Sm5-lähijunakaluston lisähankinnan valmistelu

Sm2 ja Sm1:ssä on sellainen suunnitteluvirhe, että erityisesti talvella rakenteisiin tiivistyvä kosteus voi aiheuttaa moottoriin oikosulun ja pysäyttää junan kulun.
Näillä junilla ajettiin mm. Helsingin lähiliikennettä vuosikymmenet. Muuta kalustoa ei tarkoitukseen ollut. En ole kuullut, että junaliikenne olisi häiriintynyt oikosulkuun menneistä ja palamaan syttyneistä junista. Jos tällaista kuitenkin on sattunut sadan junan liikenteessä viikottain, on todennäköisyys samaa luokkaa kuin että Vaasa-Seinäjoki-liikenteessä sellaista sattuisi kerran muutamassa vuodessa.

Uutta kalustoa huolletaan vähemmän ja harvemmin kuin vanhaa. Aikaisemmin melkein joka risteysasemalla oli pajat ja huolto. Junia huolsi ja korjasi valtava korjausmiesten armeija ja VR:lla oli useita omia konepajoja, jotka pitivät kalustoa yllä. Se on menneisyyttä se ja nykyään uuden kaluston huollon tarve on matalampi kuin koskaan.
Oletko nyt varma, että korjausmiehistön ja konepajojen tarve on merkittävästi vähentynyt siksi, että Sm1/2-junista on siirrytty Flirteihin? Tämän mainitsemasi trendin taustalla taitaa enemmin olla siirtyminen höyryvedosta dieselin kautta sähköön. En usko, että Sm-junilla ja Flirteillä niin suurta eroa on huollossa.

Muistetaan nyt, että Sm-junien järkevässä jatkokäytössä junan päivittäinen käyttö ja kuluminen varmasti olisi pienempää kuin Helsingin lähiliikenteessä. Jossain Vaasa-Seinäjoki tai Pori-Tampere (tai Rauma-Tampere) välillä ei junien ovia avata yhtä mittaa eikä päivän aikana varmaankaan ajeta kilometreissä yhtä paljon kuin nykyisessä liikenteessä. Näin ollen huoltotarve junaa kohden vähenee junien siirtyessä uusiin tehtäviin.

Uudet junat ovat niin kalliita, että niitä tuskin Suomeen hankitaan sille reitille, jota vapautuvilla Sameilla voitaisiin ajaa. Jos sameja ei siirretä korjattuina Vaasa-Seinäjoki-reitille, ajetaan siellä vielä vanhemmilla sinisillä vaunuilla ensi vuosisadallakin!

Saanko faktaa? Onko Sm1/2-junia pääsääntöisesti säilytetty koko ajan sisällä lämpimässä? Tai sisällä hallissa edes joka yö? Juniahan on sellainen 5 km, että aika iso halli saisi olla.
 
Itse osoittaisin sormella ilmastossamme tapahtuneita muutoksia joihin ei oltu varauduttu täysin. Talvet 2009-2013 olivat erittäin runsaslumisia ja kylmiä etelä-suomessa, vastaavia talvia oli viimeksi ollut joskus 1930-luvulla. Kehäkolmosen sisäpuoli muodosti lisäksi mikroilmaston jossa lunta oli vielä enemmän kuin sen ulkopuolella. VR-Rata oli ennen näitä todella lumisia talvia romuttanut osan aurauskalustostaan. Huollossa ei oltu varauduttu ovien ja telien totaaliseen jäätymiseen. Runsaslumisuus ei koskettanut tietenkään vain Suomea ja sen rautatieliikenettä, myös Ruotsi kärsi. Lisäksi henkilökunnan ohjeistus on tainnut muuttua sitten 1970-80-luvun kun Sm-junat otettiin käyttöön. Nyt ei juna saa jatkaa liikennöintiä jos yksikään paineilma-ovi ei toimi kunnola eli "ovivalo palaa" ohjaamossa, vaan se on pysäytettävä seuraavalla asemalla ja tyhjennettävä matkustajista, ja ajettava ilman matkustajia huoltoon sulaamaan. Ennen ei toimittu niin, vaan konnari tai kuljettaja lukitsi sen oven joka oli rikkki ja matkustajat käyttivät muita ovia. Joka tapauksessa kun "ovivalo palaa" on henkilökunnan tehtävä nopea päätös ja nopeiten käy matkustajien poistaminen ja pistäminen odottamaan seuraavaa junaa. Viis siitä mahtuvatko he sitten kyytiin.

