Tampere - Pietari -yhteys

Onko VR niissä vastauksissa sitten harhauttanut ministereitä? Jos on, niin sittenhän kyse on rikoksesta.
Minä pidän harhauttamisena tai valehteluna sanoa yhtä kun totuus on toista. Esimerkkejä löytyy mainitsemistani aiheista, Kemijärven yöjunasta ja Pisarasta. Ei vaan näytä olevan mitään vaikutusta sillä, että väärien tietojen esittäminen myöhemmin paljastuu.

Vaan juuri siitä se johtuu sekä varalla olevan henkilökunnan puutteesta. Toisin sanoen tehostamisessa on menty liiankin pitkälle eikä ole enää valmiuksia hoitaa poikkeavia tilanteita.
Jos juna jää keskelle metsää, ongelman ratkaisu on käydä hinaamassa juna toimivalla veturilla metsästä pois. On väärä ratkaisu tuoda satojen kilometrien päästä varajuna ja siirtää matkustajat laiturittomalla ratapenkalla toisiin vaunuihin. Junan haku linjalta toisella veturilla ei välttämättä edes edellytä mitään erityistä varakalustoa ja -miehitystä, vaan asia voidaan hoitaa veturin ja kuljettajan tehtävän muuttamisella. Kuten ottamalla veturi+kuljettaja toisesta junasta. Jos toinen juna on henkilöjuna, se voidaan seisottaa matkustajineen hallitusti asemalla ja ehkä järjestää korvaavia kuljetuksia niitä tarvitseville.

Voin nyt vaikka antaa pari omaa esimerkkiä lähihistoriasta. Olin matkustamassa Pendolinolla, jossa kärähti yksi akusto ja juna pysähtyi pääradalle asemien väliin. Varajuna olisi ollut alle vartin päässä Ilmalassa. Mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut? Onneksi meitä ei käsketty ulos penkalle, vaan kuljettaja sai Pendolinon bootatuksi ja ajettiin lähimmälle laiturille. Siinä siirryimme seuraavaan pohjoiseen menossa olleeseen junaan. Savossa matka Kuopioon keskeytyi jonnekin Siilinjärven paikkeille, kun myrsky kaatoi puita. Pysähdyimme asemalle, josta meidät vietiin busseilla Kuopioon. Ei kaatuneiden puiden läpi pääse sen paremmin varajunallakaan.

Historiasta voidaan ottaa oppia. Harmaita kiitojunarunkoja VR:llä oli 6 kpl ja niillä ajettiin kiertoa, jossa normaali runkotarve oli talvella 3 kpl ja kesällä 4 kpl...
Historiasta ei voi ottaa oppia tässä asiassa. Nykyaikaisen junan luotettavuus, sekä ennakoivan huollon tarve että vikaantumisväli, ovat aivan eri luokkaa kuin 50 vuotta sitten. Tässä ketjussa on todisteltu, että Allegro-junien käytettävyys on joko 50 % tai 66 %, miten nyt sitten selityksiä tulkitsee. En yksinkertaisesti usko tähän. Eli että hankintasopimuksessa lukisi, että tilaaja hyväksyy käytettävyydeksi edes 66 %.

Tlajunen on mielestäni asiallisesti pyrkinyt valottamaan, että ollaan vielä vastaanottovaiheessa (sisäänajolla varmaan tarkoitetaan sitä, sillä ei nykyään tarvita 1950-luvun henkilöautojen tapaista sisäänajoja). Vastaanottoon voi liittyä erityisesti luotettavuuden toteamiseen liittyviä toimenpiteitä, jotka johtavat siihen, että oikeasti voi syntyä tilanne, jossa kaksi runkoa on perustellusti pois käyttövalmiudesta. Näin ollen tilaaja joutuu hyväksymään alhaisen käytettävyyden vastaanottokokeiden täyttämiseksi. Mutta arvaan, kun en tiedä kun asiat ovat muka suuria liikesalaisuuksia, että hankintasopimuksessa Allegrojen käytettävyyden takuuarvoksi on kirjattu jokin luku, joka on lähellä 90 % ja todennäköisesti yli. Muussa tapauksessa tuskin Alstom olisi kauppaa voittanut.

