Sm1/Sm2-kaluston käyttö lähiliikenteen aloittamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella

Aikataulun suhteen pitäisin kuitenkin realistisena, että ensin pitäisi tehdä pysäkeistä hankesuunnitelmat ja sisällyttää ne budjettiin. Investoinnit ovat kuitenkin sitä kokoluokkaa, että ne pitää käsitellä budjetissa ja sitä ennen liikennepoliittisessa selonteossa. Raami on kuitenkin Turun seudullakin n. 5-15 miljoonaa euroa/ratasuunta.
 
Aikataulun suhteen pitäisin kuitenkin realistisena, että ensin pitäisi tehdä pysäkeistä hankesuunnitelmat ja sisällyttää ne budjettiin. Investoinnit ovat kuitenkin sitä kokoluokkaa, että ne pitää käsitellä budjetissa ja sitä ennen liikennepoliittisessa selonteossa. Raami on kuitenkin Turun seudullakin n. 5-15 miljoonaa euroa/ratasuunta.

Tämä kyllä kuulostaa ainakin Turun osalta realistisemmalta kuin Anteron esitys, että pysäkit polkaistaisiin pystyyn muutamassa viikossa. Turun seudulla on uusia asuinalueita ratojen lähettyvillä paikoissa, joissa ei ole koskaan asemaa ollutkaan ja kauan sitten hylättyjen asemien yhteydessä ei oikein ole enää mitään nykymittarilla laituriksi tunnistettavaa jäljellä. Lisäksi esim. Naantalin rata vaatisi sähköistyksen rakentamisen (niin lyhyt pätkä olisi varmaan mahdollisuuksien rajoissa).
 
Tämä kyllä kuulostaa ainakin Turun osalta realistisemmalta kuin Anteron esitys, että pysäkit polkaistaisiin pystyyn muutamassa viikossa. Turun seudulla on uusia asuinalueita ratojen lähettyvillä paikoissa, joissa ei ole koskaan asemaa ollutkaan ja kauan sitten hylättyjen asemien yhteydessä ei oikein ole enää mitään nykymittarilla laituriksi tunnistettavaa jäljellä. Lisäksi esim. Naantalin rata vaatisi sähköistyksen rakentamisen (niin lyhyt pätkä olisi varmaan mahdollisuuksien rajoissa).
Aivan oikein. Vastasinkin kysymykseen minimiajasta. Minimiajassa ei tehdä uusia kaupungiosia, joten niihin liittyvien pysäkkien ja liikenteen kanssa ei ole ongelmia. Kaavoitus ja rakentaminen kestävät kauemmin kuin junaliikenteen järjestäminen. LVM-VR -yksinoikeussopimuksetkin ehtivät loppumaan ennen kuin yhtäkään uutta kaupunginosaa on rakennettu.

Itse asiassa uusien kaupunginosien kanssa voisi menetellä jopa siten kuin muualla maailmassa tai meillä aikanaan aluerakentamissopimusten kanssa niin, että rakentamissopimus sisältää myös pysäkin sekä junaliikenteen rahoituksen. Siinä, missä rakentaja sitoutuu tekemään katuja ja julkisia rakennuksia, se voi yhtä hyvin tehdä ratoja, laitureita ja ostaa junakalustoa.

Nopea eteneminen on tarpeen siellä, missä on kysyntää ja halua junan käyttöön jo nyt. Turun seudulla tällaiset rataosat ovat Turku–Salo ja Turku–Loimaa. Laitureiden palautus on kymmenien tuhansien eurojen asia, johon riittänevät LiVi:n ja kuntien ylläpidon ja satunnaisten kustannusten budjetit.

Perusteluillani halusin osoittaa, että meillä vallitsee vain asennevääristymä. Asenne on se, että junaliikenne on jotain ihmeellistä, vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Ja siksi vastataan aina EI ja keksitään perusteluita sille, miksi junaliikenne ei ole mahdollista tai ainakin sen järjestäminen kestää pikemmin vuosikymmeniä kuin edes kuukausia. Tragikoomista on tässä se, että kunhan vain puhutaan tarpeeksi kalliista tunnelihankkeesta, sillä saa toki olla jokin rakentamisaika, mutta mitään harkintaa ja arviointia ei tarvita, kun ollaan kuorossa huutamassa että tämä asia tehdään.

Kun puhutaan asioista asioiden nimillä, niin oikeasti Tampereen ja Turun paikallisjunaliikenteen järjestäminen ja aloittaminen on noin 100 kertaa yksinkertaisempi, helpompi, nopeampi ja halvempi asia kuin Pisara tai Kehärata. Silti poliitikot ja virkamiehet selittävät, miten on vaikeata, mahdotonta, kestää kauan ja ties mitä, että tyhjälle ratakapasiteetille pantaisiin ajoon jouten seisovia junia. Ja ettei rahaa löydy mistään muutaman betonielementin, sorakuorman ja laituripinnan asfaltoinnin verran, mutta miljardi tunneliin ei ole minkäänlainen ongelma tai este. Pisaran suunnitteluunkin oltaneen valmiit laittamaan enemmän rahaa kuin yhden kaupungin paikallisjunaliikenteen perustamiseen.

Antero
 
Lakimuutos ei liene teknisesti monimutkainen asia. Muutama sana lisää joukkoliikennelakiin mahdollistamaan seudullisille joukkoliikenneviranomaisille myös junaliikenteen järjestäminen. Seudulliset joukkoliikenneviranomaiset puolestaan ovat jo olemassa ja toiminta käynnistyy varsinaisesti vuonna 2014. Tampereen seudulle ei tarvita lisäraiteita, kenties muutama uusi laituri täytyy rakentaa seisakkeille. Jopa Tampereen henkilöratapihan kapasiteetti riittää kunnollisella aikataulusuunnittelulla. Muutoksia kaukojunien kulkuun ei tarvita. Jos muutama junayksikkö saadaan niin periaatteessa kai nuo muutamat lisälaiturit ovat kriittisellä polulla aikataulullisesti. Mutta kaipa sitä vuodessa-parissa viimeistään olisi junia kulussa. Vai osaako joku tarkentaa asiantuntevammasta näkökulmasta?

Onko Tampereen seudulla todella ratakapasiteettia järkevään eli ruuhka-aikoina puolen tunnin välein kulkevaan liikenteeseen? Jo nyt rataverkossa on pullonkauloja Pasilan ja Helsingin välillä, Riihimäen ja Keravan välillä sekä yksiraiteisilla osuuksilla. Riihimäen ja Keravan välille ovat suunnitteilla lisäraiteet kun junilla on ongelmia pysyä aikataulussa. Tampere - Toijala välillä kulkee enemmän kauko- ja tavarajunia kuin Kerava - Riihimäki välillä. Saako tuolle välille vielä ruuhka-aikaan puolen tunnin välein kulkevan tiheästi pysähtyvän junan mahtumaan, mielellään tasaminuutti aikataululla ilman lisäraiteita? Epäilen vahvasti, samoin Tampereen aseman jälkeen on aika hankala osuus.
 
Petteri; millä perusteella sinä määrittelet "järkevän vuorovälin" nimenomaan 30 minuutiksi. En kiistä, etteikö 30 minuutin vuoroväli olisi parempi palvelutaso kuin 60 minuuttia, mutta nykyisin Tampereelta Porin, Oriveden ja Jyväskylän suuntaan ei ole Tampereen seutua palvelevaa paikallisjunaliikennettä ja Tampereelta Riihimäen/Helsingin suuntaan on 7 tai 8 vuoroa päivässä.
Aloitus 60 minuutin vuorovälillä olisi merkittävä parannus nykytilanteeseen verrattuna. Siihen voi hyvinkin riittää VR yhtymän olevan kaluston käytön tehostaminen.
Tunnin vuoroväli onnistuu kiistatta, jos kohtaukset Tampereella ovat esimerkiksi puolelta. Puolen tunnin vuoroväli voi onnistua, jos junakohtaukset Tampereella 15 yli ja 45 yli onnistuvat. Tämä voisi kuitenkin vaatia Tampereella kääntyvien junien siirtymistä ohjausvaunukäyttöön.

Suurin ratakapasiteetin pullonkaula kaikkialla Suomessa ovat VR yhtymän liikennöintikäytännön puutteet. Niitä saa toki korjattua, kuten ehdotus Helsingin ratapihan tilanteen parantamiseksi osoittaa. Tampereella tilannetta helpottaisi ohjausvaunukäyttö Turun ja Helsingin suunnasta Jyväskylän suuntaan kääntyvillä junilla sekä Porin taajamajunien kierron yhdistäminen muihin kiertoihin.
 
Minimiajassa ei tehdä uusia kaupungiosia

Tulin näköjään kirjoittaneeksi "uusia kaupunginosia", kun tarkoitin olemassa olevia, mutta sellaisia, jotka on rakennettu paikallisliikenteen lopettamisen jälkeen. Pointti oli siis, että pysäkkejä tarvittaisiin myös paikkoihin, jossa niitä ei ole koskaan ennen ollut. Totta varmaan on se, että yksinkertaisen laiturin saa tarvittaessa rakennettua nopeasti, eikä Turun seudulla tarvise mennä 230 metrin laituristandardin mukaan.
 
Onko Tampereen seudulla todella ratakapasiteettia järkevään eli ruuhka-aikoina puolen tunnin välein kulkevaan liikenteeseen? Jo nyt rataverkossa on pullonkauloja Pasilan ja Helsingin välillä, Riihimäen ja Keravan välillä sekä yksiraiteisilla osuuksilla. Riihimäen ja Keravan välille ovat suunnitteilla lisäraiteet kun junilla on ongelmia pysyä aikataulussa. Tampere - Toijala välillä kulkee enemmän kauko- ja tavarajunia kuin Kerava - Riihimäki välillä. Saako tuolle välille vielä ruuhka-aikaan puolen tunnin välein kulkevan tiheästi pysähtyvän junan mahtumaan, mielellään tasaminuutti aikataululla ilman lisäraiteita? Epäilen vahvasti, samoin Tampereen aseman jälkeen on aika hankala osuus.

Katso tästä:
http://www.rautatiematkustajat.fi/Tamperekanta.pdf

Käsitykseni mukaan tarvittava ratakapasiteetti löytyy eli pitäisi onnistua. Vastaan saa väittää perustellusti. Perustelut mielellään pohjautuen konkreettisiin (graafisiin) aikatauluihin.
 
Jos kannanotossa esitetyt parametrit ovat oikein, pitäisi onnistua myös puolen tunnin vuoroväli yhdellä linjalla tai parhaimmillaan puolen tunnin vuoroväli kahdella linjalla niin, että ne ajavat yhteisellä osuudella suojastusvälin verran erotettuina. Tampereen asema on kuitenkin isoin pullonkaula. Toiseksi ongelmaksi voi tulla se, että paikallisjuna hitaammalla nopeudella "jää jalkoihin" jossakin kohdassa Toijala - Tampere - välillä. Tosin pitkällä osalla ko. väliä on kolme raidetta.
 
Tulkoon nyt vielä kerratuksi (kun ei varmaankaan ole uusi asia tälläkään foorumilla), että Tampereen asema on Suomen rataverkon henkilöliikenteen pulssiaikataulun keskeinen solmu. Mikä tarkoittaa sitä, että Tampereen asemalla on tasatunnein joka suunnasta tulevia ja joka suuntaan lähteviä junia. Tasatuntien välillä Tampereen asemalla ei ole paljon mitään.

Tasatunneilla laituritila on tehokkaassa käytössä, jopa niin että pitkiä laitureita on jaettu kahteen osaan ja niillä on kaksi junaa. Toinen lähdössä etelään ja toinen pohjoiseen. Tällöin asemalla ei ole tilaa paikallisliikenteen junille, mutta 10 minuuttia ennen ja jälkeen paljon muuta kuin tilaa ei olekaan. Tästä on jo RHK aikanaan tehnyt oman selvityksensä, jossa on todettu milloin tilaa on ja milloin ei. Ei nyt vain ole kuulunut VR-Yhtymän intresseihin korostaa sitä, että tasatuntien välillä tilaa on. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että tilaa ei olisi.

Muuten paikallijunaliikenteen palvelun voisi käynnistää jo sillä, että VR-Yhtymä liittyy seutulippujärjestelmään niin, että seutulipulla saa matkustaa niissä junissa, jotka jo nyt kulkevat. Siihen ei tarvita eurokaan kalusto- tai rataverkkoinvestointeihin.

Antero
 
Tasatunneilla laituritila on tehokkaassa käytössä, jopa niin että pitkiä laitureita on jaettu kahteen osaan ja niillä on kaksi junaa. Toinen lähdössä etelään ja toinen pohjoiseen. Tällöin asemalla ei ole tilaa paikallisliikenteen junille, mutta 10 minuuttia ennen ja jälkeen paljon muuta kuin tilaa ei olekaan. Tästä on jo RHK aikanaan tehnyt oman selvityksensä, jossa on todettu milloin tilaa on ja milloin ei. Ei nyt vain ole kuulunut VR-Yhtymän intresseihin korostaa sitä, että tasatuntien välillä tilaa on. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että tilaa ei olisi.

Entäs silloin kun joku noista kaukojunista on myöhässä? Nykyäänhän junat usein odottavat vähän aikaa, jotta vaihtoyhteydet eivät mene poikki. Kuinka paljon pelivaraa se vaatii erityisesti talvella? Vaatisiko lähiliikenteen käynnistäminen kaukoliikenteen vaihtoyhteyksien luotettavuuden heikentämistä?
 
Entäs silloin kun joku noista kaukojunista on myöhässä? Nykyäänhän junat usein odottavat vähän aikaa, jotta vaihtoyhteydet eivät mene poikki. Kuinka paljon pelivaraa se vaatii erityisesti talvella? Vaatisiko lähiliikenteen käynnistäminen kaukoliikenteen vaihtoyhteyksien luotettavuuden heikentämistä?
Valtionrautateillä oli periaate, että luvattu matka toteutuu, ja junaliikenne toimi tosiasiassa sekvenssiaikataululla. Eli edellisen junan saapuminen laukaisi seuraavien junien lähdön. Tietenkin tällöinkin lähtökohtana oli, että sekvenssit olivat kellonaikoihin sidotut, mutta jos jossain tuli myöhästyminen, vaihtoyhteydet pitivät.

Nykyään tämä ei ole lähtökohta, eikä usein tarvitsekaan, koska tarjonta on tiheämpivuorovälistä. Ja kun se on tiheämpivuorovälistä, myöhästymiskäytäntö on tarkoituksenmukaisempaa järjestää toisin. Eli ajallaan kulkevat junat pidetään ajallaan, myöhästynyt juna väistää muita, jotta ei sekoiteta koko järjestelmää, vaan häiriö rajoitetaan mieluiten vain yhteen junaan.

Ei voi ajatella, että Tampereella koko hubi pysähtyisi odottamaan yhtä myöhässä olevaa junaa, joka siten sekoittaisi koko valtakunnan junaliikenteen. Näin ei tehdä, vaan voi syntyä jopa tilanne, jossa aikataulussa myöhempi juna kulkee todellisuudessa aiempaa edellä. Jatkoyhteyksissä VR-Yhtymä järjestää mieluummin korvaavan palvelun, bussin tai taksin, myöhässä ajosta kärsivien matkustajien määrän mukaan. Olen itsekin joutunut kokemaan molempia. Siis saanut jatkokyydiksi taksin sekä matkustanut ”seuraavalla” junalla, koska paikkalippuni mukainen juna oli tulossa vasta sen jälkeen. Ja sattumoisin molempia olen saanut kokeilla Tampereelta.

Lähiliikenteen käynnistäminen ei siis mitenkään heikennä kaukoliikenteen vaihtoyhteyksiä, vaan noudatetaan samaa käytäntöä kuin nytkin.

Antero
 
Vaihtoyhteyskäytäntöjen osalta pitäisi siirtyä siihen, että tuntitahdilla tai tiheämmin liikennöitävien yhteyksien Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Kouvolaan junat eivät odota myöhässä olevia yhteyksiä paitsi viimeisen junan osalta. Eli yksinkertaistettuna: 2-3-4 h vuorovälillä liikennöivät kaukojunat odottavat myöhästyneitä, 1 h välein kulkevista vain viimeinen.

Paikallisjunaliikenteen käynnistäminen helpottaa tätä vaihtoruljanssia, kun osaan kohteista tulee vaihtoehtoinen, tiheästi liikennöivä yhteys. Niin esimerkiksi Turku - Helsinki - junien ei tarvitse odottaa vaihtomatkustajia Saloon.

Periatteessa ajatuksenani on, että "taajamajunat" ja "siniset pikajunat" Turku - Tampere ja Tampere - Pori (+Rauma) - väleillä korvattaisiin Sm4/5 tai vastaava - kalustolla tunnin välein liikennöitävillä RE - junilla, joissa toki olisi parempia penkkejä ja ainakin osan aikaa "kahvilakärry" - tyyppisiä palveluilla. Tämä helpottaisi edelleen vaihtoyhteyksien ongelmaa, kun Tampere-Turku ja Tampere - Pori/Rauma - yhteyksillä olisi tuntitahti.

