Mutta itse näen melko isona ongelmana juuri nimenomaan bussiväylän kapenemisen. Toki henkilöautoilun kieltäminen helpottaisi tilannetta, mutta silti tuollaisessa ratkaisussa pysäkkien sijoitus (jos kadun liikenne olisi molempiin suuntiin) aiheuttaisi ongelmia juuri bussien ohittelussa, jota pitää harrastaa myös Hämpin ääripäissä. Tästä syystä syntyisi pitkiäkin jonoja busseille, kun eri pysäkeillä pysähtyvät joutuisivat käytännössä pysäyttämään myös muiden bussien matkan, joilla pysäkki on pitkällä edessä päin. Myös pysäkkien sijoittaminen ahtaaseen tilaan kadun molemmissa päissä olisi hankalaa, jos bussit eivät saisi kulkea yhtään raitiovaunujen kaistalla.
Tämä nyt tietysti on vain oma mielipiteeni, mutta minusta bussien ohittelu on matkustajan kannalta vihoviimeinen asia, josta pitäisi päästä eroon. Kuinka monta kertaa on käynyt niin, että kun huomaa että takana ajaa bussi johon pitäisi vaihtaa, niin se mokoma pyyhältääkin tuhatta ja sataa ohi juuri kun itse hyppää ensimmäisestä bussista kadulle vaihtaakseen? Se että bussit ohittelevat toisiaan vain sotkee Hämeenkadun liikennöintiä ja aiheuttaa vaaratilanteita.
Tietenkin peräkkäin ajo kuin köyhän talon porsaat on hieman hitaampaa, mutta oikealla pysäkki- ja aikataulusuunnittelulla (siis mm. niin ettei synny pullonkauloja juuri tietyillä kellonlyömillä) väylän kapasiteetin pitäisi riittää vähentyneelle bussimäärälle. Vastaavassa tilanteessa raitiotiellä ei ohitella ja silti sen välityskapasiteetti tiedetään varsin suureksi. Tietenkään bussilla liikennöinti ei ole aivan yhtä täsmällistä kuin raitiotiellä, mutta eiköhän sitä voisi yrittää lähestyä pakottamalla bussit samanlaiseen "putkeen" ilman ohitusmahdollisuutta? Sitäpaitsi miksi bussien aikataulupisteen täytyy sijaita juuri Hämeenkadulla? Eiköhän tärkeämpää olisi tarkasti aikataulun mukainen liikennöinti eikä useamman minuutin pysähdys Keskustorin lähimailla?
Järkevällä suunnittelullahan TASE:en ratkka saisi vuoteen 2025 mennessä korvattua ainakin linjat 23, 30, 39 ja linjasta 16 ainakin puolet, mutta toisaalta vastapainoksi Vuorekseen on tulossa uusia bussilinjoja, joten vähän plusmiinus nolla tilanne.
Itse asiassa varsin leveällä Hämeensillalla saattaisi olla hieman enemmän tilaa bussiliikennöinnille kuin muualla Hämeenkadulla. Varmaan joku liikenneinsinööri osaisi hahmotella, millä tavoin tila kannattaisi käyttää parhaiten. Tämähän toimisi hienosti, jos Hämeenkatu muuten jäisi ratikan käyttöön, mutta etelän uusien kaupunginosien linjat saapuisivat Keskustorin bussiterminaaliin Hatanpään valtatien ja Hämeensillan kautta ja palaisivat samaa reittiä takaisin kuormittamatta muita kadun osia.
Tietysti tulevaisuudessa kun raitiovaunujen verkko alkaa tosissaan kasvamaan, niin samalla päästään varmasti bussiliikennettä korvaamaan raideliikenteellä ainakin isoilta asuinalueilta ja siihen myös pitäisi pyrkiä.
Juuri näin. Näkisin että TASE:en raitiotie on lähtösysäys sille, että kaikki volyymiltään riittävät bussilinjat korvataan raitioteillä, vaikkei kai tätä pitäisi uskaltaa sanoa tässä vaiheessa, jotteivät päättäjät pelästy isoja investointeja.
Muuten... Olisipa mielenkiintoista kuulla, millä tavoin koko Tampereen joukkoliikenne (tai mahdollisimman suuri osa siitä) saataisiin vapaaksi hiilidioksidipäästöistä (sanoisin muuten "hiilineutraaliksi" ellei joku valopää keksisi ehdottaa puiden istuttamista bussien päästöjen kompensoimiseksi, jolloin voidaan väittää että mitään oikeita muutoksia ei tarvitsekaan tehdä). Voi olla että tähän kysymykseen täytyy jollakin aikavälillä vastata, ja jos siihen suuntaan lähdetään etenemään jo nyt, muutoksesta tulee helpompi. Sama juttu suhteessa öljyyn: miten päästään irti öljyriippuvuudesta koko (tai lähes koko) Tampereen joukkoliikenteessä?
Oma reseptini olisi laaja raitiotieverkko sekä mahdollisesti seudullinen lähijuna. Mutta tämä jättää vielä paljon nykyisiä bussilinjoja joiden kysyntä ei nykyisellään riitä raitiotien rakentamiseen. Osittain voitaisiin tietysti hyväksyä hieman pidempi kävelymatka raitiotien pysäkille kuin bussipysäkille, varsinkin kun vuoroväli olisi tiheä ja odotusaika jäisi lyhyeksi. Mutta entäpä ne bussilinjat joista ei voida käytännössä luopua?
Maakaasubussit tietysti on keksitty, mutta siinä riippuvuus siirtyisi vain yhdestä fossiilisesta polttoaineesta toiseen. Trollikat ovat toinen vaihtoehto, mutta siinä täytyy kuitenkin rakentaa ajojohdot ja niiden sähkönsyöttö, mistä tulee aika suuret kustannukset, ei tosin aivan raitiotien tasoiset. Lisähaittana kaikki trollikoiden tunnetut haittapuolet. Akkubussi voisi olla vaihtoehto, kunhan akku- ja pikalatausteknologiaa vielä vähän kehitetään. Mutta onko muita vaihtoehtoja? Muistaakseni Antero mainitsi joskus aikoja sitten sellaisenkin kummallisuuden kuin gyrobussi (?). Ajatuksia tästä?