Mutta nämä vastaanottovaiheen järjestelyt eivät käy selitykseksi tamperelaisille. Junien vastaanotto on hoidettu noin vuodessa, jolloin on nähty kaikki vuodenajat. Ei vastaanottovaiheella ole mitään merkitystä sille, missä käytössä junat ovat koko elinaikanaan vastaanoton jälkeen. Jos nyt oletetaan, että taattu käytettävyys on 90 % ja on helppo todeta, että neljän vuoroparin kierto voidaan järjestää siten, että yhdeltä junayksiköltä ei tarvitse edellyttää yli 90 % käytettävyyttä kun on olemassa 3 junaa, neljäs runko on tarpeeton. Jos sitä voidaan käyttää johonkin oletettuun tarkoitukseen, kuten Turun liikenteeseen tai Hki-SPb -lisävuoroon, se on yhtä hyvin mahdollista käyttää Tpe-SPb -vuoroon. Eli on perusteetonta väittää, ettei juuri Tampereen liikenne ole teknisesti mahdollista, mutta joku muu on.

Ihan vielä selvennykseksi, jos joku ei ymmärrä, mitä käytettävyys tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, minkä osan juna on käytettävissä käyttötarkoitukseensa siitä ajasta, jona junaa aiotaan käyttää. Käytettävyyttä alentavat ennakoivan huollon tarvitsema aika sekä tilastollinen vikaantumisvälin aiheuttama junan käyttöeste.

Esimerkiksi jos juna on käytettävissä yhdeksänä päivänä kymmenestä, käytettävyys on 90 %. Mutta jos junia aiotaan käyttää liikenteessä klo 05–01, ja ennakoivan huollon huoltotoimet voidaan aina tehdä enintään neljän tunnin jaksoissa, käytettävyys on ennakoivan huollon suhteen 100 %. Koska kaikki huoltotoimet ehditään tehdä yöllä, kun junaa ei tarvita liikenteeseen. Jos junan vikaantumisväli on esimerkiksi 300.000 km ja päivittäinen ajomäärä 2000 km, vikaantuminen alentaa käytettävyyden yhteen päivään 150 päivän jälkeen eli arvoon 99,3 %.

Käytettävyyden perusteella voidaan hankittavalle junamäärälle laskea huoltovara eli varakaluston tarve. Minimimäärä on tietenkin yksi. Edellä olevin esimerkkiluvuin yhtä enempi huoltovaraa tarvitaan ainoastaan vikaantumisvälin perusteella sitten, kun hankitaan enemmän kuin 150 junaa.

Antero
 
Anekdoottina: itse istuin perjantaina Pendolinossa, joka kökötti pääradalla Seinäjoen eteläpuolella turvesuon laidalla tunnin paikallaan. Syynä tähän oli ukkosmyrsky, joka oli hajottanut radan turvalaitteita Seinäjoella ja kaatanut puita radoille, tosin ei ko. junan tielle.

Varakalusto tai edes varahenkilöstö radanpidossa ei olisi tainnut auttaa tähän tilanteeseen mitään.

Tottakai olisi auttanut. Paha myöhästyminen on omiaan sekoittamaan kalustokierrot, joten varalla oleva juna auttaa siinä, ettei seuraava vuoro putoa jo heti lähdössä aikataulustaan.

---------- Viesti lisätty kello 14:13 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:06 ----------

Se on totta, että vaikka yhtiöllä olisi junia vain kaksi, niin yksi on oltava varalla, jolloin varajunaprosentiksi muodostuu tuo 50%. Mutta jos ja kun nyt näyttäisi siltä, että Hki-SPb-liikenteessä on neljä ostettua Allegroa, joista kaikista maksetaan kovaa pääomakulua koko ajan ja kaksi niistä on joka päivä vuorollaan varikolla tuottamatta yhtään mitään, niin silloin Allegro-liikenteen varajuna-% on 100%.

Jos Sm6-runkoja on 4 kpl ja niistä liikenteessä 2 kpl niin uskoisin varakalustoa olevan silloin 50 % kokonaismäärästä.

Muistetaan vielä, että varikolla seisoo valtaosan vuodesta käyttämättömänä myös täysin käyttökelpoinen ja korkeatasoinen IC-Sibelius-juna, jolloin tuon reitin varajuna-% nousee se mukaan lukien peräti 150%:iin. Ja siellähän seisoo myös IC-Sibeliustakin edeltänyt - edelleen käyttökelpoinen - sinivaunuinen Sibelius-juna käyttämättömänä...

Joka on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kykene samaan aikatauluun kuin Allegro. Tai tietysti kykenisi, jos Allegron aikataulu hidastettaisiin vanhan IC-Sibeliuksen tasolle mutta eihän koko Allegroa olisi silloin kannattanut hankkia.

---------- Viesti lisätty kello 14:22 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:13 ----------

Jos juna jää keskelle metsää, ongelman ratkaisu on käydä hinaamassa juna toimivalla veturilla metsästä pois. On väärä ratkaisu tuoda satojen kilometrien päästä varajuna ja siirtää matkustajat laiturittomalla ratapenkalla toisiin vaunuihin.

Tietysti. Luulin, ettei moisen itsestäänselvyyden toteaminen ole täällä välttämätöntä. Mutta jostain pitää löytää varajuna myös sen hajonneen tilalle seuraavalle matkalle.

Historiasta ei voi ottaa oppia tässä asiassa. Nykyaikaisen junan luotettavuus, sekä ennakoivan huollon tarve että vikaantumisväli, ovat aivan eri luokkaa kuin 50 vuotta sitten.

Aivan kuten Pendolinojen moitteeton toiminta on vuosien varrella osoittanut.
 
Kuinkas monta kertaa Allegro on tähän mennessä piiputtanut linjalle, niin että on tarvittu varakalustoa? Vai onko liikesalaisuus?
 
Mutta nämä vastaanottovaiheen järjestelyt eivät käy selitykseksi tamperelaisille. Junien vastaanotto on hoidettu noin vuodessa, jolloin on nähty kaikki vuodenajat.
Ilmeisesti tamperelaisilla on vähän optimistinen käsitys missä ajassa vastaanotto ja takuukorjaukset saadaan tällaiselle yksilölliselle suurnopeusjunatyypille hoidettua, jonka on kyettävä kulkea kahden eri valtakunnan rautateillä, joilla on eri sähköjärjestelmä, eri kulunvalvontalaitteet, eri toimintakulttuuri jne välillä. Ei Suomen ja Venäjän välinen rautatieliikenne ole mikään Lenin-museo :D

t. Rainer
 
Joka on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kykene samaan aikatauluun kuin Allegro. Tai tietysti kykenisi, jos Allegron aikataulu hidastettaisiin vanhan IC-Sibeliuksen tasolle mutta eihän koko Allegroa olisi silloin kannattanut hankkia..

Ei ole sentään ihan yhtä tyhjän kanssa. Poikkeustilanteessa voitaneen hyväksyä jonkin verran aikataulusta jälkeen jääminen. Ja eikös suurin osa Allegron nopeudesta suhteessa Sibeliukseen liity rajatoimintojen järjestämiseen eikä niinkään suureen linjanopeuteen? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Toisaalta voisi ajatella niinkin että Tampere-Pietari aloitettaisiin IC Sibeliuksella, joka myöhemmin korvattaisiin Allegrolla kunhan liikenne pääsee ensin kunnolla käyntiin.
 
Ja eikös suurin osa Allegron nopeudesta suhteessa Sibeliukseen liity rajatoimintojen järjestämiseen eikä niinkään suureen linjanopeuteen? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
.

Varmaan rajatoimintojen järjestely Allegrossa on osaltaan nopeuttanut toimintaa. Mutta siinä mielessä olet ymmärtänyt väärin, että Allegron kanssa vältytään veturinvaihdolta Vainikkalassa ja sitä kautta jarrujen koetteluilta ym. asiaan liittyvältä. aikaa säästyy. Se, onko matkanopeus Sibben 140km/h vai Sm6:n +200km/h, vaikuttaa tuolla matkalla tietysti myös paljon.
 
Aivan kuten Pendolinojen moitteeton toiminta on vuosien varrella osoittanut.
Eipä ole tässä näkösällä Pendojen hankintasopimusta ja siinä määriteltyä käytettävyyttä. En tunne VR-Yhtymän ja Alstomin välisiä neuvotteluja, mutta sen verran on julkisuuteenkin tihkunut tietoja, että VR-Yhtymä tai mikä se silloin oli osti mm. yhteisajokelpoisia junia, mutta eivät ne sitten sitä olleetkaan. Jos VR-jotain hoiti asiansa oikein kuten tämän yhteisajokelpoisuuden suhteen, jotain on sovittu myös Pendojen käytettävyydestä. Ja jos se ei ole täyttynyt takuuajan kuluessa, toimitus ei ole vastannut tilausta ja siitä olisi pitänyt tulla ainakin korvausta valmistajalta.

Mutta yhtä kaikki, Allegrot on toimitettu viime vuonna, Pendot toissa vuosikymmenellä. Maailma menee eteenpäin, vaikkei Suomessa aina siltä tuntuisikaan.

Ilmeisesti tamperelaisilla on vähän optimistinen käsitys missä ajassa vastaanotto ja takuukorjaukset saadaan tällaiselle yksilölliselle suurnopeusjunatyypille hoidettua...
Miten niin? Ei junien vastaanottotarkastusta tehdä vuosikaupalla. Junat hankitaan liikennettä eikä tarkastuksia varten. Pääosa vastaanottotarkastuksista tehdään ennen junan asettamista liikenteeseen. Sen jälkeen tehdään vain sellaisia tarkastuksia, joita ei voida tehdä ennen, kuten tietyt luotettavuuteen liittyvät hyväksynnät, jotka edellyttävät asetettuja käyttökilometri- tai käyttöaikamääriä. Ei junia todellakaan toimiteta siten, että ne pannaan ajoon ja katsotaan, mitkä paikat hajoavat ja korjataan sitten päiväkaupalla.

Se, onko matkanopeus Sibben 140km/h vai Sm6:n +200km/h, vaikuttaa tuolla matkalla tietysti myös paljon.
Sibeliuksen nopeus on 160 km/h. Mutta merkittävää Allegrojen matka-ajalle on myös siinä, että rata niin meidän kuin Venäjän puolella on korjattu ja nopeustasoa nostettu. Venäjällä rata on vastikään aidattu ja tasoristeyksien kanssa siirrytty tiukkaan käytäntöön, jossa miehityksen kanssa liikenne pysäytetään pitkäksi ajaksi. Autojonot olivat kymmeniä autoja, kun hiljan Pietarissa kävin.

Mutta jos lasketaan Sibelius-junan käyttöä varakalustona, ei se ole ollenkaan huono mahdollisuus. Jos lasketaan 160 km/h nopeudella ja 8 pysähdyksellä kuten Allegroilla nyt, matka-ajaksi tulee runsas kolme tuntia. Kun Suomen puolella pystytään ajamaan käytännössä koko matka 220 km/h ja Venäjällä mentiin ainakin omalla matkallani mennen tullen 200 km/h, Sibelius voi varmasti ajaa koko matkan 160 km/h. Sibelius pystyy Sr2:n vetämänä varmasti samaan kiihtyvyyteen kuin Allegro, joten rohkenen veikata, että Sibelius kelpaa hyvin Allegrojen varakalustoksi. Mutta Allegroa huonommin reitille Tpe-SPb, koska Riihimäellä tulee veturinvaihto ja siitä ylimääräiset 10 minuuttia.

Mutta voihan toki tehdä niin, että kun Hki–SPb on imagon kannalta tärkein yhteys ja Tampereen juna olisi vain toisen luokan rupusakkijuna, niin mikäli jokin Allegro pettäisi, juuri Tampereen juna korvattaisiin Sibeliuksella ja valiteltaisiin viivästystä, jotta Helsingin junan matkustajat saavat mitä ostivat.

Antero
 
Miten niin? Ei junien vastaanottotarkastusta tehdä vuosikaupalla. Junat hankitaan liikennettä eikä tarkastuksia varten. Pääosa vastaanottotarkastuksista tehdään ennen junan asettamista liikenteeseen. Sen jälkeen tehdään vain sellaisia tarkastuksia, joita ei voida tehdä ennen, kuten tietyt luotettavuuteen liittyvät hyväksynnät, jotka edellyttävät asetettuja käyttökilometri- tai käyttöaikamääriä. Ei junia todellakaan toimiteta siten, että ne pannaan ajoon ja katsotaan, mitkä paikat hajoavat ja korjataan sitten päiväkaupalla.

