VR:n omistajaohjaus

Iisalmen ja Kajaanin välillä matkusti 25 asiakasta. -- Tukea ei makseta Pendolinoliikenteelle välillä Iisalmi – Kajaani, joten 25 matkustajaa riittää kannattavuuteen Pendolinolla (jossa on 283 paikkaa) mutta seisten 284-paikkaiselle Sm4:lle ei täysi poka riitä.

Eihän tuota noin voi laskea. Rajakustannus sille, että nuo matkustajat saadaan kyytiin, on kustannus ajaa väli Iisalmi-Kajaani. Mutta rajatulo ei suinkaan tule siitä, vaan koko matkasta, mahdollisesti lähes kaikilta matkalta Helsinki-Kajaani.

Vaikka itse asiasta sinänsä olenkin samaa mieltä: Z-junia luulisi pystyvän ajamaan voitollisestikin.
 
Eihän tuota noin voi laskea. Rajakustannus sille, että nuo matkustajat saadaan kyytiin, on kustannus ajaa väli Iisalmi-Kajaani. Mutta rajatulo ei suinkaan tule siitä, vaan koko matkasta, mahdollisesti lähes kaikilta matkalta Helsinki-Kajaani.
Olet aivan oikeassa. Sattuu vaan olemaan niin, että VR-Yhtymä perustelee itse asioita juuri sillä, että jollain osalla matkaa on liian vähän matkustajia, joten se osa reitistä pitää lopettaa. Ja he laskevat tuloksi vain sen viimeisen välin hinnaneron. Kuningasesimerkki tästä oli ja on Kemijärven yöjuna rataosalla Rovaniemi – Kemijärvi (viimeiset 80 km kun on jo tultu 900 km).

Mutta Z-junien kanssa kylläkin näyttää olevan niin, että nykysin lipun hinnoin ja etäisyyksin kaikkien Z-junien ajo Lahteen näyttää olevan liikenteen kannattavuuden kynnyskysymys. Kun noin 2/3 tuloista tulee 60 km:n etäisyydeltä, 1,7-kertaisten kulujen kanssa talous alkaa pettää, vaikka 30 km:n matkalla Kerava-Pasila junat ajavatkin seisomakuormassa.

Vaikka Sm4 on kallis juna ja olisi fiksumpaa ajaa Mäntsälään Flirteillä sitten kun niitä on tarpeeksi (mutta ei ajeta, kun Flirtit ovat HSL:n, joka ei toimi Mäntsälään asti), Z-liikenne pitäisi jakaa erikseen Mäntsälään ja Lahteen ulottuviin vuoroihin. Vaikka siten, että Lahteen jatkaa vain yksi runko ja paluusuunnassa se kytkeytyy Mäntsälässä Helsinkiin päin menevään runkoon. Tämä ehkä vaatii vaihdejärjestelyjä Mäntsälään, mutta halvempaa se on kuin maksaa 4 M€ joka vuosi tyhjien paikkojen ajosta 80 km per vuoro.

Antero
 
Minkähn vuoksi metro ei aio harventaa vuoroja talven vuoksi? Sähköjunilla ajetaan sielläkin, ja vielä tiheämpää liikennettä kuin paikallisjunissa. Ratoja ja vaihteita aurataan sitä mukaa kun lunta tulee (auroja ei ole tarpeettomina hävitetty). Välillä mennään hetkeksi tunneliin, mikä ei ole herkkua alustaan kertyvälle lumelle ja jäälle, jotka kostuttavat sähkölaitteita. Silti Sm1-2 -junien ikäinen kalusto pysyy ajossa ilman maavuotoja.

Antero


Varmasti tiedät vastaukset näihin kysymyksiisi itsekin, otaksun ja toivon.

