HS: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Nyt on saatavilla virallisempaa tietoa onnettomuudesta, esim.:

Osaako kukaan sanoa, löytyykö Euroopasta toista yhtä isoa ja vilkasta asemaa jonne kaukojunarunkoja siirretään varikolta useita kilometrejä peruuttamalla ilman että kuski näkee, vaan koko homma on saattokonnarin vastuulla?

t. Rainer
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Osaako kukaan sanoa, löytyykö Euroopasta toista yhtä isoa ja vilkasta asemaa jonne kaukojunarunkoja siirretään varikolta useita kilometrejä peruuttamalla ilman että kuski näkee, vaan koko homma on saattokonnarin vastuulla?

Olisikohan turvallisempaa sijoittaa dreeveri assanpuoleiseen päähän vetämään runkoa Ilmalasta. Jäisi sitten odottamaan kaukojunan lähtöä, jotta pääsee seuraavaan vetohommaan vetämään saapuvaa runkoa Ilmalaan.
Nythän niitä dreevereitä on romutusjonoissa.

****

Toisaalta ohjausvaunuillahan tuo homma hoidettaisiin turvallisesti !!
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Olisikohan turvallisempaa sijoittaa dreeveri assanpuoleiseen päähän vetämään runkoa Ilmalasta. Jäisi sitten odottamaan kaukojunan lähtöä, jotta pääsee seuraavaan vetohommaan vetämään saapuvaa runkoa Ilmalaan.

Olisi. Varsinkin jos rautatieyhtiö nimeltä vr olisi entisajan valtionlaitos, vailla tuloksentekovelvoitetta, tai toiminnan tehostamista kilpailu-uhan takia. Niitä deevereitä tarvittaisiin tiettyyn aikaan 7-10 kpl, jotta lähes peräkkäin pakittavat junat saataisiin ajallaan Helsinkiin. Eikä niitä junia noin vain "hurauteta" Ilmalasta Helsinkiin, olipa veturi kummassa päässä tahansa, asianmukaiset jarrujen tarkastukset yms protokollat pitää täyttyä joka junalla. Yksi juna sitoisi yhden deeverin ainakin noin tunnin ajaksi. Ja nykyään niitä junia pakitetaan esim 15-16 välillä aika monta Ilmalasta Helsinkiin.

Syynä on siis tuloksentekovelvoite, joka ei (missään muussakaan yrityksessä) salli ns turhia/kannattamattomia työvaiheita saati sido ylimääräistä henkilökuntaa. Lisäksi KILPAILU ei auta tätä asiaa, päinvastoin se pahentaa turvallisuusasioita. Kilpailu kasvattaa ainoastaan omistajaeliitin lompsaa, turhat työvaiheet karsimalla, ja turhat henkilöt pois potkimalla. Turvallisuus yms kulut ovat kilpailuajattelun kannalta turhia kuluja. Vr:llä on jo ns "epäsuora kilpailu", eli kaikesta karsitaan tehokkuuden ja kannattavuuden parantamiseksi, koska omistajaohjaus niin vaatii. Ja vr:n on ohjausta toteltava, koska muutoin sen koko olemassaolo on uhattuna. Vr on tässä asiassa ikään kuin puun ja kuoren välissä.

Tehokkuus ja kannattavuus taas tarkoittaa sitä, että raha virtaa tehokkaammin ja kannattavammin omistajaeliitin lompsaan. Asiakas hyötyy tästä lähinnä psykologisesti, eli sijoittaa rahansa vähiten huonoon, joka sekin on huonompi kuin aikaisempi valtion monopoliyhtiön palvelu. Näin siis pähkinänkuoressa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Olisikohan turvallisempaa sijoittaa dreeveri assanpuoleiseen päähän vetämään runkoa Ilmalasta.
Kummastelen tätä uutisoitua ohjetta. Emme kuitenkaan tule näkemään Ilmalasta tuotavien runkojen eteläpuolella vetureita. Jos samanlainen tilanne tulee toistamiseen, jäädäänkö odottamaan, että helikopterilla nostetaan veturi junan eteläpuolelle, mikäli ollaan viimeisten vaihteiden eteläpuolella? Vai mitä tehdään?

