Suomen maaseudulla on aika harvassa paikassa rautatie rakennettu niin että se palvelisi asutusta. Maantie on yleensä se kyliä yhdistävä väylä ja rautatie kulkee liian usein "keskellä metsää". Ja se korostuu vielä enemmän kun on tehty rataoikaisuja.
Tältä näyttää nykyään, mutta historia on toinen. Rataverkko rakennettiin asutuksen ja teollisuuden mukaisesti, ei asumattomiin osiin Suomea. Liikennepaikkoja tehtiin sekä palvelemaan asutusta että liikenteen tarpeiden perusteella (kohtauspaikat, risteysasemat). Tietenkin radat kulkivat asutuksen välillä keskellä metsää, aivan kuten maantietkin henkilöautojen käytössä nykyäänkin.
1960-luvun alussa Suomessa oli 1500 henkilöliikenteen liikennepaikkaa, keskimäärinen liikennepaikkaväli oli noin 3,5 km. Yhtä tiheään kuin H:gin lähiliikennealueella nykyään. 1960-luvulle asti liikennepaikat lisääntyivät (pl. luovutetut alueet), mutta sitten VR:ssä tehtiin strategiapäätös luopuoa paikallisliikenteestä eli päätös jättää palvelematta sitä asutusta, jota rautatiet silloin palveli. Nykyään liikennepaikkoja on rapiat päälle 200, ja tietenkin entiset asemakylät ovat kuihtuneet. Niistä on tullut syrjäisiä VR:n strategiapäätöksen johdosta, ei päin vastoin.
Savonlinnaan Porkkanajunilla ajettiin vuoden 1986 syksyyn saakka.
On turhaa pohdiskella, milloin ajettin Dm7:lla, milloin Porkkanoilla, milloin veturijunilla. Tai että paikallisliikenteen tapainen liikenne on jossain "säilynyt". Ei se ole säilynyt, vaan se on säilytetty poliittisella päätöksellä VR:n ja myöhemmin VR Oy:n tahdon vastaisesti. Huolimatta siitä, ettei Oy ole ylläpitänyt paikallisliikenteeseen soveltuvaa kalustoa ja sen vuoksi on käytetty milloin mitäkin saatavilla olevaa. Ja valtiolle junien maksajana touhu on tullut siten tarpeettoman kalliiksi ja palvelu ollut kuitenkin huonoa.
Liiketoimintaan tulee tietenkin soveltaa liiketoiminnan periaatteita. Olkoon se sitten erikoistumista ja halpahallin tuotevalikoimaa. Mutta joukkoliikenne, henkilöjunaliikenne mukaan lukien, ei ole liiketoimintaa vaan yhteiskunnan tarjoama palvelu. Se, että VR Oy toimii liikeperiaatteilla, ei sovi yhteen sen kanssa, että sillä on monopoli, jonka vuoksi yhteiskunta ei voi tuottaa haluamiaan palveluita.
Tämä ei eroa ollenkaan siitä, että meillä on tieverkko, joka on lakisääteisesti ilmainen yhteiskunnan autoilijoille tarjoama palvelu. Jos Tielaitos (tai mikä se nykyään onkin nimeltään) muutettaisiin VR Oy:n tapaan osakeyhtiöksi, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa eikä ylläpitää koko maan kattavaa lakisääteisesti kaikkialle ulottuvaa tieverkkoa, niin mitä siitä tulisi? Jos tien käytöstä pitää maksaa kuten junalipusta hinta, joka kattaa tienpidon kulut, ei tässä maassa kovin moni tie auki pysyisi. Sekö olisi oikein ja sitä kiihkomielisesti pitäisi puolustaa samaan tapaan kuin VR Oy:n strategiavalintoja ja keskittymistä nopeaan kaukoliikenteeseen?
Antero
