Ajatuksia junaliikenteen kehittämisestä

Liittynyt
8 Heinäkuu 2007
Viestit
336
Hinnoittelu
Otetaan hinnoittelun kehittämisessä lähtökohdaksi, että suurin osa kotitalouksista omistaa auton, ja halutaan tavoitella myös heitä matkustajiksi. Hyväksytään myös tosiasia, että hinnoittelu vaikuttaa merkittävästi ihmisten matkustuskäyttäytymiseen. Ja koska suurin osa ihmisistä omistaa auton jo valmiiksi, tulee junaliikenteen olla kilpailukykyinen ainoastaan autoilun muuttuvia kustannuksia vastaan.

Opiskelijat, sekä muut alennusoikeuden omaavat pääsevät mielestäni nykyään järkevään hintaan, vaikkakin useimmilla väleillä tulee halvemmaksi autoilla, kun lasketaan pelkät polttoainekulut. Pidetään siis alennuslippujen hinta nykyisessään, mutta skaalataan aikuisten hinta siten, että alennuslippujen alennusprosentti pienenee 30%:iin, eli tiputetaan aikuisten hintoja noin 25%:lla. Tämä pienentää huomattavasti hintaporrasta, joka syntyy esimerkiksi valmistumisen yhteydessä. Lipputulokertymään tämä vaikuttanee nykyisillä matkustajilla suhteellisen vähän, ainakin matkustajia tarkkaillessa tuntuu, että merkittävä osa omaa alennusoikeuden. Oikein markkinoituna lipputulojen lasku lienee myös mahdollista kompensoida reilusti saavuttamalla uusia matkustajia?

Luovutaan erillisistä sarjalipuista tietyille väleille (mahdollisesti pois lukien tietyt lyhyet matkat, kuten Hyvinkää - Helsinki), ja niiden tilalle aletaan myydä -50% alennusoikeuksia 150 - 200€ hintaan. Näin paljon matkustavat saavat autoon verrattuna kilpailukykyisen hinnoittelun junalla matkustaessa. Vaikutuksia lipputuloihin en osaa arvioida, mutta uskoisin uusia matkustajia saavutettavan merkittävästi.

Otetaan Pendoliino, sekä muutamia ruuhkaisimpia IC-lähtöjä lukuunottamatta käyttöön Saksasta tuttu periaate, eli myydään 2-5 henkilön matkustamiseen oikeuttavia lippuja nykyisen aikuisen hintaan. Uskon tällä saavutettavan merkittävää siirtymää autoista raiteille, joka ei hiljaisen ajan IC-junissa edes lisäisi kustannuksia, vaan kykenisi tasaamaan kysynnän vaihteluita.

Palvelutaso
Pääradan suunnalla, mielestäni Jyväskylään, Poriin, Vaasaan ja Ouluun tulee päästä Helsingistä tasaisella tunnin vuorovälillä. Pitkän aikavälin tavoitteena tulisikin olla IC2 liikenne Helsinki-Tampere 20min välein, joista yksi jatkaa Poriin, yksi Jyväskylään ja yksi Pohjanmaan suuntaan. Lisäksi Turku - Pieksämäki tulisi myös olla tunnin vuorväli, käyttäen mahdollisesti vanhempaa IC-kalustoa mielellään ohjausvaunuin varustettuna. Tämä juna synkronoitaisiin Tampereella siten, että Pieksämäeltä vaihtoyhteys Porin suuntaan, ja Pieksämäellä vaihtoyhteys Kuopion suunnan juniin. Olisiko tällaisella palvelutasolla mielestänne mahdollisuus synnyttää uutta kysyntää yhdistettynä hinnoittelun uudistamiseen sen verran, ettei ylikapasiteettia olisi merkittävästi?
 
Hinnoittelu
Opiskelijat, sekä muut alennusoikeuden omaavat pääsevät mielestäni nykyään järkevään hintaan, vaikkakin useimmilla väleillä tulee halvemmaksi autoilla, kun lasketaan pelkät polttoainekulut. Pidetään siis alennuslippujen hinta nykyisessään, mutta skaalataan aikuisten hinta siten, että alennuslippujen alennusprosentti pienenee 30%:iin, eli tiputetaan aikuisten hintoja noin 25%:lla. Tämä pienentää huomattavasti hintaporrasta, joka syntyy esimerkiksi valmistumisen yhteydessä. Lipputulokertymään tämä vaikuttanee nykyisillä matkustajilla suhteellisen vähän, ainakin matkustajia tarkkaillessa tuntuu, että merkittävä osa omaa alennusoikeuden. Oikein markkinoituna lipputulojen lasku lienee myös mahdollista kompensoida reilusti saavuttamalla uusia matkustajia?

