2000/Inkognito jo ansiokkaasti linkkasikin jarnvag.net:in
vaunukuvaston, jonka avulla voi hyvin perehtyä eri kalustotyyppeihin ja niiden historiaan.
Esimerkiksi vaunusarja
BC2 on hyvä esimerkki siitä kuinka rautatiekalusto on erittäin pitkäikäistä, kun sitä kunnossapidetään ja saneerataan tietyin väliajoin.
Esim Veolialla olevat BC2 vaunut on 1940-luvulla rakennettuja ja saneerattu ajanmukaisiksi 1970-luvulla ja 2000-luvulla. Ja toki SJ:lläkin on iso kasa 1940-luvun kalustoa, puhumattakaan 1950-1970 -lukujen kaluston määrästä.
Samaan aikaan Suomessa kilpailunpelossa paalataan hätä(...)t huosussa täysin käyttökelpoista 1980-luvun (!) kalustoa. 1960-1970 -lukujen kalusto onkin jo pääosin "ansiokkaasti" kiireenvilkkaa saatu hävitettyä.
Ohessa valehdellaan aina
mielen mukaan milloin mikäkin on käyttökelpoista ja milloin ei. Lisäksi monopolifirma tomerana selittää,
ettei ylimääräistä kalustoa ole, jota vuokrata. Tämän jälkeen pannaankin taas
jälleen romuksi erä ylimääräistä kalustoa, jota virallisen totuuden mukaan ei ollut.
Hallintoneuvostoja ja poliitikkoja sahataan silmään niin, että savuaa. Mutta siinähän ei ole mitään uutta. Asioista päättävillä henkilöillä ei ole mitään kokonaiskäsitystä tilanteesta. Lisäksi kaikessa raideliikenteen kilpailuun tai poistettavaan kalustoon liittyvissä kysymyksissä päättäjät aloittavat vastauksensa lähes poikkeuksetta: "VR:ltä saamamme tiedon mukaan sitä ja tätä". Se onkin aina todella objektiivista tietoa varsinkin edellämainituissa asioissa. Samassa kategoriassa olisi esim. jos oikeudessa tuomari kysyisi, että "minälainen tuomio syytetylle sopisi".
Samalla vuosikymmeniä jaksetaan länkyttää "kun Englannissa sitä ja tätä", ymmrtämättä tilanteesta mitään. Saati ymmärtää mitä eroa on kilpailulla ja yksityistämisellä. Vastaavasti Ruotsin ja Saksan vapaan kilpailun luoman
asiakkaita paremmin ja monipuolisemmin palvelevasta kokonaisuudesta ei hiiskahdetakaan. Eikä tarvitsekaan, koska niistä asioista ei varmasti olekaan mitään havaintoa.
Pelkästään vuonna 2009 (eli jo neljä vuotta sitten) Ruotsissa valtion rataverkolla liikennöi seuraavien kaupallisten operaattoriden kalustoa:
- A-Train AB (Arlanda Express)
- Bombardier Transportation Sweden AB
- Banvärket
- CQC i Sverige AB
- Green Cargo AB
- Hector Rail AB
- Inlandsbanan AB
- Jönköpings Länstrafik AB
- Karlskoga Kommun
- Malmtrafik i Kiruna AB
- NetRail AB
- Qvist Entreprenad, Ljungaverk
- Railcare Tåg AB/TT Three T
- SJ AB
- Skånetrafiken
- Skövde-Karlsborgs Järnväg
- Stockholms Lokaltrafik
- Affärsverket Statens Järnväg
- Svenskt Tågkraft AB
- Stena Gotthard AB
- Svensk Tågteknik AB
- Tågfrakt AB
- TGOJ Trafik AB
- Tåg i Bergslagen
- Tåg i Mälardalen
- Svenska Tågkompaniet AB
- AB Transitio
- Tågåkeriet i Bergslagen AB
- Upplands Lokaltrafik
- Veolia Transport Sverige AB
- Vida Wood AB
- Västmanlands Lokaltrafik
- Värmlandstrafik AB
- Västtrafik AB
- X-Trafik
- Öresundstrafiken (DSB First)
- AB Ösgötatrafiken
Lisäksi radoilla operoi luonnollisesti naapurivaltioiden yhtiöitä, kuten: Railion Scandinavia, NSB AS ja CargoNet.
Kun miettii Suomen vastaavaa "listaa", niin hiljaiseksi vetää. Pääradoillakin on nykyisin verrattain vähän liikennettä ja tavaraliikenteen rippeetkin häviävät hiljalleen kiskoita. Samalla rataverkon välityskykyä on heikennetty liikennepaikkoja poistamalla ja peruskorjatutkin rataosat ovat vailla säännöllistä liikennettä (Huutokoski-Savonlinna).
Raideliikenteen rajoittaminen sekä näköalaton liikennepolitiikka kaikkine ilmentymineen on haitannut niin aluekehitystä, matkustajien liikkumista kuin teollisuusyrityksiäkin. Kokonaisuudessaan tällainen kansallisomaisuuden hukka- ja väärinköyttö on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen koko Suomen kilpailukykyyn.
Lueskelin heidän nettisivuja ja miltei purskahdin itkuun: miksi tämä on mahdollista Ruotsissa, mutta ei Suomessa?
Sanos muuta. Kehitysmaissa eletään virallisen totuuden mukaan ja tyydytään siihen, mitä "asiantuntijat" ovat päättäneet.
Normaaleissa markkinataloutta harjoittavissa valtioissa tilanne on toisin.