En keksi mitään selitystä sille, miksi ei käytetä vaunun käsijarrua. Sellainen on jokaisessa vaunussa. Jos annetaan ohje, jonka mukaan vastaavassa tilanteessa vaunun jarrut saa irroittaa ainoastaan silloin, kun käsijarru on kierretty kiinni, on oletettavissa, että tämän ohjeen mukaan myös toimitaan. Sellaiset ohjeet, joita ei voida tai ei muusta syystä noudateta, ovat merkityksettömiä.

Tulkoon vielä todetuksi, että menneisyydessä junarunkoja ”ajettiin” lähtöraiteelle ilman veturia laskemalla niitä Linnunlaulun suunnasta kohti puskinta. Mukana oli junamies, joka pysäytti rungon sopivaan kohtaan vaunun käsijarrulla. Katsokaapa käytäntöä vuodelta 1971 http://vaunut.org/kuva/18671.

Alustava selitys ei minusta vielä selitä kaikkea. Jos sanotaan, että ruuvikytkin on irronnut, täytyy selittää luotettavasti, miten irtoaminen on voinut tapahtua. Selityksen mukaan runko oli tullut edellisenä iltana Kajaanista. Se on siis vedetty Helsinkiin, joten välin on täytynyt olla kunnossa. Sitten runko on painettu Ilmalaan, seissyt siellä joko ulkona tai sisällä, sitä ei mainittu, ja painettu taas Helsinkiin.

Ruuvikytkin kiinnitetään siten, että vaunut painetaan vastakkain puskimia vasten ja kytkimen kiristysruuvi kiristetään. Kiristyksessä puristuvat ruuvin kiristysvoiman vuoksi sekä kytkimen kiinnityksen ja vaunun välinen jousi että puskinten jouset. Tarkoitus on, että junassa esiintyvien puristusvoimien puitteissa kytkin ei pääse löysäksi. Jos vaunuja puristetaan toisiaan vasten lisää, puskimet painuvat mutta kytkimen ja vaununrungon väliset jouset venyvät ja pitävät kytkimen lenkin kireänä vastakkaisen vaunun koukkua vasten.

Jotta kytkin voisi päästä koukusta irti, sen pitäisi painua noin 50 mm taaksepäin vastakkaisen vaunun koukussa, mutta ei enempää, koska muuten se kohtaa vetokoukun takakidan, jonka muotoilu estää lenkkiä nousemasta koukusta pois. Ruuvikytkimen tulisi olla tällöin jäykkä, jota se tietenkin voi olla, jos se on umpijäässä. Mutta sitten pitäisi olla selitys sille, että jokin nostaa lenkin koukusta juuri sinä hetkenä, kun se on koukun aukon kohdalla. Ja kaiken lisäksi työntää samalla vaunuja puristuksiin lisää, koska koukun muotoilu edellyttää, että lenkki liikkuu ylös viistosti kohti vastakkaista vaunua.

Edellä olevan voisi kuvitella tapahtuvan siten, että jostain syystä vaunujen välinen puristus kasvaa ja samalla esim. irronnut jäälohkare osuu kytkintä ympäröivään jäähän nostaen kytkintä ylös. Mutta kaikki edellyttää sitä, että kytkin on jätetty todella löysäksi. Minulla ei ole puskinten ja kytkimen ja rungon välisten jousien tietoja, mutta niiden perusteella voidaan laskea, onko tällainen edes teoriassa mahdollista. Ja jotta olisi mahdollista, umpijäinen kytkin pitäisi olla havaittavissa myös irtoamisen jälkeen, samoin siinä näkyvä jälki siitä, mikä aiheutti kytkimen nousun koukusta.

Varsinaisen tutkinnan sanotaan valmistuvan vuoden kuluessa. Ehkä vasta sitten saamme selityksen sille, miksi uutisissa aiemmin mainittu irronneissa vaunuissa ollut konduktööri ei jarruttanut minkään vaunun käsijarrulla ja miten selitetään kytkimen irtoaminen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että irronneesta jarruletkusta, murtuneesta pääsäiliöletkusta ja vikaantuneesta 1500 voltin johdosta olisi pitänyt osata epäillä sitä ainoaa syytä sille, miksi nämä vauriot ovat tapahtuneet. Mutta silloin kun on ”tilanne päällä”, ei ole kauheasti aikaa alkaa pohdiskelemaan.