Nykyajan junia, varsinkin jos ei ole sarjatuotantojunasta kysymys, joudutaan säätämään ainakin reilun vuoden siitä kun se ensimmäisen kerran on kulkenut vastaanottavan organisaation raiteilla. Näin on toimittu kaikkien VR:n 1990-luvun jälken hankkimien junien kohdalla. Niin pendojen, pupujen, marsujen, surullistenkuuluisien kiskobussien ym ym kanssa. Koska Allegro on kahdessa eri maassa kulkeva juna, se ei ole mikään sarjatuotantovehje. Ensimmäinen allegrorunko saapui alkuvuodesta 2010 ja viimeinen loppukesästä 2010 eli kaikki eivät ole olleet edes vuotta Suomessa. Mistä tämä hoppu johtuu? Kunhan ne säädöt on saatu rauhassa tehtyä niin kolme runkoa on yhtaikaa liikenteessä. Se on sitten toinen juttu että millä reitillä.

t. Rainer
 
Tarkennuksia:

Sibeliuksen nopeus on 160 km/h.

Tämä vain, jos keulalle saadaan Sr2. Todennäköisesti ei saada, joten nopeudeksi kannattaa ajatella 140 km/h, koska se on huomattavasti todennäköisempi skenaario.


Kun Suomen puolella pystytään ajamaan käytännössä koko matka 220 km/h ja Venäjällä mentiin ainakin omalla matkallani mennen tullen 200 km/h, Sibelius voi varmasti ajaa koko matkan 160 km/h.

220 km/h on sallittu (edelleen) vain Lahden oikoradalla. 200 onnistuu lyhyitä pätkiä lukuunottamatta välillä Tikkurila-Luumäki. Sr2-vetoinen Sibelius voi ajaa 160 välillä Pasila-Luumäki. Luumäki-Vainikkala on 140 km/h kaikille junille.

EDIT: Sibeliuksen uudemmassakin rungossa ykkösluokan vaunu on "sininen". En ole varma sen suurimmasta sallitusta nopeudesta, mutta jos se on suurimman osan sinisistä tapaan 140 km/h, niin Sibeliuksen 160 km/h:n vauhdin voi unohtaa myös Sr2-vetoisena.
 
Viimeksi muokattu:
Sibeliuksen nopeus on 160 km/h.

Hyviä huomioita sinulla tuosta radan parannustyöstä Allegro-liikenteen yhteydessä. Mutta Sibben huippunopeus oli ainakin aktiiviliikenteen aikaan 140.

Veturivetoinen juna Sr2:lla varustettuna luultavasti kiihtyy reilusti, mutta liukkaalla kelillä, joita näillä kohdin maapalloa on aika usein, käytännössä homma sujuu silloin varmaan vähän verkkaisemmin
 
Veturivetoinen juna Sr2:lla varustettuna luultavasti kiihtyy reilusti, mutta liukkaalla kelillä, joita näillä kohdin maapalloa on aika usein, käytännössä homma sujuu silloin varmaan vähän verkkaisemmin

Liukkaalla kelillä tosiaan merkittävimmäksi tekijäksi muodostuu kitkapaino (paino vetävillä pyörillä), tehoa kyllä kaikessa kalustossa riittää sutimiseen. Allegro ei tässä tilanteessa ole kuitenkaan mitenkään erityisen hyvässä asemassa, sillä siinä on vetureita keveämpi akselipaino, eikä vetäviä akseleitakaan kuin kahdeksan - mikä on toki tuplamäärä yksittäiseen veturiin nähden.
 
Hyviä huomioita sinulla tuosta radan parannustyöstä Allegro-liikenteen yhteydessä. Mutta Sibben huippunopeus oli ainakin aktiiviliikenteen aikaan 140.
Lienet oikeassa. Luotin hetken Wikipediaan, mutta jäi kaivelemaan. Sibeliuksen vaunujen kylkimerkintöjen mukaan nopeus on 140 km/h. No kun laskelma antaa 160 km/h:lle 3:07, 140 km/h:lle tulee 3:41. Tuohon veturinvaihdot päälle (Vainikkala ja Viipuri), niin päästäneen liki neljään tuntiin.

