Samaa mieltä siitä, että löysää puhetta on ollut riittämiin. Ja toisaalta automaattiautojen kanssa on jo tehty sen verran töitäkin, että ongelman laajuus on suunnilleen tiedossa. Ts. mm. että lumisateessa ei toistaiseksi kulje mihinkään ja että väistämättömässä törmäystilanteessa koneen pitäisi valita, tehdäänkö vahinkoa vastaantulijalle vai matkustajille, ja että tähän tarvittaneen joku lakikin. Oma mutuni on, että tämmöisistä syistä täysin automaattinen, ihmisen korvaava henkilöautorobotti on selvästi kauempana kuin hypetys antaa ymmärtää.
Viime aikoina olen perehtynyt aika syvällisesti tekoälyn maailmaa ja mennyt syvälle isojen ongelmien maailmaan.
Käsittääkseni joka paikassa kulkeva henkilöautorobotin rakentamiseen taitaa kulua aikaa ja se voi olla monen mutkan takana. Lainsäädäntö ja asenteet eivät itse asiassa ole pahin este. Pahin este on toiminnan luotettavuustaso, jonka pitää toimia paljon nykyistä luotettavammin. Systeemiteknisesti vain päätöspuun kaikkein yleisimmät osat on tähän mennessä pystytty ratkaisemaan. Heti kun mennään päätöspuussa yhtään harvinaisempiin tapauksiin systeemi tekee outoja valintoja, jotka nopeasti kulkevassa liikenteessä aiheuttavat kuolemia ja loukkaantumisia. Toki tässä on huomioitava, että myös ihmiset tekevät paljon virheitä liikenteessä eli toiminnan vertailukohtana ei ole virheettömyys.
Käsittääkseni nykyisissä robottiautohankkeissa pääosin käytettävällä lähestymistavalla ongelma ei ehkä ratkea. Ongelma voi kyllä ratketa periaatteessa samantyylisellä menetelmällä, oppivalla systeemillä, jolla Go-peli ratkaistiin. Ensin pitää rakentaa järjestelmä, joka pystyy oppimaan ajamaan aina vaan paremmin. Sille pitää myös rakentaa todellisuus. Sen jälkeen oppivia autoja pitää kehittää ja ajattaa toisiaan vastaan aika, joka vastaa normaaliliikenteessä miljardeja vuosia jatkuvaa ajoa.
Mahdotonta? Ehkä ei. Pitää vaan ajatella muita vaihtoehtoja ratkaista ongelma, kuin ajattaa autoja teillä. Se on virtuaalitodellisuuden ottaminen kehitykseen teillä tehtävien kokeiden rinnalle. Ohjelmistoa, joka pystyy ajamaan henkilöautoa, pitää vaan pystyä opettamaan ja testaamaan virtuaalisessa todellisuudessa. Sitä varten pitää käytännössä rakentaa simulointijärjestelmä, vähän kuin mahtava tietokonepeli, joka mallittaa erittäin hyvin todellisuutta, jossa automaattiautot ja toki myös ihmiset ajavat ja liikkuvat, simuloiden kaikkia mahdollisia tapahtumia. Sen jälkeen automaattiautot, joita on erilaisia laitetaan kulkemaan virtuaalisessa todellisuudessa ja oppimaan ajamaan matkoja, jotka vastaavat normaaliteillä miljoonia tai miljardeja vuosia.
Prosessi nopeutuu rajusti jos kaikki automaattiauton tekijät ja virtuaaliset todellisuuden mallittajat pelaavat samaa valtavaa peliä netin yli. Silloin kilpailevat keskenään kenen auto tai ihminen toimii eniten normaalielämän autoilijan tai ihmisen tapaisesti sekä virheettömimmin ja samalla kaikki virtuaalitodellisuuden mallittajat kilpailevat kuka tekee parhaimman virtuaalitodellisuuden. Tarvittavaa virtuaalitodellisuutta voisi ehkä kuvata paljon nykyistä kehittyneempänä Cities Skylinesina, jossa on mallinnettu todellinen kaupunki, tasolla, jolla autot ja ihmiset kohtaavat ja joka elää kuitenkin valtavan nopeasti, tuossa kaupungissa kaikki tapahtuu satoja tai tuhansia kertoja kertoja nopeammin kuin reaalimaailmalla eli myös erilaisia ongelmia tulee vastaan valtavasti.
Toki todellisuuden mallittamiseksi autoja pitää ajaa myös teillä, mutta se ei voi olla ainoa tapa kehittää automaattiajoa. Se on liian hidasta. Toki yllämainitun ongelman lisäksi on myös saatava autoille samanlaiset aistit tai ainakin yhteinen aistipohja, jolla ne muodostavat riittävän hyvän kuvan todellisuudesta, muuten virtuaalitodellisuusajon linkittäminen reaalitodellisuuteen ei onnistu, tämän kehittäminen on myös suuri haaste.
Toisaalta voi sitten olla paljonkin vähän helpompia ja vähän pienemmän riskin tapauksia, jotka voivat oikeasti mullistua nopeasti. Voisin kuvitella, että esim. ennakkoon määrättyä reittiä ajava bussit saattavat yleistyä ensin, koska bussireittiä voi rakennella ja osin eristää automaatille sopivammaksi. Viime aikoina on esitetty joitain prototyyppejä ruohonleikkurin kokoisista jakeluroboteista, jotka ajavat rauhallista vauhtia, mutta saattaisivat hoitaa osan nykyisin autolla ajettavasta pakettien jakelusta. Jne.
Tästä olen ihan samaa mieltä. On näet paljon helpompi ratkaista ongelma, kuinka auto voi ajaa 10 km/h lähimmälle parkkipaikalle ja sieltä takaisin kodin eteen, kuin rakentaa kaikkialla yleisesti toimiva henkilöautotekoäly. Samoin rajatuilla reiteillä toimiva hidas automaattibussi ei ole hirvittävän kaukana.
