Vs: VR:n henkilöliikenteen strategia
Ei se vaihto välttämättä niin paha asia olisi. Vaihtomahdollisuus Turussa olisi Tampereen suunnasta tulijoilla. Idän suunnasta vaihto olisi Helsingissä. En usko, että yksi vaihto on niin vaarallista pitkää matkaa tehtäessä, vaihdetaanhan lentokoneitakin kun maakunnista suunnataan ulkomaille.
Tuossa on tiettyä totuutta mukana, mutta minusta se ei ole asian koko kuva.
Yleissääntö on, että vaihdot vievät houkuttavuutta. Lentoliikenteessä vaihto Helsingissä on puolipakollinen harmi, ei jotain mitä erityisesti halutaan. Jos on vaihtoehtoinen suora lento, niin se on ilman muuta houkuttavampi. Veikkaan että esim. Tampereelta Tukholmaan ja Kööpenhaminaan Finnairin markkinaosuus on kohtuullisen pieni, kun täytyy vaihtaa Helsingissä -- SAS/Blue1 kun kuljettaa suoralla lennolla. Junaliikenteessä käsitykseni mukaan ei ole erityisesti arvostettu sitä että Poriin tai Vaasaan mennessä täytyy useimmiten vaihtaa Tampereella tai Seinäjoella vaan suora junayhteys Helsinkiin lienee toivotumpi.
Todella pitkän matkan junaliikenteessä vaihto olisi todellinen lisäharmi. Mielessäni kuvittelen kuinka noustuani junaan haluan asettua paikalleni (ideaalitilanteessa vaikkapa kaikilla mukavuuksilla varustettuun hyttiini), levitellä esim. lukemiset ja mahdolliset ateriatarpeet sopivalla tavalla ja kenties ruveta torkkumaan. Tähän ajatukseen sopii mahdollisimman huonosti se, että pitää kerätä kimpsut ja kampsut talteen, raahata matkalaukku ulos laiturille ja vaihtaa toiseen junaan. Eihän yöjunienkaan ideana ole vaihtaminen vaan se, että matkustaja saa nukkua samassa paikassa kunnes on perillä. (Mieleen palautuu miten reagoitiin Kemijärven yöjunayhteyksien korvaamiseen vaihdollisella yhteydellä.) Tarve vaan on erilainen pitkillä kuin lyhyillä matkoilla, minkä näkee jo siitäkin että lentoliikenteessä muutaman tunnin lyhyillä hypyillä korostuvat eri asiat kuin esim. 8-14 tunnin lennoilla Euroopasta Pohjois/Etelä-Amerikkaan tai Kaakkois-Aasiaan.
Jos ajattelen esim. matkaa Tampereelta Pariisiin, vaihto Helsingissä olisi juuri se pieni lisäharmi joka nyppisi korvien välissä kun puolentoista tunnin vuoksi pitäisi vaihtaa junaa. Ja vaikka vaihtaisi Turussa ja matka-aika olisi lähelle sama kuin muuten Helsinkiin, tuo vaihto tekisi matkasta vähemmän miellyttävän. Sen sijaan jos ajatellaan matkaa vaikka Rovaniemeltä Pariisiin, ensin pitäisi istua pitkä pätkä junassa kotimaassa ja sitten vielä pidempi pätkä ulkomailla, ja vaihtaa välissä. Pienen lisäharmin sijasta tämä olisi jo suoranainen haitta, varsinkin jos vaihdoton yhteys olisi periaatteessa mahdollista tarjota, vaikka sitten jopa vähän hitaammin.
Toisaalta jos lähdetään ajatuksesta että vaihdot ovat hyväksyttäviä, niin eikö olisi yhtä rationaalista sanoa että eihän se haittaa jos vaihdetaan myös Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Hampurissa ja Brysselissä? Veikkaan että tällainen matka ei enää kuulostakaan yhtä houkuttavalta kuin vaihdoton yhteys. Silloin kysymys pelkistyy muotoon miksi Suomen sisällä pitäisi pakottaa matkustajat vaihtamaan jos ulkomailla se olisi negatiivinen asia. Ainoa perusteltavissa oleva vastaus lienee, että vaatijan mielestä Suomi = Helsinki, mikä on vähintäänkin harhainen käsitys.
En kiistä Helsingin asemaa, mutta yritän sanoa, että tulevaisuuden strategioita suunniteltaessa kannattaisi valita sellaisia ratkaisuja jotka rakenteellisesti mahdollistavat myös muut kuin 100 % Helsinki-keskeiset palvelut. Tämä on erityisen tarpeellista junaliikenteessä, jolla ei ole lentoliikenteen nopeusetua puolellaan. Kaiken muun sulkeminen pois jo lähtökohtaisesti on vaarallista ajattelua (vrt. kehärata) ja johtaa Suomen kannalta kalliisiin/suboptimoituihin ratkaisuihin.