Samaa mieltä. Tuo hintaportaan leikkaaminen saattaisi vaikuttaa juurikin niin, että alennuslippulaiset eivät "täyttäisi" junia vaan seassa olisi myös normitaksalla matkustavia. En tiedä sitten mietitäänkö näitä VR:llä yhtään, mutta voisi kuvitella että olisi ihan mahdollisuusavaruudessa löytää kokonaistaloudellisesti järkevämpikin ratkaisu kuin nykyinen henkilöautoihin ihmiset karkoittava hinnoittelu normitaksalaisille.
 
Täydet junat? Eikö kaupunkien väliset junat ole ennemminkin puolityhjiä, lukuunottamatta joulu- ja juhannusliikennettä, koska VR monopolillaan on hinnoitellut itsensä kattoon?
 
Hinnoittelu
Luovutaan erillisistä sarjalipuista tietyille väleille (mahdollisesti pois lukien tietyt lyhyet matkat, kuten Hyvinkää - Helsinki), ja niiden tilalle aletaan myydä -50% alennusoikeuksia 150 - 200€ hintaan. Näin paljon matkustavat saavat autoon verrattuna kilpailukykyisen hinnoittelun junalla matkustaessa. Vaikutuksia lipputuloihin en osaa arvioida, mutta uskoisin uusia matkustajia saavutettavan merkittävästi.
BahnCard 25/50 - eli suomeksi RataKortti 25/50?
http://en.wikipedia.org/wiki/BahnCard
 
BahnCard 25/50 - eli suomeksi RataKortti 25/50?
http://en.wikipedia.org/wiki/BahnCard

Juurikin näin. Mielenkiintoista tuossa artikkelissa mielestäni seuraava kohta: Noin viisi prosenttia Saksan väestöstä omistaa jonkin näistä korteista, ja he tuottavat DB:n liikevaihdosta yli puolet. Siis erittäin hyödyllinen paljon matkustaville. Toki tämä osoittaa myös kuinka vähän Saksassakin on täyden hinnan maksavia asiakkaita suhteessa alennuksen itselleen lunastaneista.

---------- Viesti lisätty kello 20:01 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 20:00 ----------

Täydet junat? Eikö kaupunkien väliset junat ole ennemminkin puolityhjiä, lukuunottamatta joulu- ja juhannusliikennettä, koska VR monopolillaan on hinnoitellut itsensä kattoon?

Kuka on väittänyt junien olevan täysiä?
 
Nythän VR:llä on tulossa täysin uusi hinnoittelumalli, joka ilmeisesti tarjoaa hintoja vähän lentoliikenteen tapaan. Mitä aikaisemmin ostaa lipun, sitä halvemmalla saa. Ja mitä tyhjempi juna on ostohetkellä.

Jatkossa ymmärtääkseni ei peruslippua voi käyttää missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Erikseen on sitten "joustavat liput", joiden hinta onkin sitten kalliimpi.
 
Palvelutaso
Itse olen ajatellut palvelutason suhteen jotakin saman kaltaista, ainakin pitkällä tähtäyksellä. Näkökulmana on aikataulusuunnittelu, jonka on käytännön syistä tapahduttava rytmiperiaatteella (eli junat kulkevat tasaisin välein). Nykyisin VR:n kaukoliikenne perustuu kolmituntirytmiin, jota täydemtävät useat lisäjunat, varsinkin ruuhka-aikoina. Lisäjunista ja päällekkäin menevistä linjoista johtuen päästään eteläisimmässä Suomessa yleensä tuntirytmiin ja tiheämpäänkin.

Luonnollinen kehityssuunta olisi siirtyä kaksituntirytmiin. Teoreettisesti ajatellen junamäärä kasvaisi kolmanneksen; käytännssä lisäjunien jäädessä pois kasvu olisi hyvin maltillista. Junamäärä ei kasva oleellisesti Helsingissä, koska lisäliikenne on lähinnä nyt Tampereelle tai Kouvolaan jäävien junien jatkeita.

Ei ole loppujen lopuksi kovin monta järkevää rytmiaikataulun toteutusvaihtoehtoa. Kaksituntirytmin jälkeen seuraava askel olisi tuntirytmi; tässä junamäärä kasvaisi kuitenkin rajusti, joten ensi alkuun olisi tyytyminen lisäjuniin vilkkaimpina ajankohtina. Suurempi junamäärä edellyttää taloudelliseksi tuekseen lisää matkustajia, joiden houkuttelemiseksi paras ja rautateille sopiva keino on junien nopeuttaminen.

Kaksituntirytmi lienee tihein mitä on ajateltavissa yksiraiteisille radoille, jos lisäksi pitää löytyä tilaa tavaraliikenteelle. Rantaradalla liikennöidään tosin tunnin välein mutta eipä siellä myöskään ole tavarajuniakaan. Liikennöintivarmuuskaan ei ole ollut kovin hyvä viime aikoina. Tuntirytmiin pääsy edellyttäisi hyvin laajaa yksiraiteisten ratojen kaksiraiteistamista.

Suurin järjestelyvara aikataulussa on liikenteen linjajaossa. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välillä voidaan käyttää lähes nykyisen kanssa identtistä aikataulurakennetta, joka sallii nopean ja hitaan junan tunnissa suuntaansa. Tämä mahdollistaa äärimmillään neljä kahden tunnin välein liikennöitävää linjaa päätepisteinä Pori, Vaasa, Oulu (Rovaniemi) ja Jyväskylä. Parkanon ja Jämsän radat tuskin kuitenkaan vetävät tätä nykyisellään (Jyväskylään menevät tietysti myös Turusta tulevat junat).
Juha
 
ELSA-rata, HELI-rata, 4-rata (nelostien maakäytävässä (ELSA-Nummelasta/Lohjalta) Poriin), rata Lahdesta Mikkeliin, rata Lahdesta Jyväskylään. Ensisijaisesti uudet reitit, toissijaisesti olemassaolevien rataväylien rakentaminen 2-raiteisiksi, esim. rantarataa ei kannata rakentaa 2-raiteiseksi ainakaan pitkään aikaan ennen ELSAa.
 
Nythän VR:llä on tulossa täysin uusi hinnoittelumalli, joka ilmeisesti tarjoaa hintoja vähän lentoliikenteen tapaan. Mitä aikaisemmin ostaa lipun, sitä halvemmalla saa. Ja mitä tyhjempi juna on ostohetkellä.

Jatkossa ymmärtääkseni ei peruslippua voi käyttää missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Erikseen on sitten "joustavat liput", joiden hinta onkin sitten kalliimpi.

Tästä tosiaan kirjoitettiin Tekniikka&Talous lehdessäkin joskus. Toivon, ettei tässä tehdä taloudellisesti järjettömäksi ostaa lippua juuri ennen junan lähtöä. Mielestäni kysynnän tasaamiseen halpolentoyhtiöitä parempi malli olisi esim Ruotsin laivaliikenne, jossa hinnat on jaoteltu etukäteen arvioidun kuormituksen perusteella.

Eli mallini peruslippujen hinnoittelulle:
1. Täysihintaiset junat: Ainakin viikonloppujen ja juhlapyhien ruuhkaisat lähdöt. Mahdollisesti myös aamun ja illan ruuhkaisimmat lähdöt. Aikaisemmin ehdottamani ryhmälippu ei kelpaa.
2. -25 %: Keskinkertaisella kuormalla kulkevat vuorot, ryhmälippu kelpaa.
3. -50 %: Kaikista hiljaisimmat vuorot, ryhmälippu kelpaa

Näin matkustajien ei tarvitsisi ostaa tarkkoja lippujaan viikkoja tai kuukausia etukäteen, kuten halpalentoyhtiöillä nykyään, eli junaliikenne ei menettäisi matkustajien kannalta merkittävää kilpailuetua, hinnan ennalta-arvattavuutta ja joustavuutta matkustamisen ajankohtien suhteen.
 
Miksi ei voitaisi vain ottaa käyttöön saksalainen malli, jos se on siellä osoittautunut toimivaksi? Ei pyörää aina tarvitse keksiä uudestaan.
 
Palvelutaso
Itse olen ajatellut palvelutason suhteen jotakin saman kaltaista, ainakin pitkällä tähtäyksellä. Näkökulmana on aikataulusuunnittelu, jonka on käytännön syistä tapahduttava rytmiperiaatteella (eli junat kulkevat tasaisin välein). Nykyisin VR:n kaukoliikenne perustuu kolmituntirytmiin, jota täydemtävät useat lisäjunat, varsinkin ruuhka-aikoina. Lisäjunista ja päällekkäin menevistä linjoista johtuen päästään eteläisimmässä Suomessa yleensä tuntirytmiin ja tiheämpäänkin.
Juha

Haluaisin tässä kyseenalaistaa sen, että aikataulusuunnittelun on pakko tapahtua rytmiperiaatteella. Rytmiperiaatteen tarkoitus on parantaa asiakaspalvelua ja sitä kannattaa käyttää ainoastaan jos sen tuoma palvelun parannus on merkittävämpi kuin sen tuomat haitat.

Toisin sanoen, jos luopumalla periaatteesta voidaan ajaa merkittävästi enemmän vuoroja, niin asiakkaat kyllä sen tuskan kestävät, että junat lähtevät eri tunteina eri aikoina. Asiakkaan tuskaa voi myös vähentää sillä, että parannetaan olemassaolevaa web-sivujen aikataulu/reittipalvelua lähemmäksi Reittioppaan tarjoamaa palvelutasoa.

Joten se varsinainen kysymys siis on: saadaanko rytmiperiaatteesta luopumalla radalle mahtumaan enemmän junia?
 
Haluaisin tässä kyseenalaistaa sen, että aikataulusuunnittelun on pakko tapahtua rytmiperiaatteella. Rytmiperiaatteen tarkoitus on parantaa asiakaspalvelua ja sitä kannattaa käyttää ainoastaan jos sen tuoma palvelun parannus on merkittävämpi kuin sen tuomat haitat.

Kyseessä on niin sanottu tasatahti-aikataulu, joka on kehitetty Sveitsissä joskus 80-luvulla, olisiko Zürichin teknillisessä korkeakoulussa (muistaakseni, korjatkaa ihmeessä jos meni väärin) Järjestelyn tarkoitus ei ensisijaisesti ole helpottaa aikataulujen muistamista, vaan mahdollistaa toimivat ja nopeat vaihtoyhtedet monimutkaisissakin verkostoissa. Nimittäin keskeisenä osana järjestelyä on sovittaa matka-ajat siten, että vaihtoasemalta vaihtoasemalle matka kestää tasan pulssivälin taikka sen monikerran. Silloin vaihtoasemilla junat saapuvat tasan samaan aikaan joka suunnasta ja lähtevät taas samaan aikaan, jolloin joka suunnasta joka suuntaan on nopea vaihto. Meillä Suomessa tällaisia solmupistetä ovat Tampere ja Kouvola. Myös Toijalaan syntyy selvä vaihtopiste yhteen suuntaan ja samoin aikanaan Riihimäelle. Voisiko noita kutsua puolisolmuiksi? Helsinki ei ole solmupiste, koska suuren liikenteen takia junien täytyy tulla tasaisemmin pitkin tuntia ja toisaalta Helsinki ei ole myöskään keskeinen vaihtoasema.

Yleisemmin mahdollisimman tiheä vuoroväli ei raideliikenteessä ole kovin keskeinen tavoite, koska toisaalta vuorojen lisääminen on aina hankalaa ja toisaalta varsinaista kapasiteettia voidaan luontevimmin kasvattaa junakokoa kasvattamalla. Vaikkapa tyypillinen ic2-juna taitaa olla viisivaunuinen, mutta asemalaiturien puolesta juna voisi olla vähintään kymmenvaunuinen. Tarkkaa pituutta en muista, jotain päälle kymmenen se oli, mutta ei missään tapauksessa täyttä kahtakymmentä. Myös raitiotieliikenteessä luonnollisempi vaihtoehto olisi ruuhkavuorojen sijaan ajaa normivuorot junina, kahden vaunun yhdistelminä. Kapasiteettipulaa meillä on tällä hetkellä pääradalla, minne pitäisi saada lisää lähiliikennejunia, kun R- ja H-junat kulkevat jo täyspitkinä ja palvelun monipuolistamisestakaan ei olisi haittaa.