Tässä joitain asioita, joita tuli pikaisella pohdinnalla pieneen mieleeni:
Metron rataverkon yhteispituushan on jotain vajaa 23km. Paljonko lähijunien käyttämän rataverkon? Aika paljon enemmän eli tarkoittaa myös kunnossapitopartioille pitempiä siirtymiä ja paljon muuta. Montako vaihdetta metron radalla joudutaan normaalioloissa kääntelemään vaikkapa tunnin aikana?

Tällä foorumilla on keskusteltu paljon Helsingin päärautatieaseman ja Helsingin ratapihan kapasiteetista sekä esitetty vaikka mitä hienoja teorioita paikan läpäisykyvyn parantamisesta.

Ei kuitenkaan tarvitse kummoinen asiantuntija olla havaitakseen, että ruuhka-aikoina kapasiteetti on aivan tapissa ja pienikin(nopeasti korjattava) häiriötilanne esim. kalustossa tai ratalaitteissa poikii jo helposti ketjureaktion.

Sitten niihin sähköjuniin: metron vanhemmissakin junissa on oikosulkumoottorit ja taajuusmuuttajat. Tunnetusti häiriöalttius maavuodoista ei ole yhtä suuri kuin tasavirtamoottoreilla.

En mitenkään malta olla kysymättä, toimisiko homma mielestäsi paremmiin jos kaupunkiradoilla liikennöisi HKL M100-/200-sarjan junat?:D
 
Viimeksi muokattu:
En mitenkään malta olla kysymättä, toimisiko homma mielestäsi paremmiin jos kaupunkiradoilla liikennöisi HKL M100-/200-sarjan junat?:D

Ei, koska metron luotettavuus johtaa pääasiassa radanpidon laadusta. Metrojunien sääkestävyys rajoittuu lähinnä kosteuden sietoon, joka ei maan päällä ajavissa lähijunissa ole kovin oleellinen arvo.

Lähijunissakin pääosa ongelmista johtaa suoraan radan ominaisuuksista, ei junista. Junien alle jää joskus porukkaa, joka katkoo liikennettä paikallisesti. Laajemmat häiriöt johtuvat vaihteiden jäätymisestä ja turvajärjestelmien hajoamisesta. Vaihteisiin voi asentaa varsin edulliset lämmittimet joita voi täydentää aurauksella. Turvajärjestelmät ovat vaikeampia: ne on rakennettava säätä kestäväksi ja erityisesti lumen aiheuttamia häiriöitä sietäväksi.
 
Montako vaihdetta metron radalla joudutaan normaalioloissa kääntelemään vaikkapa tunnin aikana?
...
Ei kuitenkaan tarvitse kummoinen asiantuntija olla havaitakseen, että ruuhka-aikoina kapasiteetti on aivan tapissa ja pienikin(nopeasti korjattava) häiriötilanne esim. kalustossa tai ratalaitteissa poikii jo helposti ketjureaktion.
Olet toki oikeassa siinä, että lähijunat ja niiden liikennöintiympäristö eroavat metrosta, eikä niiden talviongelmien määrää voida siksi ihan suoraan verrata.

Kuitenkin jos tarkastelemme vaikkapa kaupunkiratojen niin kovin metromaiseksi mainostettua liikennettä (A, M, K/N/I), niin liikenneympäristön eroavaisuudet metron kanssa ovatkin yks kas yllättäen aika vähäisiä. Kulkevathan nuokin omilla kaupunkiradan raiteillaan, eikä vaihteitakaan tarvitse käännellä kuin pääteasemilla ja Huopalahdessa.

Mainitsemiasi ketjureaktioita syntyy yhden ongelman ilmaannuttua, koska oman kaupunkiradan edut ulosmitataan Helsingin päässä. Eri linjojen junia tulee vähän miten sattuu milloin millekin raiteelle, risteäviä kulkuteitä syntyy siksi enemmän ja lukumäärällisesti suurempaa vaihdejoukkoa tarvitsee käännellä jatkuvasti. Ei ole ihme, että pakka sekoaa yhden ongelman ilmaanuttua.

