Sata vuotta sitten monet ihmiset kävelivät töihin, kun ei ollut muutakaan keinoa. Nykyään ajetaan autolla, koska se mahdollisuus on. Ja jos se käy liian hankalaksi, vaihdetaan työpaikkaa tai työpaikat muuttavat jonnekin kehätien varteen, jossa on tilaa pysäköintiin ja iso tie vieressä. Näin oli tekemässä Ässäkeskus. Se jäi kuitenkin Vallilaan, kun kaavoitus ei edennyt Vantaalla ja Helsinki lupasi rakentaa parkkiluolan.
En tiedä kenen etua Sebastian haluat ajaa, mutta jos ideoit joukkoliikennettä, joka perustuu rajoittamattomaan määrään vaihtoja, olet kyllä autoilun asialla. Keski-Euroopassa joukkoliikenne taistelee autoilua vastaan poliittisesti aivan toisista lähtökohdista kuin täällä, kun autoteollisuus on tärkeä elinkeino ja ihmiset ovat varakkaampia ostamaa autoja. Niinpä siellä vaihtojen vähentäminen on yksi keskeisistä keinoista houkuteltaessa ihmisiä 100 %:sti vaihdottomasta autoilusta joukkoliikenteeseen.
Lisäksi olet väärässä väittäessäsi, ettei ole mahdollista suunnitella joukkoliikennettä vaihdottomuuden pohjalta. Isoimmassakaan liityntäsuunnitelmassa ei voi välttää sitä, että joku onnistuu matkustamaan vaihdotta. Vastaavasti kaikkia vaihtoja ei voi eliminoida, mutta suurimman osan matkoista voi järjestää vaihdottomisksi sopivalla linjastosuunnitelmalla. Vaihtojen minimoinnin periaatteella tehty linjasto löytyy Prahasta, ja sen periaate tässä olevasta kuvasta.
On myös hyvä ymmärtää, että joukkoliikenne ja ihmisten liikuntaharrastusten edistäminen ovat eri asiat. Ne, jotka haluavat yhdistää liikunnan ja hyödyn polkevat tai kävelevät töihinsä riippumatta siitä, onko joukkoliikenteen käyttö hankalaa vai ei. Mutta mitä mukavampi joukkoliikennettä on käyttää - esimerkiksi vaihtoja on vähiten - sitä paremmin ihmiset saadaan myös liikkumaan. Hehän kävelevät sentään pysäkille ja pysäkiltä, ja ostavat vähemmän autoja, jotka odottavat oven edessä.
Antero