Helsingissäkin on vähän samanlaista ajattelutapaa: ei kannata tehdä Jokeria, ei pidä rakentaa sinne, tänne tai tuonne eikä pidä hyväksyä yleiskaavaa, koska väkeä on jo nyt liikaa tai ainakaan sitä ei tarvita enempää. Täällä tuollaista ajattelua ei kuitenkaan oikein oteta vakavissaan. Useimmat ymmärtävät, että väkeä valuu pk-seudulle joka tapauksessa ja että jos Helsingin reaktio siihen on, ettei tehdä mitään, se johtaa vielä hirvittävämpään asuntopulaan kuin mikä täällä nyt on. Ja tietysti siihen, että haulikkoammuntalähiöitä tulee vielä lisää, vaikka niitä nytkin on jo vähän liikaa.
En tunne Tampereen tilannetta kovin hyvin, mutta minulla on sellainen tuntuma, ettei se juuri eroa pk-seudusta. Alue on houkutteleva, sinne halutaan ja sinne muutetaan. Ne ihmiset eivät jää tulematta sillä, että pää työnnetään hiekkaan. Ne tulevat kuitenkin, ja jos sen oppii hyväksymään, on päässyt jo pitkälle eli pohtimaan miten asunnot, palvelut ja liikenne parhaiten järjestyisivät. Siinä ratikka on vahvoilla. Jos tahtoo asua metsälähiössä, voi tosiaan tuntua siltä, että happi loppuu Hämeenkadulla. Ehkä silloin on aika ottaa hyöty irti ratikasta, myydä asuntonsa hyvään ratikkahintaan ja muuttaa sinne metsälähiöön, jonne kunnollista joukkoliikennettä ei koskaan tule, mutta autolla pääsee kulkemaan.