Junamatkustamisen kovat hinnat

Ic-junien osalta on totta, että 1- ja 2-kerroksisten vaunujen varustetasossa on merkittävä ero. Lisäksi vaunujen käyttöön vaikuttaa ravintolavaunun alv-ale, jossa mukaan ostettavien elintarvikkeiden hinta on halvennut.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 1-kerroksinen IC-vaunu on matkustusmukavuudeltaan parempi kuin 2-kerroksinen. Toki 2-kerrosvaunu on uudempi, mutta penkit ovat kovemmat ja ahtaammat, matkatavarahyllyllä on niukemmin tilaa (esim. iso matkalaukku ei mahdu), joutuu raahaamaan laukkuja portaissa jne. Erityisesti eron havaitsee 1. luokassa, jota nykyään kaiketi myös Business-luokaksi kutsutaan 2-kerrosvaunujen yhteydessä. Tuo osasto vastaa mukavuudeltaan toisen luokan osastoa. Penkit ovat yhtä ahtaat, vain materiaali taitaa olla vähän eri (mutta ei parempi).

Business-osasto on itse asiassa niin surkea, että sen jälkeen kun lehtitarjontaa supistettiin, päättelin että edes työmatkoilla -- vaikka firma maksaa -- ei kannata maksaa siitä lisähintaa vaan mennä suoraan 2. luokkaan. Pendolinossa sentään 1. luokassa on edes vähän tilavammat penkit.

No, myönnettäköön että 2. kerroksessa matkustaminen on hieman rauhallisempaa, kun ei ole läpi kulkevia matkustajia. Myös lisäpalveluita kuten inva-wc / lastenhoitohuone, perheosasto, leikkitila yms. löytyy kiitettävästi. Mutta miksi ihmeessä uusi hieno kalusto on tehty niin ankeaksi sisustuksella ja kalustuksella? Ja vastaan itselleni: vaikuttaa siltä, että ainoat kriteerit ovat olleet kestävyys ja nopea siivottavuus (kova lattiamateriaali, ei kunnon verhoja, roskikset pelkkiä pussinippuja). Täytyy sanoa, että vaikka perinteisesti Suomessa suositaan mieluummin linoleumia yms. kuin kokolattiamattoa, niin esim. Pendolinon 1. luokan kokolattiamatto tuntuu ihan eri tavalla ylelliseltä, ja pitkällä matkalla ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta ottaa kengät pois jalasta ja tassutella siinä sukkasillaan (jos kehtaa) -- 2. luokan kovalla ja kuraisella lattialla ei välttämättä tunnu yhtä hyvältä ajatukselta...
 
Ensi torstaina esittää "Finlands svenska television" uudessa Mitta on täysi -sarjassa junalippujen hintoihin keskittyvän ohjelman. Uusinnat sitten seuraavana lauantaina ja keskiviikkona.

Måttet är rågat
FST5, 22.10.2009, 19.00-19.30
Del 2/12: Går som på räls. Är det på flit som tågbiljetterna kostar så mycket, eller jävlas dom med oss? Redaktör: Thomas Lindh.
 
Monenlaisia vertailuja voi tehdä. Valitettavan usein hintavertailuissa katsotaan vain matkaa kaupungin keskustasta toisen kaupungin keskustaan.

Tämmöisestä lähiölapsen näkökulmasta tarkastelen yleensä koko matkaketjua. Silloin ei junalipun kovaa hintaa enää voikaan perustella nopeudella. Aikaa (ja lisämaksuakin) tuhraantuu myös siinä, kun ensin täytyy hinata itsensä sinne rautatieasemalle. Eikä matkakohde siellä toisessakaan kaupungissa välttämättä ole aseman nurkalla.

Omien kokemusteni mukaan linja-auto on monesti ollut nopeampi ja edullisempi kuin VR:n juna, kiitos sopivien aikataulujen, meno-paluualennuksen ja ennen kaikkea kätevissä kohdissa sijaitsevien pikavuoropysäkkien. Jo aiemmin mainitusta mukavasta kalustosta puhumattakaan.
 
