Tampereen pikaratikkahanke

2026 jopa robottibussit voivat olla valmiita liikenteeseen.
Saisivat nyt edes yksinkertaisemman raideliikenteen (metro, lähijunat, raitiovaunut) ensin robotisoitua ennen kuin alkavat moista yrittämään. Mutta tämä kun valitettavasti tulee aikanaan toteutumaan niin tuhansia työttömiä siitä vain seuraa. Eikä tämä koske vain kuljettajia. Pitääköhän minun sitten pakata kamppeet ja lähteä Kuubaan ajamaan linja-autoa? :lol:
 
TRO15, onko näkynyt monta kertaa kaupallisen liikenteen puolella? Avoimen datan mukaan tänä aamuna (1.7.2021) se olisi aloittanut Hervannan kampukselta klo 6.52.
 
Näytä liitetiedosto 3143

Kuva lainattu suoraan loppuraportista. Enpä ihan noilla spekseillä lähtisi vielä rakentamaan.

Ei sitä vielä aleta edes suunnittella, vasta 10 vuoden kuluttua voidaan aloittaa suunnittelu

---------- Viestit yhdistetty klo 06:04 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 05:56 ----------

TRO15, onko näkynyt monta kertaa kaupallisen liikenteen puolella? Avoimen datan mukaan tänä aamuna (1.7.2021) se olisi aloittanut Hervannan kampukselta klo 6.52.

nähty eilen vilahdukselta

---------- Viestit yhdistetty klo 06:06 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 06:04 ----------

Tarkastukset ratikoissa ja busseissa alkavat Heinäkuussa

https://www.nysse.fi/ajankohtaista/ratikkatiedotteet/matkalippujen-tarkastukset-busseissa-ja-ratikoissa-alkavat-heinakuussa.html
 
Näytä liitetiedosto 3143

Kuva lainattu suoraan loppuraportista. Enpä ihan noilla spekseillä lähtisi vielä rakentamaan.

En tiedä, millä matematiikalla 22–23 km/h jää selvästi Hervannan linjaa hitaammaksi. Tarkistin Linjasto2021-reittioppaasta, ja sen mukaan Pyynikintori–Hervantajärvi-väliin menee 33 minuuttia. Kun matka on noin 11 kilometriä (niin Google Mapsin kuin ratikan virallisen viestinnän mukaan), keskinopeudeksi tulee siis noin 20 km/h. Käsittääkseni tuo on myös sitä luokkaa, mitä tällaiselta nykyaikaiselta raitiotieltä voi odottaa.

Google Mapsin aika-arvio henkilöautolle olettanee, ettei ruuhka hidasta matkantekoa ollenkaan.
 
Bussilinja 5 on kiertänyt Lakalaivan kautta ja nythän uusi reitti 35 kulkee ruuhka-aikaan nopeampaa reittiä moottoritien kautta. Voitaneen olettaa että bussilinjalla 5 kestää noin 25 minuuttia ja bussilinjalla 35 noin 20 minuuttia tai vähemmän. Ruuhkat kestävät kovin lyhyen aikaa arkisin suuntaansa, ja raitiotien pitäisi kuitenkin olla kilpailukykyinen myös keskipäivällä, illalla ja viikonloppuisinkin. Sen verran paljon siihen kuitenkin palaa rahaa, että jotain konkreettista hyötyäkin sopisi investoinnista saada käyttäjien arkeen.

Pysäkkien määrä pääosin vähenee eli kävelymatkat pitenevät, niin ei samanaikaisesti saisi käydä niin, että matka-ajatkin vielä kasvavat. Referoitu 30 minuuttia on 50% enemmän kuin nopealla bussilinjalla, niin mielestäni se ei vain aja enää asiaansa, vaan parempi ratkaisu pitäisi löytää.

Tämän radan kohdalla kiinnostaisi tietää matka-aikavertailu erikseen Lakalaivasta Sorin aukiolle. Sillä osuudella ratikan luulisi olevan kilpailukykyisempi kuin Vuoreksen perukoilta.
 
