Rautatieläisten mielenilmaus alkaa maanantaina klo 03.00 15.6.09
Vuorokauden mittainen rautatieläisten mielenilmaus alkaa maanantaina 15.6. klo 3 aamuyöllä. Sen kohteena on valtionyhtiöiden omistajaohjaus. VR arvioidaan kaiken junaliikenteen pysähtyvän. työtaisteluun osallistuu yli 7500 työntekijää.
Aikaisempia samaan toimialaan kuuluneita työtaisteluja:.
Rautatievirkamiesliittoon kuuluneet liikenteenohjaajat tuolloin junansuorittajat vaativat syksyllä 1976 eläkeiän laskemista 63 vuodesta 58 vuoteen. Junat pysähtyivät neljäksi päiväksi. Eläkeiän laskeminen olisi vaatinut eduskunnan tekemää lain muutosta.
Tuolloinen tasavallan presidentti Urho kekkonen sanoi televisioidussa puheessaan ettei hän tule koskaan vahvistamaan moista lakia, jos sellainen hänen eteensä tulisi, puhuen siistiä ja kevyttä sisätyötä tekevistä henkilöistä.
Kaksi tuntia presidentin puheesta ehti kulua, kun työtaisteluun osallistuneet päättivät lopettaa ja ensimmäiset junat jo liikkuivat.
Työtaisteluun johtanut pääasiallinen syy oli junansuorittajien alaisten ratapihoilla työtään tekevien asetinlaitemiesten alhaisempi eläkeikä. Junansuorittajat pitivät tilannetta vääränä katsoen heillä olevan suuremman vastuun lämpimissä ja vedottomissa sisätiloissa kannettavaan kuin alaisinaan ratapihoilla sateessa, tuiskussa ja pakkasessa työskentelevillä vaihdemiehillä.
Veturinkuljettajat ja kaiketi tuolloin niiden lämmittäjätkin uhkasivat lakoilla 1940- ja 1950 luvulla. 1945 lakonuhka olisi vaarantanut sotakorvausten toimittamisen Neuvostoliitolle ja hallitus aikoi kutsua veturimiehet kertausharjoituksiin. Esteeksi tuli liittoutuneiden valvontakomissio, joka ilmoitti yli 3000 tuhannen miehen kutsumisen asepalvelukseen rikkovan 19. 9 1944 solmitun välirauhansopimuksen ehtoja.
Hallituksen silloinen oikeusministeri Urho Kekkonen muisti tuolloin aiotun ratkaisun johtaessaan pääministerinä viisi vuotta myöhemmin ensimmäistä omaa hallitustaan.
Eläke-etujensa vuoksi toukokuussa 1950 lakkoilleet veturimiehet kutsuttiinkin lakon alettua kertausharjoituksiin tehtävänään veturin kuljettaminen, eikä asiassa Pariisin rauhansopimuksen 10.2.1947 voimaan tultua, ollut Neuvostoliitolla sanomista.
Palvelukseen astuneet reserviläiset kieltäytyi lakonalaisista töistä eli veturien kuljettamisesta. Kekkosen hallitus päättikin vapauttaa heidät palveluksesta jo toisena päivä.
Eikä kenties vähiten päällä leijuneen SAK:n yleislakon uhan vuoksi. Hallituksella oli kuitenkin vahva neuvotteluvaltti, sillä
lakkolaisia aiottiin syyttää puolustusvoimain rikoslain perusteella niskottelusta. Tämä tepsi ja lakkolaiset päättivät palata töihinsä jo viikon sisällä kunhan kaikista oikeustoimista heitä vastaan luovutaan.
Juniin liittyviä työtaistelu-uhkia on vuosien saatossa ollut joitakin, mutta aina ne on saatu sovittua ennen niiden alkamista
Pienenä detaljina, Kekkosenkaan arvovalta ei enää riittänyt, kun STTK:n puheenjohtaja Jorma Reinin laittoi maan polvilleen sähkölakollaan 1977.
Täälläkin näyttää kirjoittajina/lukijoina olevan ns. haukkoja jotka eivät ymmärrä työläisten oikeutettuja vaatimuksia paremmista työoloista ja ehdoista.
Nykyään itsestään selvyytenä pidettävätkin työelämän lainalaisuudet ovat saavutettu työntekijöiden yhteisvoimin.
