Vs: Sipoon ja Itä-Vantaan alueiden pakkoliitos Helsinkiin ja mahdollinen itämetron ja
Antero Alku sanoi:
HS:ssa oli juuri Helsingin laajenemisen historia. Miettikää, minkälaista rakentamista noille laajennusalueille tehtiin? Niitä haluttiin gryndereitä ja kaupungin taloutta hyödyttävään elementtilähiörakentamiseen. Nyt puhutaan H:gissäkin pienimuotoisesta rakentamisesta, koska sitä tehdään rajojen ulkopuolella ja siitä ihmiset tykkäävät lähiöitä enemmän ja sinne hyvät veronmaksajat lähtevät Helsingistä.
Luin sunnuntaihesarista "onnellisista perheistä" jotka rakentavat omakotitaloja Lahteen vaikka käyvät töissä Helsingissä. Oikoradasta huolimatta on herätys aamulla n kl 0530 että ehtii viseä lapset hoitoon ja ehtii töihin. Moniko perhe on "onnellinen" enää vuoden kahden sellaisen rumban jälkeen. Eikö olisi parempi jos olisi vaihtoehtoja jossa saisi herätä edes klo 0630?
Antero Alku sanoi:
En kyllä osaa sanoa, miten tämä solmu ratkaistaan. Periaatteessa maakuntakaavan pitäisi hoitaa asia, mutta se ei ole kyllin yksityiskohtainen. PLJ-suunnitelmassa pitäisi syntyä yhteisymmärrys seudullisesta liikenteestä, mutta ei sekään toimi, kun perusjoukkoliikenne (bussit ja ratikat) jätetään tarkastelun ulkopuolelle muka kuntien sisäisinä asioina.
Vastaus: Luodaan sellaisia oloja, niin saadaan synnytettyä uusia "Tapioloita".
Olen lukenut Tapiolasta muutama erilaista historiikkia tai esseetä (yksi von Herzenin itse kirjoittama) ja tullut siihen tulokseen että nykyisenkaltaista byrokratiaa pyörittämällä ja jahkailemalla ei saa mitään konkreetista aikaiseksi.
Tapiolan syntymiseen vaikuttivat ensisijaisesti (suluissa nykytilanne):
- Poikkeukselliset olot eli pulaa kunnollisista asunnoista (sitähän meillä on nyt)
- Riskinotto- ja kokeiluhalua (sitä on enää harvalla)
- Vapaat kädet kaavoittaa miten huvittaa (sitä taas ei ole)
- Rakentamattomia alueita kohtuuetäisyydellä Helsingistä (jos tarkemmin katso niin on)
- Hyviä arkkitehteja (en tiedä kun en ole alalla, luulisi jostain löytyvän)
- ARAVA-lainaa tms valtion subventoimia rahoitusmahdollisuuksia (on periaatteessa, mutta eivät ole kilpailukykyisiä pankkilainoihin verrattuna)
- Rakennemuutokset työelämässä ja perherooleissa (Tapiolan aikaan äidit siirtyivät työelämään, nyt monet jättäytyvät vapaaehtoisesti pois, monet isätkin, perinteisen 8-16 työn sijaan on tullut uusia työskentelymuotoja)
- Kulkuneuvotyyppi jonka tulevaisuuteen uskotaan horjumattomasti (Tapiolan rakentajilla usko autoon oli horjumaton. Seuraavan Tapiolan rakentajan olisi ehkä syytä uskoa johonkin muuhun kuin vain autoon)
Eli käytännössä nykylainsäädännöllä ja asenteilla ei synny tapioloita. Mutta toiseksi niin ei Tapiolasta lopuksi tullut ihan sitä mitä alunperin haluttiin, mutta ajan hammasta se lienee parhaiten kestänyt Suomen aikoinaan tyhjästä nousseista lähiöistä. Ja se näkyy asuntomarkkinoilla. Vaikka asuminen lähiöissä maistuu useimmille puulle, niin Tapiolan viehätys perustuunee siihen että kaikki on niin herttaisen vanhanaikaista, väki ei ole kovin tiheään vaihtunut, mutta silti ollaan 6 km päässä Helsingin keskustasta, tosin vain asfalttitietä pitkin.
