Vs: Johdinautot
Sv1:han oli melko eksoottinen koska se oli itse asiasssa vanha Dv12 -dieselveturi, josta oli heitetty dieselmoottori ulos ja korvattu sähkömoottorilla ja uusimmalla mahdollisella Strömbergin invertteriohjaustekniikalla,
Joissakin lähteissä roikkuu lisäksi sitkeästi tieto, jonka mukaan alkuperäinen Voithin vaihteisto olisi säilytetty paikoillaan ja käytössä. Tämä on, paitsi paikkaansa pitämätön väite, myös absurdi ajatus; miksi kolmivaiheajomoottorin testiveturissa olisi hydraulinen vaihteisto?
Osaako joku "sisäpiiriläinen" kertoa miksi Sv1 -koeveturi yleensä rakennettiin, ja miksi ei sitten tilattu ollenkaan VR:lle sarjavalmisteista sähköveturityyppiä jossa olis ollut Strömbergin moottoreita ja inverttereitä?
Vai onko Dr16 -dieseli tavallaan ainoa Sv1-kokeilun konkreettinen tulos, vai testatsiko Strömberg Sv1:ssä moottoreitaan kuuluisia Siperian radalle rakennettuja jättivetureita varten?
Luettelitkin siinä kaikki muut Strömbergin toisen sukupolven (Hesan metron tehonsäätö oli se ensimmäinen sukupolvi) taajuusmuuttajatekniikan työn tulokset paitsi itse päätuotteen, joka oli tässäkin ketjussa aiemmin mainittu Valmetin 1980-luvun sähköveturi.
Sv 1 :ssä oli yksi 1100 kW sähkömoottori taajuusmuuttajineen ja Valmetin oli tarkoitus kehittää neliakselinen sähköveturi käyttämällä neljää 1100 kW:n moottoria eli kokonaistehoksi olisi tullut 5500 hv ja huippunopeudeksi epäilemättä 160 km/h. Tiedot sekä ensimmäinen sivukuvapiirros, joka poikkeaa aika tavalla ketjussa nähdyssä linkissä olevasta kuvasta, löytyvät Valmetin "Meet the M-locomotive" -esitteestä, joka oli Dr 16 :n värillinen (vienti)myyntiesite.
Se Siperian radan VL86 olisikin ollut melkoinen vientitulolähde; myyntivaiheessa puhuttiin ainakin sadasta veturista ja siitä, että Strömbergin ajomoottorikäytön osuus veturin hinnasta olis ollut luokkaa 25%. Jos veturin hinnaksi nykyrahassa oletettaisiin 6 Me kappaleelta, olisi Romppasen osuus kokonaiskaupoista noin 150 Me! Kuten tunnettua, VL86:han jäi yhteen ainoaan protoon, siihen samaan yksilöön, joka kävi Suomessakin säädettävänä ja sekin on sittemmin romutettu. Romun kuvia löytyy parovoz-sivustolta.
Keskustelua voitaisiin käydä siitä, syntyikö Valmetin sähköveturi liian myöhään (1985 vuoden tienoissa), jotta se olisi voinut edes teoriassa kilpailla Sr 1:n tilausten kanssa. Vuonna 1995, jolloin VR oli hankkimassa uutta veturia, oli taas kiskokalustotuotantoa ajettu alas ja viimeisimpien veturimallien kuten Lok2000/Sr2 valossa Valmettilainen Sx oli jo epäilemättä vanhentunut.
.