Ongelmia Sm-1-2 junissa aiheuttaa myös korkea lattia. Se pidentää pysäkkiaikoja ja matkustajat ovat tyytymättömiä jos sellaien osuu kohdalle koska ovat tottuneet jo matalalattia kalustoon, joka on ollut normi kaupunkibusseissa jo 20 vuotta. Sm 1-2 Junilla olisi voinut jatkaa liikennöintiä pidempään jos aikoinaan kaupunkiratoja rakennettaessa olisi korotettu laiturit vaunun lattian tasolle ja poistettu junien portaat. Uusi kalusto olisi silloin voitu tilata korkealattiaisena, tyyliin metrojunat. Ehkä ne olisivat olleet halvempiakin kuin Flirtit tai niiden edeltäjät Sm4:t

t. Rainer
 
Toki vanhoja junia, kuten vaikka Sm2 ja Sm1 sarjaa voidaan periaatteessa pitää vaikka ikuisesti liikenteessä. Se ei kuitenkaan ole järkevää, vanha kalusto tarvitsee talvella kuivatusta ja sulatusta eikä se silti ole uuden veroista ja huolto sekä jatkuvan huoltovalmiuden ylläpito maksaa paljon. Korkealattiakalusto on muutenkin nykyisen joukkoliikenteen tarpeisiin ja vaatimuksiin selvästi vanhentunutta, esteettömyysvaatimukset ja koneellisen ilmastoinnin puute työntävät myös vanhaa kiskokalustoa romuttamolle. Nyt vanhat junat kannattaakin jo korvata uudella luotettavammalla, mukavammalla, houkuttelevammalla ja edullisemmin huollettavalla kalustolla.
Lisäksi ilmastointia tai matalaa välivaunua ei ole mitenkään mahdollista lisätä käytettyyn kiskokalustoon, eikä tällaista lisäystä ole koskaan tapahtunut missään maailmassa. Romuttaminen on täysin välttämätöntä.
 
Huollossa ei oltu varauduttu ovien ja telien totaaliseen jäätymiseen.
Mikä loistava syy romuttaa kalusto!

Ongelmia Sm-1-2 junissa aiheuttaa myös korkea lattia. Se pidentää pysäkkiaikoja ja matkustajat ovat tyytymättömiä jos sellaien osuu kohdalle koska ovat tottuneet jo matalalattia kalustoon, joka on ollut normi kaupunkibusseissa jo 20 vuotta.
Aivan näin. Kun esimerkiksi Hillosensalmella (jossa laituri on jo korotettu matalalattiaisen junan lattian tasolle) pysähtyy Sm2, eivät matkustajat halua siihen nousta, kun ovat niin tottuneita matalalattiaisiin juniinsa ja busseihinsa. Ja olisihan se kamalaa näyttää Hillosensalmella käyville turisteillekin, kuinka meillä vielä paikallisliikennettä ajetaan korkealattiaisin junin. Kyllähän nykytilanne on parempi. Romuksi vain...
 
Mikä loistava syy romuttaa kalusto!

Aivan näin. Kun esimerkiksi Hillosensalmella (jossa laituri on jo korotettu matalalattiaisen junan lattian tasolle) pysähtyy Sm2, eivät matkustajat halua siihen nousta, kun ovat niin tottuneita matalalattiaisiin juniinsa ja busseihinsa. Ja olisihan se kamalaa näyttää Hillosensalmella käyville turisteillekin, kuinka meillä vielä paikallisliikennettä ajetaan korkealattiaisin junin. Kyllähän nykytilanne on parempi. Romuksi vain...

Jos olet lukenut aikaisempia viestejäni niin en vaadi Sm 2 junien niiden romuttamista vaan niitä voidaan mun puolesta siirtää muun Suomen taajamajuniin sitten kun ne ovat poistuneet HSL-alueen lähiliikenteestä toisen Flirt-sarjan valmistuttua. Ne voitaisiin sisustaa uudelleen kaukojunien istuimilla niin että niillä matkustaminen pidempiä matkoja olisi mieluisampaa, ts korvaisivat sinisillä vaunuilla ajettavia veturijunia.