Viimeksi muokattu:
Tänään olen matkustanut ensimmäistä kertaa raitiovaunulla Tampereella, useaan otteeseen. Muutamia hajanaisia havaintoja:

- Lipun hankkiminen on tehty uskomattoman vaikeaksi. Kävelin ensin 1,6 km hotellista Frenckelliin, jotta saisin vuorokausilipun, vaan eipä siellä sellaisia myydä. Sitten latasin vastentahtoisesti apin, vaan eipä siitä ollut iloa, se kun vaatii kaikkien eri valintojen tekemisen ja kortin numeroiden syöttämisen jälkeen vahvistusta verkkopankkitunnuksilla, joita minulla ei siinä Hämeenkadulla jostain kumman syystä sattunut olemaan mukana. Olinpa huonosti varautunut! Pummilla en uskaltanut kyytiin, sillä vaunuissa näkyy olevan mustiin raksahousuihin pukeutuneita miehiä, jotka tosin eivät kysele lippuja eivätkä liioin ole huoltohenkilökuntaakaan. Olin jo unohtanut, että raksahousut kuuluvat kuljettajijen virkapukuun. Siellä siis on varakuljettajia nyt, kun kuljetettavaa ei vielä ole tarpeeksi. Palatakseni lippuihin, automaatteja ei ole ensimmäistäkään missään. Rautateaseman R-kioskilta sain sitten lopulta vuorokausilipun.

- Matkakortinlukijaan voi työntää puhelimen ainakin kolmella eri tavalla ennen kuin se reagoi. Tuohon kului aika paljon aikaa siltä nuorehkolta matkustajalta, jota havainnoin. ”Hauskempaa” oli katsoa täti-ihmistä, joka arpoi laitteen kanssa 1,5 minuutin ajan, muiden matkustajien seistessä kiltisti hänen takanaan siten, että jono ulottui kadulle asti. Kenellekään ei tullut mieleenkään kulkea ohi ja mennä toiselle lukijalle, niitä kun on vaunussa runsaasti. Bussikulttuuri.

- Eräs ehkä hiukan alta 60-vuotias mies pyysi raksahousumieheltä apua matkakortinlukijan kanssa, ja yhdessä saivat maksun suoritettua. Hänen tokaisunsa oli kuin tehty juuri minua varten. Jos olisimme Pjongjangissa, olisin varma, että hän oli minua varten palkattu näyttelijä. Kun kaikki oli valmista, hän sanoi: ”Ihan hyvinhän tämä toimi, minä kun olen tuolta Helsingistä, niin olen tottunut, ettei mikään toimi.”

- Vaunut kulkevat täsmällisesti aikataulussa. Kulku on verkkaista. Pysäkille tultaessa kuljettaja ikään kuin jää hetkeksi miettimään, mitä seuraavaksi pitikään tehdä, ennen kuin ovet avataan. Sama lähtiessä. Kiire ei ole. Aikatauluja toivottavasti tarkistetaan varsinaisen liikenteen alkaessa.

- Nopeusrajoitukset Hämeenkadulla ja pistemäisesti Hervannan valtaväylällä korostavat verkkaisuuden vaikutelmaa. Toisaalta liikennevaloissa ei seistä oikein missään, etuudet tuntuvat toimivan erinomaisesti.

- Vaunun ovien yläpuolella on niitä pyörätuoli- ym symboleita, mutta ne syttyvät vasta kun ovet jo avautuvat, eli niiden mukaan ei ehdi kukaan suunnistaa. No, erityisryhmät varmaan oppivat pian, mikä ovi soveltuu heille parhaiten.

- Matkustajia riittää heinäkuun helteilläkin kiitettävästi. Ehkä 70 % pitää vielä maskia. Osa on huviajelulla, valtaosa ei.

- Vaunu on pitkä ja kaunis, mutta sisältä ei kuitenkaan kovin tilava. Näin koronan aikaan istumapaikkoja vieroksutaan, eli kun 4 hengen loosissa on joku, muut eivät mene sinne. Onneksi tanssilattiaa on runsaasti, eli seisomaan mahtuu.