Toisaalta ohjausvaunuillahan tuo homma hoidettaisiin turvallisesti !!
Niinpä.

Syynä on siis tuloksentekovelvoite, joka ei (missään muussakaan yrityksessä) salli ns turhia/kannattamattomia työvaiheita saati sido ylimääräistä henkilökuntaa. Lisäksi KILPAILU ei auta tätä asiaa, päinvastoin se pahentaa turvallisuusasioita. Kilpailu kasvattaa ainoastaan omistajaeliitin lompsaa, turhat työvaiheet karsimalla, ja turhat henkilöt pois potkimalla. Turvallisuus yms kulut ovat kilpailuajattelun kannalta turhia kuluja.
Tuloksenteko edellyttää toimivaa ja luotettavaa yrityksen toimintatapaa, jossa turvallisuuteen ja luotettavuuteen liittyvät työvaiheet eivät ole turhia vaan välttämättömiä. Näistä työvaiheista tinkiminen voi näyttää taitamattoman johtajan mielessä hienolta tavalta kasvattaa tulosta, mutta johtaa yrityksen menettämään menekkinsä, kun paremmin toimivat kilpailijat vievät asiakkaat. Eri juttu on tietenkin silloin, jos pelkoa kilpailijoista ei ole. Silloin vallitsee monopoli, jossa asiakkaan on pakko ostaa huonostikin toimivalta yritykseltä.

VR Oy:lle on juuri myönnetty henkilöliikenteen monopoli 10 vuodeksi. Siitä huolimatta tämä onnettomuus tapahtui. Jos olet sitä mieltä, että kilpailu aiheuttaa onnettomuuksia, niin siitähän tämä ei johtunut, koska kilpailua ei ole. Minun mielestäni tämä onnettomuus ei myöskään paranna VR Oy:n tuloksentekotavoitetta, vaan pikemminkin heikentää sitä.

Monopolin ja tuloksentekotavoitteen takana on viime kädessä eduskunta. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös oppositiossa oleva vasemmisto. En ole kuullut sieltä huutoja siitä, miten porvarihallitus tekee väärin ja tukee monopolia. En ole myöskään kuullut huutoja siitä, että VR-yhtymän yhtiöjärjestystä pitäisi muuttaa maininnalla siitä, ettei sen tule toiminnassaan tavoitella liikevoittoa.

Antero
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Ehkä vasta sitten saamme selityksen sille, miksi uutisissa aiemmin mainittu irronneissa vaunuissa ollut konduktööri ei jarruttanut minkään vaunun käsijarrulla

Jossain julkisuudessa olleessa uutisessa oli maininta, että vaunuun sisälle jääneellä henkilökunnalla ei ollut tietoa siitä, että vaunujen uudelleen liikkeellelähdössä olisi ollut jotain ihmeellistä. Henkilöillähän ei ollut itse saattotoiminnan kanssa mitään tekemistä, joten on hyvin mahdollista, ettei heillä ollut minkäänlaista tietoa siitä, mitä oli tapahtunut ja mitä toimenpiteitä ulkona tehtiin.
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Turvallisuus yms kulut ovat kilpailuajattelun kannalta turhia kuluja

Miten luulet esim. VR Oy:n kanssa kilpailevan firman hyötyvän:
- Kaluston rikkoutumisesta
- Onnettomuuksista aiheutuvista lisäkuluista
- Onnettomuuksien vuoksi suoraan menetetyistä tuloista
- Henkilöstön, matkustajien tai sivullisten loukkaantumisesta tai kuolemasta
- Menetetystä maineesta ja sitä kautta tuloista

Totta kai VR Oy:n kanssa kilpailevalle firmalle parasta mainosta on VR Oy:tä parempi turvallisuus.

Jos itse olen perustamassa VR Oy:lle matkustajaliikenteen kilpailijaa, yksi perusasioitani on VR Oy:n turvallisuuskulttuuria parempi turvallisuuskäytäntö, jossa Helsingin, Jokelan, Jyväskylän, Suonenjoen, Kolhon ja Tampereen suuronnettomuuksien ja suuronnettomuuksien vaaratilanteiden tyyppisiä tilanteita ei päästetä tapahtumaan, ja jos tapahtuu, onnettomuustutkintakeskuksen suosituksia noudatetaan.