Jos sijoitusvarikkoja ajattelee niin eikö Oulun Nokelassa olisi mahdollisuus huoltaa niitä? Rovaniemi-Kokkola ja Oulu-Kuopio ja Vaasa-Seinäjoki junat voitaisiin esim ajaa niillä. Ja jos ovet jäätyvät niin paineilmaovet voidaan pahimmassa tapauksesssa korvata tavallisilla kahvalla suljettavilla.

t. Rainer
 
Oikeastaan keskustelu siitä, missä kunnossa vanhat lähijunat ovat ja onko ne syytä romuttaa vai mitä, on täysin turhanpäiväistä siitä näkökulmasta, josta sitä käydään. Junat voi romuttaa tai ei, mutta VR:n ei saisi antaa päättää asiasta. Kun lähiliikenne avautuu kilpailulle, yhteiskunnan pitäisi valtio-omistajan kautta ottaa lähiliikennekalusto VR:ltä pois. Ehkä jo etukäteen, koska on olemassa perusteltu huoli, ettei VR:llä ole intressejä pitää kalustoa kunnossa. Miten VR.n kalusto-omaisuuden uudelleen sosialisointi käytännössä tapahtuu, on sivuseikka. Voidaan pitää huutokauppa, johon romuraudan ostajatkin ovat tervetulleita tai voidaan pilkkoa VR:stä kalustoyhtiö tai mielellään useampi.

Markkinoiden pitäisi saada päättää, ovatko vanhat junat edelleen kelvollisia liikennöintiin. En käsitä, miten 2010-luvun Suomessa näinkin merkittävästä omaisuuserästä päättäminen voidaan antaa valtio-omisteiselle monopoliyhtiölle ja sen toimivalle johdolle, kun on perusteltua olettaa, että yhtiön toimivan johdon intressit ovat pitkällä aikavälillä ristiriidassa sekä sen omistajan että yhteiskunnan kanssa.
 
Näillä junilla ajettiin mm. Helsingin lähiliikennettä vuosikymmenet. Muuta kalustoa ei tarkoitukseen ollut. En ole kuullut, että junaliikenne olisi häiriintynyt oikosulkuun menneistä ja palamaan syttyneistä junista. Jos tällaista kuitenkin on sattunut sadan junan liikenteessä viikottain, on todennäköisyys samaa luokkaa kuin että Vaasa-Seinäjoki-liikenteessä sellaista sattuisi kerran muutamassa vuodessa.

Oikosulku pysäyttää junan ja radalle tai laiturille jymähtäminen on ollut Sm2:n ja Sm1:n riesa talvella jo hyvin pitkään. Sitten niitä on aina jotenkin linkutettu pääteasemalle tai varikolle. Aika kultaa muistot, aikaisemmin pahimpina päivinä monilla Helsingin aseman laitureilla on ollut paljon jymähtäneitä yksiköitä ja junat ovat olleet lyhennettyjä kun suuri osa kalustosta on ollut käyttökelvotonta, toki osassa on ollut myös oviongelmia, ei pelkästään moottoreiden kosteusongelmia. Toki nykyään osa Sm2:istä ja Sm1:istä saadaan halliin aina vuorotellen ja muutenkin kaluston käyttö vähäisempää kun Sm5:t ovat liikennöivät jo pääosan vuoroista, joten ongelmat ovat lieventyneet.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi ilmastointia tai matalaa välivaunua ei ole mitenkään mahdollista lisätä käytettyyn kiskokalustoon, eikä tällaista lisäystä ole koskaan tapahtunut missään maailmassa. Romuttaminen on täysin välttämätöntä.
Aivan. HKL on juuri päivittänyt 40 vuotta vanhoja raitiovaunuja matalalattiaisiksi ja ilmastoiduiksi. HKL ja vaunut sijaitsevat Suomessa suomalaisissa eritysiolosuhteissa.

