Kannattaa muistaa, että sodan aikana otettiin armeijan käyttöön busseja määrä, joka vastasi yli puolta vuoden 1939 autokannasta ja nämä edustivat pääsääntöisesti bussien parhaimmistoa. Lisäksi kotirintamalle jääneistä busseista monet muutettiin kuorma-autoiksi. Helsingin liikennelaitoksen busseista muutoksen koki yli puolet.
On selvää, että autoilla suoritettava siviililiikenne romahti sota-aikana, koska kalustostakin suurin osa oli muissa tehtävissä. Lisäksi armeijan kuljetuksilla oli etusija jaettaessa nestemäisiä polttoaineita, renkaita yms.
Tämä ei silti mitenkään tarkoita, etteikö autoilla tehty sota-aikanakin valtavasti tärkeää työtä. Autot olivat armeijan huoltoajossa, joka meni kiireellisyydessään kaiken muun edelle. Ei myöskään pidä unohtaa valtakunnalle elintärkeää Petsamon kuljetussavottaa 1940-1941, joka pyöri nimenomaan autoliikenteen varassa.
Kaupunkiliikenne Helsingissä ja Turussa jätettiin pääasiassa raitiovaunujen vastuulle, koska raitiovaunujen rajallisten käyttömahdollisuuksien vuoksi niitä ei voitu millään siirtää kotirintamalta tärkeämpiin kuljetustehtäviin.