Alunperin kirjoittanut
Vesa Nurminen
Kuntaliitosten tai metropolihallinnon lisäksi pitäisi siis myös tehdä jonkinnäköiset alaelimet (joo, en tarkoita sellaista alaelintä), eli suurimpien kylien paikallishallinnot, jotka varmistaisivat sen, ettei mitä tahansa sontaa valu sieltä ylhäältä veronmaksajien harteille. Siis kun Suur-Helsinki tekee jonkin suunnitelman, sen käsittelee ensin vaikkapa noin 15 aluevaltuustoa, ja jos yksikin näistä sen hylkää, joudutaan suunnitelmaa viilata niin, että kelpaa kaikille. Näin ei luulisi syntyvän roskaa. Tällaisessa on sitten riskinä, että jossain Röykässä ollaan eri mieltä siitä, kuinka tiiviisti vaikkapa Laajasaloa tulee rakentaa. Rattaat eivät sitten tahdo pyöriä ollenkaan, vaan joudutaan tyytymään lehmänkauppoihin.