Tampereen pikaratikkahanke

"TamTrain" (kuten tosissaan joskus ehdotettiin) ihan käheältä - -

Sehän oli vain työnimi ensimmäiselle pikaraitiotiesuunnitelmalle. Nimihän on sanaleikki englannin "tram train" -ilmaisusta, joka tarkoittaa duokalustoa (so. rautatiellä ajava raitiovaunu). Tuskin sitä kukaan koskaan markkinointinimeksi käyttäjille on tarkoittanut.
 
Joku symboli kannattaisi varmaan kehittää, sillä lähes kaikilla metrojärjestelmillä joilla olen matkustanut on sellainen: ...
Voinet uskoa, että olen tätä asiaa miettinyt. Kohta 20 vuotta. Kirjassanikin tätä asiaa pohdin, kuin myös metro-sanan syntyä.

Oikeastaan tämä on Suomessa ongelma vain siksi, että Helsingin metropropaganda on onnistunut pilaamaan raitiotien käsitteen ja samalla omimaan metro-sanan tarkoittamaan vain ja ainoastaan HKL:n oranssinvärisiä vaunuja. Ranskassa tram-sana on paljon suositumpi kuin metro, koska metro yhdistyy Pariisin metroon, joka on sata vuotta vanha ja kuvaa siis jotain vanhanaikaista. Ranskalaiset hävittivät ratikkansa niin tyystin, että ne on unohdettu ja siksi niitä voi lanseerata ja on lanseerattu uutena ja modernina - mitä ne tietenkin ovatkin.

On oikeastaan aika traagista, miten suuri merkitys täysin toisarvoisella ja epäolennaisella seikalla on. Karkeasti voin sanoa, että helsinkiläiset poliitikot nielevät ihan mitä vain, kun sen nimitys on metro-jotain. Siksi oli ensiarvoisen tärkeätä, että länsimetron YVA:ssa ei kevyempiä metrovaihtoehtoja nimitetty kevytmetroiksi vaan virheellisesti pikaraitioteiksi, koska poliitikot olisivat menneet sekaisin ja varmaankin valinneet mieluumin halvemman kuin mahdollisimman kalliin metron.

Ja onhan meillä Suomessa sitten myös varsinainen sanahirviö, raskas raideliikenne, kun on aina väliin tarve kuvata sitä, että HKL:n metro ja VR Oy:n lähijuna (lähijuna on muuten tuotebrändi) ovat käytännössä sama asia. Tämä sanahirviö tarvitaan hygieenisyysyistä suojaamaan HKL:n metro-käsitettä.

Mutta voiko sitten Tampereen ratikkaa nimittää metroksi? Miksi ei. Metro junan nimenä tulee metropolis-sanasta. Aamulehti kertoi metropoliksesta 18.7.2007 seuraavasti:

- Metropoli on kaupunkien äiti. Sanan metropoli alkuperä on kreikan sanoissa meter (äiti) ja polis (kaupunki). Metropoli on siis emokaupunki muiden kaupunkien joukossa tai seudun johtava kaupunki. Asukasluku tai asukastiheys ei aseta rajoja metropoli-sanan käytölle. Metropoli on yleensä iso kaupunkikeskus, joka koostuu useista kunnista.

Metropolin käsitesisältö on suomessa yleensä tarkoittanut oikeita miljoonakaupunkeja, joita tosin ei ole eksaktisti määritelty. Isottelunhalussa pääkaupunkiseutua halutaan nykyään kutsua metropoliksi, vaikka se ei vastaa sanan vanhaa käsitesisältöä. Mutta jos lähdetään kreikankielisestä alkusanasta, metropolin voi kääntää Suomeksi vaikka seutukeskukseksi.

Helsingin seudun keskus on Helsinki, Tampereen seudun Tampere, Turun seudun Turku jne. Pirkanmaan metropolissa voi ihan hyvin olla metro-niminen kaupunkiliikennejärjestelmä - joka Helsingin metrosta poiketen on toteutettu nykyaikaisella tekniikalla. HKL:n metro on, valitettavasti, 100 vuotta vanhan idean toisinto itse järjestelmänä. Miksi nykyaikainen ratikka ei ole? Siksi, että vaikka ratikka sinänsä on metroa vanhempi keksintö, nykyaikainen ratikka eli pikaratikka ei ole vain toisinto kadulle sijoitetulla raiteella kulkevista vaunuista. Sitähän raitiotie aluksi oli, ja esikaupunkiraitioteitä tai kaupunkien välisiä raitioteitä kutsuttiin erikseen esim. paikallisrautateiksi.

Että siitä vaan brändäämään Tampereen metroa.

Antero
 
Luettuani Jani Hyvärisen kirjoituksen täytyy muistaa tällä kertaa kehua HKL:lää: raitiovaunujen pysäkit ovat todella hyvin toteutettuja. Helsingin ratikat ovat oikeastaan jo toimiva brändi ja sen pysäkit erottuvat hyvin katukuvasta kiitos yhtenäisen visuaalisen ilmeen: vihreät katokset ja raidallinen kiveys. Konsepti on myös hyvin sopeutuva, kun on saatu toteutettua niin isoja pysäkkejä joita voisi kutsua jo asemiksi kuin sitten aivan pieniä, myös fyysisesti hyvin pieneen tilaan ahdettuja. Oikeastaan ainoa mikä puuttuu on oma logo joka voisi olla pysäkkien yhteydessä. Myöskin reittikartta on ihan kelpo. Hiukan antiikkinen se toki on mutta nykymuotoiselle verkolle se toimii loistavasti. Jos ja kun isoja laajennuksia tehdään täytyy reittikartallekin jotain tehdä. Tietenkin tietynlainen vanhahtavuus kuuluu osana Stadin ratikoiden brändiin, sehän ei ole pelkkä liikenneväline vaan myös osa historiallista jatkumoa. Helsinki on kaupunki jolla on elävä historia. Joten liian ilmeinen brändäys ei ole oikein hyvä ajatus ja sitä oma erillinen logo olisi.

Ketähän saa kiittää, että tämä puoli on hoidettu loistavasti? Kaiken takana saattaa olla vain yksi innostuneesti ja tunnollisesti työhönsä suhtautuva ihminen. Ohimennen suunnilleen samat asiat ovat kunnossa varioiden kohdalla. Vaikka teknisesti kyseessä on epäonnistuminen, niin ulkoasun, matkustusmukavuuden taikka sisätilojen toimiviuuden suhteen ei ole mitään valittamiseta. Että tältä osin Helsingissä osataan tehdä asiat niin kuin ne pitääkin tehdä.