Antero Alku sanoi:
Kaupunkien yhteen liittäminenhän merkitsisi sitä, että asemakaavoitus muuttuu seudun laajuiseksi, samoin "sisäinen" liikennesuunnittelu. Mutta eihän sitä varten tarvitse keskittää ja harventaa hallintoa yhä etäämmälle itse kaupunkilaisista. Minusta riittää, että silloin, kun asemakaavoitetut alueet sekä perusjoukkoliikenteen yhteydet kasvavat toisiinsa kiinni, Maankäyttö- ja rakennuslaki määräisi nämä seudullisen päätöksenteon piiriin. Siis asemakaavoituksen ja liikennesuunittelun.
Mutta tässä ehkä Tapiolan esimerkistä voisi olla jotain hyötyä.
Herzenin Asuntosäätiö tavoitteli Tapiolasta kokonaan itsenäistä kauppalaa vähän samaan tyyliin kuin aikaisemmin Helsingin ympäri syntyneet ja yhä itsenäiset Kauniainen, Kerava ja Järvenpää. Kunnallistekniikka rakennettiin aluksi tietoisesti Helsingin infraan tukeutuen, ei Espoon, koska Espoolla ei sitä ollut, mutta ei haluttu kuitenkaan liittää aluetta Helsinkiin, koska vapaat kädet kaavoittamisen suhteen olisi menetetty. Espoon kunnallispäättäjät eivät olleet Tapiolasta ja tapiolalaisista aluksi kiinnostuneita minään muina kuin veronmaksajina, eivätkä nostaneet tikkua ristiin Tapiolan hyväksi, ennenkuin käänsivät kelkkansa kokonaan 1960-luvun alussa, ja tapiolalaiset "maksettiin" espoolaisiksi. Sen jälkeehän Espoo alkoi kaavoittaa Tapiolan ympäröiviä alueita voittojen maksimoimiseksi. Näin se varmisti ettei Helsinki korjaa koko hyödyn, kuten kävi teki Vuosaaren kanssa, jossa Vantaa nukkui mahdollisuuksiensa yli. Tässä vesitettiin Tapiolan alkuperäinen perusidea, mutta muuttoliike ja kehitysvauhti oli niin vahvaa ettei käytännössä voitu sitä enää estää.
Miten tästä mallista voisi oppia? Ja miten suurkunta/seutukunta malli istuisi tähän?
Koko Helsingin seutu voitaisiin yhdistää 40-50 km säteellä yhdeksi suurkunnaksi, joka päättää "suurista asiosta". Jaetaan se sitten 10-20 pienempään, niin että olemassaolevat kokonaisuudet ovat omia itsenäisiä peruskuntia. Huom. Peruskuntien ulkopuolelle jäisivät tyhjät, rakentamattoamat isot alueet, ja haja-asutusalueet puutteellisine palveluineen ja infroineen. Nämä eivät käytännössä saisi ottaa uusia asukkaitakaan, kunnes ilmaantuu rakennuttaja, joka ottaa vastuun uuden peruskunnan rakentamiseksi.
Rakennuttajat valitaisiin tarjouskilpailuilla, ja rakennuttajien olisi esitettävä suunnitelma koko alueesta. Rakennuttajia voisivat olla rakennusliikkeet, tai säätiö tai yksinkertaisesti joukko kansalaisia jotka haluavat rakentaa kaupungin, tai jokin yhdistelmä näistä jolla on juridinen asema, ja joilla on rahoitus järjestettynä. Alueiden on oltava riittävän isoja, että voivat synnyttää elinvoimaisia palveluja, ei mitään pikkulähiöitä. Sitten kun näihin syntyneisiin kaupunkeihin on muuttanut riittäväti asukkaita, he muodostavat itse kuntansa, hallintoelimineen, ja homma jatkuu normaaliin tapaan.
Päästäisiin eroon riitaisista ja hajaantuneista näennäissuurkaupungeista kuten Helsingistä, Espoosta ja Vantaasta, niiden tilalle oikeita ihmisen kokoisia kaupunkeja. Kieltämällä haja-asutusalueiden suurmaanomistajia myymästä kaavoittamattomia tontteja yksittäisille rakentajille ehkäistään "Nurmijärvi" ja "ABC-ilmiöt" sekä keinottelun tilkkutälkkialueilla. Infrat ja joukkoliikenne, toteutetaan normeilla jotka suurkunta määrittelee.
Kaikkihan ei tule valmiiksi yhdessä yössä, mutta voisi toimia, vai voisiko?
t. Rainer