VR:n kalustohankintojen vaikea historia

Vs: Johdinautot

Sv1:hän muutettiin kokeilujakson jälkeen uudestaan Dv12 veturiksi ja taitaa olla yhä liikenteessä, vai kuinka? Sensijaan samoihin aikoihin rakennettu Dr15 -dieselkoeveturi joka oli vanha Dr12 uudella Wärtsilän laivadieselmoottorilla, romutettiin kokeilujen jälkeen.t. Rainer

Sv1 3201 = Dv12 2501 = 92102105001-5 = Liikenteessä edelleen. Radio-ohjattava(!).
Dr15 2439 = Dr12 2239 = Oli pitkään (vuosia) kokeilujen päättymisen jälkeen Hyvinkään konepajalla. Romutettu.
 
Vs: Johdinautot

Mutta silti pelkkä monomoottorirakenne ei taida vähentää veturin painoa montaakaan tonnia akselikohtaisiin moottoreihin verrattuna. Olihan ruotsalaisten akselikohtaisilla moottoreilla varustettu Ra-sähköveturikin kevyempi kuin monomoottoreilla varustettu BB16500. Molemmat ovat suunnilleen saman tehoisia ja saman aikakauden vetureita.

Olen samaa mieltä, tuskin akselikohtaisen ja monomoottoriratkaisun välille tonneittain painoeroa on.

Muistelen jostain, että BB16500:n alkuperäinen paino olisi ollut 68 ja jopa 64 tonnia mutta että veturiin lisättiin myöhemmin jotain painoa nostavia ratkaisuja (mm. moniajojärjestelmä??) . Lähdettä ei nyt löydy tähän hätään.
 
Vs: Johdinautot

Sv1:han oli melko eksoottinen koska se oli itse asiasssa vanha Dv12 -dieselveturi, josta oli heitetty dieselmoottori ulos ja korvattu sähkömoottorilla ja uusimmalla mahdollisella Strömbergin invertteriohjaustekniikalla,

Joissakin lähteissä roikkuu lisäksi sitkeästi tieto, jonka mukaan alkuperäinen Voithin vaihteisto olisi säilytetty paikoillaan ja käytössä. Tämä on, paitsi paikkaansa pitämätön väite, myös absurdi ajatus; miksi kolmivaiheajomoottorin testiveturissa olisi hydraulinen vaihteisto?

Osaako joku "sisäpiiriläinen" kertoa miksi Sv1 -koeveturi yleensä rakennettiin, ja miksi ei sitten tilattu ollenkaan VR:lle sarjavalmisteista sähköveturityyppiä jossa olis ollut Strömbergin moottoreita ja inverttereitä?

Vai onko Dr16 -dieseli tavallaan ainoa Sv1-kokeilun konkreettinen tulos, vai testatsiko Strömberg Sv1:ssä moottoreitaan kuuluisia Siperian radalle rakennettuja jättivetureita varten?

Luettelitkin siinä kaikki muut Strömbergin toisen sukupolven (Hesan metron tehonsäätö oli se ensimmäinen sukupolvi) taajuusmuuttajatekniikan työn tulokset paitsi itse päätuotteen, joka oli tässäkin ketjussa aiemmin mainittu Valmetin 1980-luvun sähköveturi.

Sv 1 :ssä oli yksi 1100 kW sähkömoottori taajuusmuuttajineen ja Valmetin oli tarkoitus kehittää neliakselinen sähköveturi käyttämällä neljää 1100 kW:n moottoria eli kokonaistehoksi olisi tullut 5500 hv ja huippunopeudeksi epäilemättä 160 km/h. Tiedot sekä ensimmäinen sivukuvapiirros, joka poikkeaa aika tavalla ketjussa nähdyssä linkissä olevasta kuvasta, löytyvät Valmetin "Meet the M-locomotive" -esitteestä, joka oli Dr 16 :n värillinen (vienti)myyntiesite.