Itse olen jotenkin ajatellut, että Tampereen ratikalle tietenkin tehdään aivan samalla tavalla omat pysäkit ja kun täällä raitiotie olisi uusi juttu, oma logo olisi aivan ok. Siitähän sitten voi tulla traditio, jos sitä käytetään seuraavat sata vuotta. Itse toivoisin, että raitioteiden ilmeessä olisi joku muistuma johdinautokauteen: vaunujen väritys voisi esimerkiksi olla täyssininen ja vanhat johdinautojen linjanumerot voisi varata ratikoille. Myöskin keskustan kääntöpaikka voisi olla Pyynikintorilla. Linjatarjontahan olisi väkisinkin epätasapainossa: itään on enemmän linjoja ja liikennettä kuin länteen.
 
Oikeastaan tämä on Suomessa ongelma vain siksi, että Helsingin metropropaganda on onnistunut pilaamaan raitiotien käsitteen ja samalla omimaan metro-sanan tarkoittamaan vain ja ainoastaan HKL:n oranssinvärisiä vaunuja. Ranskassa tram-sana on paljon suositumpi kuin metro, koska metro yhdistyy Pariisin metroon, joka on sata vuotta vanha ja kuvaa siis jotain vanhanaikaista. Ranskalaiset hävittivät ratikkansa niin tyystin, että ne on unohdettu ja siksi niitä voi lanseerata ja on lanseerattu uutena ja modernina - mitä ne tietenkin ovatkin.

Totta. Ranskassa nykyään tram-sanalla on hyvin positiivinen konnotaatio. Siihen liittyy aina kaupunkitilan valtaaminen autoilta takaisin jalankulkijoille. Siinä mielessä ehkä metro-sanan nappaaminen käyttöön Tampereella voisi olla vähän tarpeetonta. Mutta kun Suomessa ratikasta tulee väistämättä mieleen jotain kolkuttavaa, hidasta ja vanhanaikaista. Kaikki kunnia historialle, mutta jos rakennetaan uutta järjestelmää, niin tämä mielikuva hämää niin päättäjiä kuin kansalaisia. Kaikkein parasta olisi jos olisi jokin uusi dynaaminen ja silti konstailematon, yleismaailmallisesti ymmärrettävä termi tälle "uudelle" liikennemuodolle. Ei siis erisnimi vaan joku jolla samanlaiset järjestelmät voitaisiin tunnistaa muuallakin.

Yksi huomioitava aspekti on, että jos lähijunaliikenne joskus alkaa Tampereen seudulla, raitiotie ja juna voidaan yhdessä brändätä samalla termillä -- olkoon sitten metro tai joku muu. Se antaa kuvan yhtenäisestä liikennejärjestelmästä. Matkustavan asiakkaan kannaltahan ei ole niin merkityksellistä mikä kulkuneuvo on teknisesti, kunhan sillä toteutettava palvelukonsepti on sama koko brändin alla.

Muuten, aikaisemmin esimerkkinä heitettiin Porton metro joka on käytännössä nykyaikainen raitiotie. Näitä on muitakin maailmalla, Ranskassakin Rouen on nimennyt raitiotiensä metroksi, tosin siinä on lyhyt keskustatunneli.

Mutta jos lähdetään kreikankielisestä alkusanasta, metropolin voi kääntää Suomeksi vaikka seutukeskukseksi.

Helsingin seudun keskus on Helsinki, Tampereen seudun Tampere, Turun seudun Turku jne. Pirkanmaan metropolissa voi ihan hyvin olla metro-niminen kaupunkiliikennejärjestelmä - joka Helsingin metrosta poiketen on toteutettu nykyaikaisella tekniikalla.

Tämä metropoli on terminä oikea runsaudensarvi. Otan jälleen esimerkkini Ranskasta / ranskasta. Pohjoisranskalainen Lillen kaupunki (se sama jossa on VAL-metro) on noin Tampereen kokoinen asukasluvultaan, jos katsotaan itse kaupunkia. Sen ympärillä on kuitenkin kymmeniä pikkukuntia, jotka muodostavat yhtenäisen yli miljoonan ihmisen suurkaupunkialueen, joka jatkuu vieläpä rajan yli Belgian puolelle katkeamattomana urbaanina mattona. Lille ja joukko näitä naapurikuntia muodostavat yhteisen hallinnollisen kokonaisuuden, sanoisinko suurkunnan, jota kutsutaan nimellä Lille Métropole tai Lille Métropole Communauté Urbaine (aikaisemmin tunnettiin nimellä CUDL = Communauté Urbaine de Lille). (Ranskassa on muutama muukin samalla tavalla hallinnoitu kaupunkialue, mutta Pariisi ei kuulu näihin.)

Arkikielessä puhutaan käsitteestä la métropole lilloise, joka viittaa käsittääkseni suunnilleen samaan alueeseen. Tästä johtaen tulee toisinaan hieman hupaisia lehtiotsikoita ja vastaavia, kun kirjoitetaan "XXXXX en métropole", missä XXXXX voi olla mitä hyvänsä kuten hellettä, työttömyyttä, kävelyretkiä ("flâneries en métropole") tms. Vähän kuin Suomessa sanoisi "pääkaupunkiseudulla paistaa", vaikkei auringolla ole mitään tekemistä hallinnon kanssa.

Se varsinainen hupaisuus tulee siitä, että Ranskassa Pariisista ei ikinä käytetä sanaa métropole, mutta Lillestä käytetään. Pariisi on aina joko Paris, région parisienne, proche banlieu = petite couronne (=sisemmän kehän esikaupungit), grande couronne (=ulommat esikaupungit), banlieu parisienne (=esikaupungit), département 75, bassin parisien (=Pariisin allas, maantieteellis-geologisessa mielessä), Île-de-France (hallinnollisen alueen nimi) tms. Vaikka Suomessa aina kohkataan pääkaupungista ja pääkaupunkiseudusta, en muista juuri kuulleeni Pariisiin viitattavan edes termillä la capitale. Olisiko niin, että sen jälkeen kun Compagnie du Chemin de Fer Métropolitain sai nimensä, ei kukaan ole tainnut enää uudestaan käyttää tuota termiä koko kaupungista...?

Métropole-termillä on myös Ranskassa toinen yleismerkitys. France métropolitaine on vastakohta merentakaisille departementeille ja territorioille, eli käytännössä tarkoittaa sitä Euroopassa sijaisevaa osaa Ranskan valtion maa-alasta, jonka me yleensä Ranskaksi miellämme. Jos uutisissa kerrotaan mitä esim. Guadeloupella tai Martiniquella tapahtuu, niin juttu voi sen jälkeen jatkua "en métropole..." tarkoittaen että sitävastoin emämaassa asiat ovat niin ja niin.