Perusteltua olisi ajatella, että Ic-junien 1-kerroksiset vaunut olisivat 3. luokkaa, jossa voisi matkustaa tavallisen pikajunan hinnalla. Suositusten tasolla näihin voitaisiin erityisesti ohjata veroalennettujen eväiden nauttijoita ja kesäisin lomapassin käyttäjät ja festareille menijät. Ic-junan 3. luokasta muodostuisi tunnelmaltaan boheemin matkailun vyöhyke, johon lemmikkieläinosasto kuuluisi nykyisellä tavalla.
Ei, vaan yksikerrosvaunuissa matkustettaisiin taajamajunaliuilla ilman luokka- tai paikkamäärityksiä. Kaksikerroksisissa puolestaan paikkamäärityksin ja mahdollisine lisä(maksullisine)palveluineen. Puheet 1-2-3-luokista on kertakaikkisesti unohdettava historian romukoppaan, matkustusluokkajakoa (siis sitä, että tietyissä tiloissa saa oleskellakin vain tietynlaisen lipun kanssa) ei voi puolustaa kukaan tällä vuosituhannella elävä.

Monenlaisia vertailuja voi tehdä. Valitettavan usein hintavertailuissa katsotaan vain matkaa kaupungin keskustasta toisen kaupungin keskustaan.

Tämmöisestä lähiölapsen näkökulmasta tarkastelen yleensä koko matkaketjua. Silloin ei junalipun kovaa hintaa enää voikaan perustella nopeudella. Aikaa (ja lisämaksuakin) tuhraantuu myös siinä, kun ensin täytyy hinata itsensä sinne rautatieasemalle. Eikä matkakohde siellä toisessakaan kaupungissa välttämättä ole aseman nurkalla.
Yksi aika mielenkiintoinen vertailu on vertailla junalippujen 1980-luvun lopun markka- ja nykyisiä eurohintoja. Ei kauhean suurta numeraalista eroa.
Matkan kokonaisajassa bussi monesti on nopeampi, mutta edullisuus- ja kätevyysaspektit ajavat monia matkustajia niihin myös keskustojen välillä, jolloin kokonaismatka-aika onkin pidempi.
 
Business-osasto on itse asiassa niin surkea, että sen jälkeen kun lehtitarjontaa supistettiin, päättelin että edes työmatkoilla -- vaikka firma maksaa -- ei kannata maksaa siitä lisähintaa vaan mennä suoraan 2. luokkaan. Pendolinossa sentään 1. luokassa on edes vähän tilavammat penkit.

No, myönnettäköön että 2. kerroksessa matkustaminen on hieman rauhallisempaa, kun ei ole läpi kulkevia matkustajia. Myös lisäpalveluita kuten inva-wc / lastenhoitohuone, perheosasto, leikkitila yms. löytyy kiitettävästi. Mutta miksi ihmeessä uusi hieno kalusto on tehty niin ankeaksi sisustuksella ja kalustuksella? Ja vastaan itselleni: vaikuttaa siltä, että ainoat kriteerit ovat olleet kestävyys ja nopea siivottavuus (kova lattiamateriaali, ei kunnon verhoja, roskikset pelkkiä pussinippuja). Täytyy sanoa, että vaikka perinteisesti Suomessa suositaan mieluummin linoleumia yms. kuin kokolattiamattoa, niin esim. Pendolinon 1. luokan kokolattiamatto tuntuu ihan eri tavalla ylelliseltä, ja pitkällä matkalla ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta ottaa kengät pois jalasta ja tassutella siinä sukkasillaan (jos kehtaa) -- 2. luokan kovalla ja kuraisella lattialla ei välttämättä tunnu yhtä hyvältä ajatukselta...

Yksi selittäjä säälittävälle Business-luokalle 2. kerroksessa on se, että valtaosa niistä on ollut ennen toista luokkaa, muutos Business-luokaksi tehtiin teippaamalla ikkunoihin Business-tarrat, sekä lisäämällä lehtihylly.

Matkustaessani Saksassa usealla ICE:llä, alkoi "niin hieno" pendolino (tarkoituksella pienellä kirjaimella) tuntua todella ahtaalta, säälittävältä ja epämukavalta. Puhumattakaan luotettavuudesta.

