Joensuu - Oulu -yhteys kuntoon

Tuollaiseen Pohjois-Karjalan oikorataan ei ikinä saada rahoitusta koska rata ei lyhennä matkaa Helsinkiin.

Siinä on vaan se huono puoli, että nykyisellä kustannustasolla ei rakennella enää pahemmin uusia ratoja Ruuhka-Suomen ulkopuolelle. Olemassaolevat radat joko kunnostetaan, tai vaihtoehtoisesti puretaan eikä niitä enää ikinä rakenneta uudelleen, koska muuttotappio siirtää porukan pääkaupunkiseudulle. Radan kunnostus olisi piristysruiske alueille, jolloin muuttoliike ei olisi niin vahvaa.

Tuosta juuri on kysymys. Tällä hetkellä maassamme vallitsee käsitys, jonka mukaan luonnollinen evolutiivinen kehitys johtaa itsestäänselvästi siihen, että väki muuttaa hiljaisempaa tahi ripeämpää vauhtia pääkaupunkiseudulle. Virallisen tiedonvälityksen mukaan tämä johtuu siitä, että koska demokraattisen valtiomuotomme ja kukoistavan elinkeinoelämämme myötä ihmisillä on mahdollisuus valita asuinpaikkansa, he haluavat ilman muuta nauttia siitä suurenmoisesta elintasosta, millä Helsinki lähikuntineen saa ihmissielun autuaaksi. Tämä muutos on selviö, itsestäänselvyys, ja mikä tärkeintä, sen varmistamiseksi on koko ajan muistettava tehdä töitä, sillä jos muutos pääsisi hetkeksikään hidastumaan, jokuhan saattaisi jopa kyseenalaistaa tilanteen vaihtoehdottomuuden. Ja se tulee estää.

Toisenlaisia visioita tulevaisuuden Suomesta toki on, mm. allekirjoittaneella. Me toisinajattelijat vain satumme usein kuulumaan vähemmistöön, siitä johtunee jo nimikin toisinajattelija.

Tämän toisinajattelijan visiossa Suomi koostuu maakunnista, joista kullakin on mahdollisuus tarjota työ- ja opiskelupaikkoja sekä kulttuuripalveluita ynnä muita asiaan kuuluvia seikkoja, kun korkeasta elintasosta puhutaan. En väitä, ettäkö joka pikkukylässä pitäisi olla jokin ammattikoulun linja ja joka kaupungissa lääketieteellinen koulutusohjelma. Suomi ei palaa agraariyhteiskunnaksi, ja mm. korkeatasoinen tieteellinen tutkimus hyötyy keskittämisestä. Siitä huolimatta on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuin nähdä Helsinki-Turku-Tampere -akseli ainoana kehityskelpoisena asuinseutuna.

Eräs keskeinen kannattamani termi on verkostoituminen. Yksittäisten pikkukaupunkien ja -kylien kilpailukyky moninkertaistuu, jos niiden työssäkäymisaluetta laajennetaan toimivalla paikallisjunaliikenteellä. Katajanokalla asuvan Osmo Soininvaaran suosikki olisi nauhakaupunkien verkosto hänen kotikaupungistaan Tampereelle. Valitettavasti olen sitä mieltä, että samanlaisia mahdollisuuksia olisi muuallakin, mm. Jämsä-Jyväskylä-Äänekosken ja Raahe-Oulu-Haaparannan -radan varrella on monta sopivasti 5-30 kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa taajamaa, jotka tiheän taajamajunaliikenteen myötä voisivat verkostoitua yhteiseksi nauhaksi. On historiallista tietämättömyyttä väittää niiden (Haukiputaan, Simon, Suolahden ym.) olevan tähän tarkoitukseen asukasluvultaan liian pieniä, sillä Kerava, Järvenpää, Hyvinkää, Hämeenlinna ym. ovat juuri toimivien rautatieyhteyksien myötä kehittyneet voimakkaasti ja vuosien saatossa moninkertaistaneet väkimääränsä.

