Tarkistamatta UIC:n ja EN:n normeja rohkenen epäillä, että paineilmatoiminen jarru on pakko. Junan katketessa toimiva jarrujohto ja sen tyhjeneminen voivat kyllä olla pakollinen junan katkeamisen ilmaisija. Mutta junan katkeamisen ilmaisussakin parempi tekniikka on moottorivaunujen välisen sähköisen kontaktin katkeaminen ja siihen mahdollisesti liittyvä muu anturointi.
En nyt malta olla tässä yhteydessä toteamatta, että jarruletkun poikki olemisesta huolimatta valtion omistamassa monopoliyhtiössä on saatu kaksikin kertaa valutetuksi juna Pasilasta Helsinkiin ja päin päätepuskinta siitä seuraavine vaurioineen. Eli sen enempää valtio-omisteisuus, junamonopoli kuin paineilmajarru eivät estäneet sitä, minkä ainakin paineilmajarrun on periaatteessa tarkoitus estää. Kahteen muuhun mainittuun asiaan luottavat jotkut aatteen voimalla väittäen, että onnettomuuksia esiintyy vain vapaalla rataverkolla ja yksityisten rautatieyhtiöiden kanssa.
Käyttöjarru ja hätäjarru ovat eri asiat, ja sähköjarru on luotettavampi ja toimintavarmempi käyttöjarru kuin paineilma kosteus- ja lämpötilaongelmineen. Turva- ja seisontajarruna jousikuormitteinen jarru – jotka ovat yleisiä mm. raitiovaunuissa ja raskaassa tiekalustossa – on käyttövoimastaan riippumatta turvallisempi kuin vanhanaikainen apuilmasäiliöön perustuva ilmajarru. Turvallisuusperiaatteella voisi olla niin, että vaaditaan vähintään se turvataso, joka saadaan paineilmajarrulla ja apuilmasäiliöllä. Mutta paremmankin saa tehdä. Parempaa siis ei ole pakko tehdä, mikä tekee mahdolliseksi esimerkiksi yksinkertaiset tavaravaunut, joissa ei tarvita sähköä, vaan jarrujohdon energialla toimiva jarrujärjestelmä riittää.
Aivan. Ja nyt kohta tehoa tarvitaan meillä jyrkissä nousuissa riittävään vetovoimaan. En ole itse laskenut, mutta periaatteessa kai Sm-junien vetovoima ei riitä täyteen kuormatun junan kanssa Kehäradan nousuihin, jotka taitavat olla jyrkimmillään 4 %. Radan profiilia muistamatta on olemassa riski, että jos Sm1–2 -junan nopeus nousun alussa on liian alhainen, se ei pääse mäen huipulle, mikä tekee junista Kehäradan liikenteeseen sopimattomia. Ellei moottorin tehoa nosteta, mikä ei tämän nousukyvyn loppumisen kannalta edellytä muuta kuin moottorille annettavan virran rajoituksen muuttamista suurempaan arvoon alhaisella nopeudella. Samalla periaatteella nostettin Nr-vaunujen moottoritehoa välipala-asennusten yhteydessä. Huomattavasti halvempaa kuin uusien junien ostaminen.
Antero