Se Siperian radan VL86 olisikin ollut melkoinen vientitulolähde; myyntivaiheessa puhuttiin ainakin sadasta veturista ja siitä, että Strömbergin ajomoottorikäytön osuus veturin hinnasta olis ollut luokkaa 25%. Jos veturin hinnaksi nykyrahassa oletettaisiin 6 Me kappaleelta, olisi Romppasen osuus kokonaiskaupoista noin 150 Me! Kuten tunnettua, VL86:han jäi yhteen ainoaan protoon, siihen samaan yksilöön, joka kävi Suomessakin säädettävänä ja sekin on sittemmin romutettu. Romun kuvia löytyy parovoz-sivustolta.

Keskustelua voitaisiin käydä siitä, syntyikö Valmetin sähköveturi liian myöhään (1985 vuoden tienoissa), jotta se olisi voinut edes teoriassa kilpailla Sr 1:n tilausten kanssa. Vuonna 1995, jolloin VR oli hankkimassa uutta veturia, oli taas kiskokalustotuotantoa ajettu alas ja viimeisimpien veturimallien kuten Lok2000/Sr2 valossa Valmettilainen Sx oli jo epäilemättä vanhentunut.
 
Vs: Johdinautot

Joissakin lähteissä roikkuu lisäksi sitkeästi tieto, jonka mukaan alkuperäinen Voithin vaihteisto olisi säilytetty paikoillaan ja käytössä. Tämä on, paitsi paikkaansa pitämätön väite, myös absurdi ajatus; miksi kolmivaiheajomoottorin testiveturissa olisi hydraulinen vaihteisto?

Tuon huhun minäkin olen jostain kuullut. Miten se voimansiirto on todellisuudessa toiminut, onko sähkömoottori ollut "konehuoneessa" rungon pällä, ja siitä johdettu suorat kardaaniakselit teleihin?

Eikö veturissa ollut todellakaan kuin vain yksi 1100 kW moottori? Kuulostaa aika mopolta.

Oliko se niin että Strömberg maksoi muutostyöt kokonaan, ja myös muuttamisen takaisin "Reeveriksi"?

t. Rainer
 
Vs: Johdinautot

Tuon huhun minäkin olen jostain kuullut. Miten se voimansiirto on todellisuudessa toiminut, onko sähkömoottori ollut "konehuoneessa" rungon pällä, ja siitä johdettu suorat kardaaniakselit teleihin?

Eikö veturissa ollut todellakaan kuin vain yksi 1100 kW moottori? Kuulostaa aika mopolta.

Oliko se niin että Strömberg maksoi muutostyöt kokonaan, ja myös muuttamisen takaisin "Reeveriksi"?

Dv:n voimansiirrosta purettiin Voithin vaihdelaatikko pois, mutta jotenkin jännästi halkaisten; Sv 1 :een nimittäin jäi aluevaihde (ja mahdollisesti suuntalaatikko, jota kuitenkaan tuskin käytettiin veturin suunnanvaihtoon). Eli ajomoottori oli luultavasti jossain vaihteiston tietämissä rungon päällä tai ehkä pikemminkin runkopalkkien välissä.

Veturissa ei tosiaan ollut tehoa enempää mutta VR 1987 historiikin mukaan tehoa saatiin hetkellisesti nostettua noin 200 kW. Tämä liki parituhatta heppaa vastasi ehkä Dr 13:n tai 2 Dv 12:n suorituskykyä. Huhuttiin Dv:den muuttamisesta laajemminkin Sv 1:ksi mutta tämä ei kuulunut suunnitelmiin alun alkaenkaan eikä siinä isosti järkeä olisi ollutkaan mm. veturin vaatimattoman tehon vuoksi. Testipenkki mikä testipenkki.

Muistan uutisen, jonka mukaan Sv 1 kävi Neuvostoliitossa, jossa sillä ajettiin koeajoja mm. liukastetulla radalla. Kitkaominaisuuksista vakuuttuneet neukut päätyivätkin sitten tilaamaan VL86:een suomalaiset ajomoottorikäytöt.

Kustannusten jaosta ei minulla ole tietoa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Johdinautot

Muistelen jostain, että BB16500:n alkuperäinen paino olisi ollut 68 ja jopa 64 tonnia mutta että veturiin lisättiin myöhemmin jotain painoa nostavia ratkaisuja (mm. moniajojärjestelmä??).

Minä olen myös nähnyt painoksi mainittavan 68 t. Nykyään ilmoitetaan 71-74 t:n arvoja. 64 t lienee jonkinlainen tavoitepaino, johon ei oikeasti päästy. Samaan tapaan kuin Dr13-veturin piti painaa 92-94 t mutta toteutunut oli 98-99 t.
 
Vs: Johdinautot

Eikö veturissa ollut todellakaan kuin vain yksi 1100 kW moottori? Kuulostaa aika mopolta.

80-luvun aikataulut eivät olleet kovin nopeita. Yhdellä Dv12-veturillakin vedettiin 80-luvulla vielä 5-vaunuisia pikajunia Helsingin ja Tampereen välillä sähköveturille laaditulla aikataululla. Jos Dv12-veturissa arvioitaisiin olevan 1000 hv vetopyöriltä mitattuna ja Sv1-veturissa oli 1500 hv jatkuvaa ja 1770 hv hetkellistä tehoa niin Sv1 voisi viedä sellaiset 7-8 vaunua sekä ylimääräisenä kuormana olevan Sr1:n vielä päälle.
 
Vs: Johdinautot

80-luvun aikataulut eivät olleet kovin nopeita. Yhdellä Dv12-veturillakin vedettiin 80-luvulla vielä 5-vaunuisia pikajunia Helsingin ja Tampereen välillä sähköveturille laaditulla aikataululla.

Näin oli. Näitä junia olivat ainakin noin yhden aikataulukauden ajan ajetut Hki-Pri-Hki pikajunat ja Dv 12:n käyttämisellä vältettiin veturinvaihto Tpe:lla ja siinä säästettiin aikaan Tpe pysähdyksen ollessa luokkaa 3 min. Vuotta en muista ihan varmaksi (1986?) mutta Sn oli 120 ja ajoaika Hki-Tpe 2.07 ja siinä tämä juna pysyi juuri ja juuri. EP-junat pystyivät 1.58 ajoaikaan Sn 120 aikataululla, olikohan ilman Toijalan pysähdystä noin v. 1987.

Vielä noin 1990 on joitain pikajunia ajettu Tpe-Hki välillä dieselvetoisena Dr 13:lla mutta syytä sen enempää kuin detaljejakaan en muista.

Tuosta tuli mieleeni eräs kuriositeetti (joo, ot mennään). Ma-ti välisenä yönä Hki alueella oli sähköradan huoltotöiden vuoksi ns. pakettikatkoyö ja yötavarajunat Hesaan ajettiin dieselkalustolla. Nämä veturit palautettiin sitten maakuntaan tiistaina aamulla, olisiko ollut klo 8 tai klo 9 pikajunilla; Dr 12 Tpe:lle ja Dr 13 Kv:aan. Ajoaika olisi saattanut olla luokkaa 2.10 ja vuosi ehkä 1983, käytäntö on kestänyt ehkä useampia vuosia.
 
Vs: Johdinautot

Vielä noin 1990 on joitain pikajunia ajettu Tpe-Hki välillä dieselvetoisena Dr 13:lla mutta syytä sen enempää kuin detaljejakaan en muista.
Olisiko ne ollut noita samoja Helsingin ja Porin välisiä pikajunia? Muistelen, että niitä olisi ajettu jossain vaiheessa "Myymäläautoilla".
 
Vs: Johdinautot

Olisiko ne ollut noita samoja Helsingin ja Porin välisiä pikajunia? Muistelen, että niitä olisi ajettu jossain vaiheessa "Myymäläautoilla".
Hki - Pri - Hki -pikurit vedettiin Dr13:lla vuosina 1988 - 90. Syyksi silloin kerrottiin välttyminen turhalta veturinvaihdolta Tampereella.
 
Vs: Johdinautot

Hki - Pri - Hki -pikurit vedettiin Dr13:lla vuosina 1988 - 90. Syyksi silloin kerrottiin välttyminen turhalta veturinvaihdolta Tampereella.

Toisinaan niissä oli Dv12-pari mutta Dr13 oli kyllä pääasiallinen vetäjä. Tuon parin vuoden ajan kaikki Helsingin ja Porin välillä kulkeneet suorat pikajunat olivat dieselvetoisia lukuunottamatta Helsingistä klo. 14.00 lähtenyttä junaa, josta Poriin jatkoi vain muutama vaunu junan keulasta.

Mutta jo pari vuotta aikaisemmin vedettiin Helsingistä klo. 11.00 lähtenyt pikajuna yhdellä Dv12-veturilla koko matkan. Klo. 8.00 Helsingistä lähtenyt juna oli sitten tietysti Porkkana 80-luvun puoliväliin asti eli lähes koko 80-luvun oli ainakin joku Porin junista dieselvetoinen myös Helsingin ja Tampereen välillä.
 
Vs: Johdinautot

Mutta jo pari vuotta aikaisemmin vedettiin Helsingistä klo. 11.00 lähtenyt pikajuna yhdellä Dv12-veturilla koko matkan. Klo. 8.00 Helsingistä lähtenyt juna oli sitten tietysti Porkkana 80-luvun puoliväliin asti eli lähes koko 80-luvun oli ainakin joku Porin junista dieselvetoinen myös Helsingin ja Tampereen välillä.
P143/P144 oli uudelleen dieselvetoinen koko matkan osalta (siis kesän 1980 jälkeen) aikataulukaudesta 184 alkaen. Pääasiallinen vetäjä oli todellakin Dv12. Minulle kerrotun mukaan alunperin vakikoneeksi oli suunniteltu Dr12:ta, mutta talven 1983 - 84 kuluessa syntyi päätös luopua Hurujen säännöllisestä käytöstä henkilöliikenteessä. Porkkana poistui Porin radalta tultaessa kesään 1985. Tämä siis tiesi pikajunaparin P141/P142 muuttumista veturivetoiseksi.

Jos nyt vain oikein jaksan muistaa, kesästä 1985 kesään 1988 Helsingin - Porin pikajunat vedettiin Tampereelle saakka sähköllä.
 
Vs: Johdinautot

P143/P144 oli uudelleen dieselvetoinen koko matkan osalta (siis kesän 1980 jälkeen) aikataulukaudesta 184 alkaen.

Omien havaintojeni mukaan P 144 vedettiin koko matka dieselillä vain maanantaisin, jolloin veturi palasi "pakettikatkoyön" tavarajunassa pohjoiseen. Veturina oli Dr12 aikataulukauden 185 alkuun saakka ja siitä eteenpäin Dv12 aikat. 187 loppuun, jolloin Dr13:sta tuli Porin pikureiden pääasiallinen veturi. P 143:n vetovoimasta minulla ei ole tietoa.
 
Vs: Johdinautot

Omien havaintojeni mukaan P 144 vedettiin koko matka dieselillä vain maanantaisin, jolloin veturi palasi "pakettikatkoyön" tavarajunassa pohjoiseen. Veturina oli Dr12 aikataulukauden 185 alkuun saakka ja siitä eteenpäin Dv12 aikat. 187 loppuun, jolloin Dr13:sta tuli Porin pikureiden pääasiallinen veturi. P 143:n vetovoimasta minulla ei ole tietoa.
P144 vedettiin tosiaan ennen aikataulukauden 184 alkamista maanantai-iltaisin kahdella eri dieselillä Helsinkiin. Itse tulin kerran sillä tavoin Porista (tammikuussa 1984), että Tampereella Dr12 vaihdettiin toiseen Dr12:een.
184 alkaessa P143/144 vedettiin suunnitellusti joka päivä Dv12:lla Hki - Pri - Hki. Näin se vain oli :) .
 
Eikös se ollu ihan muutama vuosi sitten, kun joku Tpe-Pori juna tai päin vastoin vielä vedettiin reeverillä ajolangoista huolimatta?
 
Takaisin
Ylös