Helsingin seudun asukasluku kasvoi 50 vuodessa eli 30-80-luvulle n 300:sta 800:aan tuhanteen.
Todellinen kysymysmerkki Tampereen kohdalla ei ole kasvaako Tampere vai ei , koska se kasvaa, vaan kasvaako autoilu ja miksi? Autoilu ei näköjän kuole pois vaikka öljy kallistuisi koska sähkö- ym autot näyttävät tulevan. Jos Tampere kasvaa sellaisessa vaiheessa että joukkoliikenne paranee vain näennäisesti, kuten Helsingissäkin tapahtui 1930-80 lukujen välisenä aikana, niin autoilun kasvua ei voida pysäyttää.
On totta että nykyiset metrokriitikot perustelevat kantansa sillä että maanalaiset ratkaisut lisäävät autoilua, ja yhdyn siihen että ne ainakin pitävät yllä sitä koska autoilta ei oteta mitään pois silloin (ellei oteta käyttöön myös tietulleja tms). Mutta unohdetaan se että maanalaisissa ratkaisuissa keskusta-oloissa joukkoliikenne etenee esteettömämmin kuin maanpäällisissä. Se mahdollistaa aina vaihtoehdon autoilulle nopeutensa ansiosta. Busseihin verrattuna Helsingin parjattu metro (kun jatko länteen on valmis) esim tarjoa mahdollisuuden matkustaa nopeasti muualle lännestä tultaessa kuin vain Ruoholahteen ja Kamppiin ja idästä tultaessa muualle kuin vain Sörnäisiin, Hakaniemeen ja Rautatientorille. Ja kun Pisara on valmis se tarjoaa mahdollisuuden matkustaa junalla koillisesta, pohjoisesta ja luoteesta tultaessa muualle kuin vain päärautatieasemalle.
Tamperen kohdalla lähijunaliikenteen käynnistämine tai pikaraitiotien rakentaminen rautatien käytävään keskustan läpi on kanssa tutkimatta. Ratkaisuna se vaikuttaisi monen mielestä keinotekoiselta mutta se voisi olla rinakkainen reitti raitovaunuille Hämeenkadulle, niille jotka haluavat nopeaa reittiä kaupungin läpi. Muilla keinoilla kuin autoilla.
t. Rainer