Tampereen pikaratikkahanke

Vs: Tampereen kesäliikenne 2013

Minusta ratikoiden tunnuksiksi kannattaisi antaa kirjaimet. Näin numerot jäisivät yksin busseille.
Muistelen, että Ultrix on samaa mieltä. Ranskassa tuo on yleinen systeemi.
Kyllä. Ratikkalinjat A:sta alkaen. Take the A-tram to Herwood :)

Itse kannatan Tampereelle ehkä enemmän kirjainsysteemiä. Se erottaa ratikan helpommin bussilinjoista. Helsingin perinteinen käytäntö ei ole mikään peruste sille miten Tampereella pitää asiasta päättää. :)

Yksinumeroiset linjanumerot voisi varata runkobussilinjojen käyttöön.
Ehdottomasti näin.

Kirjaimet voisivat olla siksikin paikallaan, etteivät Tampereen ratikat assosioituisi Helsingin hidasratikoihin, vaan olisivat jo alusta lähtien matkustajien mielessä ihan jotain muuta.
New Yorkin metrossa ja Helsingin ja Köpiksen lähijunissakin on kirjaintunnukset, joten kirjaintunnus tuo suuren maailman tunnelmaa. ;) Plus että Straaspurin (sic) ratikkasysteemi on myös kirjainlinjasto.

Tampereen linjan 1 pitää säilyä mahdollisimman pitkään Härmälän bussilinjana, jota se onkin ollut yhtäjaksoisesti viimeiset 65 vuotta. Kakkonen on aina mennyt Tammelan puistokatua ja kolmonen Petsamoon. Siitä ylöspäin alle kympin linjanumerot ovat vaihtaneet reittiään jo useita kertoja.
 
Tämä on viesti 2028 tässä ketjussa lähes kahdeksan vuoden aikana. Onko todellista edistystä odotettavissa?
Että mielestänne kannattaa jo keskustella linjatunnuksista? :)

Täällä "hidasratikkapuolella" on sentään noina vuosina tapahtunutkin jotain.
 
Onko todellista edistystä odotettavissa?

Minun mielestäni on. Juuri vastikään Aamulehdessä Tampereen johtavat poliitikot sanoivat yhdestä suusta, että ratikka on valtuustokauden tärkein hanke. Ja yleissuunnittelua tehdään ihan tosissaan. Paitsi poliitikkojen, myös virkamiesten asenne on kohdillaan. Helsinki-tyyppinen virastojen välinen kissanhännänveto tuntuu puuttuvan kokonaan. Lisäksi Tampereelta puuttuu harhaluulo kaiken osaamisesta, sen tilalla on kova halu ymmärtää ja tehdä töitä sen eteen, että kohta osataan.

Yleissuunnitelman rinnalla Tampereella on jo käynnissä pienimuotoinen laajennusselvityskin – alustavaa hahmottelua siitä, minne raitiolinjat B, C ja D kulkevat. No joo, linjatunnukset hatusta, mutta siis ihan vakavissaan pohditaan jatkosuuntia.

Tänä keväänä karsitaan pois eri vaihtoehdot ja päätetään, mitä katuja pitkin ensimmäinen linja suunnitellaan. Tuo karsinta alistetaan joko kaupunginhallitukselle tai peräti -valtuustolle, joten silloin saadaan kuulla viime vaalien jälkeen valittujen uusien luottamuselinten ratikkakannat.

Minä pidän Tampereen ratikan toteutumistodennäköisyyttä huomattavasti suurempana kuin Turun ja Jokerin. Jokeria Helsinki ei resursoi kunnolla, joten sitä puuhastellaan vähän siinä sivussa, niin kuin kaiken muunkin ratikkasuunnittelun kanssa on meillä laita. Lisäksi Espoo ja Helsinki eivät tule keskenään tässäkään asiassa toimeen.
 
Vs: Tampereen kesäliikenne 2013

Jenkeissä on tavallista, että uusissakin systeemeissä on käytössä vain linjavärit eikä numeroita tai kirjaimia ollenkaan.

Ei kovin kätevä vaihtoehto värisokeiden kannalta. Karttojen lukeminen ja opasteiden seuraaminen voi olla hankalaa. Ratkaisuksi ehdotetaan yleensä symboleita (numerot tai kirjaimet kelpaavat) värien rinnalle. Esimerkiksi Tukholmassahan on värien takana numerot haaroittain. Jenkeissä taidetaan värin lisäksi kirjoittaa linjan nimi näkyviin lähes kautta linjan?

Yleisimmät värisokeuden muodot kannattaa huomioida myös valitsemalla värit oikein. Piirto-ohjelmiin on saatavilla työkaluja, joilla piirroksia voi tarkastella värisokean näkökulmasta. Ammattitaitoinen suunnittelija voi näiden avulla valita esimerkiksi kartalla vierekkäin kulkeville linjoille mahdollisimman varmasti toisistaan erottuvat värit.
 