Sama juttu Englannissa: viimeksi kuulin Lontoota kutsuttavan termillä metropolis ironisessa merkityksessä Bertie Woosterin puhuessa Jeevesille. Metropolitan Railway (sittemmin Metropolitan Line) ja Metropolitan Police vahvistavat säännön.

Oikeastaan taitaa olla niin, että todelliset metropolit eivät kauheasti korosta asemaansa tällä sanalla ja wanna-be -metropolit sitten käyttävät sitä sitäkin enemmän. :D

Luettuani Jani Hyvärisen kirjoituksen täytyy muistaa tällä kertaa kehua HKL:lää: raitiovaunujen pysäkit ovat todella hyvin toteutettuja. Helsingin ratikat ovat oikeastaan jo toimiva brändi ja sen pysäkit erottuvat hyvin katukuvasta kiitos yhtenäisen visuaalisen ilmeen: vihreät katokset ja raidallinen kiveys. Konsepti on myös hyvin sopeutuva, kun on saatu toteutettua niin isoja pysäkkejä joita voisi kutsua jo asemiksi kuin sitten aivan pieniä, myös fyysisesti hyvin pieneen tilaan ahdettuja. Oikeastaan ainoa mikä puuttuu on oma logo joka voisi olla pysäkkien yhteydessä. Myöskin reittikartta on ihan kelpo.

Kävimme lomalla kerrankin Helsingissä viettämässä hieman vapaa-aikaa, (työmatkoilla ei paljon ehdi ympärille katsella...) ja kiinnitin huomiota samaan asiaan. Pysäkit oli hyvin sopeutettu samaan vihreään kuin itse ratikat. Ja laiturit olivat siistit ja oikealla korkeudella. Oikeastaan olin vähän yllättynyt kuinka hyvä kokonaisuus niistä muodostui. Joitakin asioita tekisin ehkä hieman toisin (mm. lipunmyynnin, sekä modernisoisin linjakartan yms.), mutta toisaalta kyse lienee aika pitkälti makuasioista. Eli ihan huonoksi en haukkuisi, suorastaan kelvolliseksi. Tämän saa ottaa kehuna. :)

Itse olen jotenkin ajatellut, että Tampereen ratikalle tietenkin tehdään aivan samalla tavalla omat pysäkit ja kun täällä raitiotie olisi uusi juttu, oma logo olisi aivan ok. Siitähän sitten voi tulla traditio, jos sitä käytetään seuraavat sata vuotta. Itse toivoisin, että raitioteiden ilmeessä olisi joku muistuma johdinautokauteen: vaunujen väritys voisi esimerkiksi olla täyssininen ja vanhat johdinautojen linjanumerot voisi varata ratikoille. Myöskin keskustan kääntöpaikka voisi olla Pyynikintorilla. Linjatarjontahan olisi väkisinkin epätasapainossa: itään on enemmän linjoja ja liikennettä kuin länteen.

Tässä on ideaa, mutta en osaa vielä sanoa mitä mieltä olen tästä historiallisten yksityiskohtien toistamisesta. Tiettyyn rajaan saakka se lienee pikanttia, mutta sen yli kiusallista ja haitallista. Kyse on kuitenkin jostakin ihan uudesta. Systeemille pitää kyllä saada nimi, logo ja omanlaisensa ilme -- se on selvä. Odottaisin nyt kyllä sen Pyynikintorin kääntöpaikan suhteen hieman: alkuun kannattaisi liikennöidä reippaasti tarpeeksi kauas länteen, kun kerran Pispalan kannaksella ne suurimmat ruuhkat ovat.
 
Viimeksi muokattu:
Löysin Tampereen linja-autoliikennettä käsittelevästä ketjusta mielenkiintoisen 25.8. kirjoitetun pohdinnan, joka jostain syystä ei saanut ansaitsemaansa vastakaikua. Laitan lainauksen tänne ratikkaketjuun:

Admiral Observer sanoi:
Pikaratikka? Miksi ihmeessä haluaisimme sitoa kaavoituksen ja asumisen kapealle väylälle, ja/tai mahdollisten uusien asuinalueiden kohdalla miettiä miten tai mistä kallis rata vedetään? Miksi haluaisimme rakentaa joukkoliikenteen, jonka yksikin pommi tms. häiriötekijä katkaisee tunneiksi ja vaatii huomattavaa työtä korjaamisen vuoksi? Miksi karkottaisimme ihmisiä joukkoliikenteen luota pysäkkimäärän vähennyttyä ja kattavuuden reilusti supistuttua kalliilla järjestelmällä? Meillä on olemassa linja-autoliikenteeseen pohjautuva joukkoliikenne, jota voidaan sopeuttaa sotatilanteeseenkin toimivaksi. Tarvittaessa päivittäin voidaan reittiä ja aikataulua editoida. Tätä ei pysty tekemään kiskoliikenteessä. Eiköhän nyt voitaisi muutenkin tuo kiskoliikenne, joka on aikansa elänyt liikennemuoto, jo vihdoinkin saattaa hautaan?
Raideliikenteessä on omat etunsa ja haittansa. Raideliikenne ei sovi kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin ja sen sovittaminen jo valmiiksi rakennettuihin yhdyskuntiin on enemmän tai vähemmän väkinäistä.

Bussiliikenne ei kuitenkaan ole taloudellinen eikä tehokas tilanteessa, jossa tarvitaan jo todellista massakuljetusjärjestelmää. Tampereella tällainen massakuljetusjärjestelmä voisi olla esimerkiksi raitiotie. Myös rautateiden lähiliikenteestä on ollut erilaisia ajatuksia esillä, mutta ilmeisesti ratavarsien maankäyttö ei kovin hyvin tue tällaista liikennettä juuri nyt. Sitävastoin seudullis-maakunnallista taajamajunaliikennettä voi aina miettiä ja lähteä viemään eteen päin.

Mielestäni Tampereen sisäisistä bussilinjoista raskaimmat voitaisiin uudelleenjärjestää raitioteiksi. Nähdäkseni Hervanta olisi yksi luontevimmista raitiotiekaupunginosista. Myös länsipuolella voisi olla kysyntää raitiovaunulinjoille.

On sitten makuasia, kutsuttaisiinko tulevaa järjestelmää raitiotieksi, pikaraitiotieksi, metroksi vai joksinkin muuksi. Tärkeintä on saada aikaan liikennejärjestelmä, jolla saadaan väkeä siirtymään omista autoista joukkoliikenteeseen, ja joka on samalla edeltäjäänsä huomattavasti kustannustehokkaampi ja ekologisempi. Raideliikennepohjainen joukkoliikennejärjestelmä on omiaan myös eheyttämään yhdyskuntarakennetta, mikä pidemmän päälle vähentää energiankulutusta, päästöjä sekä mahdollistaa monenlaiset säästöt esimerkiksi kunnallisteknisissä investoinneissa ja ylläpitotoiminnoissa.