Sm-junien päivittämiseen on monenlaisia vaihtoehtoja. Kaikkea mahdollista mitä halutaan, voidaan tehdä ja on tehty Euroopassa. Kaluston modernisointia jopa myydään palveluna. Mutta Suomessa ei haluta muuta kuin romuttaa. Ja siksi ryhdytään keksimään perusteita sille. Ja hyvin näkyy menevän perille asioiden vääristely.

Kuten Vompatti kirjoitti, olisi hyvä jos esittäisi vaikka tilastotietoja väitteiden tueksi. Tilastojen puuttuessa voin omien muistojeni perusteella todeta, että Sm-junat muuttuivat vikaherkiksi heti, kun tuli puhe uusien junien ostamisesta. Sitä ennen meni useita vuosikymmeniä ilman mitään valitusta vikaherkkyydestä.

Epäilemättä kyllä on helppo osoittaa tilastojakin vikaherkkyydestä. Mutta samalla tulee osoittaa myös se, miten huollossa ja ylläpidossa on muutettu käytäntöjä ja työmäärää. Kuten totesin, herkkyys kosteusvioille kasvaa aivan varmasti, kun moottoreihin ryhdytään ruiskuttamaan vettä, ja paljonkin, jos ruiskutus tehdään painepesurilla. Ei ole junan, moottorin ja suunnittelijoiden vika, jos 1960-luvulla ei vaadittu, että moottoreiden kosteussuojauksen tulee kestää 2000-luvun vesisuihkut.

Totean myös Rainerin mainitsemista talviongelmista, että ei muutaman vuoden takainen talvijakso mitään ennenkuulumatonta ollut. Helsingissä tällaiset talvet toistuvat noin 15 vuoden välein. Vaikka muistan tämän hyvin itsekin, tieto on kuitenkin säätieteilijöiden tilastoista. Eli Sm-junat ovat selvinneet vastaavasta 2 tai 3 kertaa. Mutta onko muka Sm-junien vika, että VR-Yhtymä hävittää lumiauransa ”tarpeettomina” kun muutaman vuoden VR:llä töissä ollut porukka on katsellut niitä monena kesänä aivan joutavina. Samaa voi sanoa myös höyrynkehittimistä, joilla lumenpoisto junista tehtiin 1990-luvulla. Kumpikohan on halvempaa, moottorit kuivina pitävien höyrynkehittimien uusiminen vai uusien junien ostaminen?

Junat voi romuttaa tai ei, mutta VR:n ei saisi antaa päättää asiasta. Kun lähiliikenne avautuu kilpailulle, yhteiskunnan pitäisi valtio-omistajan kautta ottaa lähiliikennekalusto VR:ltä pois. Ehkä jo etukäteen, koska on olemassa perusteltu huoli, ettei VR:llä ole intressejä pitää kalustoa kunnossa. ...
Markkinoiden pitäisi saada päättää, ovatko vanhat junat edelleen kelvollisia liikennöintiin. En käsitä, miten 2010-luvun Suomessa näinkin merkittävästä omaisuuserästä päättäminen voidaan antaa valtio-omisteiselle monopoliyhtiölle ja sen toimivalle johdolle, kun on perusteltua olettaa, että yhtiön toimivan johdon intressit ovat pitkällä aikavälillä ristiriidassa sekä sen omistajan että yhteiskunnan kanssa.
Juuri näin.

Eikä kyse ole edes ”sosialisoinnista”, valtion omaisuuttahan junat ovat nytkin. Kysymys on vain siitä, että kalusto ja operointi erotetaan. Koska kalusto on pitkäaikainen investointi, joita ei pidä eikä voi käsitellä operointiin liittyvinä muuttuvina kuluina. Kaluston käyttöikä on yhtä pitkä kuin radalla, ja ratakin on jo siirretty operoinnista erikseen samoista syistä kuin kalustokin pitää siirtää.

Nyt VR-Yhtymän johto toimii vain kilpailun estämiseksi, ja kaluston romutus on keino estää kilpailijoiden tuloa markkinoille. Se on monopoliyhtiön liiketoiminnan edistämisen intressi, mutta täysin ristiriidassa eduskunnan VR-Yhtymälle asettaman strategisen tavoitteen kanssa. Se tavoite on edistää junaliikennettä. Ongelma on, että kukaan ei vaadi eikä valvo tämän strategisen tavoitteen toteutumista. Eikä yhtiön johto ole kirjoittanut sitä palkitsemisjärjestelmäänsä, joka nyt käytännössä palkitsee junaliikenteen näivettämisestä.

Antero
 
Aivan. HKL on juuri päivittänyt 40 vuotta vanhoja raitiovaunuja matalalattiaisiksi ja ilmastoiduiksi. HKL ja vaunut sijaitsevat Suomessa suomalaisissa eritysiolosuhteissa.

Sm-junien päivittämiseen on monenlaisia vaihtoehtoja. Kaikkea mahdollista mitä halutaan, voidaan tehdä ja on tehty Euroopassa. Kaluston modernisointia jopa myydään palveluna. Mutta Suomessa ei haluta muuta kuin romuttaa. Ja siksi ryhdytään keksimään perusteita sille. Ja hyvin näkyy menevän perille asioiden vääristely.

Mikä sun näkemys muuten on, mikä on se piste, jonka jälkeen sähkömoottorijunaa ei kannata enää korjata, jos onnettomuudet ja Variotramille ja Combinolle aiheutuneet poikkeukselliset rasitukset ja mm. Oslon SL95:n ruostuminen jätetään laskuista pois? Mulle tulisi mieleen lähinnä korin kantavien rakenteiden väsyminen, joka ei kai raideliikenteessä yleensä ole mikään ongelma. Telirunkojenkaan korvaamista en pitäisi ongelmana, vastahan HKL:n nivelraitiovaunuihin on teetetty uudistuotantona telirunkoja ja muitakin telin osia väliosa-asennusten myötä. Tietysti jos sähkökäyttöjä ruvetaan uusimaan, niin kyseessä ei ole mikään pieni projekti, eikä niitä varmasti uusita vain yhteen tai kahteen vaunuun...
 
Aivan. HKL on juuri päivittänyt 40 vuotta vanhoja raitiovaunuja matalalattiaisiksi ja ilmastoiduiksi. HKL ja vaunut sijaitsevat Suomessa suomalaisissa eritysiolosuhteissa.
Mutta pakon sanelemana:

Vaunuista ilmastoitiin vain ohjaamo, ja sekin vasta sen jälkeen kun yksi kuljettaja oli pyörtynyt kuumuudessa ja ajanut vaunun Stockan seinään.

Matalalattiavälipalat päätettiin hankkia koska oli kalustopula kun oli pelko että HKL joutuu luopumaan Variotrameista, aluksi päätettiin asentaa ne vain uudempaan Nr2 sarjaan jotka ovat n 30-vuotiaita, vanhemmat koska kestää niin kauan ennenkuin Transtechiltä saadan uusia vaunuja.

Sm-junien päivittämiseen on monenlaisia vaihtoehtoja. Kaikkea mahdollista mitä halutaan, voidaan tehdä ja on tehty Euroopassa. Kaluston modernisointia jopa myydään palveluna. Mutta Suomessa ei haluta muuta kuin romuttaa. Ja siksi ryhdytään keksimään perusteita sille. Ja hyvin näkyy menevän perille asioiden vääristely.
Normi Euroopassa on että suurkaupunkien lähiliikennejunat paalataan n 40 vuoden käytön jälkeen. Näin on tehty Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Saksan kaupungeissa.

Sm1 sarja on sen ikäinen jo, Sm2 ajelee todennäköisesti vielä reilut 5 vuotta HSL:n liikentessä kunnes Flirtit on kaikki toimitettu ja siirrettäneen viimeisiksi vuosiksi muualle Suomeen, tai on ainakin mahdollista siirtää jos huolto järjestyy.

Totean myös Rainerin mainitsemista talviongelmista, että ei muutaman vuoden takainen talvijakso mitään ennenkuulumatonta ollut. Helsingissä tällaiset talvet toistuvat noin 15 vuoden välein.
No ei ihan sellaiset kuin 2009-10. Sellaisia osuu vain ylli 50 vuoden välein ja talvet ennen sitä olivat hyvin leutoja.