- Vaunujen numeroita ei vieläkään ole merkitty selkeästi, mutta ne pikkiriikkiset numerot löytyvät nyt vaunujen kyljistä neljästi, myös mainosvaunuista.

- Mainosvaunujen värit tuntuvat olevan lasten puheenaiheena. Kahteen eri otteeseen lapset keskustelivat vanhempiensa kanssa siitä, minkävärisillä vaunuilla on matkustettu ja miksei menty esim. sinisen vaunun kyytiin.

- Yhden päivän aikana näin raitiovaunussa enemmän pyörätuoleja kuin koko elämäni aikana Helsingissä.

- Kolmoslinjan vaunujen lomassa on silmiinpistävän paljon opetusajossa olevia vaunuja.

- Kolmosen vaunut on kilvitetty 3 Pyynikintori ja 3 Hervanta.

- Kuuluttajan ääni on miellyttävä eikä lainkaan niin kirkuva kuin HSL-alueella. Kuulutukset ovat silti turhan kovalla. Ne tulevat joskus vasta pysäkkilaiturissa, joskus hyvissä ajoin ennen pysäkkiä. Minulle tulee tunne, että kuulutukset jäävät vähän kesken, kun suomea ei seuraakaan ruotsi…

- Osa pysäkeistä on nimetty vähän hassusti. Opiskelijankadun kohdalla kuuluttaja sanoo ”Opiskelija” ja jäin odottamaan jonkinlaista ”muista päivittää matkustusoikeutesi ennen elokuun loppua” -tyyppistä opiskelijoille suunnattua tiedotetta, mutta tuo olikin pysäkin nimi.

- Kaikki pysäkit on nimetty suunnan mukaan, esim. Tuulensuu A ja Tuulensuu B. En muista kohdanneeni tällaista järjestelyä missään muualla. Joidenkin pysäkkien yhteydessä on myös bussipysäkit, jotka ovat sitten C ja D. Kirjaimia ei kuuluteta.

- Hämeenkadun pyöräkaistat eivät erotu juuri mitenkään jalkakäytävästä.
 
- Matkakortinlukijaan voi työntää puhelimen ainakin kolmella eri tavalla ennen kuin se reagoi. Tuohon kului aika paljon aikaa siltä nuorehkolta matkustajalta, jota havainnoin. ”Hauskempaa” oli katsoa täti-ihmistä, joka arpoi laitteen kanssa 1,5 minuutin ajan, muiden matkustajien seistessä kiltisti hänen takanaan siten, että jono ulottui kadulle asti. Kenellekään ei tullut mieleenkään kulkea ohi ja mennä toiselle lukijalle, niitä kun on vaunussa runsaasti. Bussikulttuuri.

Nämä Nyssen mobiililiput toimivat tosiaan todella huonosti. Kirjoitan jossain vaiheessa tarkemman viestin oikeaan ketjuun, mutta olen tätä seurannut jo usean kuukauden, kuinka bussissakin voi kestää vaikka kuinka kauan lipun leimaaminen.

- Vaunun ovien yläpuolella on niitä pyörätuoli- ym symboleita, mutta ne syttyvät vasta kun ovet jo avautuvat, eli niiden mukaan ei ehdi kukaan suunnistaa. No, erityisryhmät varmaan oppivat pian, mikä ovi soveltuu heille parhaiten.

Itse olen kovasti ihmetellyt, että ratikan ovissa ei ole varoitusääntä sulkeutuessa. Todella monesti olen nähnyt kun joku (etenkin huonosti liikkuva) on jäänyt tai meinannut jäädä ovien väliin. Itsellenikin on näin käynyt, vaikken edes ole hitaasti liikkuva. En tiedä, sulkevatko kuljettajat itse ovet vai menevätkö ne jotenkin automaattisesti kiinni. Jos he sulkevat ne itse, niin on outoa, että ne laitetaan kiinni vaikka ihmisiä on vielä nousemassa kyytiin.
 