ICE:ssä kun on tilavat käytävät, mukavat penkit, lasiset päätyseinät ja ovet, peilejä, lattiamatot, toimivat ja selkeä infonäytöt ym. ym. Ja kaikki se ahtaammassa kuormaulottumassa ja 2. luokassa. Ei jäänyt epäselväksi, oliko kyseessä loistojuna, vai pitsanpyörittäjien virveli.

Junaan pääsi ilman pakkomyytävää paikkalippua, sekä istuimien kohdalla hattuhyllyssä oli pieni näyttö, jossa luki jokin asemaväli, jos paikka oli varattu. Esim. Mannheim - Stuttgart, siten saattoi valita vapaan paikan, tai käyttää varattua paikkaa toisen välin. Tunnetusti vastaavahan on yksinkertaisesti mahdotonta Suomessa.

Yksi aika mielenkiintoinen vertailu on vertailla junalippujen 1980-luvun lopun markka- ja nykyisiä eurohintoja. Ei kauhean suurta numeraalista eroa.
Matkan kokonaisajassa bussi monesti on nopeampi, mutta edullisuus- ja kätevyysaspektit ajavat monia matkustajia niihin myös keskustojen välillä, jolloin kokonaismatka-aika onkin pidempi.

Ei ole pitkä aika kun oli jokin pikku-uutinen, jossa hinnat oli suhteutettu siten, että Hki-Tpe junalipun hinta 1980 9€ jne. Kuitenkaan niin ministeriö, liikenneministeri kuin VR:kään uskaltaneet kommentoida asiaa, eikä siitä sitten tullut sen enempää.

Sveitsissä kuka tahansa täyden hinnan maksava voi ostaa alennuskortin vuodeksi. Muistaakseni se oli 200 frangia, ja sillä saa kaikki junaliput puoleen hintaan. Tämä on hyvä etu vähänkin enemmän matkustavalle.

Tosin Suomessa puolen hinnan liputkin ovat riistohinnoissa.
 
Ic-junien osalta on totta, että 1- ja 2-kerroksisten vaunujen varustetasossa on merkittävä ero.

Perusteltua olisi ajatella, että Ic-junien 1-kerroksiset vaunut olisivat 3. luokkaa, jossa voisi matkustaa tavallisen pikajunan hinnalla. Suositusten tasolla näihin voitaisiin erityisesti ohjata veroalennettujen eväiden nauttijoita ja kesäisin lomapassin käyttäjät ja festareille menijät. Ic-junan 3. luokasta muodostuisi tunnelmaltaan boheemin matkailun vyöhyke, johon lemmikkieläinosasto kuuluisi nykyisellä tavalla.
Ex- ja Expt-vaunut ovat sitä (boheemin matkailun vyöhykettä) osin jo nyt. VR:n lipunmyynti myy nämä paikat viimeisenä, ja itse IC:llä yksikseni matkustaessani pyrin aina Expt-hyttiin. Karkeasti ottaen kaksi kolmannesta matkoista (Hki-Tpe) on hyteissä saanut tehdä yksin.

Ja mitä tulee varustetasojen eroon, minusta 1-kerroksiset vaunut ovat mukavampia, paitsi kesäkuumalla. Ed-sarjan vaunut ovat jotenkin muovisempia ja heikkoja, esimerkiksi vessojen ovet tuntuvat menevän rikki pelkästä tavallisesta käytöstä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 1-kerroksinen IC-vaunu on matkustusmukavuudeltaan parempi kuin 2-kerroksinen. Toki 2-kerrosvaunu on uudempi, mutta penkit ovat kovemmat ja ahtaammat, matkatavarahyllyllä on niukemmin tilaa (esim. iso matkalaukku ei mahdu), joutuu raahaamaan laukkuja portaissa jne. Erityisesti eron havaitsee 1. luokassa, jota nykyään kaiketi myös Business-luokaksi kutsutaan 2-kerrosvaunujen yhteydessä. Tuo osasto vastaa mukavuudeltaan toisen luokan osastoa. Penkit ovat yhtä ahtaat, vain materiaali taitaa olla vähän eri (mutta ei parempi).

