Asian todellinen tausta on kuitenkin sellainen, että alunperin radan piti mennä tehtaalta Enqvistinkadulle ja sieltä Lielahdenkadulle. Samoihin aikoihin kävi kuitenkin ilmi, että kakkosvaiheen kustannusarvio olikin yhtäkkiä noussut merkittävästi ja hankkeen lobbaajille tuli paniikki. Valtuustoa oltiin hiki hatussa käännyttämässä ratikan kannalle, ja niinpä hätäratkaisuna tuotiin vaihtoehdoksi tämä lopulta valittu oikaisu. Sen jälkeen Lielahden yrittäjät S-ryhmä etunenässä ei sulattanut moista ratkaisua, vaan vaati aiempaa reittiä toteutettavaksi. Lopulta tehtiin kompromissi ja päädyttiin pistoraiteeseen. Koko prosessi olikin varsin surkuhupaisaa seurattavaa. Kuitenkaan hankkeen hylkäämisen pelossa ei uskallettu kustannusarvion noustessa pitää kiinni alkuperäisestä reitistä Lielahden kautta - mikä kuitenkin olisi ollut kokonaisuuden kannalta järkevin vaihtoehto. Hiedanrantaan olisi riittänyt yksi pysäkki alueen keskelle tehdasrakennusten eteläpuolelle. Mutka olisi ollut siltikin pienempi mitä tehtiin länsimetrolle. Mutta näin täällä Tampereella...
Mitä tulee tuohon mv-lehden juttuun, niin kieltämättä sain itsekin siitä hyvät naurut. Mutta silti koin ettei se ollut sisällöltään ihan keksittyä. Ihmiset ovat erilaisia ja meitä on moneksi. Mutta Tampereen osalta on selvää, että ratikka on jo nyt yksi suurimmista ostoskäyttäytymisen muuttumiseen vaikuttavista tekijoistä ikinä tässä kylässä. Aika näyttää palaako keskustan vetovoima entiselleen. Siihen vaikuttaa moni asia.