Nykyaikaisissa junissa ja tunneleissa on niin vähän palavaa materiaalia, että merkittävän tulipalon ylivoimaisesti suurin riski on terrori-isku tai tuhotyö, jossa junaan rahdataan bensaa tai muuta räjähtävää ainetta. Muut paloriskit ovat pieniä, tuottavat yleensä niukasti savua ja sammuvat yleensä nopeasti itsekseen palavan materiaalin puutteessa.
Tällainen on omakin käsitykseni. Aiempien kokemusten valossa on minimoitu palavan aineen määrää, valittu sekin vähä sellaiseksi, että se palaisi melko puhtaasti (esim. PVC-eristeet -> polyolefiinit), rakenteellisesti on pyritty rajoittamaan palon nopeaa leviämistä, minkä ohella on kehitetty palonilmaisutekniikkaa (esim. laakerien kuumakäynti-ilmaisimet). Tältä pohjalta tuntuu aika ylimitoitetulta varautua siihen, että täydessä palossa roihuava juna pitäisi pystyä evakuoimaan milloin vain missä vain, tjsp.
Arvatenkin palokuorma on mitoitettu puurunkoisten matkustajavaunujen mukaan?
Tarkoitukselliset tuhotyöt taas on sellaisia, että ne voidaan aina suunnitella siten, että isku on suojatoimia tehokkaampi. Minusta niillä ei voi perustella mitään olennaisesti kalliimpia ratkaisuja, pientä hienosäätöä lukuunottamatta.
Minusta Pisaran palontorjunta olisi hyvä suunnitella niin, että
1) Palavaa junaa ei ajeta tunneliin
2) Palavalla junalla ei lähdetä asemalta vaan evakuointi ja sammutus tehdään asemalla
3) Jos juna syttyy palamaan liikkeellelähdön jälkeen, juna ajetaan (ts. juna on voitava ajaa hallitusti) seuraavalle asemalle tai ulos tunnelista, jossa juna evakuoidaan ja palo sammutetaan.
"Kylmiä" häiriö- ja onnettomuustilanteita varten tarvitaan sitten poistumistiet tunneliosuuksilla.
Evakuointiväylän minimikoko EU-säännöksen mukaan on 1,5 m x 2,25 m. Mitään yhtäistä tunnelia ei edes edellytetä vaan esim. portaikko ulos riittää.