Turvallisuusasiat eivät myöskään ole yksin firmojen asia. Kyse on tietysti myös lainsäädännöstä ja sen noudattamisen valvonnasta. Rautatiepuolella on ollut iso ongelma parantaa turvallisuutta, kun ainoa liikennöitsijä ja sen ammattiliitot eivät mm. hyväksy kaikkien onnettomuustutkinnassa esille tulleiden puutteiden tai virheellisten käytäntöjen korjaamista tai omistaja ei puutu asiaan, vaikka näin syntyy liikennöitsijälle isoja tappioista.
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Olisi. Varsinkin jos rautatieyhtiö nimeltä vr olisi entisajan valtionlaitos, vailla tuloksentekovelvoitetta, tai toiminnan tehostamista kilpailu-uhan takia. Niitä deevereitä tarvittaisiin tiettyyn aikaan 7-10 kpl, jotta lähes peräkkäin pakittavat junat saataisiin ajallaan Helsinkiin. Eikä niitä junia noin vain "hurauteta" Ilmalasta Helsinkiin, olipa veturi kummassa päässä tahansa, asianmukaiset jarrujen tarkastukset yms protokollat pitää täyttyä joka junalla. Yksi juna sitoisi yhden deeverin ainakin noin tunnin ajaksi. Ja nykyään niitä junia pakitetaan esim 15-16 välillä aika monta Ilmalasta Helsinkiin.
En tarkoittanut ihan tällaista menettelyä, vaan että suurimmassa osassa kaukojunarunkoja olisi ohjausvaunu toisessa päässä ja kuski ajaisi varikolta asemalle junaa siitä käsin. En tiedä olisiko juuri tätä onnettomuutta voitu välttää sillä menettelyllä, mutta onhan niitä sattunut vuosien varrella muita pitkälle menneitä peruutuksia ja aineelliset vahingot ovat aina olleet suuret.

Ohjausvaunuilla säästyisi muutenkin aikaa ja raidekapasiteettia, ja jos nyt jos tämä turvallisuusaspektikin huomioitaisiin, niin aika moni seikka puoltaisi niitä.

t. Rainer

---------- Viesti lisätty kello 9:48 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 9:40 ----------

Tulkoon vielä todetuksi, että menneisyydessä junarunkoja ”ajettiin” lähtöraiteelle ilman veturia laskemalla niitä Linnunlaulun suunnasta kohti puskinta. Mukana oli junamies, joka pysäytti rungon sopivaan kohtaan vaunun käsijarrulla. Katsokaapa käytäntöä vuodelta 1971 http://vaunut.org/kuva/18671.

Mielenkiintinen kuva. Mutta ei tainnut koskea kaikkia vaunuja koska osassa, mm ravintolavaunuissa, luki "saattaen vaihdettava" mikä tarkoittti että niitä ei saanut antaa rullata itsekseen.

Täytyy muistaa että kässäri jarruttaa vain yhtä vaunua ja entisajan puuvaunut olivat kevyempiä, joten ne kässärit luultavasti tehosivat kanssa. Puuvaunujen käsijarru oli luultavasti myös ergonomisemmin sjoitettu kuin uusien vaunujen. Käytettiinkö mahdollisesti noissa matkustajaratapihan vaihtotöissä myös jarrukenkiä paremman jarrutustehon aikaansaamisesi?

t. Rainer
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Täytyy muistaa että kässäri jarruttaa vain yhtä vaunua ja entisajan puuvaunut olivat kevyempiä, joten ne kässärit luultavasti tehosivat kanssa. Puuvaunujen käsijarru oli luultavasti myös ergonomisemmin sjoitettu kuin uusien vaunujen. Käytettiinkö mahdollisesti noissa matkustajaratapihan vaihtotöissä myös jarrukenkiä paremman jarrutustehon aikaansaamisesi?
En tarkoita kuvaviittauksella sitä, että pitäisi ryhtyä saattamisen sijasta laskemaan runkoja vapaasti Pasilasta Helsinkiin. Sehän on tarpeetonta, koska saapuvan rungon mukana tulee myös veturi, joka junaa lähtee reitilleen viemään. Miksi ne pitäisi tuoda erikseen. Vaan sitä, että menneisyyden käytäntö osoittaa, että alas valuva runko voidaan hallita ja pysäyttää yhden vaunun käsijarrulla. Jos se on ollut jokapäiväistä rutiinia, se on keino, joka auttaa myös poikkeustilanteessa – kun vain osataan käyttää jarrua.

