja olisi hankittavissa suomalaiset telit melko kohtuullisin kustannuksin. Suomen rautateiden aukean tilan ulottuma puhuu kalustohankintojen toimivuuden puolesta. Suuri osa 1435 mm kalustosta sopisi telienvaihdon ja vähäisen varustelun jälkeen Suomeen, vaikka suurin osa nykyisestä suomalaiskalustosta olisikin 1435 mm verkolle ylimitoitettua. Käytettyjen henkilövaunujen hankinta rajan yli ei ole mitenkään tavatonta. Esimerkiksi suuri osa Uuden-Seelannin rautateiden KiwiRailin henkilövaunuista on ostettu käytettyinä Britanniasta, vain telit on muutettu normaalilta 1067 mm raideleveydelle. Jos Uuden-Seelannin tapauksessa raideleveydenvaihdosta ja pitkästä kuljetusmatkasta huolimatta tuollainen on toiminut, miksi ihmeessä se ei onnistuisi Suomessa kunnianhimoiselta toimintaansa aloittavalta rautatieyrittäjältä?
 
Takaisin
Ylös