Tämä taas johtuu pitkälti kalustokierrosta, joka on edelleen metroon verrattuna tehotonta ja sekavaa. Jos tietty juna ajaisi tehokkailla kääntöajoilla koko päivän yhtä linjaa, kuten metrossa, ei tarvittaisi häiriöherkkää sekoilua Helsingin päässä. Homma olisi analoginen metron kanssa, jolloin ei enää olekaan oikeaa syytä, miksei liikenne voisi toimia yhtä hyvin kuin metrossa.

Eli:
-Kalustokierto selkeämmäksi ja tehokkaammaksi

-Sitä myöten Helsingin lähtöraiteiden käyttö tehokkaammaksi ja ennen kaikkea loogisemmaksi

-K/N/I-pelleilyn lopettaminen ja siirtyminen kaikilla asemilla pysähtyvään K:hon. Selkeyttää taas lähtöraiteiden käyttöä ja kalustokiertoa.
 
Eli:
-Kalustokierto selkeämmäksi ja tehokkaammaksi

-Sitä myöten Helsingin lähtöraiteiden käyttö tehokkaammaksi ja ennen kaikkea loogisemmaksi

-K/N/I-pelleilyn lopettaminen ja siirtyminen kaikilla asemilla pysähtyvään K:hon. Selkeyttää taas lähtöraiteiden käyttöä ja kalustokiertoa.

Jep. Tarkoitin tuossa nimenomaan liikenteen nykyisiä järjestelyjä. Siihen nykytilanteen tiukkuuteen kaiketi tuo alkujaan kommentoitu uutinenkin viittasi.

En myöskään kutsuisi tuota Keravan suunnan K-/N-/I-junia pelleilyksi (kysykää vaikka Helsingistä Itä-Vantaan metropoleihin matkustavilta :D, se on heille palvelua) Tekeehän se kuviota toki haastavamman; tunnetustihan K hengittää usein I:n niskaan. Toki joskus myös toisinkin päin, lähinnä Tikkurilasta lähdettäessä. Tulevaisuutta voi aivan hyvin ollakin nuo joka asemalla pysähtyvät Keravan junat, kukapa tietää. Siitäkin aiheesta on käyty paljon keskustelua myös täällä.

Ja kääntöajathan on yleisesti kaupunkiratojen junilla Helsingissä sen 10minuuttia ruuhka-aikoina osin niiden ulkopuolellakin. En tiedä, miten nopeasti rungon pitäisi kääntyä, että sitä ei leimattaisi tehottomaksi. Lähiliikenteessäkin lyhennetään ja lisäillään junakokoonpanoja kuormituksen mukaan, eikai se ole tehotonta? Koko hommahan ei suinkaan ole sekoilua vaan perustuu tarkkaan järjestykseen.

Alunalkaen heitin ensimmäisen kommentin asiasta juuri siksi, että lueskeltuani eräänkin kerran foorumia on silmiin pistänyt se, että täällä osattaisiin suorittaa asiat aina paremmin. Olipa kyse mistä tahansa liikennevälineestä ja se tehtäisiin paljon helpommin kuin ne on jossain käytännössä ihan oikeasti tehty. Ideointia & kysymyksiä on hyväkin nostaa esille, ei siinä mitään. Tiedän kyllä, että keskustelijat ovat paneutuneet sanoisinko erittäin tai jos mahdollista vieläkin syvällisemmin näihin aiheisiin.
Käytännössä toteuttamiskelpoinen suunnitelma vaatiikin oikeasti toimiakseen joustoja aioitusta sekä suunnitelmien muuttamista.

Todettakoon loppuun kokevani asian siten, että tämä nykyinen ratapihaa ja asemaa kuormittava käytäntö on Helsingin liikennepaikalla olemassaolevilla resursseilla ja ratkaisuilla hoidettu erinäisistä tekijöistä johtuen juuri näin. Pisara-hanke varmaan tuo helpotusta joskus. Siihen asti homma toimii kaiketi nykytyylillä ja mielestäni kohtuullisen hyvin toimiikin liikenteen määrään nähden. Enkä edelleenkään vertaisi sitä liikennettä suoraan Helsingin Metroon.

