Jarrutuksen tasaisuus

Olen kirjoittanut tästä kyseisestä onnettomuudesta artikkelin, joka löytyy osoitteesta http://www.seisake.net/onnettomuus.php.

Antero Alku sanoi:
Se joku syy oli laiskuus. Vaihtotöitä tekevä henkilö ei välittänyt kytkeä vaihtoveturin ja junan välistä jarruletkua. Silloin eivät junan jarrut tietenkään toimi.
Ei ihan näin, vaan se letku nimen omaan _irroitettiin_ ja vaunujen välit löysättiin, jotta roikka olisi ollut heti laskumäkikelpoinen. Mutta lisää tästä onnettomuudesta siis linkkaamassani artikkelissa.
 
M200:sissahan tulee lopussa mukaan levyjarru, joka yleensä on suhteellisen tehokas verrattuna sitä edeltäneeseen sähköjarrutukseen. Matkustajat horjahtavat aika usein.
 
Saaresi sanoi:
M200:sissahan tulee lopussa mukaan levyjarru, joka yleensä on suhteellisen tehokas verrattuna sitä edeltäneeseen sähköjarrutukseen. Matkustajat horjahtavat aika usein.
Paineilmatoiminen jarru tulee mukaan kaikissa metroissa, eli siis myös M100-sarajalaisissa aivan jarrutuksen lopussa. Kun nopeus on pari kilometriä tunnissa, sähköjarru kytkeytyy pois, sillä moottori ei enää kykene jarruttamaan junaa. Kun paineilmalla säädeltävä jarru tulee mukaan, on tärkeää keventää jarrutusta juuri junan pysähtyessä.

M100:n kanssa tämä toimii usein varsin tasaisesti, mutta M200:n (portaattoman ajokahvan) jarrutuksen loppulöysäys ei aina mene kuljettajalta nappiin ja matkustajat horjahtavat, kokemusta on. Mutta kyllä M200:nkin saa kulkemaan tyylikkäästi ja onneksi tasaisia pysäytyksiäkin tapaa.
 
R.Silfverberg sanoi:
Taitaa olla ylivoimainen tehtävä Sm1/Sm2 kuljettajilta jarruttaa Helsingin pääasemalle saavuttaessa ilman että juna nykii. Kun ollaan päästy laiturialueelle asti, alkaa sellainen asteittainen nykivä jarruttaminen niin että matkustajat joutuvat rystyset valkoisina pitmään otetangoista kiinni, etteivät kaatuisi kuin keilat. Metrossa ei tällaista ongelmaa ole, eikä pahemmin muilla asemilla. Johtuuko se pelkästään siitä, että kun raide päättyy päätepuskuriin, ovat kuljettajat epävarmoja missä jarrutus kannattaa aloittaa, ja mielummin jarruttavat aina pikkasen kerrallaan, josta syntyy tuo nykivä liike? Tietysti olen ehkä väärä sanomaan kun en junia aja, mutta Sm-junia on ollut käytössä jo pian 40 vuotta ja useat niitä ajavat kuljettajat ovat palvelleet jos ei niin kauan, niin kauan kuitenkin, että tuossa ajassa pitäisi oppia jarruttamaan?

Juuri tästä syystä. Johtuu siitä, että jokainen juna on yksilö. Ne jarruttavat aina vähän eri tavalla, keli vaikuttaa, runkojen määrä, jarrjujen kunto yleensä. Kuljettajan ei ole järkeä ottaa sitä riskiä, että ensimmäinen runko pysähtyy siihen aseman kaljaterassille. Toki olisihan sitä nohevaa sitten tilata yksi olut suoraan sivuikkunasta. Pääsyy on, että jos steissillä töppää, pääsee varmasti hesarin otsikoihin, tätä ei haluta. On viksua, jos osaa jarrutella rauhallisesti laituriin, mutta kaikilla junarungoilla se ei vain onnistu.
 
Ottamatta kantaa jarrutuksen tasaisuuteen vaikuttaviin tekijöihin on konduktöörin työn mielenkiintoinen ja hieman kummastuttavakin puoli se, että konduktööri saa melko usein palautetta jarrutusten/kiihdytysten tasasaisuudesta tai oikeasta/väärästä pysähtymispaikasta.

Niin, keskellä osastoa lippua myyvällä konduktöörillähän ne tehojen/jarrujen säätönamiskuukkelit on?;)
 
Konnarihan on kuitenkin ainakin teoriassa vastuussa junaturvallisuudesta, ja toimii myös asiakaspalvelijana. Ensi kerralla kysyttäessä laita viestiä kuljettajalle, ja kysy mikä mättää. :)
 
Takaisin
Ylös