Vs: Tampereen kesäliikenne 2013

Ei kovin kätevä vaihtoehto värisokeiden kannalta. [...] Jenkeissä taidetaan värin lisäksi kirjoittaa linjan nimi näkyviin lähes kautta linjan?

Tuollaista en ole tullut ajatelleeksikaan. Jenkeissä olen törmännyt sekä siihen, että nimi on näkyvissä suurin piirtein joka paikassa, että siihen ettei ole. Nopeasti mietittynä mieleen tulee Dallas, jossa pysäkillä lukee "Blue line to Garland" jne. Itse vaunun tunnistaa sitten siitä, että määränpäätekstin taustaväri on sininen ja tietysti siinä lukee se Garland. Eli värisokea pärjää, mutta hiukan lisävaivaa siitä tulee, kun on pysyttävä perillä niistä määränpäistä. Sellaista systeemiä en muista missään koskaan nähneeni, jossa tosiaan pitäisi tietää väri ja ilman sitä tietoa ei pärjäisi; värin rinnalla on aina joko linjatunnus tai vähintään määränpää.

Noin henkilökohtaisesti en ole mikään linjavärien ylin ystävä. En esimerkiksi kuulu niihin, jotka haikailevat linjavärejä takaisin Helsinkiin. Ehkä siksi, etten ole niitä koskaan tosielämässä kokenut (siis Helsingissä). Minusta esimerkiksi Zürichin moniväriset pysäkkikilvet ovat turhan räikeitä – esteettisempää olisi, kun kaikki olisi vaan samalla värillä. Linjavärejä on perusteltu joskus lukutaidottomuudella, mikä on varmaan ollut ihan paikallaan sata vuotta sitten, mutta ei ole enää – siitäkään huolimatta, että lukutaidottomia onkin keskuudessamme enemmän kuin ennen.
 
Vs: Tampereen kesäliikenne 2013

Piirto-ohjelmiin on saatavilla työkaluja, joilla piirroksia voi tarkastella värisokean näkökulmasta.

Eipä tarvitse enää edes hankkia työkaluja, vaan Adoben PhotoShopista ja Illustratorista nämä löytyvät nykyään vakiona.

Tässäpä esimerkkinä simulaatio HSL:n värimaailmasta protanoopikoille. Ylempi alkuperäinen.

hsl-varit.png

hsl-prota.png
 
Mitä linjanumeroihin tulee, olen vahvasti nimenomaan numeroiden kannalla. Suomessa kirjaitunnuksia on käytännössä ollut joukkoliikenteessä vain lähijunissa ja siten ne assosioituvat vahvasti rautatieliikenteeseen. Ja tuleehan Tampereellekin R-junia, tosin vain yleensä näyttötauluissa H9000-sarjan numeroilla esitettyinä.

Pitäisin siten kirjaimet mielummin lähiliikenteen puolella ja käyttäisin saksalaisittain (ja suomalaisittainkin) tuttua ja hyväksi havaittua numeroihin perustuvaa numerointitapaa. Silläkin uhalla että joudutaan "uhraamaan" muutama perinnelinja. Pienet numerot sopivat hyvin runkolinjoille, joita raitiotiet juurikin ovat. Varmaan melko pitkälle selvittäisiin sillä, että numerot 1-10 varattaisiin raitiolinjoille ja bussilinjasto taistelisi sitten numeroista 11-999. Samalla olisi muutenkin hyvä mahdollisuus luoda selkeä ja koko Pirkanmaan kattava järkevä linjanumerointi. (Raitiolinjat, runkolinjat, muut kaupunkilinjat ja seutuliikenne.)
 
Mitä linjanumeroihin tulee, olen vahvasti nimenomaan numeroiden kannalla. Suomessa kirjaitunnuksia on käytännössä ollut joukkoliikenteessä vain lähijunissa ja siten ne assosioituvat vahvasti rautatieliikenteeseen. Ja tuleehan Tampereellekin R-junia, tosin vain yleensä näyttötauluissa H9000-sarjan numeroilla esitettyinä.

Onpas äärihelsinkiläinen näkemys...

Jos rivitamperelaiselta kysyy, niin tämä ei tiedä yhtään mitään rautateiden lähiliikenteestä (koska Tampereella ei sellaista ole) saati sellaisen kirjainkoodatuista linjoista. Assosiaatiota ei siis ole. Jos joku helsinkiläinen assosioi kirjaimet lähijuniin niin tough luck. Ei sillä ole merkitystä järjestelmän toimivuuden kannalta, koska tuskin kukaan voi sotkea esim. Leppävaaran A-junaa ja Tampereen raitiolinjaa A yhtään sen kummemmin kuin Espoon bussilinjaa 3 Tampereen bussilinjaan 3. Ylempänä keskustelussa mainitsemani esimerkit Ranskan käytännöistä sitäpaitsi osoittavat että yhden maan sisällä voi olla erilaisia käytäntöjä eri paikkakunnilla. Jopa naapuripaikkakunnilla, itse asiassa.

Jos oikeat assosiaatiot olisivat relevantti tekijä linjatunnusten valinnoissa, kannattaisi Helsingin päässäkin varmaan tehdä jotain, jotta esim. linjat [M] ja (M) erottuisivat toisistaan sen sijaan että murehditaan liikaa tamperelaisten omia päätöksiä. Linjojen 3 ja 7 selkeydestä en viitsi alkaa edes keskustella. Ja miten voi olla että Helsingissä on raitiolinja 3, mutta Espoossa bussilinja 3 -- HSL-alueen sisällä? ;)
 
Ylempänä keskustelussa mainitsemani esimerkit Ranskan käytännöistä sitäpaitsi osoittavat että yhden maan sisällä voi olla erilaisia käytäntöjä eri paikkakunnilla. Jopa naapuripaikkakunnilla, itse asiassa.
Puolassa on ollut kirjain- ja numerotunnuksisia busseja jopa samassa kaupungissa, Varsovassa ainakin muinoin oli ns. pikalinjoja, joilla oli tunnuksina kirjaimet.
 
Puolassa on ollut kirjain- ja numerotunnuksisia busseja jopa samassa kaupungissa, Varsovassa ainakin muinoin oli ns. pikalinjoja, joilla oli tunnuksina kirjaimet.

Samoin New Yorkin metrolinjoissa käytetään sekä numeroita että kirjaimia eikä haittaa ketään. Tälle on osittain historialliset syynsä.
 
Puolassa on ollut kirjain- ja numerotunnuksisia busseja jopa samassa kaupungissa, Varsovassa ainakin muinoin oli ns. pikalinjoja, joilla oli tunnuksina kirjaimet.
Ja eipäs unohdeta Helsingin raitioteitä jossa käytettiin myös kirjaimia linja tunnuksina
H Haagaan
K Käpylään
M Munkkiniemeen
KB Kulosaareen
W Arabiaan
ja tietysti lisäkirjaimet päälle
 
Taitaa Wienissäkin olla yhä edelleen ratikkalinjoja sekä kirjain- että numerotunnuksilla.
 
Pitäisin siten kirjaimet mielummin lähiliikenteen puolella ja käyttäisin saksalaisittain (ja suomalaisittainkin) tuttua ja hyväksi havaittua numeroihin perustuvaa numerointitapaa. Silläkin uhalla että joudutaan "uhraamaan" muutama perinnelinja. Pienet numerot sopivat hyvin runkolinjoille, joita raitiotiet juurikin ovat. Varmaan melko pitkälle selvittäisiin sillä, että numerot 1-10 varattaisiin raitiolinjoille ja bussilinjasto taistelisi sitten numeroista 11-999.

Samaa mieltä. Sillä yksityiskohdalla, että itse numeroisin myös runkobussilinjat samaan kategoriaan 1-10. Vaikka jokin linjanumero on ollut olemassa vuodesta X vuoteen Y, niin itse en ole linjanumeroiden perään haikaileva, vaan kannattaisin ratikan jälkeen todellista "suursiivousta" linjanumeroinnissa.

Niin... Ja jos (ja toivon mukaan kun) Tampereella nähdään duoratikoita, niin niidenkin linjanumerointi kirjaimilla luonnollisesti. Kuten lähijunillakin.
 
Taitaa Wienissäkin olla yhä edelleen ratikkalinjoja sekä kirjain- että numerotunnuksilla.

Linjat D ja O ovat vielä olemassa. Suunnitelmissa on noista kirjaimista luopuminen joskus (lähi)tulevaisuudessa.

saksalaisittain

Ei ole olemassa mitään "saksalaista" numeroihin perustuvaa linjanumerointitapaa. Sielläkin on paikoitellen ollut ja on yhä käytössä kirjaimiin perustuvat linjatunnusjärjestelmät. Kielissä ja Potsdamissa ratikoilla oli numerolinjatunnukset ja trollikoilla (ja mahdollisesti myös dieselbussilinjoilla) kirjaintunnus (poikkeuksena Kielin trollikkalinja 5). Gothan ratikoilla on numerotunnus ja kaupunkibussilinjoilla kirjaimet. Pikaisella haulla löytyi kirjaintunnuksellisia bussilinjoja myös mm. Meißenista, Riesasta ja Meiningenista. Viimeksimainitussa kaupungissa näkyisi löytyvän Helsingin 3B / 3T -ratikkalinjojen kaukaiset bussiserkkulinjat A/B ja B/A, ks. Liniennetzplan
 
Takaisin
Ylös