Business-osasto on itse asiassa niin surkea, että sen jälkeen kun lehtitarjontaa supistettiin, päättelin että edes työmatkoilla -- vaikka firma maksaa -- ei kannata maksaa siitä lisähintaa vaan mennä suoraan 2. luokkaan. Pendolinossa sentään 1. luokassa on edes vähän tilavammat penkit.
Osuit asian ytimeen. Oli hämmästelyn paikka joskus 2006, kun Cx-vaunuista tehtiin lemmikkivaunuja: siirrettiin porvarimatkustajat kapeisiin 2+2-penkkeihin muovivaunujen yläkertaan ja otettiin kuratassuiset koirat nahkareclinereille röhnöttämään ja kynsimään -- äly hoi? Tällaiselle valveutuneelle junamatkustajalle uudistuksesta oli toki etua, pääsi lopultakin matkustamaan IC:n ykkösluokassa ylhäisessä yksinäisyydessä ja vieläpä rahvaan lipun hinnalla.

Jos olisin VR:llä joku asiasta vastaava päällikkö, määräisin Business-luokan uudistuksen siten, että nykypenkit heivataan Ilmalan varikolle varaosiksi ja ostetaan kunnon plyysi- tai nahkapenkit ja avo-osastoon 2+1-istumajärjestelyllä. Vaunun päätyyn pikkuinen kahvi-/lehtisalonki, jossa nojatuolit pyörivät vapaasti 360º sekä taulu-tv, josta voi valita itse kanavan (DVB-T; lisäksi oikeasti sisältöä näyttävä "VR-TV". Toisessa päädyssä voi olla pari kuudenistuttavaa hyttiä. Tämä riittänee vaativille kotimaisille ja ulkomaisille bisnesmatkustajille. Ai niin: seinille nahkaverhoilu ja ikkunoihin kuninkaallisen tummanpunaiset, raskaat samettiverhot. Tämä osasto ei ole meitä allergiamatkustajia varten!

Puheet 1-2-3-luokista on kertakaikkisesti unohdettava historian romukoppaan, matkustusluokkajakoa (siis sitä, että tietyissä tiloissa saa oleskellakin vain tietynlaisen lipun kanssa) ei voi puolustaa kukaan tällä vuosituhannella elävä.
Miksi ei? Jos lisämaksusta saa luksusta, niin eikö sitä voi ilmaista luokkana, oli se sitten 1. luokka tai Business? Onhan ruotsinlaivoillakin eri tason hyttejä, eikä siitä kukaan loukkaannu, vaan valitsee sellaisen, jonka varustelutaso ja hinta soveltuvat omiin tarpeisiin parhaiten.

Minusta jopa uusissa järjestelmissä raitiovaunuihinkin voisi pienen Business-osaston laittaa. Jos "bemarikuskia" tai "mersumiestä" ei nappaa istua tai pahimmassa tapauksessa seistä "prolen" seassa, tämä voi maksaa lisämaksun ja astua vaunun päädyssä olevaan Business-osastoon, jossa on siis väljemmät (2+1) ja nahkaiset/plyysiset penkit. Ikkunoissa tietenkin ne verhot. Valvonta toteutettaisiin jollakin uimahalli-/metroasemaportin kaltaisella virityksellä
 
Osuit asian ytimeen. Oli hämmästelyn paikka joskus 2006, kun Cx-vaunuista tehtiin lemmikkivaunuja: siirrettiin porvarimatkustajat kapeisiin 2+2-penkkeihin muovivaunujen yläkertaan ja otettiin kuratassuiset koirat nahkareclinereille röhnöttämään ja kynsimään -- äly hoi?

Tätä ihmettelin itsekin...