Tosin ihan oikeasti, jos Allegroille halutaan pitää huokea varakalusto eikä ylimääräinen 30 miljooonan juna, niin olennaisesti halvemmalla nostettaisiin Sibelius-rungon nopeus.

Antero
 
Jos Sm6-runkoja on 4 kpl ja niistä liikenteessä 2 kpl niin uskoisin varakalustoa olevan silloin 50 % kokonaismäärästä

Voi sen tulkita noinkin. Toisaalta jos kaksi junaa on ajossa ja kaksi varalla, niin silloin suhde on 2/2=100%, eli sama määrä junia seisoo mitä niitä liikkuu. Plus sitten vielä se Sibelius, mutta jätetään se nyt pois.
Olennaista on, että kaksi junaa on ajossa ja kaksi seisoo, ja että näistä toisen voisi laittaa Länsi-Suomen suunnalle tuottavaan liikenteeseen, jos ei ole tarkoitus lähitulevaisuudessa siirtyä H:ki-Pietari-liikenteessä esim. 12 päivittäiseen vuoroon, tai siihen, että toista junaa ajetaan yhteenkytkettynä piakkoin.
 
Pendojen käytettävyydestä. Ja jos se ei ole täyttynyt takuuajan kuluessa, toimitus ei ole vastannut tilausta ja siitä olisi pitänyt tulla ainakin korvausta valmistajalta.

Pendolinojen alkutaipaleelta muistan useitakin uutisia, joiden mukaan Fiat Ferroviaria maksoi varsin tuntuvia korvauksia junien toimimattomuudesta. Nimenomaisesti kytkinongelman korvaamisesta tosin ei ole muistikuvaa, mutta uutismedioiden tarkkuus ei taida yltää tälle tasolle muutenkaan.
 
Ja jos se ei ole täyttynyt takuuajan kuluessa, toimitus ei ole vastannut tilausta ja siitä olisi pitänyt tulla ainakin korvausta valmistajalta.

Mehän tiedämme miten hyvin nämä korvaukset ovat nostaneet esimerkiksi Helsingin Variotramien käyttöastetta. Vai ovatko sittenkään? Noh. Helsingin seuraavat ratikat käyttönottotarkastetaan toki ennen ajoa ja vuoden päästä ensimmäisen vaunun saapumisesta ne ovatkin jo 90 % käyttöasteella ajossa. Eikö vain?

Kun kaluston absoluuttinen määrä on pieni ja halutaan taata luotettava palvelu, kaksi junaa varalla ei ole käyttöönottovaiheessa paljon. Juniin on ihan normaalia tehdä muutoksia vielä ensimmäisen vaunun saavuttua. Huhu kertoo, että juuri tilattuihin ratikoihinkin saatetaan tehdä muutoksia peräti ensimmäisen kahden vaunun saapumisen jälkeen. Näitä muutoksia varten yksittäisiä yksiköitä voidaan joutua ottamaan pidemmäksi aikaa ajosta. Kun näin käy, varakalustoa onkin vian yksi yksikkö.

Pidän todennäköisenä, että jatkossa kolmannella yksiköllä ajetaan ennalta tunnettuina sesonkiaikoina joko ylimääräisiä vuoroja tai tuplataan joitakin lähtöjä. Mahdollisesti molempia. Vastaavasti varataan jaksoja, jolloin lisävuoroja ei ajeta. Niille aikataulutetaan isompia huoltoja. Lisävuorojen peruminen on myös imagomielessä helpompaa kuin ydintuotteen.

Hyvin tiukalla kalustokierrolla toimimisesta on kokemuksia parin vuoden sisään myös Finnairilta. Heillähän on aivan äärimmäiset luotettavuusvaatimukset kalustolle. Silti kävi välillä niin, että jokin kaukolaivaston kone ei toiminutkaan. Kun varakalusto ja kierrot oli viritetty äärimmillen, jouduttiin perumaan ja myöhästyttämään kaukovuoroja monta päivää putkeen. Siitä vasta riemu repeäisi täälläkin, jos VR:n lippulaivatuote joutuisi samaan. Pendolinoonhan vastaavaa irvailua ja jälkiviisautta on kohdistettu täälläkin oikein urakalla.
 
Takaisin
Ylös