Useiden rataosien aikataulut samat kuin vuonna 1993

Alla vertailu matka-ajoista: vasemmalla vuoden 1993 Turisti ja oikealla uunituore screenshot VR:n aikataulusta. Vertailtavat junat ovat siis EP 50 ja S 56:
- EP 50 käytti Ol-Yv-matkaan 60 minuuttia, vuonna 2013 S 56 taivaltaa samaa pätkää 77 minuuttia

Tuohon tiedän hitusen taustoja. Tällä hetkellä aikatauluissa löysää 10-15min tuolle välille, liekkö varmistellaan aikataulussa perille tuloa? Mutta osuudella myöskin huomattavia määriä erisyisiä hiljennyksiä, 1993 rata oli paremmassa kunnossa ja vauhtia sai pitää paremmin siinä 140km/h nopeudessa kuin nykyään.
 
Minun on vaikea kuvitella, että Hki–Tku -väliä ei olisi voinut 1990-luvulla ajaa tunnin välein yhtä hyvin kuin nykyäänkin.

Sanoinhan minäkin, että olisi voinut. Mutta se, että silloin olisi voinut ajaa 1. tunnin välein, 2. 1 h 57 min matka-ajalla, 3. samalla täsmällisyydellä sekä 4. sama määrä vuoroja Karjaalle ja Kirkkonummelle, ei olisi varmasti ollut mahdollista.
 
Vaasan radalla rajoittava tekijä on käsittääkseni tasoristeykset, joiden takia alhaisia nopeusrajoituksia on tiheässä. Sähköt saatiin ja suora Pendolino Helsinkiin, mutta aikataulu ei ymmärrettävästikään niiden ansiosta vielä muutu miksikään.

Sähköistämisen piti poistaa veturinvaihto Seinäjoella. Itse olen ollut todistamassa semmoistakin järjestelyä, jossa pääradan kahden Pendolino-yksikön junaa ei jaettukaan Seinäjoella kahdeksi, vaa pääradalla ajoi yhden yksikön juna ja Seinäjoki-Vaasa -välillä sukkuloi toinen. Vaasaan menijät vaihtoivat junaa Seinäjoella. Sähköistäminen ei siis poistanutkaan veturinvaihtoa, vaan lisäsi matkustajille junanvaihdon (ja ilmeisesti teki VR:n lippulaivasta Seinäjoki-Vaasa -taajamajunan).
 
Esimerkiksi Oulu-Helsinki-välin matka-aika on nopeutunut 16 minuuttia, vaikka sn on noussut yli puolella matkasta 140 km/h:sta 200 km/h:iin. 16 minuuttia...

Mikä verrattuna mihin? IC:llä matka-aika on reilu 7tuntia, pendolinolla tasan 6tuntia. Pendolinolla on sn 220km/h, mutta missään vaiheessa se ei sitä pysty ajamaan, ja aika vähissä kohdissa edes sitä 200km/h. IC:n sn on 160km/h. Kyllä sinun nämä pitäisi tietää. Lisäksi liikennettä taitaa Seinäjoki - Oulu välillä olla enemmän, kuin vuonna -93. Odota nyt vain kunnes Seinäjoki - Oulu radan parannus on valmis kokonaisuudessaan, väliaikaiset nopeusrajoitukset poistuneet jne. Silloin aikataulut tehdään uusiksi ja eroja pitäisi olla. Nythän reitillä on ratatyömaita jne. mitä vuonna 1993 ei ollut, ja nämä työmaat ovat huomioitu aikatauluissa. Lisäksi myös uudet junakohtaukset mitä 1993 ei ollut nostavat matka-aikaa.

Eihän sillä sähköstyksellä ole väliä, jos radan sn ei nouse. Ei se sähköstys tarkoita sitä että radan sn nousisi.

