Helsingin seudun lähijunaliikenteen luotettavuuden parantaminen

kuukanko

Moderaattori
Tunnistettu jäsen
Liittynyt
24 Kesäkuu 2005
Viestit
7,547
HSL:n hallituksen ensi viikon esityslistalla: Helsingin seudun lähijunaliikenteen luotettavuuden parantaminen
Esityslistan liitteenä on raportti aiheesta.

Tuloksena esitetään 12 strategista teesiä joita noudattamalla lähijunaliikenteen luotettavuutta on mahdollista parantaa pitkäjänteisesti:

Liikennöinti
1. Kaupunkirataliikenteestä on muodostettava oma kokonaisuutensa (kaupunkirataliikenne tulee nykyistä voimakkaammin eriyttää pitkämatkaisesta junaliikenteestä ja tavarajunaliikenteestä)
2. Liikennöintimalleja on yksinkertaistettava
Suunnittelu
3. Häiriösietoisuus on otettava kaiken suunnittelun lähtökohdaksi
4. Toimintatavat on vakioitava sekä normaali- että poikkeustilanteissa
Yhteistoiminta
5. Toimijoiden vastuujakoa on kirkastettava
6. Tiedontuotantoprosessia on kehittävä
Infrastruktuuri ja junakalusto
7. Rataverkon käytettävyyttä on lisättävä
8. Talviongelmiin on varauduttava paremmin
Helsinki pullonkaulana
9. Helsingin ratapihan ylimääräiset junien liikkeet on minimoitava
10. Helsingin liikenteenohjauksen toimintavarmuutta on lisättävä
Matkustajalähtöisyys
11. Toimenpiteet on kohdistettava yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kuten matkustajamäärien perusteella
12. Matkustajainformaatiota on parannettava
 
Mielenkiintoista seurata, miten nuo teesit konkretisoituvat käytännön teoiksi. Osahan toteutuu jo tulevana talvena.

Teeseistä numerot 3, 4, 8 ja 11 sopisivat hyviksi ohjenuoriksi myös raitiovaunuliikenteessä. Varsinkin 11 houkuttaa minua suuresti, kun miettii minkä suuruinen määrä ihmisiä kuljetetaan esim. Manskun tai Hämeentien alimittaisilla raitiovaunukaistoilla suhteessa naapurikaistoihin.
 
Hyviä teesejä, suurimmaksi osaksi itsestäänselvyyksiä, jotka ovat kyllä tiedossa, olleet jo kauan. Toteutus on eri asia. Teesit ovat lähinnä näpertelyä, tarvitaan konkretiaa. Suurin konkretia on se, että henkilöstöä on liian vähän tehtävien paljouteen nähden. Toisaalta liika henkilöstömäärä lisää tehottomuutta ja vastuualueiden harmaita alueita. Taitaa olla liika vaihea yhtälö saada kokonaisuutta toimivaksi, aina toiseen suuntaan pyllistää kun toiseen kumartaa. Lisäksi valtiolla ei ole tällä hetkellä rahaa rataverkon ylläpitoon, joka on suurin yksittäinen syy ongelmiin.

1. Kaupunkirataliikenne on jo 99% erillään kaukoliikenteestä, poikkeustilanteita lukuunottamatta.
2. Siis K-junat N-juniksi ja S:t U:ksi, yksinkertaista... :)
3. Vuorovälit harvemmiksi ja junat pidemmiksi, ai joo mutta hsl ei halua.
4. Näin on tehty jo monta vuotta.
5. Helpommin sanottu kuin tehty, harmaita alueita jää aina.
6. Tiedontuotanto toimii, jakelu ei.
7. Tämähän sotii 2 ja 3 kohtien kanssa, mitä nyt käytettävyydellä sitten halutaan tarkoittaa.
8. Talviongelmat on rahalla ratkaistavissa, ainakin suurimmaksi osaksi.
9. Täysin samaa mieltä.
10. Rahalla saa tähänkin uudet laitteet ja toimintavarmuutta.
11. Näinhän tähän asti on tehtykin.
12. Aina voi parantaa.
 
Hyviä teesejä, suurimmaksi osaksi itsestäänselvyyksiä, jotka ovat kyllä tiedossa, olleet jo kauan. Toteutus on eri asia. Teesit ovat lähinnä näpertelyä, tarvitaan konkretiaa. Suurin konkretia on se, että henkilöstöä on liian vähän tehtävien paljouteen nähden. Toisaalta liika henkilöstömäärä lisää tehottomuutta ja vastuualueiden harmaita alueita. Taitaa olla liika vaihea yhtälö saada kokonaisuutta toimivaksi, aina toiseen suuntaan pyllistää kun toiseen kumartaa. Lisäksi valtiolla ei ole tällä hetkellä rahaa rataverkon ylläpitoon, joka on suurin yksittäinen syy ongelmiin.

1. Kaupunkirataliikenne on jo 99% erillään kaukoliikenteestä, poikkeustilanteita lukuunottamatta.
...
11. Näinhän tähän asti on tehtykin.
No raportin mukaan tätä ei oikein uskota:
HSL sanoi:
Nykyisin on usein epäselvää, millä perusteella esimerkiksi valinnat lähijuna- tai kaukoliikenteen priorisoimiseksi liikenteen ohjauksessa tehdään. Valinnat tulee tehdä liikennejärjestelmän kannalta yhteiskuntataloudellisesti optimaalisena kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hyötyjä ja haittoja painotettaessa otetaan huomioon tarkasteltavien rataosuuksien matkustajamäärät. Helsingin seudun lähijunaliikenteessä tehdään vuosittain noin 57 miljoonaa matkaa kun koko Suomen junaliikenteessä matkustajamäärä on yhteensä noin 70 miljoonaa. HSL:n näkemyksen mukaan nykyisin Helsingin seudun lähijunaliikenteen painoarvo on valintoja tehtäessä liian vähäinen suhteessa sen matkustajamääriin.

Tämä palautuu yhteen ihan yksinkertaiseen kysymykseen: Jos Luumäellä on ajolankavaurio niin miksi minun N-junani seisoo Oulunkylässä?

Varmaan joo rataverkon ylläpitämiseen on liian vähän rahaa ja resursseja, ja minun puolestani lisää vaan, mutta ei yksiraiteinen rataverkko Itä-Suomessa ole mikään perustelu sillä miksei lähijunaliikenne toimi.
 
Tämä palautuu yhteen ihan yksinkertaiseen kysymykseen: Jos Luumäellä on ajolankavaurio niin miksi minun N-junani seisoo Oulunkylässä?

Varmaan joo rataverkon ylläpitämiseen on liian vähän rahaa ja resursseja, ja minun puolestani lisää vaan, mutta ei yksiraiteinen rataverkko Itä-Suomessa ole mikään perustelu sillä miksei lähijunaliikenne toimi.
Tämä epäkohta on nähdäkseni parantunut jo elokuusta lähtien, kun Keravan kaupunkiradan liikenne on eriytetty omille raiteilleen koko matkalla - jopa Helsingin asemalla. Kalustokierrotkin on tehty niin, että sähkojunakalusto ei poukkoile päivän aikana I-, K- ja N-junista pitemmän matkan lähijuniin - siis lähinnä H-, R- ja Z-juniin. Noh, jahka jotain valkoista sataa maahan, niin sitten näemme onko tämä idioottivarma systeemi vaikeimmissakin olosuhteissa. ;)
 
Tämä palautuu yhteen ihan yksinkertaiseen kysymykseen: Jos Luumäellä on ajolankavaurio niin miksi minun N-junani seisoo Oulunkylässä?
HSL moittii tätä asiaa tänään näkyvästi HS:ssa ja aiheesta. Vain monopolitilanteessa voidaan toimia siten, että yhden ongelman vuoksi sekoitetaan myös se liikenne, jossa ei ole ongelmia. Lento- ja laivaliikenteessä, jossa kansalaisten, veronmaksajien, matkustajien ja asiakkaiden ”vahingoksi” vallitsee kilpailu mm. hyvästä palvelutasosta, ensisijalla kenttä- ja satamapalveluissa ovat ne, jotka kulkevat ajallaan. Myöhästyjä joutuu odottamaan koska on vapaata tilaa sen jälkeen, kun ajallaan kulkeva liikenne on hoidettu ensin.

