Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Tampereen (ja monen muunkin Pirkanmaan kunnan) vaakunan värit ovat punainen ja kulta. Voisiko tamperelainen raitiovaunu olla saneeraamattoman Sm-junan "liekkikeulavärityksen" kaltainen?Alunperin kirjoittanut hylje
Sakari Kestinen
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
En näe ratikkakeskustelussa mitään turhempaa kuin värityksestä kinaamisen, jota pidän täysin akkojen touhuna. Ratikan värillä ei todellakaan ole mitään merkitystä.
Aikaisemmin tänne palstalle ei saanut laittaa kuvia, mutta edellisellä sivulla sellainen näytti olevan, joten tässä minun muokkaukseni tuosta Slaveriot:n kuvasta:
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Markkinointi on vahva asia. Markkinoinnilla tehdään asioista entistäkin haluttavampia: kylmän funktionaalinen ratikka on kiva, mutta mitä jos ratikalla kulkeminen itsessään saadaan elämykseksi suhteellisen pienellä lisärahalla? Minkähän takia autotehtaat mainostavat lähestulkoon naurettavan paljon?
Helppo vastalause tälläiseen hehkutukseen on se, että ne vaunut kulkevat ihan samalla lailla ja samoilla reiteillä olivat ne muodikkaita tai rumia. Kuitenkin nuoltavan makea kulkuväline on poliittisestikin helpompi levittää jatkossa isommalle alueelle: asukasyhdistykset on helppo vakuuttaa sen hyödyistä elleivät ne jopa vaadi ratikkaa suunnalleen. Mikäli ratikkaa pidetään mahdollisimman vaikeasti erotetttavana busseista, ovat busseihin liittyvät intohimot yhä mukana hyvässä ja huonossa. Miksei siis korvata uudisrakennettavan alueen joukkoliikennesuunnitelmia hyvillä ja toimivilla busseilla?
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Millä konstilla aiot pitää ratikan elämyksellisenä vuodesta toiseen sellaisille, jotka kulkevat sillä päivittäiset työmatkansa ? Ratikka voi olla elämyksellinen vähän aikaa, kuten minulle junakyyti. Jos joutuisin kulkemaan junalla joka päivä, siinä ei olisi enää mitään elämyksellistä. Onneksi meillä on kuitenkin elämyspuistoja sitä kaipaaville. Ratikkaan ei kannata rahaa sijoittaa vain siksi, että kyyti on vähän aikaa elämyksellistä, vaan siksi, että sillä ihmiset voisivat kulkea päivittäiset työmatkansa mahdollisimman nopeasti ja suht mukavasti.
Viimeisin muokkaaja Ertsu; 18.06.2009 kello 23:32. Syy: muokkaus
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Jos raitiovaunuja ostetaan, hankintahinnassa ei ole mitään merkitystä sillä, että värityksen suunnittelu annetaan ammattilaisen tehtäväksi ja vältetään näin karmeimmat viritykset. Paljon suurempi joukko ihmisiä näkee ne vaunut kaupungilla päivittäin, halusi tai ei.
Moottori keskellä lattian alla - sijainti, joka on yrityksellenne sijoitus.
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
En väittänyt, etteikö väritystä voisi antaa ammattilaisten suunniteltavaksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö väreistä puhuminen ole akkojen touhua. Naiset kinaavat pihallakin siitä, minkä värinen se ja se sopii siihen ja siihen.
Kerrostalossa akat väittelevät, minkä värisiksi seinät pitää maalata remontin yhteydessä ja minkä värinen ala-aulan matto hankitaan. Oli se ratikoiden väritys minkälainen tahansa, niin se ei koskaan kaikkia miellytä.
En ole värisokea, mutta kyllä tekniikan, nopeuden ja palvelun pitäisi olla etusijalla.
Viimeisin muokkaaja Ertsu; 19.06.2009 kello 08:27. Syy: lisäys
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Epäonnistunut väritys näkyy kolaritilastoissa. Onnistunut suunnittelu taas nostaa palvelun arvostusta ja näkyvyyttä ja näkyy siis viimekädessä myös kassassa.