Samaa voi sanoa myös höyrynkehittimistä, joilla lumenpoisto junista tehtiin 1990-luvulla. Kumpikohan on halvempaa, moottorit kuivina pitävien höyrynkehittimien uusiminen vai uusien junien ostaminen?
Mitä ne on? Eikö sellaisia ollut joskus 1960-luvulla?


Nyt VR-Yhtymän johto toimii vain kilpailun estämiseksi, ja kaluston romutus on keino estää kilpailijoiden tuloa markkinoille. Se on monopoliyhtiön liiketoiminnan edistämisen intressi, mutta täysin ristiriidassa eduskunnan VR-Yhtymälle asettaman strategisen tavoitteen kanssa. Se tavoite on edistää junaliikennettä. Ongelma on, että kukaan ei vaadi eikä valvo tämän strategisen tavoitteen toteutumista. Eikä yhtiön johto ole kirjoittanut sitä palkitsemisjärjestelmäänsä, joka nyt käytännössä palkitsee junaliikenteen näivettämisestä.

Sen saa sitten nähdä romutetaanko Sm2-sarja kokonaisuudessaan ennen kuin ovat 40 vuotta vanhoja. Mitä itse toivon että eivät palaa enää HSL:n lähiliikenteeseen bumerangina jos joku helppoheikki-yritys ostaisi ne ja tarjoaisi lähiliikenteen hoitoa HSL:lle halvemmalla kuin se joka omistaa Flirtit. (vrt saaristolossien ja yhteysaluksien kilpailutuksesta saadut kokemukset)

t. Rainer
 
Mutta pakon sanelemana:

Vaunuista ilmastoitiin vain ohjaamo, ja sekin vasta sen jälkeen kun yksi kuljettaja oli pyörtynyt kuumuudessa ja ajanut vaunun Stockan seinään.

Matalalattiavälipalat päätettiin hankkia koska oli kalustopula kun oli pelko että HKL joutuu luopumaan Variotrameista, aluksi päätettiin asentaa ne vain uudempaan Nr2 sarjaan jotka ovat n 30-vuotiaita, vanhemmat koska kestää niin kauan ennenkuin Transtechiltä saadan uusia vaunuja.

Tämä on kyllä Raineria parhaimmillaan. Mistä ihmeestä nämäkin jutut nyt ovat lähtöisin? Eipä silti, turha niitä on korjata, sillä muutaman hetken perästä nämä ilmestyvät kuitenkin tänne uudelleen tässä alkuperäisessä muodossaan. :(
 
Tämä on kyllä Raineria parhaimmillaan. Mistä ihmeestä nämäkin jutut nyt ovat lähtöisin? Eipä silti, turha niitä on korjata, sillä muutaman hetken perästä nämä ilmestyvät kuitenkin tänne uudelleen tässä alkuperäisessä muodossaan. :(

Raitio-lehdestä ja SRS:n sivuilta.

t. Rainer
 
Raitio-lehdestä ja SRS:n sivuilta.

Älä viitsi. Nyt jos oikeasti aiot väittää noita väitteitäsi tosiksi niin saat olla vähän tarkempi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi muille tiedoksi: HKL:n mielestä välipalavaunut on ilmastoitu kokonaan, tosin se ilmastointi ei kyllä ole kovin tehokas mutta on niissä selkeästi havaittava ero ilmastoimattomiin, välipalattomiin kuitenkin. Välipalat tuovat esteettömyyttä ja lisäkapasiteettia, mutta eivät ne korvaa muuta kalustoa kuin korkeintaan muutaman yksittäisen vaunun verran, eikä sekään ollut niiden alkuperäinen tarkoitus, mutta HSL nyt on HSL.
 
Tämä on kyllä Raineria parhaimmillaan. Mistä ihmeestä nämäkin jutut nyt ovat lähtöisin? Eipä silti, turha niitä on korjata, sillä muutaman hetken perästä nämä ilmestyvät kuitenkin tänne uudelleen tässä alkuperäisessä muodossaan. :(

Pakko sanoa, että olen tehnyt täsmälleen saman havainnon. Rainerin väitteet voi haastaa ja usein kumotakin, mutta parin kuukauden jälkeen ne palaavat täsmälleen samanlaisina takaisin, ikään kuin kuin omat argumettini olisivat kadonneet ilmaan. Muutenkin samaa käytäntöä on havaittavissa, mutta Rainer on kyllä tyylipuhtain esimerkki. No, oma ratkaisuni on olla palaamatta väitteisiin, jotka olen jo kertaalleen kummonut. Tämä ei luonnollisestikaan koske tilannetta, jossa vanhaan väittämään palataan uusilla faktoilla tai argumenteilla. Eihän minunkaan käsitetykseni tietenkään ole kumoamattomia.