---------- Viesti lisätty kello 18:07 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:43 ----------

.

Lähijunissakin pääosa ongelmista johtaa suoraan radan ominaisuuksista, ei junista.
Näin minäkin asian näen. Ja mitä enemmän rataa, sitä enemmän häiriömahdollisuuksia ja sitä pidemmät vasteajat korjaavissa toimissa. Siinä yksi tekijä.
 
Viimeksi muokattu:
Varmasti tiedät vastaukset näihin kysymyksiisi itsekin, otaksun ja toivon.
Tiedän, miten toimitaan metrossa, miten on toimittu VR:llä aikaisemmin ja miten toimitaan nyt. Tai ainakin toimittiin viime talvena.

Aikaisemmin lähijunaliikenne on selvinnyt kovista talvista, ja silloin asiat hoidettiin eri tavoin kuin nyt. Ilmalassa oli kymmenkunta koneharjaa ja kun tuli lunta, sitä harjattiin pois jatkuvasti eikä odotettu, että se kinostuu. Vaihteiden sähkölämmityksen rajoitukset ymmärrettiin myös. Kun lumi poistettiin vaihteista pääasiassa harjoilla, sähkölämmityksen ei tarvinnut pystyä sulattamaan kaikkea lunta, kun teho ei siihen riitä. Vaihteet eivät jäätyneet, koska pääosa lumesta harjattiin pois eikä se ensin sulanut vedeksi joka sitten jäätyi kielien ympärille.

Sm-junien alustat sulatettiin höyryllä, ei vedellä. Höyrysulatuksen jälkeen alustat olivat heti kuivia. Eikä höyry mene tiivisteistä sisään kuten painevesi. Sulatuksen jälkeen junat olivat kuivia ja ne voitiin panna ajoon ilman kosteusongelmien riskiä.

Aurat ja höyrynkehittimet on romutettu, varmaankin jonkun mielestä tarpeettomina. Vaihteiden sähkölämmityksestä voi todeta, että sellaisia kokeiltiin aluksi Rovaniemellä, mutta ne purettiin pois. Ei ihme, sillä lämmittimistä on kovalla pakkasella ja suurella lumen määrällä enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos sellaiset sääolot tulevat Helsinkiin, tilanne on aivan sama kuin Rovaniemellä. Ja tarvitaan toiset konstit.

Tässä joitain asioita, joita tuli pikaisella pohdinnalla pieneen mieleeni:
Metron rataverkon yhteispituushan on jotain vajaa 23km. Paljonko lähijunien käyttämän rataverkon? Aika paljon enemmän eli tarkoittaa myös kunnossapitopartioille pitempiä siirtymiä ja paljon muuta. Montako vaihdetta metron radalla joudutaan normaalioloissa kääntelemään vaikkapa tunnin aikana?
Liikennepalvelun luotettavuus koostuu monista asioista. Kalustokierto on yksi osa. Kesäoloissa on mahdollista luottaa siihen, että kalustokierto edellyttää useiden vaihdekujien jatkuvaa toimintaa. Kun meillä on täällä talvia, se on vain asia, joka on pakko ottaa huomioon. Jos ei oteta, sitten tulee vaikeuksia, kuten on tullut.

Minusta näyttää siltä, että talviliikenteeseen vaikuttavista asioista vastuussa olevat henkilöt eivät ole olleet tehtäviensä tasalla. Jos runsaslumisia ja pitkiä pakkasjaksoja esiintyy kerran 10–15 vuodessa, se tarkoittaa sitä, että muutaman vuoden kokemus ei riitä ja jos päätöksiä ja esim. ”tarpeettomien” aurojen romutuksia tehdään muutaman vuoden perusteella, niin silloin tehdään vakavia virheitä.