Itse olen kovasti ihmetellyt, että ratikan ovissa ei ole varoitusääntä sulkeutuessa. Todella monesti olen nähnyt kun joku (etenkin huonosti liikkuva) on jäänyt tai meinannut jäädä ovien väliin. Itsellenikin on näin käynyt, vaikken edes ole hitaasti liikkuva. En tiedä, sulkevatko kuljettajat itse ovet vai menevätkö ne jotenkin automaattisesti kiinni. Jos he sulkevat ne itse, niin on outoa, että ne laitetaan kiinni vaikka ihmisiä on vielä nousemassa kyytiin.

Minä kun en pidä ylimääräisestä melusaasteesta, niin olin vain iloinen tuon äänen puuttumisesta. Mutta tosiaan eilenkin ovet alkoivat sulkeutua kesken lastenvaunujen sisäänlykkäämisen. Ovet näyttävät sulkeutuvan yksitellen, ilman kuljettajan ohjausta. Maailman moderneilla raitioteillä kuljettaja yleensä sulkee kaikki ovet kerralla. Huomioiden meidän talvemme tuo yksitellen sulkeutuminen on minusta meillä järkevää (samoin kuin se, että talvella ei välttämättä tarvitsisi ainakaan kaikilla pysäkeillä automaattisesti avata kaikkia ovia).

Vielä muutama hajahavainto keskiviikolta:

- Etelä-Hervannan pysäkillä on myös etelän suuntaan pysäkkikatos. Olisikohan tuohon riittänyt ihan vaan tolppa?

- Minua miellyttää se, että raitiovaunupysäkeillä on selkeä pysäkin liikennemerkki. Näinhän ei moderneilla raitioteillä usein ole.

- Satuin vaunuun, jossa oli peräti kolme kuljettajaa matkustamossa. Näistä yhden kanssa rupattelin, ja hän kertoi, että Hämeenkadulle on asetettu kaikelle liikenteelle nopeusrajoitukseksi 20. Sitä ei taida muut noudattaa kuin raitiovaunut. Minusta 30 olisi mielekkäämpi rajoitus tuohon.

- Kuljettaja kertoi myös, että aikatauluja kiristetään jo ennen elokuuta, eli aivan lähiviikkoina.

- Hervannan valtaväylän rajoitus on monin paikoin 70, mutta ratikkavalojen kohdalla pistemäisesti 40 ja siinä taksin kolaroimassa vain 30. Minä harkitsisin puomeja ja tasaista nopeutta.

- Tuntuu, että joka vaunuun on sattunut helsinkiläisiä turisteja, jotka haluavat vain kokea, millaista on matkustaa ratikalla jossain muualla (Suomessa) kuin omassa kotikaupungissa.
 
Tuo Etelä-Hervannan eteläsuunnan pysäkin katos minuakin aikanaan mietitytti. Voi tietenkin olla niin, että kaksisuuntajärjestelmän pysäkkiparit on pyritty varustamaan mahdollisimman yhdenmukaisesti, vaikka joissakin tilanteissa hyöty voi näyttää vähäiseltä. Kumpikin raide on siis liikennöitävissä kumpaan suuntaan tahansa, mutta niillä osuuksilla, jossa raide sijaitsee muun liikenteen kanssa yhteisellä kaistalla, "vastakarvaan" ajetaan vain pakottavista syistä. Etelä-Hervannan pysäkin kohdalla on yhteiskaistat.

Pysäkkimerkki E7 (raitiovaunupysäkki) kertoo tietenkin raitiovaununkuljettajille ja matkustajille sen, mikä kohta on raitiovaunupysäkki. Muille liikenteen osapuolille merkki antaa informaation vaikkapa siitä, millaisia pysähtymis- tai pysäköintirajoituksia ko. paikka aiheuttaa. En oikein mitenkään osaa kuvitella tilannetta, että esim. Tampereen raitiovaunupysäkit olisi jätetty ilman näitä merkkejä varsinkaan ajoneuvoliikenteen yhteiskaistoilla.

Meidän E7:n näköisiä merkkejä ei kovin usein kohtaa ulkomailla, ei ainakaan samannäköisessä asussa. Saksassa näkee esim. Ruhrin alueen raitioteillä pysäkkimerkkeinä todella paljon ympyröityjä H-kirjaimia (yleensä vihreällä pohjalla). Kokonaan eristetyn radan varren laiturit toisaalta voivat muistuttaa enemmän rautatie- tai metroaseman vastaavaa infraa moneltakin osin.

Oli kuitenkin mukava lukea muidenkin matkustuskokemuksia. Itse koematkustin Tampereen ratikalla jo keväällä siinä vaiheessa, kun edellytettiin ennakkovarausta (pandemian takia). Pidin kokonaisvaikutelmaa erittäin positiivisena. Siitäkin huolimatta, että joissakin tilanteissa matkanteko vaikutti ehkä vähän verkkaiselta - mutta Tampereella mennään täsmällisyys ja luotettavuus edellä, ei ole tarkoitus kaahata "peltobussien" tyyliin, vaan tuottaa luotettavaa ja ennakoitavaa palvelua.
 
- Lipun hankkiminen on tehty uskomattoman vaikeaksi. Kävelin ensin 1,6 km hotellista Frenckelliin, jotta saisin vuorokausilipun, vaan eipä siellä sellaisia myydä. Sitten latasin vastentahtoisesti apin, vaan eipä siitä ollut iloa, se kun vaatii kaikkien eri valintojen tekemisen ja kortin numeroiden syöttämisen jälkeen vahvistusta verkkopankkitunnuksilla, joita minulla ei siinä Hämeenkadulla jostain kumman syystä sattunut olemaan mukana. Olinpa huonosti varautunut! Pummilla en uskaltanut kyytiin, sillä vaunuissa näkyy olevan mustiin raksahousuihin pukeutuneita miehiä, jotka tosin eivät kysele lippuja eivätkä liioin ole huoltohenkilökuntaakaan. Olin jo unohtanut, että raksahousut kuuluvat kuljettajijen virkapukuun. Siellä siis on varakuljettajia nyt, kun kuljetettavaa ei vielä ole tarpeeksi. Palatakseni lippuihin, automaatteja ei ole ensimmäistäkään missään. Rautateaseman R-kioskilta sain sitten lopulta vuorokausilipun.

Lipun voi ostaa myös lähimaksulla vilauttamalla pankkikorttia matkakortinlukijan sivussa olevalle kortinlukijalle.
 
Lipun voi ostaa myös lähimaksulla vilauttamalla pankkikorttia matkakortinlukijan sivussa olevalle kortinlukijalle.

Jep. Se vaan tulee aikamoisen kalliiksi, kun siinä ei ole vuorokausikattoa eli ei voi ostaa vuorokausilippua sillä tavalla, että leimaa sen joka nousun yhteydessä. Tai ainakaan se Frenckellin työntekijä ei ollut tällaisesta kuullutkaan. Siitä olisi aina 90 minuutin välein veloitettu uusi kertalippu.
 
Tänään olen matkustanut ensimmäistä kertaa raitiovaunulla Tampereella, useaan otteeseen. Muutamia hajanaisia havaintoja:

- Pysäkille tultaessa kuljettaja ikään kuin jää hetkeksi miettimään, mitä seuraavaksi pitikään tehdä, ennen kuin ovet avataan. Sama lähtiessä.

Itsekin olen huomannut, että ovien avaamisessa kestää juuri sen verran kauan, että ehdin miettimään, pitikö tässä sittenkin painaa vielä nappia ennen kuin ne aukeavat. Toisaalta en osaa näppituntumalta sanoa, meneekö siinä kuitenkaan sen kauempaa kuin nykyaikaisissa busseissa ennen kuin ovet lähtevät aukeamaan.

- Osa pysäkeistä on nimetty vähän hassusti. Opiskelijankadun kohdalla kuuluttaja sanoo ”Opiskelija” ja jäin odottamaan jonkinlaista ”muista päivittää matkustusoikeutesi ennen elokuun loppua” -tyyppistä opiskelijoille suunnattua tiedotetta, mutta tuo olikin pysäkin nimi.

Ja jos haluaa mennä Hervannan kampukselle, sopivin pysäkki tälle on todennäköisesti Hervantakeskus, ei Hervannan kampus.

- Kaikki pysäkit on nimetty suunnan mukaan, esim. Tuulensuu A ja Tuulensuu B. En muista kohdanneeni tällaista järjestelyä missään muualla. Joidenkin pysäkkien yhteydessä on myös bussipysäkit, jotka ovat sitten C ja D. Kirjaimia ei kuuluteta.

Joskus sama laituri toimii useamman pysäkin laiturina: muutamassa paikassa ratikka- ja bussipysäkin jaettuna laiturina, Sammonaukiolla taas ratikkapysäkit A ja B ovat samalla laiturilla.

Tuo Etelä-Hervannan eteläsuunnan pysäkin katos minuakin aikanaan mietitytti. Voi tietenkin olla niin, että kaksisuuntajärjestelmän pysäkkiparit on pyritty varustamaan mahdollisimman yhdenmukaisesti, vaikka joissakin tilanteissa hyöty voi näyttää vähäiseltä.

Luulen, että kyse ennemminkin siitä, että on haluttu tietty minimitaso kaikille pysäkeille, ja tuohon minimitasoon kuuluu ainakin yksi pätkä katosta. Pysäkkiparin mahdollisimman yhdenmukaisesta varustelusta ei taida olla kyse: muistaakseni on joitakin pysäkkejä, joilla on toiseen suuntaan pidempi katos kuin toiseen suuntaan, muistaakseni ainakin tuota Etelä-Hervannan pysäkkiä edeltävällä Hervannan kampuksen pysäkillä oli keskustan suunnan laiturilla pidempi katos kuin Hervantajärven suunnan laiturilla.

Sitten taas Hermian pysäkkivarauksella ei ole katosta edes sillä laiturilla, joka toimii myös bussipysäkkinä. No, tuon bussipysäkin pari on toisaalta vain liikennemerkki pysäkkipäreineen, edes yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä kummempaa odotusaluetta ei ole.
 
Luulen, että kyse ennemminkin siitä, että on haluttu tietty minimitaso kaikille pysäkeille, ja tuohon minimitasoon kuuluu ainakin yksi pätkä katosta. Pysäkkiparin mahdollisimman yhdenmukaisesta varustelusta ei taida olla kyse: muistaakseni on joitakin pysäkkejä, joilla on toiseen suuntaan pidempi katos kuin toiseen suuntaan, muistaakseni ainakin tuota Etelä-Hervannan pysäkkiä edeltävällä Hervannan kampuksen pysäkillä oli keskustan suunnan laiturilla pidempi katos kuin Hervantajärven suunnan laiturilla.
Etelä-Hervannan pysäkkikuvia on kuvastossani joitakin, tässä kolme esimerkkiä kahdelta eri kerralta: 1) Suunta Hervantajärvelle, lyhyt katos näkyy; 2) Suunta keskustaan, keskipitkä katos; ja 3) itse pysäkkipari katoksineen, vasemmalla Hervantajärven suunnan pysäkki. Pysäkkiparin puoliskot eivät tosiaan ole identtisiä tai peilikuvia, mutta sääsuoja annetaan vähintään minimitasolla kummankin puolen pysäkillä oleskelijoille, oli oleskelun tarve sitten mistä tahansa lähtöisin. Itse asiassa tuolla toistaiseksi tuoreimmalla (Tampereen) kuvausreissullani hyödynsin molempien puolien katoksia odottellessani sitä vaunua, johon olin paikkavaraukseni tehnyt. Olin saapunut paikalle sen verran etuajassa, että ensi alkuun oli mielekkäämpää kuluttaa aikaa "väärän" puolen pysäkillä. Tuossa vaiheessa vaunuihin oli pääsy vain Etelä-Hervannassa ja Pyynikintorilla, joten tietyt paineet ja ruuhkat tietenkin kohdistuivat noille lähtöpysäkeille. Tämä siis esimerkkinä yhdestä varsin epätyypillisestä tilanteesta (14.5.). :)
 
Takaisin
Ylös