Mutta masentavan usein törmää tilanteeseen, missä itse saa mielestään asian käsiteltyä loppuun ja muutkin ovat samaa mieltä siitä päätellen, että vastaväitteitä ei esiinny, mutta vanha käsitys aiheesta palaa muutaman kuukauden jälkeen takaisin, ei suinkaan uusilla faktoilla tai resoneerauksilla, vaan täsmälleen siinä muodossa, mistä keskustelu alkujaan alkoi. Onhan tämä eräs muoto ikiliikkujaa, mutta itse en välitä olla sen käyttövoimana. Keskustelkoon ihan keskenään ne, jotka eivät henno luopua kertaalleen jo typeriksi osoittautuneista mielipiteistään. Edes ilman yritystä löytää uusia perusteluja sen taakse. Esimerkiksi tässä tapauksessa en hennonnut kysyä, kuinka paljon sm-kalustolle todella tapahtuu vikaantumisia muuhun kalustoon verrattuna taikka onko kaluston ylläpito toimintokuntoisena ylivoimaisen vaikeaa tai kohtuuttoman kallista.
 
Mikä sun näkemys muuten on, mikä on se piste, jonka jälkeen sähkömoottorijunaa ei kannata enää korjata,...
Silloin, kun uuden junan hankintakustannusten ja käyttökustannusten summa alittaa vanhan junan modernisoinnin/kunnostuksen ja sen jälkeisten käyttökustannusten summan. Eli tässä tilanteessa siis vaihtoehto on vanhan junan poistaminen tai jatkokäyttö, joten vanhan junan arvo on nolla, eli sen hankinta on kuoletettu.

Teknisessä mielessä tällainen tilanne ehkä tulee vastaan vanhan junan tekniikan vanhentuessa niin, että komponenttien korjaaminen alkaa olla kallista suhteessa korvaaviin uudella tekniikalla toteutettuihin komponentteihin. Korin korroosio voisi olla yksi syy, mutta junakaluston rakenneratkaisut ovat yleensä sellaisia, ettei korroosion syömien paikkojen korjaaminen uudella materiaalilla ole kallista. Väsymisvauriot eivät yleensä tule ongelmaksi, sillä junakaluston törmäyslujuusvaatimukset johtavat siihen, että normaalikäyttö ei johda väsymiseen edes alumiinirakenteissa. Mitoitusvirheet, kuten Variotramin ja muiden moninivelvaunujen väsymisongelmat ovat eri asia.

Mutta jos ajatellaan nimenomaan Sm-junia, niin niiden tasavirtamoottorit ja mekaaniset käyttöjarrut ovat sellaisia ratkaisuja, joiden ylläpito maksaa verrattuna oikosulkumoottoriin ja sen käyttöön sähköjarruna. Näiden huoltokulujen alentaminen merkitsisi moottoreiden ja tehonsäädön vaihtamista. Se ei liene taloudellisesti järkevää, sillä mieleeni ei tule tapauksia, joissa tasavirtamoottoreita olisi vaihdettu oikosulkumoottoreihin, vaikka kontaktoritehonsäätöjä onkin vaihdettu puoljohdetehonsäätöihin. Luultavasti myös Sm-junien paineilmaovet ovat kalliimmat käyttä kuin nykyaikaiset sähköovet. Ja itse asiassa eduksi olisi päästä eroon koko paineilmajärjestelmästä, jota taitavat käyttää Sm-junien jarrut myös. Jos tehtäisiin moottoreiden ja tehonsäädön vaihto, käyttöjarru muuttuisi seisontajarruksi ja sen toimilaitteen voisi vaihtaa pneumaattisesta hydrauliseksi tai sähköiseksi.