Vaunujen paino ei tässä asiassa vaikuta. Kun teräksinen 2-kerrosvaunu painaa enemmän kuin puukorinen vaunu, painonlisäyksen myötä myös vaunun jarrutusvoima kasvaa. Ratkaisevaa on jarrutettavan roikan pituus. Mutta myös jarrun käyttö ylipäätään. Roikka on hallittavissa, kun sen nopeutta ei päästetä kasvamaan liiaksi, jotta jarruvoima riittää pysäyttämiseen.

Laskematta valuneen rungon painoa ja yhden vaunun jarruvoimaa on joka tapauksessa selvä, että yksikin kiinni kierretty käsijarru olisi hidastanut oleellisesti roikan nopeutta siihen hetkeen, jolloin se saavuttaa puskimen. Ja kun ennen puskinta on luokkaa 700 m. vaakasuoraa raidetta jossa vapaankaan roikan nopeus ei enää kasva, arvelen, että roikka ei olisi saavuttanut edes puskinta, mikäli yksikin käsijarru olisi ollut kiinni.

Suuressa osassa puuvaunuja käsijarru oli päätyseinällä eteisessä sisäpuolella kuten nykyisissäkin vaunuissa. Joissain puuvaunuissa jarrun veivi oli päätyseinän ulkopuolella.

Antero
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

...Ehkä vasta sitten saamme selityksen sille, miksi uutisissa aiemmin mainittu irronneissa vaunuissa ollut konduktööri ei jarruttanut minkään vaunun käsijarrulla ja miten selitetään kytkimen irtoaminen....

Itse pohdiskelun tuloksena:
Vaunussa oleva henkilökunta oli ns matkustava osapuoli, eikä osallistunut/tiennyt tapahtumista mitään. Kun juna nytkähtää liikkeelle, se on täysin normaalia, heidän kannalta. Liikenteenohjaus sitten varoitti vaunuissa olevaa henkilökuntaa kännykällä. Mitä luultavimmin tähän meni ainakin minuutti, ennen kuin numerot oli otettu selville, näpytelty puhelimeen ja painettu vihreää luuria. Oliko juna sitten jo vaihteissa vaiko laiturin päässä, sitä en osaa sanoa.

Mutta tuollaisen hätäpuhelun saatuaan, jokaisella terveellä ihmisellä tulee tarve suojata oma henkensä. Ehkä hätäjarrusta on vedetty, ja kun se (jarruttomuudesta johtuen) ei toiminut, tuli henkilökunnalle luultavasti vielä isompi epätoivo. Käsijarrun käyttö voi tuossa vaiheessa olla ajatuslistalla melko häntäpäässä, kun pelko törmäyksestä on koko ajan läsnä.

Itseasiassa, eihän henkilökunta voinut tietää, törmääkö vaunut juuri 13-raiteen päätepuskimeen. Olisihan vaunut voineet törmätä esim vaihteissa johonkin toiseen junaan. Eli henkilökunta ei luultavasti tiennyt törmätäänkö heti vai hetken päästä. Tätä ei kukaan tervejärkinen jää miettimään, vaan suojautuu parhaansa mukaan. Psykologisesti ajateltuna, ihminen yrittää tällaisissa tilanteissa pelastaa oman henkensä, suojautumisreaktiolla.

Mikäli törmäys tapahtuisi juuri silloin, kun henkilö olisi käsijarrua käyttämässä, seurauksena olisi todennäköisesti vakava vammautuminen, tai jopa se pahempi. Tämän takia on melko turha spekuloida vaunuun jääneiden henkilöiden toimintaa. Kukaan ei ole valmis uhraamaan omaa terveyttään tällaisissa tilanteissa, joissa tapahtumat tapahtumahetkellä ovat täysin ennalta arvaamattomia.
 
Muuan selostus asiasta:
Onnettomuustutkintakeskus sanoi:
Maanantaiaamuna 4.1.2010 oltiin siirtämässä Helsingistä kello 8.12 Kajaaniin lähtevää InterCity-junaa 71 Ilmalan varikolta Helsingin asemalle. Veturi työnsi vaunuja kohti lähtöraidetta 7. Junan vaunut olivat tulleet edellisenä iltana samassa kokoonpanossa Kajaanista IC 78:na. Vaunuille oli tehty Ilmalan varikolla jarrujen täydellinen koettelu ennen veturin liittämistä ja yksinkertainen koettelu, kun veturi oli liitetty.

Veturin työntäessä vaunuja vaunujen välinen kytkinlenkki oli jossakin vaiheessa irronnut vetokoukusta. Ensimmäiset ongelmat havaittiin, kun Pasilan aseman jälkeen junan 1 500 voltin sähköjärjestelmään tuli vika, joka avasi veturin pääkatkaisijan. Kuljettaja pysäytti junan ja pyysi saattokonduktööriä selvittämään ongelman syyn.

Kulkiessaan junan ulkopuolella konduktööri havaitsi kahden vaunun välisen 1 500 voltin kaapelin olevan huonosti pistorasiassaan. Hän ei saanut työnnettyä pistotulppaa takaisin paikalleen, joten vaunut päätettiin työntää lähtölaituriin ilman 1 500 voltin kytkentää. Lähtölaiturissa kyseinen kytkentä korjattaisiin tai kytkettäisiin toisella puolella vaunun päädyssä oleva kaapeli. Vian etsintään ja korjausyritykseen meni aikaa 15 minuuttia, minkä jälkeen työntöä oltiin valmiita jatkamaan.

Junan kuljettua vajaan 200 metriä se pysähtyi jarrujen mentyä päälle. Konduktööri lähti tarkastamaan syytä ja kuuli junan sisällä kulkiessaan paineilman ulospuhalluksesta johtuvaa suhinaa. Suhina kuului samasta vaunuvälistä, jossa oli ollut ongelmia 1 500 voltin kaapelin kanssa. Hän meni ulos vaunusta katsomaan, mitä oli vialla. Hän havaitsi jarrujohdon letkun irronneen kytkimestä ja pääsäiliöjohdon letkun irronneen kytkinhanasta. Hän katsoi myös vaunujen väliin nähdäkseen oliko siellä muita vaurioita. Hän ei huomannut mitään muuta poikkeavaa.

Konduktööri totesi, ettei pysty korjaamaan letkujen kytkentöjä, koska väli oli niin jäässä. Siksi hän päätti laittaa yksikön siihen kuntoon, että se saadaan siirrettyä pois ratapihalta estämästä muuta liikennettä. Hän haki ravintolavaunusta rautakangen, jolla sai käännettyä veturinpuoleisen vaunun kytkinhanat kiinni, jotta neljässä veturia lähinnä olevassa vaunussa saataisiin jarrut toimimaan. Sen jälkeen hän irrotti jarrut neljästä ensimmäisestä vaunusta, jotta ne saataisiin liikkeelle. Ollessaan ensimmäisen vaunun kohdalla hän totesi, että jarrut olivat irronneet, koska vaunut lähtivät liikkeelle. Hän pyysi veturinkuljettajaa pysäyttämään junan, jotta pääsisi mukaan. Kuljettaja kertoi kuitenkin veturin olevan paikallaan, jolloin konduktööri tajusi vaunujen lähteneen itsekseen liikkeelle. Vaunujen nopeus oli jo niin suuri, ettei hän päässyt enää vaunuihin sisälle. Konduktööri soitti radiopuhelimella liikenteenohjaukseen ja kertoi vaunujen olevan tulossa hallitsemattomasti kohti Helsingin asemaa ja pyysi varoittamaan kaikkia mahdollisia. Lisäksi hän pyysi soittamaan vaunujen mukana olevalle ravintolavaunun henkilökunnalle.