En mitenkään malta olla kysymättä, toimisiko homma mielestäsi paremmiin jos kaupunkiradoilla liikennöisi HKL M100-/200-sarjan junat?:D
En usko, että sillä on mitään merkitystä. Eivät ne auraamattomalla ratapihalla ole sen parempia kuin Sm-junat. Sen sijaan sillä voisi olla merkitystä, jos lähijunaliikennettä hoitaisi HKL:n metron porukka siten kuin he hoitavat oman liikenteensä.

Antero
 
Aikaisemmin lähijunaliikenne on selvinnyt kovista talvista, ja silloin asiat hoidettiin eri tavoin kuin nyt.
Olisiko kuitenkin hyvä muistaa sekin, että edellisen kovan talven aikaan (siis ennen viime talvea) oli lähijunaliikenne aika paljon harvemmilla vuoroväleillä operoitua? Muunmuassa K-junat kulkivat 20minuutin välein täysin normaalisti. Kaupunkiratoja ei ollut. Mielestäni tällä on todella suuri merkitys. Oli enemmän aikaa hoitaa häiriöitä niin kalustossa kuin vaikkapa vaihteiden puhdistusta.


siihen riitä. Vaihteet eivät jäätyneet, koska pääosa lumesta harjattiin pois eikä se ensin sulanut vedeksi joka sitten jäätyi kielien ympärille.

Vaihteiden ongelmanahan ei ole ainoastaan taivaalta satava lumi vaan myös kaluston alustoista putoava jää. Taas tullaan tämän suhteen siihen tiheän vuorovälin aiheuttamaan haasteeseen, koska useampi juna merkitsee useampia alustoja ja useampia alustoista irtoavia jääkimpaleita.

Aurat ja höyrynkehittimet on romutettu, varmaankin jonkun mielestä tarpeettomina.

En osaa noista mainitsemistasi höyrysulatusvehkeistä tai koneharjoista sanoa mitään, mutta kyllähän nykyäänkin auroja/harjoja toki käytetään. Tka-kalustossahan on talviaikaan sekä aura että harja. Lisäksi käytetään kiskopyöräkaivureita harjavarustuksessa, mutta taitaa perinteisille harja-rautakanki-lapiopartioillekin olla vielä paikkansa, jopa lehtipuhaltimille. Se, kohtaako näiden harjojen/aurojen ym. määrä kovina pyrypäivinä tarpeen, onkin eri asia. Pahimpana aikana täytyisi suunnilleen joka vaihteella olla hampaisiin asti varustettu ukko jatkuvasti passissa.

Hiljattain uutisoitujen tietojen mukaanhan viime talven opetukset on pyritty nyt huomioimaan kasvattamalla ratoja kunnossapitävän henkilöstön määrää uuden talven tullessa.

Viime talvi taisi olla hyvä opetus haasteineen, silti junaliikenne Suomessa toimi. Tunnetusti ei ongelmattomasti, mutta toimipa kuitenkin. Harrastajapiireissä aina niin erinomaiseksi ja tehokkaaksi tituleerattu ruotsalaisten rautatieliikenne ei ilmeisesti pärjännyt senkään vertaa? Tähän kuuluu tietysti kunnon kriitikon vastata, että ruotsalaisilla oli kovempi talvi:lol:

Sen sijaan sillä voisi olla merkitystä, jos lähijunaliikennettä hoitaisi HKL:n metron porukka siten kuin he hoitavat oman liikenteensä.
Mihin perustat tämän olettamuksesi? Jos lähiliikenne koostuisi ainoastaan Helsinki-Vantaankoski-osuudesta, ymmärtäisin sen suoran vertauksen metron liikenteeseen ja sen sujuvuuteen kalustokiertoineen.
 