Raitiotien rakentaminen vaatii rahalliset panostuksensa. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että valtio lähtisi hankkeeseen mukaan omalla osuudellaan. Pidän täysin mahdollisena, että Tampereen kaupunki ja valtiovalta yhdessä lähtisivät toteuttamaan kaupunkiin modernia, käyttäjäystävällistä ja tehokasta raitiotiejärjestelmää. Itse näen järjestelmän pääosin Tampereen sisäisenä järjestelmänä ehkä mahdollista Vuoreksen jatko-osuutta lukuun ottamatta. Naapurien ottaminen mukaan kirjavoittaisi myös intressipiirejä ja vastustajien ääni uhkaisi saada tarpeettoman suuren ylivallan.
 
Löysin Tampereen linja-autoliikennettä käsittelevästä ketjusta mielenkiintoisen 25.8. kirjoitetun pohdinnan, joka jostain syystä ei saanut ansaitsemaansa vastakaikua. Laitan lainauksen tänne ratikkaketjuun:...
Minusta Admiral Observerin viesti henkii 1960-lukulaisia käsityksiä ja luuloja joukkoliikenteestä, joka parhaimmillaan jotenkin muistuttaa yksityisautoilua. Rattivaunu jo viestissään oikaisikin näitä käsityksiä oikealla tavalla perustuen noin 40 vuoden kokemukseen.

Admiralin puolustukseksi sanottakoon, että hänen käsityksilleen toki löytyy tukea Suomesta, jossa olosuhteiden seurauksena joukkoliikenne ja erityisesti raideliikenne ei juuri ole kehittynyt siitä, mitä 1960-luvulla päätettiin tehdä. Nämä ovat niitä todellisia Suomen erikoisolosuhteita suhteessa muuhun Eeurooppaan: yksi ainoa kaupunkiraideliikenteen kaupunki, joka kerralla pani kaiken uusiksi ja joka ei sitten laajentanut tai uusinut mitään seuraavien vuosikymmenten aikana.

Pikaratikka? Miksi ihmeessä haluaisimme sitoa kaavoituksen ja asumisen kapealle väylälle, ja/tai mahdollisten uusien asuinalueiden kohdalla miettiä miten tai mistä kallis rata vedetään?
Jos näin tarvitsee pohtia, raitiotie on ymmärretty väärin. Kieltämättä tällainen ajatus Suomessa helposti syntyy, koska käsitteenä pikaraitiotie on täällä pyritty rinnastamaan metroksi. Näin tehtiin RaideYVA:ssa ja Tampereen ensimmäisissä ratikkasuunnitelmissa oli samaa henkeä.

On sitten makuasia, kutsuttaisiinko tulevaa järjestelmää raitiotieksi, pikaraitiotieksi, metroksi vai joksinkin muuksi. Tärkeintä on saada aikaan liikennejärjestelmä, jolla saadaan väkeä siirtymään omista autoista joukkoliikenteeseen, ja joka on samalla edeltäjäänsä huomattavasti kustannustehokkaampi ja ekologisempi.
Juuri näin, ja tämä on ollut Tampereella liikenteestä vastuullisten virkamiesten lähtökohtana. Tampere on ollut siitä erikoinen tapaus, että yleensä virkamiehet vastustavat ja poliitikot haluavat, mutta Tampereella on ollut enemminkin päin vastoin. Vastuulliset virkamiehet ovat kuitenkin kyenneet näkemään pitkälle eteenpäin. Tulevien ongelmien ymmärtäminen ei näytä luonnistuvan poliitikoilta yhtä hyvin.

Antero
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Admiral Observerin puheet ovat siinä määrin liioiteltuja, että niihin on hauska vastata.

Miksi ihmeessä haluaisimme sitoa kaavoituksen ja asumisen kapealle väylälle, ja/tai mahdollisten uusien asuinalueiden kohdalla miettiä miten tai mistä kallis rata vedetään?

Myös bussiliikenne onnistuu vain jos sen väylä suunnitellaan kaavoituksen yhteydessä. Bussiliikenne, joka sovitetaan sille suunnittelemattomaan ympäristöön, houkuttelee vähän käyttäjiä ja aiheuttaa korkeat liikennöintikustannukset.

Bussiliikenteen vaikutussäde on pienempi kuin raideliikenteen.

Raitioliikenteen ja bussiliikenteen tarvitseman väylän kustannus on uutta aluetta rakentaessa likimain sama.

Miksi karkottaisimme ihmisiä joukkoliikenteen luota pysäkkimäärän vähennyttyä ja kattavuuden reilusti supistuttua (...)

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa Tampereen osalta. Suunniteltu pikaraitiotie ei vähennä joukkoliikenteen kattavuutta, eikä sitä ole suunniteltu liityntäliikennejärjestelmäksi. Bussiliikenteen ja raitioliikenteen välille on suunniteltu työnjako, jossa raitioliikenne hoitaa suuret matkustajavirrat keskustan ja suurten lähiöiden välillä ja bussiliikenne muut alueet. Joukkoliikenteen kattavuus ei vähene, mutta laatutaso paranee.

Tarvittaessa päivittäin voidaan reittiä ja aikataulua editoida. Tätä ei pysty tekemään kiskoliikenteessä.

Onneksi ei voi. Bussiliikenteen jatkuvat reitti- ja aikataulumuutokset ovat yksi syy, miksi sitä ei käytetä. Bussiliikenteessäkin on tyypillistä, että vetovoimaiset runkolinjat toimivat pitkään samankaltaisina.

Eiköhän nyt voitaisi muutenkin tuo kiskoliikenne, joka on aikansa elänyt liikennemuoto, jo vihdoinkin saattaa hautaan?.

Tämä argumentti on täysin paikkansapitämätön. Sekä kaupunkien välisessä että kaupunkien henkilöliikenteessä kiskoliikenne on "länsimaailmassa" kasvava kulkumuoto verrattuna erityisesti linja-autoliikenteeseen ja useissa tapauksissa myös henkilöautoliikenteeseen.

Miksi haluaisimme rakentaa joukkoliikenteen, jonka yksikin pommi tms. häiriötekijä katkaisee tunneiksi ja vaatii huomattavaa työtä korjaamisen vuoksi? Meillä on olemassa linja-autoliikenteeseen pohjautuva joukkoliikenne, jota voidaan sopeuttaa sotatilanteeseenkin toimivaksi.

Tämä onkin mielenkiintoisen surrealistinen argumentti.

Ensinnäkin: miksi nykyisessä tilanteessa Suomessa terrorin tai sodan uhan pitäisi olla hallitseva peruste joukkoliikennemuodon valinnalle?