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Subjektiivinen kokemus on merkityksellinen, triviaksi jäävät tekniset hienoudet vaahtoamista. Teknisiä ratkaisuja ei pidä silti unohtaa, kuten ei pidä taidokasta markkinointiakaan.
Kaikki leipääntyy aikanaan. Kaikki ihmiskunnan tuotokset katoavat aikanaan. Miksi siis huolehtia? Paras joukkoliikenne on subjektiivinen kokemus, ei teknisten härveleiden voittokulkua. Helsingin metro on erittäin onnistunut markkinointikonsepti, vaikka teknisesti onkin ontuva (jäykkyys..); siihen ollaan erittäin tyytyväisiä. Samat konstit toimivat myös teknisesti järkevämmissä järjestelmissä. Myös busseissa! Katsokaa vaikka Jokeria. Tuskin se aivan yhtä tukkoinen olisi jos olisi vain tavallinen bussilinja. Tavallinen bussilinja on vain numero, siihen on vaikeampi samaistua ja siitä innostua kuin nimeen, johon jo liittää mukavia asioita: nopeutta, selkeyttä...
Kuitenkin hienosti toteutettu raitiokokemus tuo leipääntyneimmänkin kulkijan ihokarvat pystyyn aina välillä. Tuo mieleen miten hieno tapa tämä on kulkea. Tuo mieleen miksi jätin auton tänään kotiin. Tuo mieleen miksi möin auton pois.
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Jos haet elämyksiä ratikkamatkasta, niin vaatimuksesi on eri, kuin sillä, joka kulkee päivittäiset työmatkansa ratikalla. Elämysmatkalla ei matkaan käytetyllä ajalla ole mitään merkitystä. Sensijaan työmatkalleen useimmat valitsevat nopeimman vaihtoehdon, joka on käytännössä sama kuin oma auto.
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Ihmiset valitsevat sen kulkutavan, josta heillä on paras mielikuva kulkutavan soveltumisesta matkaansa. Se ei ole pelkkä aika, vaan koettu vaivattomuus. Suomessa tuijotetaan aivan liikaa aikaan, mutta kuitenkin lasketaan koettua aikaa, jossa matkaan liittyvät vaivat muutetaan ajan arvoksi vastaamaan vaivalloisuuden kokemusta (=koettu matka-aika). Voi olla esim. niin, että autolla pääsee jonkin matkan nopeasti, mutta jos pysäköintipaikan etsimiseen kuluu aikaa ja paikka löytyy pitkän kävelymatkan päästä, valinta ei olekaan oma auto.
Tosin koettu matka-aika toimii usein huonon joukkoliikenteen haitaksi. Todellinen matka-aika voi olla jopa lyhyempi kuin auton kanssa, mutta vaihdot, epäluotettavuus ja heikko matkustusmukavuus johtavat auton valintaan.
Syy siihen, että Suomessa usein oma auto on vaivattomin työmatkaankin onkin suurelta osin siinä, että joukkoliikenteen palvelutaso on huono tai olematon. Kaavoituksessa ei ole joukkoliikennettä otettu edes huomioon, ja 1970-luvulta lähtien on rakennettu puhdasta Auto-Suomea.
Antero
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Todella upea luonnos!
Tähän mennessä väritysestä ei ole kinattu vielä mitään, vaan esitetty kolme eri vaihtoehtoa väritykselle. Busseista tuttu sinivalkoinen, vanha rollikoista tuttu retroväritys (Pakko todeta toisen kerran: upean näköinen) ja punakeltainen väritys.
Väritys antaa varsin selkeän kuvan kaupungin julkisesta liikenteestä. Hyvänä esimerkkinä Berliini, Riika ja Zürich, joissa kaupungin kulkupelit (lähijunat pois lukien) noudattavat tiettyä värikoodia. Itse pidän Tampereen ratikalle parhaana värityksenä tuttua ja turvallista sinivalkoista yhdistelmää, vaikkapa esitetyssä retroratikan muodossa. Kun Tampereen ratikasta ollaan puuhamassa seudullista, niin en pitäisi huonona asiana maalauttaa myös kaikkiin naapurikuntiin päättyviä bussien seutulinjojakaan sinivalkoisiksi.
Toki, mutta on aika erikoista, etteikö ratikoiden imagosta saisi keskustella. Kuten aikaisemminkin todettiin on kyseisen kulkupelin ulkonäkö varsin tärkeä asia.
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Sitten on olemassa myös ihan kellosta katsottu matka-aika. Silloin, kun olin vielä työelämässä, jouduin kulkemaan bussilla jonkin aikaa. Matka kestää tunnin ja 15 minuuttia. Omalla autolla n. 15 minuuttia. Bussilla joutuu kulkemaan aina keskustan kautta, mutta peltilehmällä voi mennä suorinta reittiä.
Yksi joukkoliikenteen muoto voisi olla suurten työpaikkojen järjestämät joukkokuljetukset, joita vielä -50 luvulla suuret tehtaat järjestivät työntekijöilleen. Tosin silloin sai kuljettaa väkeä kuorma-auton lavalle nostetussa kuljetuskopissa.
Viimeisin muokkaaja Ertsu; 20.06.2009 kello 14:54. Syy: lisäys
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Tällaisessa tapauksessa koettukin matka-aika on reilusti auton eduksi. Kuvaamasi tilannehan on tuttu. Joukkoliikenne toimii vain seutukeskukseen ja liikenne kasvaa kehäyhteyksillä, pelkästään autoiluna. Helsingin seudulla viivyteltiin ensimmäistä kunnollista kehämäistä joukkoliikenneyhteyttä lähes 15 vuotta, perustelemalla mm. sillä, ettei sellaisella linjalla ole matkustajia. Nyt kun bussi on muutaman vuoden kulkenut, vuoroja on saatu lisätä jatkuvasti.
Kyllä tällaista oli ainakin vielä 1980-luvulla Helsingissäkin, siitä on kokemusta ihan perhepiiristä. Tällaisten tilausajojen hankaluus vain on siinä, että näitä kysytään samaan aikaan, kun kalustotarve ruuhkan vuoksi on suurin. Käytännössä jokaiseen tällaiseen tilausajoon tarvitaan yksi lisäauto, joka on tilausajon aikana poissa avoimesta linjaliikenteestä. Jos aamun ja illan aikana ehditään ajaa 2–3 tilausajoa samalla autolla, tulevat ne varsin kalliiksi jos lasketaan uuden auton hinnalla. Käytännössä tällaista liikennettä ei kannatakaan ajaa kuin autoilla, jotka eivät linjakäyttöön enää kelpaa. Se vaan ei sitten ehkä ole kovin laadukasta palvelua asiakkaan näkökulmasta.
Antero
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Tällainen työpaikkojen kimppakyyti edellyttäisi työnantajan omaa bussia. Pienet, toisiaan lähellä olevat yritykset voisivat omistaa kimpassa yhden bussin.
Viimeisin muokkaaja vko; 25.07.2009 kello 17:13. Syy: turha lainaus poistettu
Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Miksei näinkin, mutta yritysten nykyinen trendi on keskittyä ydinosaamiseensa ja ulkoistaa kaikki muu. Kun siivouskin ostetaan ulkopuoliselta yritykseltä ja työsuhdeautot vuokrataan eikä osteta omia, tuskinpa yritykset muuta edes ajattelisivat kuin ostaa työmatkakuljetukset. Mutta voisihan siinä toki tehdä ostopoolin.
Yksi este tällaiselle nykyään saattaa olla siinä, että joukkoliikenteen lippujärjestelmä tekee tällaisen kannattamattomaksi. Yrityksen tilauskyyti ei voine kierrellä kovin laajasti seutua. Jos yrityskyydin käyttäjä joutuu kuitenkin matkustamaan osan matkasta avoimella joukkoliikenteellä, hänellä on lippu perille asti – jos siis perille vie avoimen joukkoliikenteen linja. Jos ei, silloin on tilanne toinen.
Antero
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä