ELSA, HELI ja suurvaltapolitiikka

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe.

Noista ohjusradoista ensin. Ne todellakin ovat tsaarin aikaan rakennettuja, mutta aikanaan suunniteltuja sotilaallisten näkökohtien mukaan. Yleensäkin on erikoista havaita, että koko Venäjän rataverkko on olennaisesti sama kuin tsaarin aikana. (poikkeuksina toki vankileirien saariston tiheimpien alueiden radat: Vorkutaan, BAM yms.) Tuolloin ei ollut ilmavoimia ohjuksista puhumattakaan, joten radat olivat turvallisia ja myös nopeimpia armeijoiden kulkuyhteyksiä. Rautatiekuljetukset olivat yksi keskeinen syy, miksi ensimmäisestä maailmansodasta tuli sellainen kuin tuli: näännytyssota. Hyökkääjä eteni aina kävelyvauhtia, mutta puolustaja kykeni aina kuljettamaan rautateitse riittävästi joukkoja uhatuille kaistoille.

Mutta takaisin Balttiaan ja Suomeen. Venäjän yleisesikunta piti aikanaan yhtenä suurena uhkana vihollisen maihinnousua joko Balttiaan tai Suomeen ja sieltä käsin Pietarin uhkaamista. Tämän varalta on niin Balttian kuin Suomenkin radat linjattu. Esimerkiksi Suomessa kaikki pääradat kulkevat sisämaassa, yli 100 km päässä rannikolta, siis noin kolmen päivämarssin päässä. Rannikon suuriin kaupunkeihin on vain pistoradat. Ainoana poikkeuksena on rantarata, joka rakennettiin itsenäisen Suomen aikaan. Tarkoitus oli, että jos vihollinen nousisi maihin Suomessa, venäläiset voisivat keskittää joukkonsa uhattuun kohtaan nopeasti, mutta vihollinen ei kykenisi katkaisemaan ratayhteyksiä. Tämän seurauksena yhäkin rannikon suuret kaupungit Vaasa, Pori ja Kotka ovat onnettomien ratayhteyksien päässä.

Viimeinen venäläisten linjaama strateginen rata on kuten jo sanottu Pietari - Savonlinna - Vaasa. Venäläisille siitä ei ollut hyötyä, mutta sisällissodassa tämä rata osoittautui valkoisille korvaamattomaksi: se yhdisti rintamat Hämeessä, Savossa ja Karjalassa. Radan viimeinen osuus valmistui muutama kuukausi ennen sisällissodan alkua.

Ja sitten tämä HELI-rata. Sen tekemättä jättämiseen saattoi tosiaan liittyä strategisia syitä, mutta tuskin välittömästi vaan syy oli luultavasti sotataloudellinen. Kymenlaakso ja Vuoksenniska ovat alueita, jotka ovat välittömimmin vaarassa "tapaus idän" toteutuessa, siis alueita, joiden teollisuuden kehittmistä ei missään tapauksessa pitänyt rohkaista. Jo 30-luvulta lähtien teollisuutta on pyritty sijoittamaan Keski- ja Länsi-Suomeen, alueille jotka ovat kaukana Itärajasta ja joista on suorat ratayhteydet Länsirannikon satamakaupunkeihin, joista on turvatuimmat meriyhteydet Ruotsiin.

Suomalaisten itsensä strategisista syistä rakentamia ratoja ennen sotia ovat Pori - Parkano - Haapamäki, Kontiomäki - Nurmes, (Pieksämäki) - Huutokoski - Viinijärvi - (Joensuu), Viipuri - Koivisto ja Viipuri - Äyräpää.
 
Ville O. Turunen sanoi:
Ainoana poikkeuksena on rantarata, joka rakennettiin itsenäisen Suomen aikaan.
Tietääkseni Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Rantarata Pasilasta Karjaalle valmistui 1903 ja Karjaalta Turkkuse jo 1899. Suomi oli tuolloin Tsaarilandian takamaita, ei siis itsenäinen. Eli mikäli Venäjänsuomi rakenteli ratoja sisämaassa kaukana rannikosta, niin miksi Rantarata rakennettiin poikkeuksellisen lähelle rannikkoa?

