Ilmeisesti oletat laskelmassasi, että tarvittavan varakaluston määrä ei ole riippuvainen liikennemääristä ainakaan nykyisillä määrillä, vaan että varakaluston prosenttiosuutta voidaan pienentää, mitä enemmän sille soveltuvia junia on. Eli että yksi veturi voi toimia varakalustona sekä ohjausvaunujunille että muillekin junille. Mutta kuinka hyvin tuo oletus pitää paikkansa? Mikä on tarvittavan varakalusto-osuuden minimi, kun liikennemäärät kasvavat?
Puuttumatta mitenkään erityisesti junatekniikkaan, lienee yleisellä tasolla ilmeistä, että minkä tahansa systeemin komponenttien vikaantuminen voidaan ilmaista keskimääräisinä käyttötunteina vikaantumisten välillä (Mean Time Between Failures). Tämän avulla voidaan laskea kuinka paljon varakomponentteja tarvitaan, jos oletetaan systeemille kokonaisuutena tietty prosentteina ilmaistava toimintavarmuus. Kun puhutaan pienistä määristä komponentteja, niin silloin varakomponentteja tarvitaan paljon suhteessa kokonaismäärään. Kun komponenttimäärä kasvaa, niin suhteessa varakomponentteja tarvitaan vähemmän, kunnes riittävän suuressa kokoluokassa tarvittava prosenttiosuus varakomponentteja lähestyy jotakin vakiota (jolloin komponenttien ja varakomponenttien määrät ovat lineaarisessa suhteessa).
Toisaalta tulee ottaa huomioon sekin, onko ohjausvaunujen hankinta varakalustoksi halvempaa kuin veturien. Jos vaikka ohjausvaunun pito varakalustona on kaksi kertaa veturia halvempaa, kannattaa ennemmin pitää varakalustona yksi ohjausvaunu ja yksi veturi kuin kaksi veturia, jos yksi veturi riittää varakalustoksi junille ilman ohjausvaunuja, muttei silloin, jos se tarvitaan myös ohjausvaunun varakalustoksi. Lisäksi ohjausvaunut toimivat tavallisina vaunuina, joten veturin lisäksi tarvitaan myös varavaunu, jollei sitten sallita se, että ruuhkatilanteessa hajonneessa ohjausvaunussa istumapaikan ostaneet saavat seisoa matkan ajan.
Ohjausvaunu voi periaatteessa korvata vain toisen ohjausvaunun. Veturi taas voi korvata joko veturin tai ohjausvaunun. Onko järkevää pitää varakalustona ohjausvaunuja vai vetureita riippuu paitsi yksittäisten yksiköiden hinnoista niin myös niiden käytössä olevista määristä. Jos kumpiakin olisi paljon, niin silloin varakalustoa tulisi olla prosentuaalisesti joku vakiomäärä, ja silloin varakaluston kannattaisi olla samaa kuin varsinainen kalusto. Jos taas kumpiakin on suhteellisen vähän niin voi olla että tullaan tilanteeseen, että vaihtoehdot ovat hankkia joko a) yksi veturi lisää tai b) yksi veturi + yksi ohjausvaunu lisää. Tällöin kalliskin veturi voi olla edullisempi vaihtoehto, kun se voi tukea varakalustona suurempaa osaa käytössä olevasta laitekannasta.
Henkilökohtaisesti sen paremmin perustelematta uskon, että Suomen oloissa, ja näillä ohjausvaunumäärillä, saattaa hyvinkin tulla edullisemmaksi pitää varakalustona monikäyttöisempiä vetureita. Tämän saa todistaa vääräksi, jos jollakulla on perusteltu muunlainen näkemys.
En näe suurena ongelmana jos ohjausvaunun mentyä rikki junan matkustajakapasiteetti vähenee jonkin verran. Kyseessä on kuitenkin poikkeustilanne eikä kaikkiin poikkeustilanteisiin kannata varustautua kalliilla varajärjestelyillä, jos haitta on jotenkin siedettävä.
Muuten: ei kai luulisi että ohjausvaunu vikaantuu läheskään yhtä usein kuin veturi? Eihän siinä ole paljon mitään muuta ihmeellistä verrattuna "tavalliseen" vaunuun kuin kaukokäyttölaitteisto veturille? Siis tietokoneita ja softaa oletettavasti? Ohjausvaunussa ei ole moottoria, joka voisi mennä fyysisesti rikki.