Tämä ei toki ole mahdollista Sm1/2 -kalustoon tukeutuen.
 
Vs: Pisararata

Ihmetyttää todellakin, että kuka valitsisi bussin ilmastoinnin ja wlanin perusteella, jos sen matka-aika on 35-45 minuuttia ja sen vanhan sähköjunan 10-15 minuuttia, käytännössä samoin kävelymatkoin. Tai kuka valitsisi bussin, jota menee muutama vuoro päivässä, kun vaihtoehtona on juna tunnin välein.

Veikkaisin että ne, jotka eivät asu ihan rautatieaseman vieressä ja jotka ovat liikkeellä silloin kun bussikin kulkee (eli menevät / palaavat töistä).

Hiukan huvittavaa, että metro(a vastustavissa)viestiketjuissa mainostetaan suu vaahdossa kuinka bussi palvelee paljon paremmin kun se vie ovelta ovelle eikä tarvitse liityntäliikennöidä sinne pahan raskasraiteen radan varteen, mutta nyt kun vaihtoehtona onkin liikennöidä vanhoilla romuilla että maalaistolloille saataisiin armopalana junaliikennettä, onkin bussi huono, todella huono, eihän sellaista nyt kukaan käytä, niin harvoin kulkeekin että.

Ensinnä, mieti hetki, paljonko maksaa maalaus, ilmastointi ja langaton interetyhteys kun ne tehdään vanhaan kalustoon.

Halvempaa se varmaankin on kun ostaa uusia. Mutta jostain syystä kuitenkin aina silloin tällöin tulee investoitua uuteen kalustoon vanhan tekohengittämisen sijasta. Lisäksi pelkkä maalaus ei teräsrunkoisten junien ruostevaurioita korjaa. Voisi kuvitella, että junarunkojen pellitysten uusiminen ei ole investointina enää ihan pikkurahaa kun katsotaan myös kaluston muuta teknistä kestoikää, kustannuspuolelle kun tulee muutakin 1,5mm paksuisen pellin neliöhinnan lisäksi.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Count:ille:
Kukaan ei ole ehdottanut, että Tampereen ja Turun ympäristöön toteutettaisiin varsinaista liityntäliikenne + paikallisjuna - ratkaisua. Bussilinjoja ei olla poistamassa, vaan päin vastoin halutaan tarjota kokonaisuutena palvelevampi linjasto, jossa bussi voi hoitaa tienvarsien peruspalvelun ja juna asemanympäristöjen nopean palvelun. Tampereen ja Turun seutuliikenteessä on tarpeen 3-4 kertaistaa tarjottu kapasiteetti jotta päästään samalle palvelutasolle kuin Tampereen ja Turun rajojen sisällä.

Fakta vain on, että eräiltä alueilta juna tuottaisi 10-15 minuutin matka-ajan ja tunnin vuorotiheyden verrattuna 30-45 minuutin matka-aikoihin useilla ja hyvin harvaan bussitarjontaan eräillä alueilla. Vertailu on siis tosiasiallisen palvelutason välillä. Eräissä tapauksissa on todellakin oletettavissa, että nopeasti kulkevalle junalle voidaan kävellä tai pyöräillä jonkin verran pidempi matka kuin hitaalle bussilinjalle. Eräissä tapauksissa jotkut käyttäjät voisivat jopa pysäköidä auton pysäkeille. Näillä reiteillä puhutaan kuitenkin kokonaismatkana 2-3 pidemmistä matkoista kuin Helsingin metron varrella.

Kuten on todettu, minä en ole vaatimassa paikallisjunaliikenteen käynnistämistä Sm1/2 - kalustolla. Oma mielipiteeni on kuitenkin, että vanha, mutta toimiva juna on useille käyttäjille houkuttelevampi kuin tuliterä bussi.
 
Sattumoisin Oslon kalustoyhtiö on pistänyt myyntiin 6 kpl n. 16 v. vanhoja kahden vaunun T2000-metrojunayksikköjä. Moottorivaunut ovat olleet ajossa 1995-2008 Holmenkollenin radalla. Muuten kiva, mutta ovat vaan joka tavalla epäyhteensopivia täkäläisten ratojen kanssa: raideleveys, laiturikorkeus, ajolangan jännite, kuormaulottuvuuskin on vissiin vähäsen yli suomalaisen standardin. Ks.

http://www.vognselskapet.no/links/Metro_car_T2000_sales_document.pdf
 
Takaisin
Ylös