Toisekseen: kommentoija unohtaa lahjakkaasti sen, että kriisitilanteessa - ja ilmankin kriisiä - fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden (mm. kumin) saanti on olennaisempi ongelma kuin mahdollisen osumatilanteen hankaluudet. Kannattaa muistaa, että sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana sekä Suomessa että muualla Euroopassa nimenomaan raitiotiet pystyttiin pitämään liikenteessä aikana, jona linja-autoliikenteen tarvitsemat polttoaine- ja raaka-aineresurssit sekä itse vaunut ohjattiin tuolloin tähdellisempään käyttöön.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Matkustajien kokemuksia Tampereen paikallisliikenteessä

Sivuutan kokonaan keskustelun liikenteen järjestämisperusteista, keskityn lähinnä yhteen kappaleeseen.

Pikaratikka? Miksi ihmeessä haluaisimme sitoa kaavoituksen ja asumisen kapealle väylälle, ja/tai mahdollisten uusien asuinalueiden kohdalla miettiä miten tai mistä kallis rata vedetään? Miksi haluaisimme rakentaa joukkoliikenteen, jonka yksikin pommi tms. häiriötekijä katkaisee tunneiksi ja vaatii huomattavaa työtä korjaamisen vuoksi? Miksi karkottaisimme ihmisiä joukkoliikenteen luota pysäkkimäärän vähennyttyä ja kattavuuden reilusti supistuttua kalliilla järjestelmällä? Meillä on olemassa linja-autoliikenteeseen pohjautuva joukkoliikenne, jota voidaan sopeuttaa sotatilanteeseenkin toimivaksi. Tarvittaessa päivittäin voidaan reittiä ja aikataulua editoida. Tätä ei pysty tekemään kiskoliikenteessä. Eiköhän nyt voitaisi muutenkin tuo kiskoliikenne, joka on aikansa elänyt liikennemuoto, jo vihdoinkin saattaa hautaan?

Siksi ihmeessä haluaisimme sitoa kaavoituksen ja asumisen kapealle väylälle, koska näin saadaan taatusti taloudellinen joukkoliikennelinja, joka houkuttelisi puoleensa kaikki autottomuudesta kiinnostuneet ihmiset. Autoilijat voisivat jatkaa omakotimattoelämäänsä vastaisuudessakin.

Inhimillisessä mittakaavassa on toki toimittava kaavoitettaessa uusia alueita radan varteen, ja pyrittävä ensiksi muodostamaan jo olemassaolevista alueista helminauhat. Esimerkiksi Lentävänniemestä Pispalanharjun kautta keskustaan, ja sieltä Kalevan ja Kissanmaan kautta Hervantaan ja Vuorekseen kulkeva raitiotie yhdistäisi Tampereen tärkeimmät kohteet, mm. Hermian, jäähallin, TAYSin ja TAMKin alueen, molemmat yliopistokampukset, Tullin alueen, Särkänniemen ja Lielahden unohtamatta kymmenientuhansien ihmisten koteja. Eli rakennetaan ennemmin Vuoreksia kuin Hervantoja – enemmän tiiviitä, porvoomaisia pikkukaupunkeja kivijalkakauppoineen ja kävelykatuineen, vähemmän massiivisia betonikolosseja asvalttiviidakkoineen.

Niin, ja voihan pommilla katkaista käytännössä bussiliikenteenkin. Esimerkiksi Hämeensillan räjäyttäminen saisi koko kaupungin liikenteen sekaisin, poikkeusreittiä ruuhkasumpussa jumittavat onnikat eivät paljoa lohduttaisi. Omalla väylällään kulkeva ratikka pystyisi kuitenkin vielä kulkemaan Lentävänniemestä Keskustorille ja Koskipuistosta Vuorekseen ja Hervantaan. Koskipuiston ja Keskustorin välillä pääsee aika montaa kävelysiltaa pitkin yli. Jos taas tapahtuu vähemmänkin dramaattinen raitiotien katkeaminen syystä tai toisesta, voidaan silti liikennöidä kumpaakin puolta katkopaikkaa erikseen ja järjestää näiden paikkojen välinen liikenne yhdellä tai kahdella joka tapauksessa varalla seisovalla bussilla.

Pysäkkimäärän väheneminen voi optimitilanteessa jopa tuoda lisää matkustajia. Keskustassa ja linjan päissä on syytä pitää hyvin tiheä (bussimainen) pysäkkiväli, jotta kävelymatkat pysyvät kohtuullisina, mutta pikaosuuksilla metromaisempi pysäkkiväli on viisaampi ratkaisu. Pysäkit tulee aina sijoittaa solmukohtiin ja kaupunginosien keskeisiin kohtiin, esimerkiksi marketin eteen, eikä yli puolen kilometrin pysäkkivälejä tule tiiviissä maankäytössä olla.

Raitiotie, pika tai ei, ei vähennä yhtään joukkoliikenneverkoston kattavuutta. Liityntäliikennejärjestelmää ei ole pakko rakentaa, raitiotie pärjää omillaankin. Kun raitiotie on vuosikymmenet, jopa vuosisadat samassa paikassa, ihmiset tuntevat reitin ja voivat luottavaisin mielin asua sen varrella autottomina. Jos olisi tarvittaessa päivittäin vaihtuva bussilinja, olisi kynnys oman auton ostamiseen varmuuden vuoksi pienempi. Ja kun kynnys on ylitetty, laskee myös sen auton käytön kynnys hyvin paljon.

Bussiliikenne Tampereen kuormitetuimmilla reiteillä on jo aikansa elänyt käytäntö. Taloudellisinta olisi muuttaa pitkällä tähtäimellä kaikki ruuhka-aikaan 10 minuutin välein tuulilasikuormassa liikennöivät linjat raitioteiksi. 5 min vuoroväli alkaa olla jo tuhlausta yhdellä linjalla, sen sijaan esimerkiksi Pispalan valtatiellä, jossa monet linjat eri haaroista yhtyvät yhdeksi rungoksi, nykyinen vuoromäärä on hyvinkin perusteltua. Osan linjoista voisi kuitenkin siirtää Paasikiventielle bussikaistojen tultua, etenkin seutulinjat.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Itse toivoisin, että raitioteiden ilmeessä olisi joku muistuma johdinautokauteen: vaunujen väritys voisi esimerkiksi olla täyssininen ja vanhat johdinautojen linjanumerot voisi varata ratikoille. Myöskin keskustan kääntöpaikka voisi olla Pyynikintorilla. Linjatarjontahan olisi väkisinkin epätasapainossa: itään on enemmän linjoja ja liikennettä kuin länteen.

Vaunujen väritykseen en tahdo ottaa kantaa sen kummemmin, mutta jos TKL:stä suunnitellaan liikennöitsijää, voisi nykyinen sinisten bussien värimaailma olla kohdallaan myös raitiovaunuissa, kuten kaikissa pikaraitiotieprojektin havainnekuvissa on käytetty. Toisaalta raitiovaunulle sopisi myös aivan eri väritys, ja rollikoiden väritys sinisellä + keltainen täytevärinä voisi olla myös toimiva väritys raitiovaunuihin.

Linjanumeroista sen verran, että itse pitäisin numerot yksinomaan bussiliikenteen käytössä, ja raideliikennettä varten lanseeraisin linjakirjaimet. Alkuvaiheessa raitiotien päätepysäkki lännessä lienee Amuri, mutta Lentävänniemen linjan ja lähijunalinjan avattua muodostaisin raideliikenteestä seuraavanlaisen linjakokonaisuuden:

Linja A: Pyynikintori-Hervanta-Vuores
Linja B: Lentävänniemi-Hervanta
Linja C: Nokia-Tampere-Lempäälä

Pyynikintorilla päätepysäkki olisi Puutarhakadun länsipäässä, nykyisen Pyynikintorin grillikioskin takana (torin ja makasiinin välissä). Tämä paikka olisi siitä hyvä, että päälinjan varteen ei tarvitsisi tehdä kuin reilu korttelin verran, ehkä 150 metriä uutta raidetta, Pyynikintorin haara kohtaisi Lentävänniemen haaran jo Kortelahdenkadun ja Puutarhakadun risteyksessä. Suunnittelupäällikkö Reijo Väliharjun mukaan Vuorekseen päättyvä linja alkaisi jo Keskustorilta, mutta en oikein jaksa uskoa, että ratikka vaihtaisi suuntaa keskellä vilkasta toria, muun raitioliikenteen häiriintyessä. Parempi tehdä oma pieni pätkä lisäraidetta Pyynikintorille, joka kuitenkin on joukkoliikenneterminaali.
 
Linjanumeroista sen verran, että itse pitäisin numerot yksinomaan bussiliikenteen käytössä, ja raideliikennettä varten lanseeraisin linjakirjaimet. Alkuvaiheessa raitiotien päätepysäkki lännessä lienee Amuri, mutta Lentävänniemen linjan ja lähijunalinjan avattua muodostaisin raideliikenteestä seuraavanlaisen linjakokonaisuuden:

Linja A: Pyynikintori-Hervanta-Vuores
Linja B: Lentävänniemi-Hervanta
Linja C: Nokia-Tampere-Lempäälä

Kuulostaa varsin OK:lta. Jos joskus saadaan yhtenäinen selkeä ja hyvä linjakartta, linjat voidaan merkitä kaikki samankaltaisella viivalla, mutta numero tai kirjain kertoo liikennevälineen. Sillä tavoin järjestelmä näyttäisi yhdeltä kokonaisuudelta, mutta ei piilottaisi liikennevälinettä itsetarkoituksellisesti.

Mutta yksi asia tulee vielä mieleen: onko pakko nimetä linjat loogisesti järjestyksessä A, B ja C vai olisiko matkustajan kannalta helpompi, jos olisikin näin:

Linja V: Pyynikintori-Hervanta-Vuores
Linja L: Lentävänniemi-Hervanta
Linja N: Nokia-Tampere-Lempäälä

Eihän tuo täysin loogista ole, mutta olisi helpompi muistaa. Eihän Helsingin lähiliikennejuniakaan ole nimetty aakkosjärjestyksessä. Lisäksi kunhan linjoja tulee lisää ja jos niihin linjoihin tulee muutoksia, ei tule eteen sellaista tilannetta, että linjakoodijärjestelmän sisäisen logiikan säilyttämiseksi täytyy tehdä radikaaleja muutoksia, jotka sitten rasittavat matkustajan muistia. Samoin tässä olisi se (marginaalinen) etu, että kun loogista järjestystä ei olisi, sillä järjestyksellä ei ilmaistaisi piilevää preferenssiä joko Itä- tai Länsi-Tampereen suuntaan. :)
 
Linja V: Pyynikintori-Hervanta-Vuores
Linja L: Lentävänniemi-Hervanta
Linja N: Nokia-Tampere-Lempäälä
Minusta tähän kirjainten käyttöön liittyy yksi piilevä haitallinen logiikka: Ajatus siitä, että näitä kirjainlinjoja on vain vähän.

Hesassa oli 100 vuotta sitten kirjaimia ratikkalinjoilla juuri tuolla periaatteella, että kirjain kuvasi jotenkin määränpäätä. Kirjaimista on luovuttu, ja yksi pätevä syy siihen on tuon logiikan rajallisuus. Se ei salli kahta merkittävää paikannimeä samalla alkukirjaimella ja toimivaksi linjatunnuksena. Siksi esim. Leppävaaraan ajavat paikallisjunat ovat nyt A-junia.

Numerot ovat neutraalimpia ja rajattomampia. Minusta on ollut hyvin looginen käytäntö joissain vierailemissani kaupungeissa, että raitioteiden numerot ovat pienestä päästä ja esikaupungeissa raitioliikenteeseen liittyvät bussilinjojen numerot tavallaan näiden jatkeita. Esim. siten, että jos Hervantaan pääsee ratikalla 2, Hervannassa ja lähiympäristössä liikkuvat bussilinjat 20, 21, 22, 23 jne, joilla on yhteys raitiolinjaan 2. Näistä vaikka 20 voi ajaa lähelle keskustaa hieman eri reittiä kuin ratikka (vaikka 20 Kalevankangasta ja 2 ajaa Itsenäisyydenkadun kautta).

Antero
 
Minusta tähän kirjainten käyttöön liittyy yksi piilevä haitallinen logiikka: Ajatus siitä, että näitä kirjainlinjoja on vain vähän.

Hesassa oli 100 vuotta sitten kirjaimia ratikkalinjoilla juuri tuolla periaatteella, että kirjain kuvasi jotenkin määränpäätä. Kirjaimista on luovuttu, ja yksi pätevä syy siihen on tuon logiikan rajallisuus. Se ei salli kahta merkittävää paikannimeä samalla alkukirjaimella ja toimivaksi linjatunnuksena. Siksi esim. Leppävaaraan ajavat paikallisjunat ovat nyt A-junia.

Olet oikeassa. Tosin Tampereen pikaratikan tapauksessa sellaiset n. 26 aakkosta kyllä varmaan riittäisivät, vaikka olisi kuinka optimisti linjaston tulevasta koosta. Pointtini oli, että kun linjoja on vähän, ne voitaisiin nimetä jotenkin loogisilla kirjaimilla. Näistä muodostuisi linjaston perusrunko ja pitkäikäisin osa. Kun linjoja tulisi lisää niin sitten täytyisi turvautua "epäloogisiin" kirjaimiin suhteessa paikannimiin. Mutta se ei poistaisi jo kerran saavutettua hyötyä siitä, että nuo alkuperäiset linjat olisivat edelleen helpompia muistaa. Ja jos kirjaimia ei käytettäisi järjestyksessä, voitaisiin kulloinkin poimia sopivin kirjain käyttöön.

Numeroissa on kyllä etunsa ja bussiliikenteen kaltaisiin suuriin linjastoihin ne kyllä sopivat paremmin kuin kirjaimet. Mutta kirjaimet ovat yksilöllisempiä ja helpommin muistettavissa tai brändättävissä markkinointitarkoituksiin. Niillä on luonnetta -- varsinkin jos valinta on perustunut johonkin muuhun aspektiin kuin aakkosjärjestykseen. Minulla ei ole lopullista mielipidettä kummankaan lähestymistavan paremmuudesta, mutta yritän ainakin herätellä keskustelua siitä voisiko tähän nimeämiseen löytyä muitakin kuin puhtaan teknokraattisia vaihtoehtoja. ;)
 
Minulla ei ole lopullista mielipidettä kummankaan lähestymistavan paremmuudesta, mutta yritän ainakin herätellä keskustelua siitä voisiko tähän nimeämiseen löytyä muitakin kuin puhtaan teknokraattisia vaihtoehtoja. ;)
Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Aluksi SVR:n vetureilla kuten monissa muissakin maissa oli nimet. Britit ylläpitivät sitä käytäntöä vielä höyrykauden jälkeenkin! Finnairin koneilla oli nimiä ja ei ole monta vuotta, kun näin jollain bussifirmalla nimettyjä busseja.

Ehkäpä asian ydin onkin siinä, että tällainen brändäys pitäisi osata sovittaa nykyaikaisiin olosuhteisiin. Autoteollisuus (valitettavasti) on minusta onnistunut tässä sekoittamalla nimiä ja malleja sekä niihin sitten sopivalla tavalla numeroita, joilla myös on jokin automyyntiä ja ihmisten ostohalua kiihoittava viesti. Ja kaikki tämä tehdään massamarkkinoilla, joten määrä ei ole brändäyksen este.

Jos joukkoliikennettä ajatellaan, niin ehkä yksittäinen linja ei ole ollenkaan oikea brändiksi tehtävä asia, vaan jotain muuta. Helsinki on itse asiassa onnistunut oivallisesti luomaan brändin metrostaan. Ihmiset uskovat siihen eivätkä välitä sen huonoista puolista. Vaan ne on itse asiassa käännetty eduiksi. On erittäin ovelaa, että vaikka metron liityntäliikenne huonontaa joukkoliikenteen palvelua, se saa ihmiset vain uskomaan, että metro on siunaus ja bussit ovat surkeutta. Siitä huolimatta, että jos tapahtuisi kuten brändin mukaan on periaatteessa pitäisi olla eli bussit katoaisivat, 2/3 kaupunkilaisista saisi kävellä kilometrikaupalla koteihinsa sen jumalaisen metron vuoksi.

Eikä tämä ole sattumaa, vaan asia, joka ymmärrettiin ja johon panostettiin alusta saakka. Metron luonnissa olivat muotoilijat ja graafinen suunnittelu sekä viestinnän suunnittelu mukana alusta alkaen. Ja se oli lähes täysin ennenkuulumatonta joukkoliikenteen historiassa Suomessa.

Ja oikeastaan lähes ainutlaatuista myös metron jälkeen. Jos mietin, niin mieleeni ei tule kuin Expressbuss ja VR Oy:n osin haparoiva brändäys, jolla kuitenkin Pendolinojen myötä on kirkastettu yrityskuvaa reippaasti puukorisista putkisohvavaunuista.

Antero
 
Jos joukkoliikennettä ajatellaan, niin ehkä yksittäinen linja ei ole ollenkaan oikea brändiksi tehtävä asia, vaan jotain muuta. Helsinki on itse asiassa onnistunut oivallisesti luomaan brändin metrostaan. [...] Eikä tämä ole sattumaa, vaan asia, joka ymmärrettiin ja johon panostettiin alusta saakka. Metron luonnissa olivat muotoilijat ja graafinen suunnittelu sekä viestinnän suunnittelu mukana alusta alkaen. Ja se oli lähes täysin ennenkuulumatonta joukkoliikenteen historiassa Suomessa.

Ehkä näinkin. Joukkoliikennevälineelle tai koko joukkoliikenteelle pitää ensin kehittää selkeä kokonaisidentiteetti tai sateenvarjobrändi. Yksittäisellä linjalla harvemmin voi olla itsenäistä identiteettiä, jos kohta on tällaistakin nähty, vrt. Jokeri, Heathrow Express tms. Tietty erottuvuus on kuitenkin pelkkä etu silloin kun uutta yhteyttä lanseerataan, esim. tyyliin "Nyt A-junalla Leppävaaraan kerran 10 minuutissa!" versus "Nyt bussilla 16 Lentävänniemestä Keskussairaalaan kerran 10 minuutissa!". Ehkä tämä on katsojan silmässä, mutta minusta tässä on selkeä ero kirjaintunnuksen eduksi. Eikä se johdu pelkästään siitä että toinen on juna ja toinen bussi.

Voi mennä vähän toistoksi, mutta olin keväällä aika vaikutettu siitä, miten homma oli hoidettu New Yorkissa. Vaikka metro on yksi maailman mutkikkaimpia erillisine express- ja paikallislinjoineen, nykyään käytössä oleva linjojen värikoodaus ja linjakirjaimet yhdessä muodostavat yllättävän helposti hallittavan kokonaisuuden: kun kirjain -- tai NY:n tapauksessa vaihtoehtoisesti yksittäinen numero -- on oikeanvärisessä ympyrässä, se on enemmän kuin pelkkä kirjain tai linja: minusta se on jo puoli-itsenäinen brändi, jolla on oma luonne ja tunnelma. (Olen muuten näkevinäni jotain hyvin samantapaista Helsingin lähiliikennejunien reittidiagrammissa, vaikka toteutus onkin jossain mielessä hieman kömpelömpi. Ettei vaan olisi otettu esimerkkiä ulkomailta? ;) )

Lontoon metrolinjoillakin on kaikilla selvästi oma luonteensa, esim. Bakerloo, Piccadilly ja Central Line tuntuvat kaikki ihan erilaisilta subjektiivisesti vaikka objektiivisesti kaikki ovat periaatteessa samanlaisia syviä "tuubilinjoja".

Toki Pariisissakin linjoilla on jossain määrin eroja historiasta johtuen, mutta siellä yhtenäinen täysin matemaattis-looginen numerointi häivyttää luonne-eroja ja korostaa samanlaisuutta.