Olisiko kuitenkin hyvä muistaa sekin, että edellisen kovan talven aikaan (siis ennen viime talvea) oli lähijunaliikenne aika paljon harvemmilla vuoroväleillä operoitua? Muunmuassa K-junat kulkivat 20minuutin välein täysin normaalisti. Kaupunkiratoja ei ollut. Mielestäni tällä on todella suuri merkitys. Oli enemmän aikaa hoitaa häiriöitä niin kalustossa kuin vaikkapa vaihteiden puhdistusta.
Haluaisinkin nähdä rehellisen selvityksen tästä asiasta, mutta en tiedä, onko sellaisen tekeminen enää mahdollista. Nykyaikaiseen organisaatiokulttuuriin kun ei kuulu muistella 15 vuoden takaisia asioita.

Omat muistukuvani ovat talvelta 1981–82 ja 1990-luvun puolivälistä. En muista kummaltakaan sellaista uutisointia kuin viime talvelta. Aikatauluja minulla ei ole käytettävissä, mutta kovin paljon suurempaa määrää ei junaliikenne matkustajia silloin tuonut, ja Sm4-kalustoa lukuun ottamatta sama junamäärä on ollut käytössä. Ennen Sm4-junia oli käytössä enemmän veturvetoisia junia, joiden vaunustona olivat 1950-luvulla valmistetut puukoriset vaunut. Etteivät vaan nekin olleet talvessa parempia...

Muistan, miten kehuttiin, että pääradalla siirrytään ”metromaiseen” liikenteeseen. Jos junapituudet puolitetaan ja vuoromäärä tuplataan, siitä tulee tietenkin tuplamäärä vaihteiden kääntöjä siellä, missä vaihteita tarvitaan. Mutta ei voi suunnitella sellaista toiminnan muutosta, joka ei toimi kaikissa sääolosuhteissa, joissa liikenteen halutaan toimivan. Tietenkin sellainen sääraja voidaan asettaa, mutta ei ole koskaan edes ehdotettu.

Lisääntynyt vuoromäärä ei vaan sovi siihen selitykseen, mikä viime talvena usein annettiin: Ongelma oli saada junat liikkeelle Ilmalasta.

Vaihteiden ongelmanahan ei ole ainoastaan taivaalta satava lumi vaan myös kaluston alustoista putoava jää.
Kun tällainen ongelma on tiedossa, sille on tehtävä jokin ratkaisu. Ratkaisu ei ole ilmoittaa, että ajetaan miten sattuu.

En osaa noista mainitsemistasi höyrysulatusvehkeistä tai koneharjoista sanoa mitään, mutta kyllähän nykyäänkin auroja/harjoja toki käytetään.
Viime talvena RHK kehotti VR-Rataa vyöryttämään Ilman ratapihaa kun oli tiedossa, että lunta tulee. Vastaus oli, ettei voi tehdä mitään, kun ei ole kalustoa. Ainoa harja oli edellisen talven jäljiltä huoltamatta eikä siten käytettävissä.

Mihin perustat tämän olettamuksesi? Jos lähiliikenne koostuisi ainoastaan Helsinki-Vantaankoski-osuudesta, ymmärtäisin sen suoran vertauksen metron liikenteeseen ja sen sujuvuuteen kalustokiertoineen.
Minusta vaikuttaa siltä, että metrossa on eri asenne kuin rautateillä. Metrossa lähtökohta on, että junat liikkuvat aina. Ei keksitä selityksiä sille, miksi ne eivät pahassa kelissä liikkuisi, vaan ratkaisuja sille, että ne liikkuvat. Rautateillä näyttää nykyään olevan tapana osoitella toisia ja syyttää sitä, että ratahallinto ja liikennöinti on erotettu. Eli että ei ole VR-Yhtymän vika, jos sen junat eivät pääse liikkelle kun VR-Yhtymän ratapuoli ei ole hoitanut lunta ja jäätä pois. Syyllisyys on ulkoistettu RHK:lle.