Jos olisin VR:llä joku asiasta vastaava päällikkö, määräisin Business-luokan uudistuksen siten, että nykypenkit heivataan Ilmalan varikolle varaosiksi ja ostetaan kunnon plyysi- tai nahkapenkit ja avo-osastoon 2+1-istumajärjestelyllä. Vaunun päätyyn pikkuinen kahvi-/lehtisalonki, jossa nojatuolit pyörivät vapaasti 360º sekä taulu-tv, josta voi valita itse kanavan (DVB-T; lisäksi oikeasti sisältöä näyttävä "VR-TV". Toisessa päädyssä voi olla pari kuudenistuttavaa hyttiä. Tämä riittänee vaativille kotimaisille ja ulkomaisille bisnesmatkustajille. Ai niin: seinille nahkaverhoilu ja ikkunoihin kuninkaallisen tummanpunaiset, raskaat samettiverhot. Tämä osasto ei ole meitä allergiamatkustajia varten!

Kuulostaa hyvältä, kelpaisi minulle. Paitsi ehkä nahkaseinät ja punainen samettiverhoilu voitaisiin korvata jollakin HIEMAN hillitymmällä vaihtoehdolla silti luksusta uhraamatta? :)

Minusta jopa uusissa järjestelmissä raitiovaunuihinkin voisi pienen Business-osaston laittaa. Jos "bemarikuskia" tai "mersumiestä" ei nappaa istua tai pahimmassa tapauksessa seistä "prolen" seassa, tämä voi maksaa lisämaksun ja astua vaunun päädyssä olevaan Business-osastoon, jossa on siis väljemmät (2+1) ja nahkaiset/plyysiset penkit. Ikkunoissa tietenkin ne verhot. Valvonta toteutettaisiin jollakin uimahalli-/metroasemaportin kaltaisella virityksellä

Muistaakseni Aamulehden Moro-toimittaja matkusti joskus TKL:n bussissa bisnesluokassa: lippusiimalla eristettiin oma 2+2 penkkiä vastakkain -osasto bisnesluokaksi, ja toimittaja siemaili kahvia ja lueskeli lehtiä omassa ylhäisessä rauhassaan. ;)
 
Paitsi ehkä nahkaseinät ja punainen samettiverhoilu voitaisiin korvata jollakin HIEMAN hillitymmällä vaihtoehdolla silti luksusta uhraamatta? :)
Toki, mutta tämä olikin tällainen "pimp my train car upholstery"-räväytys. ;) Todellisuudessa verhoilun pitäisi olla sellainen, mikä kestää vähintään 10, mieluummin 20 vuotta - paitsi käyttöä, myös muotia. Eli sen täytyisi olla ajaton, eikä liian "tätä päivää" - ylihuomenna nykytrendit saattavat olla naurun aiheena samaan tapaan kuin 80- ja 90-lukujen tyyleistä on tullut jo ihan camp-huumoria. Esimerkiksi VR:n salonkivaunu on 80-luvun loppuvuosien tyylin huipentuma pastelliverhoineen.

Muistaakseni Aamulehden Moro-toimittaja matkusti joskus TKL:n bussissa bisnesluokassa: lippusiimalla eristettiin oma 2+2 penkkiä vastakkain -osasto bisnesluokaksi, ja toimittaja siemaili kahvia ja lueskeli lehtiä omassa ylhäisessä rauhassaan. ;)
Joo, tällainen juttu oli joskus. Länsilinjan Scalat ovat jo nyt "1. luokan" kaupunkibusseiksi sisustettuja verhoineen ja ylipehmeine penkkeineen. :)
 
Luulempa että nämä lippujen hinnat johtuvat kahdesta asiasta, VR:än monopoliasemasta ja osittain todella vanhasta ja epätaloudellisella kalustolla liikennöinnistä (vanha kalusto on varmaan myös seurausta pitkään jatkuneesta monopoliasemasta, ei ole tarve ollut uusia riittävän ajoissa kustannustehokasta kalustoa).
Mitä olen matkaillut etelä euroopassa niin muummuassa Portugalissa junalippu maan päästä päähän maksaa noin 40€!
Italiassa paikallisjunalippu maksaa noin 5 senttiä per kilometri.
Ranskassa pääsee halvimmillaan esim Nizzasta 20€ pariisiin pikajunalla ja TGV junallakin vain 26€!
Espanja on jossain näiden ja Suoman välillä lippujen hinnassa.
 