Tasatahtiaikataulu on paitsi teoreettisesti perusteltu, myös laajalti sovellettu hyvällä menestyksellä monenlaisessa liikenteessä, myös paikallisliikenteessä. Siitä tuskin kannattaa luopua kovin vaatimattomien etujen vuoksi. Juuri Suomen rautateillä ilman sitäkin voitaisiin tulla toimeen, koska rataverkkomme on niin yksinkertainen, että koko paletin voi miettiä ilman tällaisia apuneuvojakin. Muutama vuosi sitten aiheesta keskusteltiin tällä foorumilla, muualta en olekaan saanut aiheesta tietoa. Jos jollain sattuisi olemaan tiedossa linkkejä johonkin vaikkapa opetustyyppiseen materiaaliin, niin olisin kiinnostunut.
 
ELSA-rata, HELI-rata, 4-rata (nelostien maakäytävässä (ELSA-Nummelasta/Lohjalta) Poriin), rata Lahdesta Mikkeliin, rata Lahdesta Jyväskylään. Ensisijaisesti uudet reitit, toissijaisesti olemassaolevien rataväylien rakentaminen 2-raiteisiksi, esim. rantarataa ei kannata rakentaa 2-raiteiseksi ainakaan pitkään aikaan ennen ELSAa.

Oops. Tarkoitin 2-rataa, eli 2 tien maakäytävässä Poriin. Ja se tulisi toteuttaa Nummelasta ELSAn kautta. Martinlaakson radalta haara Klaukkalaan ja siitä Poriin ei ole riittävä Porin linkiksi, ja rata on suunniteltu paikallisjunille.
 
Suurin järjestelyvara aikataulussa on liikenteen linjajaossa. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välillä voidaan käyttää lähes nykyisen kanssa identtistä aikataulurakennetta, joka sallii nopean ja hitaan junan tunnissa suuntaansa. Tämä mahdollistaa äärimmillään neljä kahden tunnin välein liikennöitävää linjaa päätepisteinä Pori, Vaasa, Oulu (Rovaniemi) ja Jyväskylä.

Mites jos Helsinki-Oulu-junat pysähtyisivät Seinäjoen eteläpuolella kuin Pendolino nykyään ja Helsinki-Vaasa-junat kuin IC nyt. Synkronointi olisi niin, että Tampereelta lähtisi tasan täydeltä tunnilta koko päivän junia Seinäjoelle, joka toinen Vaasaan / Ouluun. Vastakkaisten suuntien synkronointi niin, että Seinäjoella olisi (suunnilleen) yhtä aikaa (A) Helsinki-Oulu- ja Vaasa-Helsinki-junat sekä (B) Oulu-Helsinki- ja Helsinki-Vaasa-junat, jolloin olisi lyhyen vaihtoajan yhteydet Oulu-Vaasa-Oulu ilman, että tarvittaisiin erityisiä jatkoyhteysjunia.

Helsinki-Jyväskylä-junat ajettaisiin Oulun junien puolessa välissä ja Helsinki-Pori-junat Vaasan junien puolessa välissä. Jos Turku-Pieksämäki-Turku-junat kulkisivat 2h välein ja Tampereella olisi yhtä aikaa (A) Helsinki-Oulu- ja Turku-Pieksämäki-junat sekä (B) Oulu-Helsinki- ja Pieksämäki-Turku-junat, niin Tampereelta olisi joka tunti lähdössä juna Jyväskylään ja saapumassa sieltä.

Jos Savonlinnaan olisi sähköt. olisi ajateltavissa vastaavanlainen järjestely Parikkalassa. Koska Joensuu ja Savonlinna ovat pienemmät kuin Oulu ja Vaasa, olisi Helsinki-Parikkala 2h välein ja sekä Savonlinnaan että Joensuuhun 4h välein. Mutta merkitsisikö tämä alitarjontaa Joensuussa? Ehkä haittana olisi myös tarpeettoman pitkä kääntöaika Joensuussa (kohtaaminen lähellä Joensuuta).
 
Takaisin
Ylös