Antero
 
Ennen Sm4-junia oli käytössä enemmän veturvetoisia junia, joiden vaunustona olivat 1950-luvulla valmistetut puukoriset vaunut. Etteivät vaan nekin olleet talvessa parempia...

Joo. Kyllähän puupaikkujen tekniikka lienee ollut hieman yksinkertaisempaa. Vertaammeko seuraavaksi vaikka vanhojen puupaikkujen ”ovikoneistoja” näiden uusien junien vastaaviin ja toteamme puuvaunujen ovet luotettavammiksi? Sori nyt vaan, mutta heh heh! Jostain yleisönosastolta muuten luin, että höyryveturit pitäisi ottaa talviliikenteeseen uudelleen käyttöön, ”koska ne olivat aina aikataulussa”

Jos junapituudet puolitetaan ja vuoromäärä tuplataan, siitä tulee tietenkin tuplamäärä vaihteiden kääntöjä siellä, missä vaihteita tarvitaan.

Niin, tässä alammekin taas päästä jo sen taannoisen kommenttisi piiriin, mitä alunperin kritisoin. Eli:
Minkähn vuoksi metro ei aio harventaa vuoroja talven vuoksi?

Otaksun, että lähiliikennettäkin on pk-seudulla päätetty joskus pyrkiä tarjoamaan tuo haluttu (nykyinen)määrä asiakkaiden käyttöön. Haastava kuvio nykyisellä kapasiteetilla, kuten todettua. Siihenhän liittynee juuri aiemman keskustelujan linkittämä uutinenkin.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/junavuorojen_vahentamisessa_pohdinnan_paikka_2185716.html

Lisääntynyt vuoromäärä ei vaan sovi siihen selitykseen, mikä viime talvena usein annettiin: Ongelma oli saada junat liikkeelle Ilmalasta.

Olisiko voinut olla tuon kerrotun perusteella niin, että jossain kohtaa talvea yhtenä ongelmana todellakin oli saada junat liikkeelle Ilmalasta? Ja vuorovälit sitten aiheuttaa oman haasteensa. Näin minä päättelisin asian.

Minusta vaikuttaa siltä, että metrossa on eri asenne kuin rautateillä.

Sori jo toisenkerran: Ei pahalla, mutta minusta myös tästä kommentista näkyy aika nätisti läpi puhdas asenteellisuus. Ihan periaatteesta on kommentoitava tietystä itseä miellyttämättömästä aiheesta negatiivisesti oli kysymys mistä tahansa asiaan liittyvästä? Keskustelusta tulee helposti todella mustavalkoista.

Ja sanottakoon vielä, että kommenttejani ei tule ymmärtää kritiikiksi itse metroa kohtaan, metro on myös minun mielestäni palvellut ja palvelee hienosti!

Mutta omasta puolestani päätän kommentoinnin tästä asiasta tähän.
 
Eilisestä lumimyräkästä taidettiin junaliikenteessä selvitä aika hyvin, ainakaan itse en pannut merkille suurempia myöhästymisiä Lähijunien osalta. Suurimpana syynä tähän liikenteen parempaan toimivuuteen oli varmaankin itsenäisyyspäivän Su-aikataulut jolloin junavuoroja on huomattavasti vähemmän kuin arkipäivänä, tulos olisi saattanut olla hyvinkin erilainen jos oltaisiin ajettu normaalilla arki-aikataululla. Suurempi ongelma eilen oli auraamattomat asemalaiturit, kun lähdin Myyrmäestä M-junalla Helsinkiin klo 14 maissa niin ainakin Kannelmäessä ja Pohj.haagassa oli laiturit kertaalleen aurattu mutta Huopalahti,Ilmala,Pasila ja Helsingin päärautatieasema olivat täysin auraamatta! Kun tulin M-junalla takaisin Myyrmäkeen klo 23 jälkeen niin sama tilanne vallitsi, Helsingistä Huopalahteen asemat auraamatta ja ihmiset kahlasivat lumessa. Jos tässä laiturien hoidossa vedotaan säästösyihin niin silloin kyllä säästetään väärässä paikassa, kyllä laiturit täytyisi pitää myös pyhäpäivinä sellaisessa kunnossa ettei junasta tarvitse hypätä suoraan lumihankeen!
 
