Raideleveydenvaihtolaitteet käyttöön Ruotsin rajalla

Raideleveyden vaihtolaite on parikymmentä metriä pitkä ja vaunut työnnetään siihen 5-15 km/h nopeudella. Siinä siis rutistetaan tai levitetään pyöriä akselilla. Toisessa päässä sitten toisen yhtiön veturi ottaa junan huomaansa. Laitteet radassa ja kalustossa ovat kalliita, joten systeemi sopii parhaiten tavaralle, jota on hankala siirtokuormata. Konttivaunuja ei kannata tällaiseen liikenteeseen laittaa. Raideleveyden vaihtovaunuissa kannattaa kuljettaa puutavaraa, malmia, paperia ja säiliövaunutavaraa. Junan perinteinen siirtokuormaus voi pahimmillaan kestää kymmenenkin tuntia, kertovat. Tällä laitteella, jota on kuulema "testattu" Torniossa jo seitsemän vuotta, juna voi jatkaa matkaansa nopeimmillaan jo puolen tunnin kuluttua.

Jos ajatellaan matkustajajunakäyttöä, kaikkein nopeinta on edelleenkin vaihtaa junaa viereisellä raiteella odottavaan yhteysjunaan, eikä ryhtyä vaihtamaan matkustajavaunujen raideleveyttä tällä metodilla tai junalauttasatamista tutulla vaunu-ilmaan-ja-telit-vaihtoon-periaatteella.

Kaikkein heikkotasoisin rataosa on Oulu-Luulaja -välillä muuten ruotsalaisten metsiä pitkin kulkeva Haaparannan ja Bodenin osuus.

Noiden käyttöönotettavien seitsemän ensimmäisen vaunun kanssa ei varmastikaan tuhraannu aikaa puolta tuntia, jos edes koskaan yhtäaikaa paikalle osuvat, eli esitetty läpimenoaika koskenee "oikean" täyspitkän junan operaatiota.

Miten kannattava raideleveydenvaihtolaitteisto mahtaa olla verrattuna perinteiseen telienvaihtoon nosturin tms. avustuksella? Eli, onko laitteisto tulossa käyttöön vain nopeutensa ansiosta vai onko odotettavissa että se syrjäyttää telinvaihdon täysin?

Compact sanoi:

Kaikkein heikkotasoisin rataosa on Oulu-Luulaja -välillä muuten ruotsalaisten metsiä pitkin kulkeva Haaparannan ja Bodenin osuus.

Klikkaa laajentaaksesi...

Se onkin tosiaan kiintoisa kysymys, kumpi oikeastaan on se ratkaiseva ongelma pohjoisen yhdysliikenteen tiellä, raideleveysero vai tuo ruotsalaisten epätoivoinen rata. Käsittääkseni kun liikenne tuolla radalla on hyvin vähäistä, oli kyse sitten Suomen liikenteestä tai paikallisesta. Suunnitelma Haaparannan oikoradasta on melko ristiriitainen tavallaan. Jos se rata joskus todella saadaan aikaan, Haaparannan liikenteen nopeudet ja akselipainot muuttuvat vallankumouksellisesti. Toisaalta radasta on toistaiseksi tehty pelkkiä suunnitelmia, ja on epäselvää, ovatko ruotsalaiset kovinkaan innostuneita hankkeesta kun lopullisten päätösten ja rahoituksen aika tulee. Niin kauan kuin suunnitelma on paperilla, ei vanhallekaan radalle uskalleta tehdä mitään, kun investoinnin hyöty rajoittuisi ehkä muutamaan vuoteen. Lähivuosina hiukan etelämmäs Ruotsin rannikolle valmistuva Botniabanan toivon mukaan rohkaisee sikäläisiä viranomaisia investointeihin myös pohjoisempana.

Compact sanoi:

Raideleveyden vaihtolaite on parikymmentä metriä pitkä ja vaunut työnnetään siihen 5-15 km/h nopeudella. Siinä siis rutistetaan tai levitetään pyöriä akselilla. Toisessa päässä sitten toisen yhtiön veturi ottaa junan huomaansa. Laitteet radassa ja kalustossa ovat kalliita, joten systeemi sopii parhaiten tavaralle, jota on hankala siirtokuormata. Konttivaunuja ei kannata tällaiseen liikenteeseen laittaa. Raideleveyden vaihtovaunuissa kannattaa kuljettaa puutavaraa, malmia, paperia ja säiliövaunutavaraa. Junan perinteinen siirtokuormaus voi pahimmillaan kestää kymmenenkin tuntia, kertovat. Tällä laitteella, jota on kuulema "testattu" Torniossa jo seitsemän vuotta, juna voi jatkaa matkaansa nopeimmillaan jo puolen tunnin kuluttua.

Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvään yhteenvetoon lisäisin vielä, että laitteessa on urakisko ja se levittää vain pyöräkerran toisen puolen pyöriä. Akselissa on tavallaan tappi urassa, joka vapautuu, kun teli työnnetään laitteeseen ja laite pakko-ohjaa tapin urasta A uraan B tai päinvastoin. Laitteen kummassakin päässä on se (mahdollisesti) hajoava elektroniikkaosa eli jonkinlainen tarkistuslaite, joka varmistaa akselien lukituksen. Laitteen valmistaja oli Brandenburger (jotakin); hyvä muisti mutta lyhyt

Tiedot ovat laitteen huolto-ohjeesta. Se, mikä tuossa pisti silmään, on laitteen sijainti ainakin kuvan perusteella taivasalla pohjoisen tuulten ja tuiskujen pyöriteltävänä. Luulisi, että kunnossapito olisi helpompaa halliolosuhteissa?