Piirka
 
Rantarata sitä paitsi rakennettiin sortokaudella, jolloin sotilasnäkökohtia mietittiin enemmän kuin ehkä koskaan muulloin.
 
Anteeksi pikku lapsus. Itse asiaa tämä ei kuitenkaan muuta. Ensin rakennettiin rata Toijalasta Turkuun. Näin ollen yhteys Turkuun oli varmistettu, vaikka engelsmanni taikka sakemanni Rantaradan olisikin katkaissut. Epäilemättä tuon radan rakentamiseen vaikuttivat puhtaasti Suomen sisäiset syyt. Joka tapauksessa Suomen senaatti paikalliset radat kustansi, joten kun yleisesikunnan kannalta tärkeät radat vain valmistuivat, niin tuskinpa oli väliä, jos suomalaiset omilla rahoillaan vielä jotain muuta halusivat rakentaa.
 
Huomasin, että tuon edellisen viestini voi ymmärtää väärin, siis senaatti omisti kaikki radat Suomessa yksityisiä ratoja lukuunottamatta ja myöskin koko Pietarin rata ja Suomen asema pietarissa olivat Suomen suuririuhtinaskunnan omaisuutta. (Luultavasti tuo Venäjän puolelle jäänyt pätkä rinnastettiin Venäjällä yksityisratoihin.)
 
Se on totta, että SVR:n rataosuus Rajajoelta Pietariin Venäjän Keisarikunnan alueella oli "yksityinen", vaikka SVR oli Suomen Suuriruhtinaskunnassa "valtiollinen". Olen toisessa postauksessa sivunnut näitä yleensä täysin mielikuvituksen tuotteena syntyneitä ns. yksityisratajuttuja. Suurin osa niistä on varmasti täysin huuhaata eli eivät ole oikeasti yksityisiä. Suomessa on ollut niinsanottuja "yksityisiä" Suomen valtion sekä kaupunkien omistamia ratoja. Samoin kaupunkien omistamia osakeyhtiöitä on sanottu Suomessa yksityisiksi. Ulkomaat ovat edelleenkin pullollaan näitä humputuksia, esim. Sveitsi jne. Harvassa ovat ne oikeasti yksityiset rautatiet. Onhan niitä toki meilläkin ollut, venäläisiä liikemiehiä Hangon radalla, kamarijunkkareita ja kauppaneuvoksia eräillä sivuradoilla jne.

Yksityisrata tarkoittaakin varmuudella vain sellaista rautatietä, joka ei kuulu hallituksen suoraan hallinnoiman laajimman rautatieliikennöitsijän toimivaltaan. Tai miten sen ilmaisisi.
 
Sanoisiko vaikka näin: kyseessä on oikeudellinen termi, eli miten eri lakeja ja asetuksia sovelletaan eri rataosuuksilla tai mikä taho on vastuussa ja mistä (onko valtio korvausvelvollinen onnettomuustapauksessa? onko veturinkuljettaja virkamies? voiko kalusto olla lainan vakuutena? Onko aikataulut, rataprofiilit, yms. julkisia asiakirjoja?) Siis sinällään varsin järkevä ja ymmärrettävä jaoittelu, kunhan ei anna tuon yksityisen tuossa hämätä. Monessa muussakin tapauksessa valtio perustaa jotain tarkoitusta varten mieluummin yhtiön kuin viraston: toiminta on joustavampaa, kun ei tarvitse noudattaa kaikkia viranomaisia sitovia sääntöjä, tosin silloin ei voi olla käytössä mitään viranomaisvaltuuksiakaan.
 
Voi olla, että ajatus valtionrautateistä yhtenä yhtiönä on niin voimakkaasti Euroopassa omaksuttu, että kaikki muu mielletään yksityiseksi vaikkei sitä olisikaan. Paljon riippuu myös "yksityinen"-sanan määritelmästä. Onko se vastakohta virastojohtoiselle laitokselle, vai mille hyvänsä julkista sektoria edustavalle.
 
Takaisin
Ylös