Mutta ei niin kallista, ettei jotain (vahingossa) edullistakin: Helsinki-Oulu-välille saa tässä suunnassa yöpikajunan päivävaunupaikan, kun ostaa pikajuna-määrityksellä lipun Helsingistä Kouvolaan. Kun VR viisaudessaan on lakkauttanut ko.väliltä kaikki pikajunat, ohjelma reitittää yhteyden Oulun kautta, mutta hinnoittelee sen Helsingin ja Kouvolan väliseksi...
 
Mutta ei niin kallista, ettei jotain (vahingossa) edullistakin: Helsinki-Oulu-välille saa tässä suunnassa yöpikajunan päivävaunupaikan, kun ostaa pikajuna-määrityksellä lipun Helsingistä Kouvolaan. Kun VR viisaudessaan on lakkauttanut ko.väliltä kaikki pikajunat, ohjelma reitittää yhteyden Oulun kautta, mutta hinnoittelee sen Helsingin ja Kouvolan väliseksi...

Onkos herralla tiedossa muita vastaavia porsaanreikiä yhteysväleillä?:D
 
Vs: Re: Junamatkustamisen kovat hinnat

Rainer kirjoittaa asiaa. Olen jo pitkään ihmetellyt miksei VR:llä ole minkäänlaista kanta-asiakasjärjestelmää, edes nimellistä tällaista. Ei kerry minkäänlaisia edes näennäisiä plussa- tai bonuspisteitä mihinkään, matkustatpa miten paljon tai vähän tahansa YTV-alueen ulkopuolisilla junilla (joissa hinta määräytyy matkan pituuden, matkustusluokan (jos 1.lk junassa vielä on) ja junan "tason" mukaan (Pendolino/IC/IC2/taajamajuna/muu), ei matka-ajan (junan nopeuden) mukaan

Nostetaanpa tämä ketju naftaliinista takaisin ajolangoille.

Nythän VR:llä on kanta-asiakasjärjestelmä, mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi sitä, että siitä ei oikeasti ole mitään etuja asiakkaalle? VR edellyttää tarjouslippujen hankkimiseksi Veturi-kanta-asiakasohjelmaan rekkaamista. Miksi? Jotta saadaan kasattua asiakasrekisteri, tietenkin. Ei Veturi-ohjelmasta saa plop-plop-pisteitä, eikä S-bonusta, VR-bonuksesta puhumattakaan. Mikseivät ei-veturilaiset voi hankkia tarjouslippuja? VR:llä lienee tähän vastaus hyllyssä, kuten kaikkiin muihinkin kysymyksiin.
 
Vs: Re: Junamatkustamisen kovat hinnat

Nythän VR:llä on kanta-asiakasjärjestelmä, mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi sitä, että siitä ei oikeasti ole mitään etuja asiakkaalle? VR edellyttää tarjouslippujen hankkimiseksi Veturi-kanta-asiakasohjelmaan rekkaamista. Miksi? Jotta saadaan kasattua asiakasrekisteri, tietenkin. Ei Veturi-ohjelmasta saa plop-plop-pisteitä, eikä S-bonusta, VR-bonuksesta puhumattakaan. Mikseivät ei-veturilaiset voi hankkia tarjouslippuja? VR:llä lienee tähän vastaus hyllyssä, kuten kaikkiin muihinkin kysymyksiin.

VR:n kanta-asiakasjärjestelmä on ainutlaatuinen myös muiden aspektien suhteen. Ehtojen mukaan siitä voidaan potkaista ulos jos ei matkusta "tarpeeksi" kahden vuoden tarkastelujaksolla. Miksi? Eihän muutaman tietueen roikuttaminen tietokannassa maksa yhtään mitään ekstraa, eikä ohjelmasta asiakas saa varsinaisia etujakaan (joitakin tarjouksia lukuunottamatta). Sen sijaan asiakkaita voidaan kyllä karkottaa tehokkaasti tällä konstilla.