---------- Viestit yhdistetty klo 19:04 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 18:55 ----------

Itse olen ollut todistamassa semmoistakin järjestelyä, jossa pääradan kahden Pendolino-yksikön junaa ei jaettukaan Seinäjoella kahdeksi, vaa pääradalla ajoi yhden yksikön juna ja Seinäjoki-Vaasa -välillä sukkuloi toinen. Vaasaan menijät vaihtoivat junaa Seinäjoella. Sähköistäminen ei siis poistanutkaan veturinvaihtoa, vaan lisäsi matkustajille junanvaihdon (ja ilmeisesti teki VR:n lippulaivasta Seinäjoki-Vaasa -taajamajunan).

Tämä systeemi on vain yhtenä vaiko kahtena päivänä viikossa. Esim. arkisin S45 jaetaan kahtia Seinäjoelle, jolloin vaunut 7-12 jatkavat Ouluun ja vaunut 1-6 Vaasaan junana S61. Itsehän todistin samaa silloin kun oli poikkeusjärjestelyjen vuoksi junien pääteasemana Seinäjoki Vaasan junia lukuunottamatta.
 
Kyllä sinun nämä pitäisi tietää.

Niinpä tiedänkin nämä asiat, samoin kuin dokumentoin hommat ja julkaisin moiset. Algebra-laskinta osaan myös käyttää. Lisäksi tykkään kasata aivan jotain muuta kokonaisuutta kuin Alibi-lehti-tyyppistä palapeliä faktoista.
 
Rantaradan osalta syy lienee kaikkein selvin näistä: Karjaan ja Salon sijainnit.

Jotta junat osuisivat näppärästi kohtaamaan asemille, täytyy niiden ajoaikojen olla sopivassa suhteessa vuoroväliin. Tämä tarkoittaa tunnin vuorovälillä vajaan 30 minuutin ajoaikaa Karjaan ja Salon välillä, molempiin suuntiin. Turkuun voisi yrittää saapua aikaisemmin ja lähteä myöhemmin, mutta ainakin tällä hetkellä tuo väli on molempiin suuntiin varsin tiukka.

Kirkkonummen ja Karjaan välillä on pitkiä pätkiä 120:n rajoitusta. Tunnelirajoitukset tuovat oman hidasteensa kaksikerroskalustolle.

Noin ylipäätään koko Helsinki-Turku-väli on ehkä poikkeuksellisen tiukka aikataulussa pysyttäväksi. Varsin usein siellä esiintyykin muutaman minuutin myöhästymisiä, jotka muilla rataosilla häviäisi aikataulun löysyyteen.
 
Mikä verrattuna mihin? IC:llä matka-aika on reilu 7tuntia, pendolinolla tasan 6tuntia. Pendolinolla on sn 220km/h, mutta missään vaiheessa se ei sitä pysty ajamaan, ja aika vähissä kohdissa edes sitä 200km/h. IC:n sn on 160km/h. Kyllä sinun nämä pitäisi tietää. Lisäksi liikennettä taitaa Seinäjoki - Oulu välillä olla enemmän, kuin vuonna -93. Odota nyt vain kunnes Seinäjoki - Oulu radan parannus on valmis kokonaisuudessaan, väliaikaiset nopeusrajoitukset poistuneet jne. Silloin aikataulut tehdään uusiksi ja eroja pitäisi olla. Nythän reitillä on ratatyömaita jne. mitä vuonna 1993 ei ollut, ja nämä työmaat ovat huomioitu aikatauluissa. Lisäksi myös uudet junakohtaukset mitä 1993 ei ollut nostavat matka-aikaa.

Muistan ilmeisesti täysin väärin, kun muistelen, että 90-luvullakin ratatöitä oli. Ei välttämättä samassa laajuudessa kuin nyt, mutta kyllä niitä minun muistikuvissani on käytännössä joka kesä ollut. Liikennettä saattaa olla jonkin verran enemmän, mutta toisaalta myös uusia kohtauspaikkoja on rakennettu. Radan suurin sallittu nopeus on noussut merkittävällä osalla matkasta, ja kaluston nopeus on niinikään noussut. Nopeusrajoituksia aiheuttaneita tasoristeyksiä on poistettu rankalla kädellä ja isolla rahalla. Pysähdyksiä on joillekin junille lisätty, mutta 2000-luvun alun jälkeen on aikataulu pahimmillaan hidastunut vaikka pysähdyksiä olisi karsittu. Ja muuten: kun IC60:sta tuli S60, aikataulu hidastui, vaikka hinta nousi, kun päästiin "nopeampaan" kalustoon.

Eihän sillä sähköstyksellä ole väliä, jos radan sn ei nouse. Ei se sähköstys tarkoita sitä että radan sn nousisi.

Ymmärtääkseni sähköistys ylsi Ouluun jo hiukan ennen vuotta 1993, joten tämä heitto ei nyt kyllä osu mihinkään. Ja vaikkei radan nopeus nousisi, kaluston todennäköisesti nousee, kun VR:n sähkökalusto on käytännössä kautta linjan nopeampaa kuin dieselkalusto.
 
Mikä verrattuna mihin? IC:llä matka-aika on reilu 7tuntia, pendolinolla tasan 6tuntia. Pendolinolla on sn 220km/h, mutta missään vaiheessa se ei sitä pysty ajamaan, ja aika vähissä kohdissa edes sitä 200km/h. IC:n sn on 160km/h.
Kyseessä on kuitenkin kallistuvakorinen kalusto PENDOLINO S220, jonka pitäisi pystyä ajamaan 200 km/h siellä, missä veturikalusto joutuu himmaileen.
 
Kyseessä on kuitenkin kallistuvakorinen kalusto PENDOLINO S220, jonka pitäisi pystyä ajamaan 200 km/h siellä, missä veturikalusto joutuu himmaileen.

Mutta se ei tarkoita sitä että se silti pystyy 200km/h ajamaan aina, joka paikassa jne. Ehkä silloin kun IC:n saa ajaa 160-170km/h. Olikoha että 35% nopeempaa pystyi pendolinolla ajamaan mutkissa tms. (lähde wikipedia johon ei kannata aina luottaa). Aika alhaiset nopeusrajoitukset on Seinäjoki - Oulu välillä, mitä nyt siellä tuli mm. pendolinolla ainakin 4kertaa mentyä ja kerran IC:llä joka ajoi pendoakin hiljempaa.
 
Kyseessä on kuitenkin kallistuvakorinen kalusto PENDOLINO S220, jonka pitäisi pystyä ajamaan 200 km/h siellä, missä veturikalusto joutuu himmaileen.

Suomessa on Pendolinojen aikana jouduttu himmailemaan hyvin paljon muista syistä kuin kurvien takia, mihin kallistuva kori tai edes kevyempi akselipaino ei auta. Pendolinoja tilattaessa kuviteltiin, että radoillekin tehdään jotain, mutta aika vähän tehtiin.
 
Mutta se ei tarkoita sitä että se silti pystyy 200km/h ajamaan aina, joka paikassa jne. Ehkä silloin kun IC:n saa ajaa 160-170km/h. Olikoha että 35% nopeempaa pystyi pendolinolla ajamaan mutkissa tms. (lähde wikipedia johon ei kannata aina luottaa). Aika alhaiset nopeusrajoitukset on Seinäjoki - Oulu välillä, mitä nyt siellä tuli mm. pendolinolla ainakin 4kertaa mentyä ja kerran IC:llä joka ajoi pendoakin hiljempaa.

Sen jälkeen kun itse olen Oulusta Helsinkiin muuttanut, on tuota väliä tullut kuljettua enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alussa, ainakin vuonna 2007 ja 2008 kulki nopein pendo muistaakseni 5h 45min, jolloin nopeusrajoitukset olivat Tampere - Seinäjoki osalta 160 km/h ja siitä pohjoiseen 140 km/h. Tuolloin tosin ajettiin myös sitä 140 km/h, heti Oulusta lähtiessä aina vastaantulijoiden odotuksiin tms saakka.

Sitten tuli routaongelmat. Vuoden päästä seurasivat routa-aikataulut, joita ei sitten enää kokonaisuudessaan poistettu roudan poistuttua. Sen jälkeen onkin Oulusta lähtiessä körötelty 120-130 km/h, Pohjois-Pohjanmaan laakeita peltoja pitkin. Nykypäivänä on nopein matka-aika hiukan vajaat 6 h, vaikka samaan aikaan Tampere - Kokkola välin nopeus on nostettu 200 km/h, eli kyllä aikataulujen löysäämistä on selkeästi tapahtunut, syynä ilmeisesti ajoittain ollut surkea aikataulussa pysyvyys Ouluun asti.

Tuleeko tuo nopeampi kaarreajo ainoastaan matkustajiin kohdistuvan keskeiskiihtyvyyden pienentymisestä, vai vaikuttaako myös pienempi akselipaino?
 
Mutta oliko nykyisen käytännön mukaisia nopeusrajoituksia ratatöiden kohdalla?

En pysty sanomaan, kun en ole radan varresta käynyt katsomassa nykyisiäkään nopeusrajoituksia, saati silloisia. Hitaasti kyllä köröteltiin paikoin silloinkin.

Nykyiset aikataulut tuntuvat matkustajan näkökulmasta hyvin väljiltä etenkin Kokkolan ja Seinäjoen välillä (ja tuntuivat jo myös 140 km/h rajoituksen aikaan). Juna saattaa jäädä myöhään esimerkiksi esimerkiksi varttitunnin jossain Riihimäen eteläpuolella, ja olla myöhässä jokseenkin saman ajan joka asemalla aina Seinäjoelle saakka, mutta Kokkolaan tullaankin yllättäen ajoissa. Tai Kokkolasta lähdetään ajallaan, körötellään Pännäisten molemmin puolin kilometritolkulla ja hidastetaan muutenkin työmaiden kohdalla, vaan silti on Seinäjoella 15-20 minuutin pysähdys.

Toki voi olla hyväkin asia, että juna on varmemmin ajoissa, mutta tuntuu matkustajasta hiukan turhauttavalta, että 2000-luvun alun jälkeen on junia useampaan otteeseen hidastettu hinnan jatkuvasti noustessa ja täsmällisyyden pikkuhiljaa vajotessa. Pahimpaan routakevääseen verrattuna aikatauluissa pysyminen on tietysti legendaarisen hyvää, mutta silti tuntuu, ettei vieläkään olla huippuvuosien lukemissa.
 
Ymmärtääkseni sähköistys ylsi Ouluun jo hiukan ennen vuotta 1993, joten tämä heitto ei nyt kyllä osu mihinkään. Ja vaikkei radan nopeus nousisi, kaluston todennäköisesti nousee, kun VR:n sähkökalusto on käytännössä kautta linjan nopeampaa kuin dieselkalusto.

Vedän nyt ulkomuistista merkittävimmät Suomen ratojen sähköistysten valmistumiset, joita saa ja pitääkin korjata, mikäli menee pahasti mehtään:
- Hki-Kkn 1969
- Hki-Ri 1970
- Ri-Sk 1974
- Ri-Kv 1975
- Kv-Ilm 1984
- Sk-Ol 1986
- Imr-Jns 1988
- Ke-Sld 1990
- Tpe-Jy 1994
- Jy-Pm 1995
- Kkn-Tus 1995
- Tpe-Pri/Rma 1998/1999
- Tku-Tl 2000
- Ol-Roi 2004
- Ilm-Ol/Vus 2006
 
Takaisin
Ylös