Raide 7, jolle yksikkö oli alun perin menossa, on aseman pääovien kohdalla. Liikenteenohjaaja ohjasi vaunut sivummalle kohti raidetta 13 ja soitti aseman vartijoille ja kehotti heitä tyhjentämään raiteen sivuilla olevat laiturit sekä raiteiden pään. Lisäksi hän varoitti asemakuulutuksella: ”Huomio! Raiteella 13 tulee vaunuja päin pukkia, hallitsematon tilanne.”

Vaunut törmäsivät arviolta 25–30 km/h-nopeudella raiteen 13 päässä olevaan raidepuskimeen. Ensimmäisenä olleen kaksikerroksisen vaunun etupää nousi törmäyksessä rikkoutuneen raidepuskimen päälle ja edelleen raiteen päässä olevan betoniesteen päälle törmäten raiteen päässä olevan toimistorakennuksen seinään. Vaunu painui osaksi rakennuksen sisään. Vaunuissa törmäyksen aikana olleista kolmesta henkilöstä yksi loukkaantui lievästi.

Onnettomuuden jälkeen tehdyissä teknisissä tarkastuksissa jarruissa ei havaittu sellaista vikaa tai jäätymistä, joka olisi voinut aiheuttaa onnettomuuden. Irronneen välin tarkastuksissa todettiin, että kyseiseen väliin oli pakkasjakson aikana muodostunut runsaasti kovettunutta lunta ja jäätä. Tämä oli vaikuttanut kytkinlenkin irtoamiseen vetokoukusta. Lumen ja jään takia oli vaikea havaita oliko kytkinlenkki paikallaan. Tarkastuksessa voitiin nähdä, että viimevaiheessa vetokoukussa oli ollut niin paljon jäätä, että lenkki ei ole ollut kunnolla koukun pohjalla.

Irronnut vaunujen väli oli painunut takaisin kiinni 1 500 voltin kaapeliongelmien jälkeen tehdyssä jarrutuksessa ja uudelleen jarrujohdon katkeamisesta johtuneessa jarrutuksessa. Välin on täytynyt kuitenkin olla auki silloin, kun kaapeli on vioittunut ja kun letkut ovat auenneet.

Tutkinta jatkuu onnettomuuden yksityiskohtien, olosuhteiden, ennakoivien toimien ja suunnitelmien sekä pelastus- ja suojelutoiminnan selvittämiseksi. Tutkintaselostus on valmis arviolta vuoden kuluttua.

Lisätietoja antaa tutkintalautakunnan puheenjohtaja, johtava tutkija Esko Värttiö.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Ohjausvaunuilla säästyisi muutenkin aikaa ja raidekapasiteettia, ja jos nyt jos tämä turvallisuusaspektikin huomioitaisiin, niin aika moni seikka puoltaisi niitä.

Ohjausvaunulla onnettomuus olisi vältetty, mikäli veturi olisi sijoitettu eteläpäähän ja ohjausvaunu pohjoispäähän.
Toisin sanoen Helsingistä lähtevät junat ajettaisiin aina työtämällä ohjausvaunun ollessa edessä.
Autopikajunissa veturi olisi keskellä junaa varsinaisen rungon ja autovaunujen välissä.
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Ohjausvaunulla onnettomuus olisi vältetty, mikäli veturi olisi sijoitettu eteläpäähän ja ohjausvaunu pohjoispäähän.
Toisin sanoen Helsingistä lähtevät junat ajettaisiin aina työtämällä ohjausvaunun ollessa edessä.

Kuvittelisin että jos siirrytään ohjausvaunullisiin juniin, niin vaunujen välillä kulkee niin paljon erilaisia datakaapeleita jotka olisivat tässä tapauksessa katkenneet kun junakin katkeaa, että se olisi näkynyt erilaisina virheilmoituksina ohjaamon kojelaudassa, niin että kuljettaja olisi reagoinut niihin asianmukaisella tavalla.

Autopikajunissa veturi olisi keskellä junaa varsinaisen rungon ja autovaunujen välissä.
Autojunien kuormaus siirtynee Pasilaan tai Ilmalaan joka tapauksessa joten niihin ei tarvita ohjausvaunua. Tai sitten erillinen veturi tuo autojunaroikan päärautatieasemalle ja linjaveturi kytketään vasta siellä. Auotovaunujen sijainti junan eteläpäässäkään ei liene kirkossa kuulutettu asia.

t. Rainer
 
Ohjausvaunuihin siirtyminen ei tietenkään koskisi kaikkia junia, ohjausvaunuilla voidaan vain vähentää merkittävästi tällaisten ongelmien syntyä.

Ohjausvaunut tarvitaan juniin, jotka vaihtavat kulkusuuntaa Tampereella tai Kouvolassa ja juniin, jotka ajavat Helsinki - Turku ja Helsinki - Tampere - pendeliä. Koska kyseessä oli IC Kajaaniin, joka vaihtaa suuntaa Kouvolassa, olisi tällaisessa junassa varmaan syytä olla ohjausvaunu.

Sen sijaan autopikajunat ja yöjunat ovat "suoria" vetoja Lappiin, joiden kokoonpanoa muutetaan Tampereella, joten niihin tuskin ohjausvaunu sopii.
 
Vs: Juna ajoi asemalaiturille Helsingin asemalla

Itse pohdiskelun tuloksena:
Vaunussa oleva henkilökunta oli ns matkustava osapuoli, eikä osallistunut/tiennyt tapahtumista mitään.
Olen lukenut tai kuullut tapauksen aiemmasta uutisoinnista, että junassa oli konduktööri ja 2 ravintolatyöntekijää. Konduktööri sai junan irralla valumisesta tiedon ja ehti siksi siirtyä junan eteläpäästä pohjoisemmaksi. Tuskin tieto on tullut kännykällä, sillä eikös konduktööreillä ole tehtävien hoitoa varten radiopuhelimet kuten pitääkin, jotta yhteys toimii heti ja ilman kännykkäverkon häiriöitä ja ongelmia.

Yleisesti olen sitä mieltä, että sellaisissa tehtävissä kuin konduktöörin tehtävä on, työhön kuuluu muiden turvallisuudesta huolehtiminen. Siksi en oikein hyväksy ajatustasi siitä, että ensi reaktio on paeta itse. Otetaan nyt vaikka vertailuksi lentoemäntä, jonka tehtävä on auttaa hätätilanteessa matkustajia eikä pyrkiä esim. koneesta ulos ensin itse. Se on osa työtä, ja jokainen työhön ryhtyvä tietää sen. Jos ei tällaiseen halua tai pysty, on haettava muuta työtä.

En ole moittimassa ketään, vaan esitän vain kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi, kun uutisoidaan asian olevan selvitetty. Kun kysyn, miksi ei käsijarrua käytetty, kysyn siksi, etten tiedä sille selitystä, en siksi, että minulla olisi siihen vastaus.

Jos ajatellaan irronneissa vaunuissa olleen konduktöörin toimintaa, hänhän on voinut mennä varoittamaan ravintolahenkilöitä ja opastamaan heitä suojautumisessa törmäyksen varalta. Se on aivan oikein pyrittäessä välttämään junassa ensin henkilövahinkoja ja toissijaisesti aineellisia vahinkoja. Mutta henkilövahinkojen välttämisen kannalta kokonaisuutena ensisijaista olisi yrittää pysäyttää roikka, koska asemalla on enemmän uhanalaisia ihmishenkiä kuin sisällä junassa. Juuri sen vuoksi junaohjaus käänsi vaihteet raiteelle 13.

Minun mielestäni tämän pohdiskelun tai spekuloinnin tarkoitus on ymmärtää tapahtumat, jotta sama tai vastaavat tilanteet voidaan tulevaisuudessa välttää. En minä ole kiinnostunut syyllisistä, mutta mahdollista syyllisyyttä ei pidä myöskään peitellä. Peittelemällä tapahtumien kulkua ei saada selville, miten tilanne on tulevaisuudessa vältettävissä.

Juridinen syyllisyys, korvausvelvollisuus jne. ovat kokonaan toinen asia, enkä ota siihen kantaa enkä pohdi sitä. En ole juristi, vaan insinööri, ja pohdin vain asioita, joista olen itse perillä. Sama on myös onnettomuustutkinnan rooli. Jos joku henkilö on toiminnallaan vaikuttanut tapahtumiin, se tulee selvittää ja selvitetäänkin, kuten on tehty ennenkin.

Antero
 
Takaisin
Ylös