VR ei myöskään ole nähnyt aiheelliseksi antaa kanta-asiakkaille korttia lompakkoon vaan vaatii, että Veturi-numero pitää muistaa itse ulkoa ja näpytellä erikseen lippuja ostaessa (jos siis haluaa rekisteröidä ostonsa). Tai tiskiltä ostaessa täytyy muistaa erikseen pyytää numeron rekisteröintiä. Miksi kukaan haluaisi näillä ehdoilla rekisteröidä matkansa Veturi-ohjelmaan? Itse olen muistaakseni rekisteröinyt vain kaksi junamatkaa, joista toisen tiskillä siten että myyjä kyseli olenko jäsen ja sanoin että olen mutta en muista numeroa, jolloin myyjä itse etsi numeroni järjestelmästä nimitiedoilla. Samaan aikaan olen kyllä matkustanut huomattavasti enemmän junalla, suurin osa matkoista on vain jäänyt rekisteröimättä.

VR ei ole ymmärtänyt sitä yksinkertaista totuutta, että logollinen kortti lompakossa tarkoittaa että firma pysyy mielessä ja ostot on helppo rekisteröidä. Ilman korttia ihminen ei välttämättä edes muista kuuluuko ohjelmaan saati että tietäisi tunnusnumeroaan. "Moderni" kortiton kanta-asiakasohjelma on täysi pannukakku, jota ei muualla liene olemassa: onhan sitä vuosikaudet puhuttu ettei enää tarvita erillisiä kanta-asiakaskortteja kun kaikki tiedot voi yhdistää yhdelle sirukortille, mutta kuinka moni firma oikeasti olisi valmis luopumaan siitä luottokortin kokoisesta mainospaikasta ihmisten lompakossa? Tuskin moni.

Ihmettelen muuten sitäkin mikä ylipäänsä on koko kanta-asiakasohjelman value proposition (anteeksi, en todellakaan saa nyt mieleeni sujuvaa suomenkielistä termiä tähän). Lentoyhtiöt houkuttelevat ihmisiä keskittämään mahdollisimman paljon lennoistaan yhdelle yhtiölle, ja antavat sitten pisteitä, joilla voi tehdä kaikkea kivaa, mm. ostaa lentoja halvemmalla, nostaa itsensä bisnesluokkaan tai saada jotain muuta tavaraa tai palvelua jostakin. Ja riittävällä pistekertymällä pääsee loungeen odottamaan jne. Ajatuksena on vedota mahdollisimman paljon matkustavaan asiakkaaseen ja kannustaa matkustamaan vielä enemmän. Mitä VR sitten tarjoaa? Satunnaisia alennuksia aikoihin, jolloin ei muuten tulisi matkustaneeksi. Vetoaako tämä paljon matkustavaan, jotta tämä lisäisi normaalihintaista matkustustaan? Ei. Onko paljon matkustava halukas matkustamaan vielä lisää vapaa-ajallaan epähoukuttavina ajankohtina? Ei. Tuottaako alennusmatkailuun houkuttaminen VR:lle paljon lisätuloja? Ei paljon, vain sen verran mitä sikahalvat liput tuottavat. Siis parantaa hieman täyttöastetta, mutta tämän sivuuttaen ei houkuta ketään lisäämään muuta junankäyttöään. Koko ohjelma taitaa vedota eniten junaharrastajanörtteihin, jotka voivat matkustaa sielunsa kyllyydestä halvalla vuoroilla ja ajankohtina jotka VR erikseen osoittaa. Bisneshyöty VR:lle? Eipä paljon mitään. Ainoa on, että asiakasrekisterin pystyy koostamaan, mutta ei siitäkään paljon iloa ole, jos ei osaa käyttää sitä luovasti markkinointiin. Eikä VR osaa. Samat vakiomeilit sieltä tulevat aina, kyllästyttävää luettavaa.

Jätän tässä yhteydessä kritisoimatta uuden vihreän yritysilmeen, joka aiheuttaa pelkkää haittaa ja esim. meilissä saa VR:n viestit näyttämään poikkeuksellisen tylsiltä ja hukkumaan massaan. Vanha punavalkoinen ilme oli paljon näkyvämpi, selkeämpi ja lisäarvoa viestivämpi, ja jos sitä olisi vähän tuunannut ajanmukaisemmaksi (modernisoinut logoa, säätänyt vähän värisävyä jne.) ja ehkä täydentänyt sopivalla lisävärillä niin olisi voinut saada ihmeitä aikaan.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös