Vs: Höyryvedon kustannukset dieseleihin verrattuna
On selvää, että autoilla suoritettava siviililiikenne romahti sota-aikana, koska kalustostakin suurin osa oli muissa tehtävissä. Lisäksi armeijan kuljetuksilla oli etusija jaettaessa nestemäisiä polttoaineita, renkaita yms.
Tänä päivänä kriisiaikana on samankaltainen tilanne, toki vähemmän kärjistetty, koska kalustoa on enemmän ja Suomella on kaksi öljynjalostamoa sekä kriisivarastot.
Tästä syystä kriisiaikana erityisesti sähköistetyllä raideliikenteellä on suuri merkitys yhteiskunnan kannalta elintärkeissä kuljetuksissa.
Tämä ei silti mitenkään tarkoita, etteikö autoilla tehty sota-aikanakin valtavasti tärkeää työtä.
En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö autoilla tehty sota-aikana niitä töitä, joihin autot parhaiten soveltuvat. Tulee kuitenkin ymmärtää, että asiat priorisoidaan. Kriisiaikana ei autoja käytetä nykyiseen tapaan kuljetuksiin, jotka hoituvat polttoainetaloudellisimmin junalla.
Kaupunkiliikenne Helsingissä ja Turussa jätettiin pääasiassa raitiovaunujen vastuulle, koska raitiovaunujen rajallisten käyttömahdollisuuksien vuoksi niitä ei voitu millään siirtää kotirintamalta tärkeämpiin kuljetustehtäviin.
Tämän seurauksena Helsingissä ja Turussa kaupunkiliikenne toimi tyydyttävästi, toisin kuin dieselbussien varaan rakennettu Tampereen kaupunkiliikenne.
Samaan tapaan nykypäivänä:
On luonnollisesti selvää, että sähköjunakalustolla ei voida kuljettaa taistelujoukkoja taistelukentällä (suurimittakaavaiset kaluston ja joukkojen siirrot maan eri osien välillä ovat eri asia).
Suuri osa Suomen kuorma- ja linja-autoista sekä dieselpolttoaineesta varataan sotilaallisiin tehtäviin.
Tämän seurauksena suuri osa yhteiskunnan kannalta elintärkeistä kuljetuksista hoidetaan kriisiaikana sähköjunilla.