VR-Yhtymän Otto Lehtipuu sanoo HS:ssa, että kaukoliikenteessä on vähän vuoroja ja lähiliikenteessä on helpompi käyttää korvaavaa palvelua. Minusta tällainen asenne on väärä. Jos on matkalla määränpäähän tiettyyn kellonlyömään, myöhästyy riippumatta siitä, meneekö seuraava yhteys 15 minuutin vai tunnin päästä. Jos muualla tehdään virheitä, miksi lähiliikenteen matkustajan pitää siitä kärsiä?

VR-Yhtymän näkökulmasta vastaus on tietenkin se, että kaukojunien myöhästely menee omaan piikkiin ja siitä joutuu maksamaan mahdollisesti korvauksia. Yhtymän kantahan on ollut, ettei se maksa korvauksia lähiliikenteen myöhästelystä, jossa korvausperustekin voimassa olevien sääntöjen mukaan syntyy vähemmän herkästi kuin kaukoliikenteessä. Onhan HSL:llekin jokin sopimussakko, mutta ilmeisesti se on liian pieni, kun VR-Yhtymän kannattaa sekoittaa lähiliikenne paikatakseen kaukoliikenteen ongelmia.

Häiriotilanteiden selvittämisestä päättää viime kädessä junaohjaus. Onkin ensiarvoisen tärkeätä, että siellä työssä oleva henkilöstö ei ole VR-Yhtymän palveluksessa ja siten määräysvallassa. Lisäksi junaohjauksella tulee olla selkeä ohjeistus häiriötilanteiden hoidosta. Ohjeistuksen lähtökohdan tulee olla, että aikataulun mukaan kulkeva liikenne on aina etusijalla ja myöhässä kulkeva sovitetaan aikatauluista jääviin rakoihin.

Antero
 
Tämä epäkohta on nähdäkseni parantunut jo elokuusta lähtien, kun Keravan kaupunkiradan liikenne on eriytetty omille raiteilleen koko matkalla - jopa Helsingin asemalla. Kalustokierrotkin on tehty niin, että sähkojunakalusto ei poukkoile päivän aikana I-, K- ja N-junista pitemmän matkan lähijuniin - siis lähinnä H-, R- ja Z-juniin. Noh, jahka jotain valkoista sataa maahan, niin sitten näemme onko tämä idioottivarma systeemi vaikeimmissakin olosuhteissa. ;)
Juu kehitystä, ja ainakin lumettomana aikana toiminut hyvin. (Kuljen noilla lähes joka päivä.)
 
VR-Yhtymän Otto Lehtipuu sanoo HS:ssa, että kaukoliikenteessä on vähän vuoroja ja lähiliikenteessä on helpompi käyttää korvaavaa palvelua. Minusta tällainen asenne on väärä. Jos on matkalla määränpäähän tiettyyn kellonlyömään, myöhästyy riippumatta siitä, meneekö seuraava yhteys 15 minuutin vai tunnin päästä. Jos muualla tehdään virheitä, miksi lähiliikenteen matkustajan pitää siitä kärsiä?

VR-Yhtymän näkökulmasta vastaus on tietenkin se, että kaukojunien myöhästely menee omaan piikkiin ja siitä joutuu maksamaan mahdollisesti korvauksia. Yhtymän kantahan on ollut, ettei se maksa korvauksia lähiliikenteen myöhästelystä, jossa korvausperustekin voimassa olevien sääntöjen mukaan syntyy vähemmän herkästi kuin kaukoliikenteessä. Onhan HSL:llekin jokin sopimussakko, mutta ilmeisesti se on liian pieni, kun VR-Yhtymän kannattaa sekoittaa lähiliikenne paikatakseen kaukoliikenteen ongelmia.

Tuo on valitettavasti mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että VRllä on monopoli toiminnassaan. Tuskin mikään muu firma voi pyllistää sille ryhmälle joka on sen pääsegmentti. VRn henkilöliikenteestä noin 80% on tuota PK-seudun lähiliikennettä.

VRn korvausperusteita pitäisikin muuttaa. Korvausperusteen pitäisi syntyä aina kun jokin vuoro jää ajamatta tai on riittävän ison osan vuorovälistä myöhässä ilman korvaavaa yhteyttä. Jokin takaraja tietysti pitää olla myös jotta kaukoliikenteessä jokin aikaraja maksimaalisesti pitää olla. Lähiliikenteessä esim. 30-40%% myöhästyminen vuorovälistä voisi olla hyvä. Käytännössä siis 20 min vuorovälistä 6-8 min.
 
Takaisin
Ylös