Maailmalla tehdään modernisointeja kyllä varsin perusteellisestikin. Esimerkiksi dieselvetureihin vaihdetaan moottoreita ja ohjaamo- ja käyttölaitteet uusitaan. Siis vanhasta käytetään runko, ulkovaippa ja telit pyöräkertoineen ja mahdollisesti voimansiirto. Matkutstajavaunuja modernisoidaan niin, että vaunu puretaan teräsvalmiiksi ja rakennetaan tekninen varustus ja sisustus kokonaan uudelleen. Työ on lähellä uuden vaunun tekoa, mutta liikkeelle lähdetäänkin vanhasta rungosta ja korista. Sillä eihän se uusi loppujen lopuksi ole juuri sen ihmeellisempi, mutta kumminkin kalliimpi. Tiedän tehdyn vastaavia modernisointeja myös moottorivaunuille, jopa madaltamalla lattia laiturikorkeuteen.

Se, että noinkin perusteellisia modernisointeja tehdään, johtunee osaltaan siitä, että perinteinen ennakoivan huollon järjestelmä sisälsi peruskorjauksen 6–10 vuoden välein, ja peruskorjaus oli toimenpide, jossa yksikkö käytännöllisesti katsoen purettiin kokonaan joka tapauksessa. Eli sinänsä ei tullut mitään lisäkustannusta siitä, että koottaessa yksikköä asennettiinkin vanhojen osien sijasta uudenaikaisempia osia. Nykyään on menty kohti järjestelmää, jossa osien huoltotarvetta seurataan ja huolto tehdään käytön mukaan komponenttivaihtona. Eli yksikkö ei menekään enää pajalle kokonaisena, vaan huoltoa tarvitseva komponentti vaihdetaan huollettuun vaikka yön aikana, eikä seisontapäiviä tule lainkaan. Tällaisessa systeemissä modernisointikorjaus on erillinen toimenpide, josta aiheutuu enemmän kuluja kuin normaalihuollosta.

Sen saa sitten nähdä romutetaanko Sm2-sarja kokonaisuudessaan ennen kuin ovat 40 vuotta vanhoja. Mitä itse toivon että eivät palaa enää HSL:n lähiliikenteeseen bumerangina jos joku helppoheikki-yritys ostaisi ne ja tarjoaisi lähiliikenteen hoitoa HSL:lle halvemmalla kuin se joka omistaa Flirtit. (vrt saaristolossien ja yhteysaluksien kilpailutuksesta saadut kokemukset)
Lossien ja yhteysaluksien kanssa tilaaja onkin toiminut typerästi kilpailuttamalla alusken omistuksen myös, vaikka itse omistaa jo yhdet alukset. Eli onhan tietenkin typerää haluta vuokrata lossia, jos kerran omistaa jo lossin itse.

HSL-liikenteessä ei tulla tekemään näin, vaan juuri päinvastoin. HSL on hankkinut ”omia” junia juuri siksi, ettei sen tarvitse vuokrata junia muilta. Niin on tehtävä siksi, että ei mikään yritys voi käydä järkevällä tavalla kauppaa siten, että se saa 10–15 vuoden sopimuksen, jota varten pitää hankkia 40 vuoden käyttöä varten oleva junakalusto. Jos sellaista edellytetään, käy juuri kuten vesiliikenteessä on käynyt. Eihän se tarjoava yrittäjä voi tarjota kuin käyttöikänsä loppupäässä olevaa tavaraa, koska 10 vuoden sopimusta ei voi tarjota 40 vuoden kustannuksilla. Vanhan lautan saa ostetuksi sellaiseen hintaan, että 10 vuoden sopparilla voi maksaa lautan hankintakulut.

Juna- ja laivakalusto ovat vastaavia asioita kuin rakennukset, vaikka kalustoa ei olekaan valettu betonilla kiinni maahan. Kalustomarkkinoilla tulee toimia kuten kiinteistömarkkinoilla, eli on erikseen tilavuokrausmarkkinat ja erikseen markkinat sille, mitä tiloja vuokraavat yritykset myyvät. Siksi VR-Yhtymä pitää jakaa kalustoyhtiöön ja operointiyhtiöön. Valtio saa omistaa kummatkin, niin ei tule poliitikoillekaan paha mieli.

Antero
 
Takaisin
Ylös