Oulu-Kajaani -liikenne on tällä hetkellä ostoliikennettä, eikä matkustajia ole runsaasti juu, herra Kemppainen on oikeassa. Mutta siellä, missä ei ole juurikaan palvelua, ei voi olla sen ihmeemmin käyttäjiä. Neljä junavuoroa vuorokaudessa palvelevat satunnaista matkaamista, mutta eivät päivittäistä työ-, harrastus-, tai asiointiliikkumista, eivätkä näin ollen mahdollista radanvarren taajamien kytkeytymistä toisiinsa. Kerrotaan juttua kahdesta kauppiaasta, jotka saivat tehtäväkseen kaupata kenkiä Saharaan. Ensimmäinen tuli apeana takaisin ja sanoi: "En saanut yhtäkään myytyä, siellä ei kukaan käytä kenkiä." Toinen palasi voitonriemuisena: "Loistavasti kävi kauppa! Siellä ei kenelläkään ollut kenkiä!"

Esimerkiksi Utajärven seisakkeen osalta on turha odottaa suurta matkustajamäärän kasvua, jos juna palvelee vain liikkumista Kuopioon, Ouluun, Helsinkiin tai Tampereelle. Matkustaminen Utajärveltä Tampereelle kestää joka tapauksessa niin paljon, että matkustusajan sovittaminen juna-aikatauluihin ei ole este. Mutta jos lähin jalkapalloseura sattuisi olemaan Vaalassa, ei sinne joka viikko junalla menisi, jos sitä junaa pitää odottaa kolme tuntia hikisten harjoitusten jälkeen. Tuon kokoisten paikkojen harrastusmahdollisuudet eivät tietystikään helsinkiläistä kiinnosta, mutta sillä ei pitäisikään olla yhtikäs mitään väliä. Taajamilla varustettua radanvartta piisaa Suomessa semmoiset 5800 kilometriä, ja siinä olisi valmiita "esikaupunkeja" lukemattomille kaupungeille. Miksi väen pitää muuttaa Utajärveltä Nurmijärvelle, rakentaa sinne talo ja ajaa joka aamu töihin Helsinkiin, kun työmatka-ajan voisi istua junassa vaikkapa Muhokselle tai Vuokattiin.

Vallitseva Helsinki-keskeinen ajattelutapa jakaa voimakkaasti mielipiteitä, toisten mielestä se on pyhää realismia, toisten mielestä halveksuttavaa vallan väärinkäyttöä. Kysymys ei ole ainoastaan taloudesta, vaan jopa ihmisoikeuksista. Millään mittareilla en voi pitää ihailtavana poliittisia valintoja, joilla pakotetaan ajan kuluessa ihmiset jättämään kotiseutunsa. Tilanteeseen suivaantuneita idealisteja on kuitenkin olemassa ja me haluamme muutosta. Kaikki alkaa siitä, kun uskaltaa kyseenalaistaa virallisen suuntauksen. Ja siinä yhteydessä liikennepoliitikan merkitystä ei ole syytä vähätellä.

Sen vuoksi sitä voi suunnitella rataa Vuokatista Kajaaniin, joka lyhentäisi noiden kahden paikan välistä etäisyyttä nykyisestä 49,5 kilometristä lähes puoleen, ja mahdollistaisi Joensuun, Uimaharjun, Lieksan, Nurmeksen, Valtimon, Vuokatin ja Kajaanin kehittymisen saman radan varrella. Vastaavasti yhteys Nurmeksesta ja kovaa vauhtia kasvavasta Vuokatista Iisalmeen ja Kuopioon lyhentyisi. Toki etäisyys Joensuusta Ouluun kasvaisi tällöin 30 kilometrillä, mutta niin pitkällä matkalla tärkeintä ei olekaan pelkkä nopeus vaan saavutettavuus, kiertäähän länsimetro Tapiolaankin Otaniemen kautta ;)

Jos pysähdyn miettimään, niin en löydä ainuttakaan perustellusti loogista syytä sille, että Nurmeksesta on junayhteys Helsinkiin, muttei Ouluun. Tietysti Helsingin seutu itsessään on valtakunnallisesti Oulun seutua suurempi tekijä, mutta Oulu on niin paljon lähempänä, että sen merkityksen olettaisi olevan huomattavasti suurempi kuin kaukana olevan pääkaupunkiseudun. Mutta kun keskusjohtoista liikennesuunnittelua ohjaavat Helsingin kehitystarpeet niin nehän ohjaavat...

P.S. Oma ehdotukseni Pohjois-Karjalan ja Kainuun yöjunaksi olisi yöjuna Helsinki/Turku - Joensuu - Nurmes - Vuokatti - Kajaani - Oulu :D

Wänskä
 
Viimeksi muokattu:
Vallitseva Helsinki-keskeinen ajattelutapa jakaa voimakkaasti mielipiteitä, toisten mielestä se on pyhää realismia, toisten mielestä halveksuttavaa vallan väärinkäyttöä. Kysymys ei ole ainoastaan taloudesta, vaan jopa ihmisoikeuksista. Millään mittareilla en voi pitää ihailtavana poliittisia valintoja, joilla pakotetaan ajan kuluessa ihmiset jättämään kotiseutunsa.

Toisaalta, kun kotiseutu on jätetty ja sukupolvia alkaa kerääntyä tänne Helsinkiin, niin juuret myös siirtyvät pikku hiljaa tänne. Omankin sukunimeni perusteella voi päätellä, että Itä-Suomesta on alun perin lähdetty, kuten niin moni tällä seudullakin. Vanhempani muuttivat syrjäseuduilta pois, koska pienissä kunnissa mahdollisuuksia on vähän ja yhtenäiskulttuuri vallitsee, eli ilmapiiri on suvaitsematon. Ei haluttu viettää koko elämää samojen naamojen keskellä, tuo oli tärkein syy. Työmahdollisuuksia olisi ollut kyllä siihen aikaan riittävästi kyläkaupoissa ja pienillä nyrkkipajoilla.

Itselläni siteet vanhempieni kotiseuduille ovat vähäiset ja tunnen Helsingin kotiseudukseni. Vanhempanikaan eivät haikaile syrjäseuduille tai muualle Suomeen, sillä ovat muodostaneet tähän kaupunkiin siteet monen vuosikymmenen aikana. Sopeutuminen on siis mahdollista myös muualle, kunhan vain nuorena lähtee. Vanhempana paikkakunnanvaihdos onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Harvat eläkeläisetkään haluavat muuttaa Helsingistä takaisin maalle, vaikka siitä paljon kirjoitellaankin.

Eli isompiin kaupunkiin muuttaminen johtuu mahdollisuuksien lisäksi, tai niiden vuoksi, myös individualismista. Ennen riittivät samat asiat kuin muillekin. Nykyään halutaan erikoisuutta. Suurissa kaupungeissa löytyy eksoottisia harrastuksia ja paljon samassa alakulttuurissa eläviä ihmisiä. Isoihin kaupunkeihin hakeutunevatkin erityisesti massasta poikkeavat ihmiset ja maahanmuuttajat suvaitsevaisuuden takia. Lisäksi ovat ne ihmiset, jotka tahtovat edetä pitkälle elämässään. Tavalliseen tyytyväiset (ja luonnollisesti syrjäytyneet) jäävät, ellei heillä ole pakko muuttaa esim. työpaikkojen puutteen takia. Yhdistelmä maahanmuuttajia, alakulttuuri-ihmisiä ja uraihmisiä aiheuttaa mielenkiintoisen kahtiajaon Helsingissä, eikä tämä ole välttämättä paha asia, vaan luo myös tuo rikkautta.

Vaikka keskittymisessä on positiivisiakin puolia, on toki muistettava myös järjestää siedettävät olot heille, joille riittää tavallinen elämä siellä, missä aina ennenkin on oltu, eivätkä tahdo muutosta. Jossain tutkimuksessa kävi ilmi, että erityisesti miehille tuttuus ja turvallisuus on tärkeää ja paikkakunnan vaihdoshalut ovat vähäisiä. Tämän takia pohjoisen syrjäisissä kunnissa onkin paljon yksinäisiä miehiä. Eli sukupuolten tasa-arvojuttu myös.

Palveluja ei tarvitse syrjäseuduilla toki olla niin paljon kuin suuremmissa keskuksissa, mutta peruspalvelut tulisi olla saatavilla syrjäseuduilla, vaikka sitten vähän pidemmänkin matkan päässä. Taajamajunaliikenne kuuluu näihin palveluihin. Aamuisin isompaan keskukseen ja illalla pois, tämä olisi se minimitavoite. Vähäisemmän liikennetarpeen kellonajat voitaneen hoitaa busseilla, ellei juna tule kysymykseen, mutta yhteinen lippujärjestelmä olisi oltava busseihin ja juniin. Sähköistetyillä rataosuuksilla maaseudulla voisi olla edullista liikennöidä sähkömoottorijunayksiköitä, jotka pääkaupunkiseudulta hylätään uusien yksiköiden tieltä parin vuoden päästä.

Jos pysähdyn miettimään, niin en löydä ainuttakaan perustellusti loogista syytä sille, että Nurmeksesta on junayhteys Helsinkiin, muttei Ouluun.

Nurmeksesta on yhteys Joensuuhun. Joensuu on maakunnallinen keskus ja risteysasema, josta liikennevirrat jakautuvat Pieksämäkeen (Jyväskylä, Tampere, Vaasa) ja Helsinkiin (Lappeenranta, Kouvola, Lahti, Turku). Oulun suunnassa ovat vain Oulu, Kajaani ja Rovaniemi. Kuopion suunta hoidetaan busseilla. Ilmeisesti on siis katsottu, että liikennetarpeet Joensuusta Kajaaniin ja Ouluun ovat sen verran vähäiset, että ne voidaan hoitaa pari kertaa päiväsä kulkevilla busseilla. Kartalla olisi toki mukava nähdä toimiva ja nopea yhteys Joensuu-Oulu -välillä, mutta en osaa sanoa, miten hyvin nopeutuva yhteys toisi matkustajia. Matka-aika on nykyään bussilla 6:50 (454 km). Saataisiinko junalla se ratkaisevasti nopeammaksi?
 
Viimeksi muokattu:
Kartalla olisi toki mukava nähdä toimiva ja nopea yhteys Joensuu-Oulu -välillä, mutta en osaa sanoa, miten hyvin nopeutuva yhteys toisi matkustajia. Matka-aika on nykyään bussilla 6:50 (454 km). Saataisiinko junalla se ratkaisevasti nopeammaksi?

Kyllä. Joensuu-Vuokatti-Kajaani -väli on 270 kilometriä, ja jos se parannetaan niin, että suurin sallittu nopeus dieselvetoisella kulkupelillä on 120 kilometriä tunnissa, päästäneen joka kylässä pysähtyvällä taajamajunalla 90 kilometrin keskinopeuteen. Kajaani-Oulu on sähköistetty ja etäisyys n. 190 kilometriä, eli pitäisi mennä useine pysähdyksineen kahdessa tunnissa, jos rata on kunnossa.
Eli viiteen tuntiin menisi. Mutta kuinka suuria parannustoimenpiteitä tämä vaatii?

Jos etelässä viilalla hinkataan matka-ajoista minuutteja pois, niin olisi se kumma, jos pohjoisempana kahden tunnin, eli ko. tapauksessa lähes 30 prosentin lyhennys matka-ajassa ei olisi ratkaisevaa.

On ihailtava tapa nähdä Suomen maantieto kaksijakoisena, on olemassa Helsinki ja maaseutu. Kirjoittipa hesarikin kerran, TamUn voitettua veikkausliigan, että "Ottelun päätyttyä (Töölössä) voittopysti lähti kohti maaseutua"... Oletettavasti Nurmeksen tapaisen pikkukaupungin mahdollisuudet kehittyä eloisampaan suuntaan muuttuisivat radikaalisti, jos se ei olisi vain pussinperä, vaan kahdensuuntaisten liikenneyhteyksien varrella.
Ja hyvät yhteydet saisivat taatusti matkustajia myös Itä- ja Pohjois-Suomen välillä. Ikuisesti kuulee manattavan tapauksia, kun pitää matkustaa vaikkapa Oulusta tai Rovaniemeltä Karjalaan. Riihimäen kautta matkaaminen on irvokkuuden perikuva, siinä missä Joensuusta Rovaniemelle pääsisi Nurmeksen kautta 7 tunnissa.
 
Ihmettelen vaan teidän tapaa puolustella korpialuetta, jolla ei ole enää mitään muuta kun metsää ja susia.

Nurmeksessa ja Lieksassa asuu myös ihmislajin edustajia... Samoin Joensuussa, Vuokatissa, Kajaanissa ja Oulussa. Tekisi hyvää vaikka käydä itse paikan päällä toteamassa, tuleeko kyseisissä kaupungeissa vastaan enemmän susia vai ihmisiä.
 
Tuo painotus johtuu siitä, että etelässä on joukkoliikenteen käyttäjiäkin. Syrjäseudut ovat hyvin autoistuneita ja matkustajavirrat liian ohuita raideliikenteelle. Eikä seutuihin (vaikka Pielisen Karjala), joissa viimeinen autoilija sammuttaa valot, paljon kannata investoida.

Oulun ja Joensuun välillä on nykyään päivässä kolme linja-autovuoroa ja tuskin nuokaan ovat kovin täynnä. Tosin osa matkustajista kulkee junalla Pieksämäen kautta.

Vertailuna Nummelan ja Helsingin välillä on päivässä 35 bussivuoroa, Lohjan ja Helsingin välillä 54 bussivuoroa ja Porvoon ja Helsingin välillä 91 bussivuoroa.

Investointirahat kannattaa sijoittaa sinne, missä raidejoukkoliikenteellä on jotain edellytyksiä. Tai vaikka sitten sellaisiin kaukoliikenneratoihin, joilla on matkustajapotentiaalia kehittyä eli käytännössä syrjäyttää lentoliikennettä, kuten vaikka pohjanmaan rataan.
 
Viimeksi muokattu:
Riihimäen kautta matkaaminen on irvokkuuden perikuva, siinä missä Joensuusta Rovaniemelle pääsisi Nurmeksen kautta 7 tunnissa.

Esimerkiksi välillä Lappeenranta-Oulu matka menee Kouvolan kautta vaihtaen 8:21, Riihimäen kautta 8:37 ja Tikkurilan kautta 9:06. Aikaero ei ole suuren suuri. Kyse taitaa olla enemmän mielikuvista. Joensuusta Ouluunhan matkustetaan luonnollisesti bussilla tai Pieksämäen kautta, en usko kovin monen kiertävän Etelä-Suomen kautta.
 
Investointirahat kannattaa sijoittaa sinne, missä raidejoukkoliikenteellä on jotain edellytyksiä. Tai vaikka sitten sellaisiin kaukoliikenneratoihin, joilla on matkustajapotentiaalia kehittyä eli käytännössä syrjäyttää lentoliikennettä, kuten vaikka pohjanmaan rataan.

Totta. Ennen kaikkea kannattaa investoida tärkeisiin väyliin, jotka ovat useiden kaupunkien välimaastossa ja liikenne on vilkasta. Helsingin ja Tampereen välisen radan kunnostaminen sekä Lahden oikorata lyhentävät huomattavan joukon matka-aikoja. Hyötyjinä ovat kaikkialta Suomesta Helsinkiin ja Helsingin ohi matkustavat. Sen sijaan Helsingin ja Turun välinen oikorata hyödyttäisi lähinnä Turkua ja Saloa Lohjan länsipuolisen osuuden osalta.

Joensuu sijaitsee kaukana muista kaupungeista ja on pussinperä idässä, ratojen korjaus siihen suuntaan on kallista pitkien etäisyyksien takia ja matkustajavirrat ovat vähäisiä, koska Joensuun takana ei ole mitään. Huippunopea rata kannattaa rakentaa korkeintaan Kouvolaan tai Lappeenrantaan saakka. Joensuun liikennekysyntä muuhun maahan olisi siis mielekästä hoitaa harvemmin kulkevilla hitaahkoilla junilla, busseilla ja lentoliikenteellä. Erityisesti potkuriturbiikoneet ovat mielenkiintoinen vaihtoehto maan sisäisessä liikenteessä pitkillä ja vähäliikenteisillä osuuksilla, koska ne ovat hyvin nopeita ja pieniä busseihin verrattavia yksiköitä, eivätkä vaadi paljoa infrastruktuuria. Norjassa hoidetaan lentokoneilla Pohjois-Norjan pikkukaupunkien välistä liikennettä, koska liikennetarve on vähäinen ja vesi- sekä vuonoesteet tekevät maaliikenteestä hidasta.

Lentoliikennekin saadaan ympäristön kannalta kestävämmäksi biopolttoaineilla:
http://www.tekniikkatalous.fi/kemia/article34426.ece
 
Ihmettelen vaan teidän tapaa puolustella korpialuetta, jolla ei ole enää mitään muuta kun metsää ja susia.

Ette ole sattuneet huomaamaan, että sen metsän vieminen ulkomaille paperina ym. on Suomen merkittävimpiä vientituotteita?

Vähäliikenteisten ratojen osalta on joka tapauksessa selvää, että henkilöliikenne on toissijainen käyttötarkoitus. Ensisijainen käyttötarkoitus on joka tapauksessa tavaraliikenne.

RHK:n selvitys antaa hyvän pohjan keskustelulle siitä, mikä on "vähäliikenteisten" ratojen merkitys elinkeinoelämälle.

Jos rata on riittävän hyväkuntoinen raskaalle tavaraliikenteelle, pystyy siellä ajamaan myös henkilöliikennettä, jos tarvetta ja halukkaita liikennöitsijöitä löytyy. Pielisen Karjalassa ja Vuokatilla on tietääkseni ihan merkittäviä matkailukohteita.
 
Lentoliikennekin saadaan ympäristön kannalta kestävämmäksi biopolttoaineilla:
http://www.tekniikkatalous.fi/kemia/article34426.ece

Näennäisesti kyllä, mutta käytännössä mielestäni ei. Kyseiseen teknologiaan tarkemmin perehtymättä päästäisiin luultavasti parempaan hyötysuhteeseen polttamalla jäterasva suurissa voimaloissa, ja korvaamalla näin esimerkiksi kivihiiltä. Niin kauan kun fossiilisia polttoaineita käytetään, on mielestäni energiankulutus näin huomattavasti parempi mittari "ympäristöystävällisyydestä".
 
On ihailtava tapa nähdä Suomen maantieto kaksijakoisena, on olemassa Helsinki ja maaseutu. Kirjoittipa hesarikin kerran, TamUn voitettua veikkausliigan, että "Ottelun päätyttyä (Töölössä) voittopysti lähti kohti maaseutua"... Oletettavasti Nurmeksen tapaisen pikkukaupungin mahdollisuudet kehittyä eloisampaan suuntaan muuttuisivat radikaalisti, jos se ei olisi vain pussinperä, vaan kahdensuuntaisten liikenneyhteyksien varrella.
Ja hyvät yhteydet saisivat taatusti matkustajia myös Itä- ja Pohjois-Suomen välillä.

Helsinki vs maaseutu tai muu Suomi.

Siinä on aihe, joka tasaisin väliajoin nousee keskustelun aiheeksi. On varmasti totta, että liikennettä suunnitellaan ainakin jossain mielessä liian Helsinki-painotteisesti. Syitä on toki olemassa, kuten kaluston huollon sijainti, matkustajamäärät jne...

Mitä Nurmeksen tilanteeseen tulee, niin olisiko sen kanssa verrattava kuitenkin tilannetta esimerkiksi Kajaaniin. Kaupunkiin, jossa on kahdensuuntaiset rautatieyhteydet, mutta eikös se kuitenkin ole muuttotappiollinen?

Ymmärrän hyvin tilanteen maaseudulla, jota Nurmes ainakin minulle edustaa (siitä kannattaa kuitenkin olla ylpeä), mutta matkustaja- ja asukasmäärät eivät todennäköisesti kasva ainoastaan yhteyksien parantumisella. Kyllä siihen jotain muutakin tarvitaan ja se on työllisyystilanteen paranemista, satsaamista maakuntaan sekä sen tarjoamiin palveluihin.

Toivon kaikkea hyvää Nurmeksen suunnalle. Teillä on siellä mahtavat paikat, tilaa olla ja yrittää. Älkää lannistuko - kyllä me täällä Helsingissäkin ollaan pussin perällä ja yhtä kauan täältä matkustaa sinne kuin sieltä tänne. Harvemmin tulee lähdettyä, mutta voin sanoa sielläkin käyneeni - useamman kerran.
 
Joensuun liikennekysyntä muuhun maahan olisi siis mielekästä hoitaa harvemmin kulkevilla hitaahkoilla junilla

Tarkoitatko tällä, että nykyisessä Helsinki - Joensuu -junien aikataulussa olisi jokin oleellinen epätarkoituksenmukaisuus? Junia kulkee enimmäkseen kolmen tunnin välein.
 
Helsinki-Oulu -reitin yöjunilta on myös verrattain pitkästi vaihtoaikaa Oulusta Kajaaniin lähteviin juniin. Erikoisinta on, että pikajuna 273 Helsingistä saapuu Ouluun päivittäin klo 7.27, mutta pikajuna 704 Kajaanin suuntaan lähtee vain hetkeä aiemmin (M-L) klo 7.12. Bussiyhteys Oulusta Kajaanin kautta Joensuuhun lähtee klo 7.50, mutta merkitsee vaikkapa VR:n Lomapassilla matkatessa tuntuvaa lisäkulua.

Kainuun yöjunaa lakkautettaessa ymmärsin, että yhteys etelä-Suomesta Kajaaniin olisi nimenomaan turvattu pikajunilla 273/704. Onhan tietysti viikonloppujen ja hiihtosesongin pikajunilta 267, 269 ja 271 lyhyehkö vaihtoaika Oulussa pikajunaan 704.
 
Oulun ja Joensuun välillä on nykyään päivässä kolme linja-autovuoroa ja tuskin nuokaan ovat kovin täynnä. Tosin osa matkustajista kulkee junalla Pieksämäen kautta.

Investointirahat kannattaa sijoittaa sinne, missä raidejoukkoliikenteellä on jotain edellytyksiä. Tai vaikka sitten sellaisiin kaukoliikenneratoihin, joilla on matkustajapotentiaalia kehittyä eli käytännössä syrjäyttää lentoliikennettä, kuten vaikka pohjanmaan rataan.

Olen edelleen sitä mieltä että Joensuun ja Oulun välillä riittäisi junamatkustajia. Jos ja kun rata kunnostetaan tavaraliikennettä varten niin sillä voitaisiin aloittaa myös henkilöjunaliikenne. Kukaan ei ole ehdottanut että vähäliikenteiset radat pitäisi kunnostaa 220 km/h nopeudelle vaan esim. 120 km/h nopeudella kulkeva juna on täysin kilpailukykyinen henkilöautojen ja bussien kanssa.

Jos noiden kahden kaupungin välillä olisi junayhteys niin varmasti moni henkilöautolla kulkeva valitsisi junan. Ei kannata tuijottaa pelkästää nykyisiä matkustajamääriä. Jos tarjolla on kiertäminen Pieksämäen kautta tai bussiyhteys mahdollisesti jopa vaihdollisena niin se ei kerro totuutta siitä kuinka moni valitsisi junan jos sellainen kulkisi. Jos itse matkustaisin tähän vuodenaikaan Joensuusta Ouluun niin valitsisin ilman muuta junan koska siinä voi esimerkiksi lukea kirjaa matkan aikana. Henkilöautolla ajaminen pimeällä liukkaalla tiellä kuran lentäessä tuulilasiin ei ole mitenkään hauskaa. Lisäksi se on kalliimpaa ja matka-aika on pidempi.
 
Takaisin
Ylös