Mutta tuo on hyvä havainto, että Helsingin metro on suomalaisen joukkoliikennemarkkinoinnin paras ilmentymä. Miksei samoja oppeja ole sovellettu sittemmin mihinkään muuhun hankkeeseen?

Ja oikeastaan lähes ainutlaatuista myös metron jälkeen. Jos mietin, niin mieleeni ei tule kuin Expressbuss ja VR Oy:n osin haparoiva brändäys, jolla kuitenkin Pendolinojen myötä on kirkastettu yrityskuvaa reippaasti puukorisista putkisohvavaunuista.

VR ja Expressbus tuntuvat oikeansuuntaisilta hankkeilta -- mutta riittämättömiltä. Rohkeus on loppunut kesken.

Pendolino olisi hyvä, jos se oikeasti olisi luotettava, systemaattisesti huomattavasti nopeampi kuin IC ja jos kyseessä olisi joku oikeasti hieman erilainen palvelukonsepti (vaikka talousuutisia, saariston herkkuja esitteleviä dokumentteja ja ankkapiirrettyjä niissä monitoreissa pyörimässä lentokonetyyliin, pehmeämpi yleisvalaistus ja edes vähän tekstiiliä seinäpinnoissa ja katossa vaimentamassa kaikuja ja pehmentämässä tunnelmaa).

Ja Ranskan TGV:stä voisi ottaa oppia ainakin siinä, millaisella ammattiylpeydellä konduktööri kuuluttaa matkustajat tervetulleiksi junaan ja esittelee käytössä olevat palvelut: minua jaksaa kerta toisensa jälkeen hymyilyttää, kuinka ennen lähtöä kuulutetaan ylpeydestä hehkuvalla äänellä tyyliin "Tervetuloa tämän meidän xxx:ään matkalla olevan TGV:mme kyytiin. Varokaa hetken kuluttua tapahtuvaa ovien automaattista sulkeutumista. SNCF:n henkilökunta toivottaa teille oikein hyvää matkaa." (Tms.). Älkää ymmärtäkö väärin, VR:n toisinaan rennot mutta välillä niukkapuheiset konduktöörit ovat usein varsin miellyttäviä, mutta niinä harvoina kertoina kun on ollut oikein sujuvapuheinen sekä kaunista suomea että sujuvia vieraita kieliä kuulutuksissa itse puhuva konduktööri, joka on oikeasti itse esitellyt kaikki junan palvelut ja pysähdyspaikat asiallisesti, olen melkein liikuttunut siitä kuinka fiksua väkeä nykyään palkataan. Pieni vitsi silloin tällöin ei ole paha, mutta jatkuva vitsinvääntäminen aiheesta kuin aiheesta -- varsinkin myöhästymistapauksessa -- on rasittavaa jos itse haluaa vain päästä A:sta B:hen.

Expressbus on kovasti olevinaan jotenkin "enemmän kuin pikavuoro". Kalusto on hyvää ja ainakin Paunulla myös asiakaspalvelu kuulutuksia myöten sujuu usein (ei ihan aina tosin, siis jos kuljettaja on tiukasti we-speak-Finnish-only -tyyppinen) varsin mallikkaasti. Mutta jotain spesiaalia puuttuu. Esimerkiksi se, että verkosto ihan oikeasti esitettäisiin kokonaisena liikennejärjestelmänä. Tai että liput voisi ostaa jotenkin muuten kuin tavalliselta Matkahuollon kassalta tai kuljettajalta. Tai että matkan aikana oikeasti olisi jotain pientä lisäarvoa saatavilla: pelkkä mehutetrajääkaappi bussin edessä ei ehkä ihan vaikuta lisäarvolta. Ja istuintaskujen asiakaslehti ilmestyy harvoin, on ohut läystäke eikä oikeastaan vaikuta miltään muulta kuin köyhältä mainokselta. Tai miksipä ei monitorissa voisi saman tien esittää matkan kulkua tai jotain pientä viihdettä?

Enpä tiedä. Nuo nyt olivat vähän heittoja. Jotain puuttuu ja sen mukana lisäarvo, mutta mitä tuo jokin on, sitä pitäisi varmaan analysoida vähän tarkemmin.
 
nykyään käytössä oleva linjojen värikoodaus ja linjakirjaimet yhdessä muodostavat yllättävän helposti hallittavan kokonaisuuden: kun kirjain -- tai NY:n tapauksessa vaihtoehtoisesti yksittäinen numero -- on oikeanvärisessä ympyrässä, se on enemmän kuin pelkkä kirjain tai linja: minusta se on jo puoli-itsenäinen brändi, jolla on oma luonne ja tunnelma.
Jos Tampereen "metrossa" linjat olisivat kytketty väreihin, esimerkiksi linjat A, B ja C, sama brändäysperiaate toteutuisi.

Ja Ranskan TGV:stä voisi ottaa oppia ainakin siinä, millaisella ammattiylpeydellä konduktööri kuuluttaa matkustajat tervetulleiksi junaan ja esittelee käytössä olevat palvelut: minua jaksaa kerta toisensa jälkeen hymyilyttää, kuinka ennen lähtöä kuulutetaan ylpeydestä hehkuvalla äänellä tyyliin "Tervetuloa tämän meidän xxx:ään matkalla olevan TGV:mme kyytiin. Varokaa hetken kuluttua tapahtuvaa ovien automaattista sulkeutumista. SNCF:n henkilökunta toivottaa teille oikein hyvää matkaa." (Tms.).
Niin, kippareille tulisi täydennyskoulutuksessa tähdentää aktiivista asiakaspalvelua. Olenpa kerran istunut taajamajunassa Tampereelta Viialaan, jossa kipparimme kuulutti TGV-tyyliin matkustajat tervetulleiksi kolmella kielellä, ja rohkaisi kysymään lisätietoja konduktööriltä aivan, kuten seuraavassa lainauspätkässä kuvailit. :p

Älkää ymmärtäkö väärin, VR:n toisinaan rennot mutta välillä niukkapuheiset konduktöörit ovat usein varsin miellyttäviä, mutta niinä harvoina kertoina kun on ollut oikein sujuvapuheinen sekä kaunista suomea että sujuvia vieraita kieliä kuulutuksissa itse puhuva konduktööri, joka on oikeasti itse esitellyt kaikki junan palvelut ja pysähdyspaikat asiallisesti, olen melkein liikuttunut siitä kuinka fiksua väkeä nykyään palkataan.
Ja jotenkin tuntuu, että kyseessä on ollut tasan sama konduktööri, kuin Viialan matkallani. Taitaapa ko. asiakaspalveluhenkilö seurata tätä foorumiakin... ;)
 
Takaisin
Ylös