Viestiketju: Höyryvetureiden kriisivarastointi

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Samaan aikaan historiikeista voi lukea, miten diesellinja-autoliikenne Helsingissä, Tampereella ja Turussa halvaantui sota-aikana lähes täysin polttoaine- ja varaosapulan takia.

Kannattaa muistaa, että sodan aikana otettiin armeijan käyttöön busseja määrä, joka vastasi yli puolta vuoden 1939 autokannasta ja nämä edustivat pääsääntöisesti bussien parhaimmistoa. Lisäksi kotirintamalle jääneistä busseista monet muutettiin kuorma-autoiksi. Helsingin liikennelaitoksen busseista muutoksen koki yli puolet.

On selvää, että autoilla suoritettava siviililiikenne romahti sota-aikana, koska kalustostakin suurin osa oli muissa tehtävissä. Lisäksi armeijan kuljetuksilla oli etusija jaettaessa nestemäisiä polttoaineita, renkaita yms.

Tämä ei silti mitenkään tarkoita, etteikö autoilla tehty sota-aikanakin valtavasti tärkeää työtä. Autot olivat armeijan huoltoajossa, joka meni kiireellisyydessään kaiken muun edelle. Ei myöskään pidä unohtaa valtakunnalle elintärkeää Petsamon kuljetussavottaa 1940-1941, joka pyöri nimenomaan autoliikenteen varassa.

Kaupunkiliikenne Helsingissä ja Turussa jätettiin pääasiassa raitiovaunujen vastuulle, koska raitiovaunujen rajallisten käyttömahdollisuuksien vuoksi niitä ei voitu millään siirtää kotirintamalta tärkeämpiin kuljetustehtäviin.

Alunperin kirjoittanut PNu

On selvää, että autoilla suoritettava siviililiikenne romahti sota-aikana, koska kalustostakin suurin osa oli muissa tehtävissä. Lisäksi armeijan kuljetuksilla oli etusija jaettaessa nestemäisiä polttoaineita, renkaita yms.

Tänä päivänä kriisiaikana on samankaltainen tilanne, toki vähemmän kärjistetty, koska kalustoa on enemmän ja Suomella on kaksi öljynjalostamoa sekä kriisivarastot.

Tästä syystä kriisiaikana erityisesti sähköistetyllä raideliikenteellä on suuri merkitys yhteiskunnan kannalta elintärkeissä kuljetuksissa.

Alunperin kirjoittanut PNu

Tämä ei silti mitenkään tarkoita, etteikö autoilla tehty sota-aikanakin valtavasti tärkeää työtä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö autoilla tehty sota-aikana niitä töitä, joihin autot parhaiten soveltuvat. Tulee kuitenkin ymmärtää, että asiat priorisoidaan. Kriisiaikana ei autoja käytetä nykyiseen tapaan kuljetuksiin, jotka hoituvat polttoainetaloudellisimmin junalla.

Alunperin kirjoittanut PNu

Kaupunkiliikenne Helsingissä ja Turussa jätettiin pääasiassa raitiovaunujen vastuulle, koska raitiovaunujen rajallisten käyttömahdollisuuksien vuoksi niitä ei voitu millään siirtää kotirintamalta tärkeämpiin kuljetustehtäviin.

Tämän seurauksena Helsingissä ja Turussa kaupunkiliikenne toimi tyydyttävästi, toisin kuin dieselbussien varaan rakennettu Tampereen kaupunkiliikenne.

Samaan tapaan nykypäivänä:
On luonnollisesti selvää, että sähköjunakalustolla ei voida kuljettaa taistelujoukkoja taistelukentällä (suurimittakaavaiset kaluston ja joukkojen siirrot maan eri osien välillä ovat eri asia).
Suuri osa Suomen kuorma- ja linja-autoista sekä dieselpolttoaineesta varataan sotilaallisiin tehtäviin.
Tämän seurauksena suuri osa yhteiskunnan kannalta elintärkeistä kuljetuksista hoidetaan kriisiaikana sähköjunilla.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Saksassa myöskin polttoainepula oli niin paha, että 1944-45 polttoainetta ei riittänyt edes panssarivaunuille tai torjuntahävittäjille. Sinulle rakkaat dieselveturit eivät niissä oloissa olisi liikkuneet.

Suomessa autot kulkivat sota-aikana kotimaisella polttoaineella. Varmaankin dieselvetureiden ja moottorivaunujen kohdalla olisi menetelty samoin, jos niitä olisi ollut käytettävissä merkittäviä määriä jo siihen aikaan.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

On syytä kuitenkin muistaa:
- Suomen suurissa kaupungeissa tapahtui kuitenkin merkittäviä juuri raitioteitä koskevia tuhoja. Yllä linkitin, miten sota tuhosi Turun raitioteitä. Esimerkiksi talvisodassa noin 1/5 vaunuista ja vaunuhalli tuhoutuivat.

Raitioteillä ei ollut strategisesti mitään merkitystä. Helsinkiä ja Turkua vastaan hyökättiin aivan muista syistä kuin raitioteiden takia, joten raitioteiden tuhot taisivat olla viholliselle puoliksi vahinko. Sen sijaan rautateillä oli strategisesti valtava merkitys ja ne olivat viholliselle tärkeimpiä hyökkäyskohteita. Rautateille ei sota-aikana taatusti kaivattu yhtäkään ylimääräistä häiriötekijää, jollainen sähköjärjestelmän vaurioitumisen riski ilman muuta oli.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

On myös selvää, että Suomi ei pysy montaa päivää mukana sellaisessa sodassa, jossa Suomen ilmapuolustus ei toimi.

Ennen 1995 käyttöön otettuja Hornet-hävittäjiä ei Suomessa voitu laskea mitään sen varaan, että ilmapuolustus toimii. Sanonta kuuluikin, että ilmapuolustuksen tarkoituksena oli kiistää vihollisen ilmaherruus. Höyryvetureiden kriisivarastoista päätettiin kuitenkin luopua jo 1984.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Tästä syystä kriisiaikana erityisesti sähköistetyllä raideliikenteellä on suuri merkitys yhteiskunnan kannalta elintärkeissä kuljetuksissa.

Sotatilanteessa elintärkeitä ovat armeijan kuljetukset sekä siviiliväestön osalta kaikkein välttämättömin kuten elintarvikehuolto. Näissä tehtävissä sähköistetyllä raideliikenteellä ei olisi juuri mitään virkaa. Raideliikenne olisi keskeinen tärkeysjärjestykseltään toissijaisissa kuljetuksissa, mikäli sellaisia kyetään suorittamaan.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö autoilla tehty sota-aikana niitä töitä, joihin autot parhaiten soveltuvat.

Et olekaan mutta kirjoituksistasi voi saada käsityksen, että autot olisivat maanneet koko sota-ajan tyhjän panttina, jos ei tunne asioiden taustoja.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Kriisiaikana ei autoja käytetä nykyiseen tapaan kuljetuksiin, jotka hoituvat polttoainetaloudellisimmin junalla.

Toisaalta kriisiaikana ei suoriteta ollenkaan monia sellaisia kuljetuksia, joita tehdään normaalitilanteessa. Lisäksi teollisuutta hajautetaan, joka ei mitenkään tue rautatiekuljetusten käyttöä.