Joo. Kyllähän puupaikkujen tekniikka lienee ollut hieman yksinkertaisempaa. Vertaammeko seuraavaksi vaikka vanhojen puupaikkujen ”ovikoneistoja” näiden uusien junien vastaaviin ja toteamme puuvaunujen ovet luotettavammiksi? Sori nyt vaan, mutta heh heh! Jostain yleisönosastolta muuten luin, että höyryveturit pitäisi ottaa talviliikenteeseen uudelleen käyttöön, ”koska ne olivat aina aikataulussa”

Käsitys höyryvetureiden ja puuvaunujen paremmuudesta talviliikenteessä on puhdas myytti. Eri foorumeilla on ollut juttua, miten kovana talvena 1955-1956 kulkivat pohjoisen yöjunat 3-6 h myöhässä aikataulustaan ja keskitalvella jouduttiin ottamaan käyttöön jopa supistetut aikataulut, joissa junayhteyksien sekä makuuvaunuvuorojen määrää oli karsittu, vaikka junia muutenkin kulki vain murto-osa nykyisestä määrästä.
 
Käsitys höyryvetureiden ja puuvaunujen paremmuudesta talviliikenteessä on puhdas myytti.

Näinhän se on. Aika kultaa muistot vai miten se sanontakin menee? :D

Tuolla ovikoneisto-vertauksella viittasin myös "hieman" muuttuneisiin edellytyksiin ja vaatimuksiin nykykaluston rakenteessa sitten puuvaunujen.

Tuli näköjään pistettyä ketjuun vielä tämä yksi viesti, mutta nyt riittää! Täältä tähän..
 
Viimeksi muokattu:
Omat muistukuvani ovat talvelta 1981–82 ja 1990-luvun puolivälistä. En muista kummaltakaan sellaista uutisointia kuin viime talvelta. Aikatauluja minulla ei ole käytettävissä, mutta kovin paljon suurempaa määrää ei junaliikenne matkustajia silloin tuonut, ja Sm4-kalustoa lukuun ottamatta sama junamäärä on ollut käytössä.

Mun ymmärtääkseni lähiliikenteen matkustajaluvut ovat suurin piirtein kaksinkertaistuneet siihen verrattuna mitä ne olivat 1980-luvun alussa. Matkustaminen lähijunassa 30 vuotta sitten oli suurta juhlaa. Junat olivat lähestulkoon uusia, vanhimmat vain 10 vuoden ikäisiä. Aina sai istumapaikan, Juopot ja häiriköt istuivat kaikki tupakkaosastossa jonne sivistyneet ihmiseet eivät astuneet jalallaan. Vuoroja ajettiin nykytilanteeseen verrattuna todella harvoin, normaalivuoroväli oli 30 min. Sunnuntaisin ja rantaradalla myös iltaisin 1 tunti. Ruuhka-aikaan oli 20 miin rantaradalla ja pääradalla ja Martsarin radalal 15 min mutta vain ruuhkasuuntaan. Ruuhkan vastaiseen suuntaan oli 30 min. Henkilökuntaa oli kuin pipoo, konnarit kiersi joka vaunussa myymässä ja tarkastamassa lippuja. Asemat olivat miehitettyjä ja avoinna suurimman osan liikennöintiajasta joten jos juna oli vähän myöhässä sai odotella lämpimissä sisätiloissa. Palvelua oli myös se että Pasilassa odotettiin aina myöhästyneitä toisesta suunnasta tulevia yhteysjunia. Noihin aikoihin verrattuna liikenne on nykyisin todella metromaista, mutta ei valitettavasti yhtä varmaa kuin metro.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös