Raideyhteys Helsingin lentokentälle

Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Saataisiinko niitä lentsikkaheilureita millään edes lähellekään taloudellisiksi noin operoinnin kannalta?

Mulla ei ole käsitystä lentoliikenteen ja junaliikenteen yksikkökustannuksista, mutta voisi kuvitella, että Finnairilla olisi intressiä olla mukana mahdollisessa Turku-HEL-Tampere -junaliikenteessä. Ei se toki itse operoisi, mutta ostaisi operaatorilta codeshare-periaatteella paikkoja junista. Myös kiintiöittäin. Esim. Ranskassa ja Saksassa junalipun voi ostaa samalle lipulle lentojen kanssa ja lentoyhtiön lennonnumerolle.

Jos miettii kustannuksia, niin HEL-TMP-välillä näkyy olevan nykyisin vain 4 edestakaista lentoa, Turkuun sama juttu. Tuskin noilla rahoilla operoi junaa kerran tunnissa, mutta ei taida olla tarviskaan. Aamulla syötöt Euroopan lähtöihin, keskipäivällä syötöt Aasian paluista, iltapäivällä syötöt Aasian lähtöihin ja Euroopan paluista sekä illalla syötöt Euroopan lennoilta. Junan kustannusrakene ja yhteydet myös muiden firmojen lennoille toivottavasti tuovat sen verran lisämatkustajia, että junia voisi olla myös aamupäivän lähikohdelennoille ja alkuillan paluisiin ym.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Jotta tuollainen lentoasemayhteys olisi houkutteleva vaihtoehto, niin vuoroväli tuskin saisi juurikaan yli tuntiin nousta. Ja vaikka tässä nyt sivuutettaisiinkin sellaiset pikkuseikat, että junia ei mahdu raiteille tai maastosta puuttuu yhteyden mahdollistavat kiskot, niin aika dramaattinen junatarjontalisäys syntyisi, etenkin Turkuun. Saataisiinko niitä lentsikkaheilureita millään edes lähellekään taloudellisiksi noin operoinnin kannalta?

Tunnin vuoroväli olisi minusta juuri sopiva Tampereen, Turun ja Lahden kaltaisten kaupunkien yhteyksille Helsinki-Vantaalle. Se on parempi kuin liittymälennoilla ja tämä huomioiden mahdollistaa osin jopa aikasäästöjä verrattuna lentoon (joita muuten Lahdesta ei edes ole) + odotusaikaan. Se on myös pääsääntöisesti sama kuin Paunun nykyisten Expressbussien vuoroväli ja siinä osoittanut toimivuutensa.

Uskon että Tampereen suunnassa tarjontalisäys olisi ihan realistinen, vaikka saattaisikin syödä jonkin verran matkustajia olemassa olevilta vuoroilta. Turun suunta on suurempi kysymysmerkki, mutta toisaalta onhan se niinkin että tarjonnan lisäys yleensä kasvattaa myös kysyntää jonkin verran.

Se olisiko tämä itsenäisenä liiketoimintana taloudellisesti kannattavaa on hankala kysymys. Heilurina syntyisi aika hyvin uusia vaihdottomia yhteyspareja lentoasemayhteyksien lisäksi, mikä parantaisi kannattavuutta. Mutta yhteiskunnan saamien hyötyjen kautta (pääosin kaupunkien tavoitettavuuden parantuminen ja lentoliikenteen korvautuminen junaliikenteellä) näkisin että tällaiset yhteydet ovat erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä. Jopa kaupungeilla itsellään saattaisi kenties olla halua rahoittaa tällaisia yhteyksiä ostoliikenteenä?

Tämä täytyy myös nähdä siinä kontekstissa, että jos meillä olisi lentorata, ei tarvittaisi erillisiä lentoasemaa palvelevia kaukojunia, joiden kannattavuus voi olla kiikunkaakun. Normijunat palvelisivat kaikki myös lentoasemaa. Tällaisten erillisten junien ajaminen on siis vaihtoehtoiskustannus, joka toteutuu kun lentorataa ei ole. Eli kyseessä on tavallaan kehärataan liittyvä piilokustannus. Jos olisi suoraan päätetty rakentaa lentorata, ei tällaista kustannusta olisi, mikä huomioon otettuna lentoradan business casessa saisi sen näyttämään huomattavasti kehärataa houkuttavammalta.

Mutta palatakseni asiaan, näen vaihdottomat lentoasemayhteydet välttämättöminä sekä ympäristötavoitteiden että maan tasapuolisen kehittämisen kannalta, ja siksi niihin on yksinkertaisesti pakko käyttää jonkin verran rahaa.

---------- Viesti lisätty kello 13:58 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 13:46 ----------

Jos miettii kustannuksia, niin HEL-TMP-välillä näkyy olevan nykyisin vain 4 edestakaista lentoa, Turkuun sama juttu. Tuskin noilla rahoilla operoi junaa kerran tunnissa, mutta ei taida olla tarviskaan. Aamulla syötöt Euroopan lähtöihin, keskipäivällä syötöt Aasian paluista, iltapäivällä syötöt Aasian lähtöihin ja Euroopan paluista sekä illalla syötöt Euroopan lennoilta. Junan kustannusrakene ja yhteydet myös muiden firmojen lennoille toivottavasti tuovat sen verran lisämatkustajia, että junia voisi olla myös aamupäivän lähikohdelennoille ja alkuillan paluisiin ym.

Ennen lentoja on ollut paljon enemmän. Tämä kuvastanee yhtäältä Finnairin markkinaosuuden kutistumista Tampereella (varsinkin nyt kun kilpailua on ihan tosissaan, vrt. SAS-ryhmä, Air Baltic ja Ryanair) ja toisaalta sitä että varsin moni ajaa itse moottoritietä pitkin Vantaalle, kun ei luota yhä harveneviin liittymälentoihin. Ne ovat yleensä viimeistä paikkaa myöten täynnä ja usein ei saa edes paikkaa sinne, vaikka Euroopan-lennolle saisikin. Esim. TMP-HEL-Pariisi-HEL-TMP:n toteutuminen saattaa jäädä kiinni siitä että viimeinen legi HEL-TMP on loppuunmyyty.

Nykyistä lentotarjontaa ei voi mitenkään pitää ohjenuorana sille miten usein junia Vantaalle pitäisi ajaa. Nykyiset lennothan on optimoitu vain aamun ja illan ruuhka-aaltoihin, ja moneen kohteeseen on Vantaalta useampiakin lentoja päivässä, myös keskellä päivää, joiden yhteydessä ei ole järkevää liittymälentovaihtoehoa olemassakaan, esim. puolilta päivin Pariisiin lähtevä lento, joka monelta kantilta voi olla parempi kuin ruuhkaiset aamu- tai iltalennot. Ja kun lennot voivat olla myöhässäkin eikä aikatauluihin voi aina luottaa, niin sujuvan palvelun kannalta tuntia pidempi vuoroväli ei vain kertakaikkiaan toimi.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Tunnin vuoroväli olisi minusta juuri sopiva Tampereen, Turun ja Lahden kaltaisten kaupunkien yhteyksille Helsinki-Vantaalle. [...] Se on myös pääsääntöisesti sama kuin Paunun nykyisten Expressbussien vuoroväli ja siinä osoittanut toimivuutensa.

Se on hyvä tavoite, mutta jos ajatus on, että nämä junat ovat kehärataa pitkin kulkenaa lisätarjontaa, niin ei tällaiselle ole kysyntää. Jos yhden bussin saakin tunnin vuorovälillä kannattamaan, niin juna kuitenkin vaatii moninkertaisen matkustajamäärän.

Ennemmin pidän realistisena sitä, että jos kehärataa pitkin tosiaan saadaan kaukojunia kulkemaan, niin kyseessä on muutama vuoropari päivässä, joiden aikataulut on sovitettu lentoliikenteen aaltoihin.

Se on sitten eri juttu, jos lentorata todella saadaan. Silloinhan syntyy Tampereelta ja Lahdesta kuin itsestään tunnin vuoroväli lentoasemalle. Turku on sijaintinsa vuoksi hankalassa erityisasemassa, en tiedä, miten se ratkaistaisiin.

Se olisiko tämä itsenäisenä liiketoimintana taloudellisesti kannattavaa on hankala kysymys. Heilurina syntyisi aika hyvin uusia vaihdottomia yhteyspareja lentoasemayhteyksien lisäksi, mikä parantaisi kannattavuutta. Mutta yhteiskunnan saamien hyötyjen kautta (pääosin kaupunkien tavoitettavuuden parantuminen ja lentoliikenteen korvautuminen junaliikenteellä) näkisin että tällaiset yhteydet ovat erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä. Jopa kaupungeilla itsellään saattaisi kenties olla halua rahoittaa tällaisia yhteyksiä ostoliikenteenä?

Erillisenä junaliikenteenä ei varmasti olisi kannattavaa. Yhteistyössä lentoyhtiöiden kanssa codeshare-periaatteella kannattavuutta voitaisiin nostaa, mutta kerran tunnissa ei ole minusta realistista.

Nämä uudet yhteysparitkin ovat vähän teoreettisia. Kuinka moni kulkee vaikkapa Turusta Hämeenlinnaan ja kuinka moni tekee sen matkan junalla? Väittäisin, että tuollaiset ovat yhden käden sormilla laskettavissa per päivä.

Tämä täytyy myös nähdä siinä kontekstissa, että jos meillä olisi lentorata, ei tarvittaisi erillisiä lentoasemaa palvelevia kaukojunia, joiden kannattavuus voi olla kiikunkaakun. Normijunat palvelisivat kaikki myös lentoasemaa. Tällaisten erillisten junien ajaminen on siis vaihtoehtoiskustannus, joka toteutuu kun lentorataa ei ole. Eli kyseessä on tavallaan kehärataan liittyvä piilokustannus. Jos olisi suoraan päätetty rakentaa lentorata, ei tällaista kustannusta olisi, mikä huomioon otettuna lentoradan business casessa saisi sen näyttämään huomattavasti kehärataa houkuttavammalta.

Tämä on hyvä ajatusmalli. Kun aikanaan lasketaan lentoradalle H/K:ta, niin siihen vaikuttaa oleellisesti, jos tällaiset tappiolliset vuorot saadaan karsittua pois. Mutta se tietysti edellyttää, että ne vuorot ensin perustetaan ja niille hankintaan kalusto ym.

Nykyistä lentotarjontaa ei voi mitenkään pitää ohjenuorana sille miten usein junia Vantaalle pitäisi ajaa. Nykyiset lennothan on optimoitu vain aamun ja illan ruuhka-aaltoihin, ja moneen kohteeseen on Vantaalta useampiakin lentoja päivässä, myös keskellä päivää, joiden yhteydessä ei ole järkevää liittymälentovaihtoehoa olemassakaan, esim. puolilta päivin Pariisiin lähtevä lento, joka monelta kantilta voi olla parempi kuin ruuhkaiset aamu- tai iltalennot. Ja kun lennot voivat olla myöhässäkin eikä aikatauluihin voi aina luottaa, niin sujuvan palvelun kannalta tuntia pidempi vuoroväli ei vain kertakaikkiaan toimi.

Tietysti junien pitäisi houkutella moninkertainen määrä matkustajia verrattuna nykyisiin syöttölentoihin. Ja olen samaa mieltä siitä, että palvelutason kannalta kerran tunnissa on minimi. Jos vaikkapa vaan joutuu odottelemaan matkatavaroita ylimääräisen varttitunnin eikä sitten ehdikään junaan, niin olisihan se kohtuutonta, jos seuraavaa joutuisi tuntitolkulla odottamaan. Mutta vaikka palvelutaso vaatisi näin tiheää liikennettä, en usko, että mistään löytyy maksajaa sille liikenteelle.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Turun suunta on suurempi kysymysmerkki, mutta toisaalta onhan se niinkin että tarjonnan lisäys yleensä kasvattaa myös kysyntää jonkin verran.

Plus että se ei ole uutta Turku-Helsinki-tarjontaa, vaan Turku-Espoo-lentoasema-?-tarjontaa. Turun junissa mitä itse olen seuraillut matkoillani, Espoossa ja Kirkkonummella jää aika minimaalinen määrä ihmisiä pois.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Plus että se ei ole uutta Turku-Helsinki-tarjontaa, vaan Turku-Espoo-lentoasema-?-tarjontaa. Turun junissa mitä itse olen seuraillut matkoillani, Espoossa ja Kirkkonummella jää aika minimaalinen määrä ihmisiä pois.

Pysähtyykö Turun junat Kirkkonummella? Minkä ihmeen takia?

Espoo-lentoasema -yhteydelle voisi olla jonkun verran kysyntää, vaikka se olisikin hinnoiteltu kaukojunana. Mutta se, että Turusta ajettaisiin kerran tunnissa Helsinkiin ja kerran tunnissa Helsingin lentoasemalle on kyllä utopiaa.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Se on hyvä tavoite, mutta jos ajatus on, että nämä junat ovat kehärataa pitkin kulkenaa lisätarjontaa, niin ei tällaiselle ole kysyntää. Jos yhden bussin saakin tunnin vuorovälillä kannattamaan, niin juna kuitenkin vaatii moninkertaisen matkustajamäärän.

Riippuu vähän. VR:n kustannusrakenteella näin on, mutta ei välttämättä hypoteettisen kevyellä organisaatiolla toimivan operaattorin kustannusrakenteella.

Ennemmin pidän realistisena sitä, että jos kehärataa pitkin tosiaan saadaan kaukojunia kulkemaan, niin kyseessä on muutama vuoropari päivässä, joiden aikataulut on sovitettu lentoliikenteen aaltoihin.

Jostain pitäisi tietysti aloittaa. Ehkä se voisi olla ruuhka-aaltojen palvelemisesta.

Erillisenä junaliikenteenä ei varmasti olisi kannattavaa. Yhteistyössä lentoyhtiöiden kanssa codeshare-periaatteella kannattavuutta voitaisiin nostaa, mutta kerran tunnissa ei ole minusta realistista.

Aikaisemmin ajattelin itsekin että codeshare on ehdoton vaatimus. Mutta nyttemmin olen muuttanut mieleni. Entä jos myöhästyy siitä codeshare-junastaan? Millainen häslinki syntyy kun pitääkin mennä seuraavaan vuoroon, joka ei ole codeshare? Entä paikkavaraukset?

Kaikista yksinkertaisinta olisi että lentojunassa ei olisi paikkavarausta ollenkaan, ja yksinkertaisen matkalipun saisi joko automaatista, junasta tai lentoyhtiöltä osana lentolippua (mutta siis ilman nimettyä vuoroa tai osoitettua paikkaa). Näin matkustuskokemus on mahdollisimman helppo ja minimoidaan kaikki turha byrokraattinen sähläys lentoaikataulujen pettäessä.

Tietysti junien pitäisi houkutella moninkertainen määrä matkustajia verrattuna nykyisiin syöttölentoihin. Ja olen samaa mieltä siitä, että palvelutason kannalta kerran tunnissa on minimi. Jos vaikkapa vaan joutuu odottelemaan matkatavaroita ylimääräisen varttitunnin eikä sitten ehdikään junaan, niin olisihan se kohtuutonta, jos seuraavaa joutuisi tuntitolkulla odottamaan. Mutta vaikka palvelutaso vaatisi näin tiheää liikennettä, en usko, että mistään löytyy maksajaa sille liikenteelle.

Nykyisille syöttölennoillekin olisi osittain enemmän tulijoita kuin lippuja myydään, joten tämä ei olisi vaikeakaan tavoite. Lisäksi mukaan tulisi Paunun Expressbus-liikenteestä ainakin Tampereelta ja Hämeenlinnasta Vantaan lentoasemalle matkustavat. Aika suuri määrä sekin. Ja kun yhteys olisi nopeampi, se houkuttaisi lisää matkustajia myös omista autoista. Ja varmaan jonkin verran nyt kilpailevilla yhtiöillä lentäviä.

Sitä en tiedä kuinka lähelle kannattavuusrajaa päästäisiin, mutta uskon että tehokkaalla toiminnalla subvention osuus olisi kohtuullisuuden rajoissa, ainakin jos verrataan lentoradan rakentamiseen (vaikka tietysti toivon että se vielä rakennetaan ja tämä liikenne olisi vain tilapäisratkaisu sitä odotellessa). Parhaiten tämän saisi selville niin että aloitetaan liikenne ja katsotaan miten käy. Kalustoa tietysti tarvittaisiin, mutta eiköhän sille ole jälkimarkkinoita, jos tämä konsepti ei toimi. Operaattorin pitäisi olla joku muu kuin VR, koska VR tämän kyllä tappaisi alta aikayksikön. Yksityisen firman bisneksiä ei pitäisi yhteiskunnan vastustaa, koska se kantaisi itse taloudellisen riskin ja menisi konkurssiin, jos bisnes romahtaa. Toisaalta sillä pitäisi olla mahdollisuus sopia julkisten intressitahojen osallistumisesta kuluihin, jos nämä näkevät asian tärkeäksi (kuten uumoilen).

---------- Viesti lisätty kello 15:03 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:50 ----------

Niin, tuli mieleen vielä se, että jos näitä lentoasemayhteyksiä liikennöisi joku muu kuin VR niin silloin olisi mahdollista päättää vuoron toinen pää Helsinkiin ja tarjota kilpailevia Tampere-Helsinki yms. yhteyksiä hieman hitaammin mutta VR:ää edullisemmalla tariffilla. Niin varmistettaisiin kannattava peruskuorma. Taatusti saisi suosiota nuorten, opiskelijoiden yms. keskuudessa. Ja Tampere-Helsinki -välillä on toisaalta jo nykyään riittävästi matkustajia joista kaapata markkinaosuutta ja toisaalta runsaasti kasvupotentiaalia erityisesti edullisemmilla tariffeilla. Näillä edellytyksillä tunnin vuoroväli olisi no-brainer ja täysin realistinen myös taloudellisesti, edellyttäen tietysti tiukkaa kulukontrollia operaattorilta.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Aikaisemmin ajattelin itsekin että codeshare on ehdoton vaatimus. Mutta nyttemmin olen muuttanut mieleni. Entä jos myöhästyy siitä codeshare-junastaan? Millainen häslinki syntyy kun pitääkin mennä seuraavaan vuoroon, joka ei ole codeshare? Entä paikkavaraukset?

Kaikista yksinkertaisinta olisi että lentojunassa ei olisi paikkavarausta ollenkaan, ja yksinkertaisen matkalipun saisi joko automaatista, junasta tai lentoyhtiöltä osana lentolippua (mutta siis ilman nimettyä vuoroa tai osoitettua paikkaa). Näin matkustuskokemus on mahdollisimman helppo ja minimoidaan kaikki turha byrokraattinen sähläys lentoaikataulujen pettäessä.

Entisaikaan junat toimivat niin, että jos ehtikin aiemmalla vuorolla, niin ei kun kyytiin vaan. Tai jos ei ehtinyt siihen, mihin lippu oli kirjoitettu, niin sitten myöhemmällä. Mutta nythän junissakin on pakkoistumapaikat ja lippu käy vaan tiettyyn vuoroon. Ruotsissa jopa niin kankeasti, että lippu täytyy käydä tiskillä vaihtamassa (tai netissä). Meillä tietääkseni saa sentään mennä väärälläkin vuorolla ilman että lippu pitää vaihtaa, mutta istumapaikka, josta on pakkomaksettu, on sitten mennyttä. Mutta tämä muuttunee Ruotsin mallin mukaiseksi heti kun VR uudistaa hinnoitteluperiaatteensa.

Tällaisessa lentojunassa pitäisi olla juuri tuollainen systeemi kuin kuvasit, eli vaikka lippu on kirjoitettu tiettyyn vuoroon, se kelpaa sellaisenaan ilman mitään muutostarpeita vaikkapa viikon tai kuukauden, tai edes pari päivää. Erillinen paikkalippu olisi tarjolla niille, jotka haluavat tietyn istumapaikan. Ei liikemies varaa kahden tunnin junamatkaa, jos potentiaalisesti joutuisi seisomaan siellä junassa.

Codeshare on minusta ehdoton edellytys ihan sen takia, että kun sen lipun varaa vaikka ranskalainen tai intialainen, niin koko Delhi-Tampere-Delhi -yhteyden saa varattua yhtenä sessiona selkeästi lentoyhtiön sivulta. Ulkomaisten junalippujen varailu kansallisilta nettisaiteilta vaatii liikaa vaivaa. Mutta ei se codeshare ole ongelma. Tietysti jokaisella junavuorolla on codeshare-lennonnumero ja jos matkustaja päättääkin mennä eri junalla kuin mihin lippu on ostettu, ei se maailmaa kaada, senkus menee (vrt edellä).

Operaattorin pitäisi olla joku muu kuin VR, koska VR tämän kyllä tappaisi alta aikayksikön. Yksityisen firman bisneksiä ei pitäisi yhteiskunnan vastustaa, koska se kantaisi itse taloudellisen riskin ja menisi konkurssiin, jos bisnes romahtaa. Toisaalta sillä pitäisi olla mahdollisuus sopia julkisten intressitahojen osallistumisesta kuluihin, jos nämä näkevät asian tärkeäksi (kuten uumoilen).

Matkustajaliikenteen avaaminen kilpailulle on monen askelen päässä. Mutta voisi kuvitella, että valtio sallisi valtionyhtiö Finnairin pääsyn rataverkolle helpommin kuin kokonaan "villin" kilpailun. Finnairilla tuskin sinänsä on haluja junaoperaattoriksi, mutta erillinen valtio-omisteinen FinnairTrains Oy olisi ihan mielenkiintoinen juttu. Puhtaalta pöydältä uusi firma, jossa ei olisi löysää ollenkaan ja joka saisi operoida vain Helsinki Airpot -asemalle päättyviä tai sieltä alkavia junia.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Wikipedia sanoi:
Code sharing on erityisesti lentoyhtiöiden käyttämä yhteistyömuoto, jossa useat eri lentoyhtiöt markkinoivat samaa lentoa kunkin lentoyhtiön omalla numerolla. Code sharing on yksi lentoyhtiöallianssien, kuten Star Alliance ja Oneworld, perusyhteistyömuodoista. Esimerkiksi monia Finnairin operoimia lentoja markkinoidaan myös British Airwaysin ja American Airlinesin lentonumeroilla.
Meille maan matosille vain tiedoksi.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Entisaikaan junat toimivat niin, että jos ehtikin aiemmalla vuorolla, niin ei kun kyytiin vaan.

Tämä onnistui helposti ainakin vielä eräitä kuukausia sitten Pääradalla. Nousin Seinäjoelta IC2-junaan kun lippu oli seuraavaan Pendolinoon. Konnari ei ollut moksiskaan lippua leimatessa, tosin junassa oli reilusti tilaa, joten istumapaikkoja ei tarvinnut edes ajatella.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Codeshare on minusta ehdoton edellytys ihan sen takia, että kun sen lipun varaa vaikka ranskalainen tai intialainen, niin koko Delhi-Tampere-Delhi -yhteyden saa varattua yhtenä sessiona selkeästi lentoyhtiön sivulta. Ulkomaisten junalippujen varailu kansallisilta nettisaiteilta vaatii liikaa vaivaa. Mutta ei se codeshare ole ongelma. Tietysti jokaisella junavuorolla on codeshare-lennonnumero ja jos matkustaja päättääkin mennä eri junalla kuin mihin lippu on ostettu, ei se maailmaa kaada, senkus menee (vrt edellä).

Näin voisi ajatella. Ilman muuta kaupungin kansainvälistä näkyvyyttä parantaa jos se näkyy suoraan varausjärjestelmässä. Mutta toisaalta, miksi ei sitten ole mikään ongelma lentää vaikka Stanstediin ja ostaa sieltä erillinen junalippu Liverpool Streetin asemalle? Junamatkana se on ajallisesti aika lähellä matkaa Vantaa-Tampere. Loppujen lopuksi codeshare on hyvä lisä olemassa, mutta ei mikään välttämättömyys.

(Albertille tiedoksi että tiedämme kyllä codesharen perusmääritelmän. Tässä yhteydessä sitä on käytetty kuvaamaan junalla korvattua lentonumeroa, johon lentoyhtiö myy osan paikoista. Wikipedian määritelmä on muuten hieman epämääräinen, koska codeshare ei rajoitu alliansseihin. Esim. takavuosina useilla TMP-HEL -lennoilla oli lentonumerot jopa neljälle yhtiölle: AY, BA, AA ja AF. Aika harvinaista löytää samalta lennolta sekä British Airwaysin että Air Francen matkustajia yhtiön omalla lentonumerolla!)

---------- Viesti lisätty kello 16:52 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 16:41 ----------

Matkustajaliikenteen avaaminen kilpailulle on monen askelen päässä. Mutta voisi kuvitella, että valtio sallisi valtionyhtiö Finnairin pääsyn rataverkolle helpommin kuin kokonaan "villin" kilpailun. Finnairilla tuskin sinänsä on haluja junaoperaattoriksi, mutta erillinen valtio-omisteinen FinnairTrains Oy olisi ihan mielenkiintoinen juttu. Puhtaalta pöydältä uusi firma, jossa ei olisi löysää ollenkaan ja joka saisi operoida vain Helsinki Airpot -asemalle päättyviä tai sieltä alkavia junia.

Juuri näinhän se ei saisi mennä. PSA edellyttää rataverkolle pääsyn vapauttamista. Omistajasidonnaiset tai muut vastaavat yritykseen liittyvät rajoitukset eivät käsittääkseni tule kyseeseen. No, täysin villiä kilpailua ei välttämättä tarvitse sallia, mutta aika vaikea on nähdä tilannetta, jossa ei periaatteessa tulisi mahdolliseksi aloittaa tällaista uutta liikennettä joko markkinaehtoisesti tai tilaaja-tuottajamallilla. Nykyinen monopolitilanne on selkeästi EU-oikeuden vastainen eli se tulee purkaa, vaikka Suomen valtio vitkutteleekin vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

(Albertille tiedoksi että tiedämme kyllä codesharen perusmääritelmän. Tässä yhteydessä sitä on käytetty kuvaamaan junalla korvattua lentonumeroa, johon lentoyhtiö myy osan paikoista. Wikipedian määritelmä on muuten hieman epämääräinen, koska codeshare ei rajoitu alliansseihin. Esim. takavuosina useilla TMP-HEL -lennoilla oli lentonumerot jopa neljälle yhtiölle: AY, BA, AA ja AF. Aika harvinaista löytää samalta lennolta sekä British Airwaysin että Air Francen matkustajia yhtiön omalla lentonumerolla!)
No totta hitossa TE tiedätte. Kliffaahan se on stikata kaikkia komeita termiittejä, stäröjä kundeja. Mutta forumia lukevat muutkin, kuten minä. Siksi kirjoitin.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

No totta hitossa TE tiedätte. Kliffaahan se on stikata kaikkia komeita termiittejä, stäröjä kundeja. Mutta forumia lukevat muutkin, kuten minä. Siksi kirjoitin.

Eikö joku sitten tiedä? Ei ole snobbailutermi vaan ihan normaalia yleissivistystä.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Eikö joku sitten tiedä? Ei ole snobbailutermi vaan ihan normaalia yleissivistystä.
Älä viitti kundi stikkaa skeidaa. Silloin kun mä ja monet muut kundit hommattiin "yleissivistystä", ei tollasesta kliseestä kukaan ollu kuullukkaa.

Jestas sentään ku, kissa kusi kenkään
Tämä on yleissivistystä kans. Mitä tarkoittanee?
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Minä olen Albertin kanssa samaa mieltä, että joku codeshare on kaikkea muuta kuin normaalia yleissivistystä. No olen minäkin aika sivistymätön kun en tuota minäkään tiennyt ja tässä nykyisin enemmän yleissivistykseen kuuluva termi joka sopii tähän termiin on "EVVVK". Eli jos on pakko kirjoittaa tuon tason juttuja, voisi Suomessa suomenkielisellä keskustelupalstalla keksiä jonkin suomenkielisen vastine moiselle sanahirviölle.
 
Vs: HLJ 2011 lausunnoilla

Minä olen Albertin kanssa samaa mieltä, että joku codeshare on kaikkea muuta kuin normaalia yleissivistystä. No olen minäkin aika sivistymätön kun en tuota minäkään tiennyt ja tässä nykyisin enemmän yleissivistykseen kuuluva termi joka sopii tähän termiin on "EVVVK". Eli jos on pakko kirjoittaa tuon tason juttuja, voisi Suomessa suomenkielisellä keskustelupalstalla keksiä jonkin suomenkielisen vastine moiselle sanahirviölle.

No kerro miksi codesharea pitäisi sitten kutsua. En tiedä sille mitään suomenkielistä vastinetta. Vähän sama kuin lentoliikenteen "hubi" mistä taisimme palstalla väitellä joskus muutama vuosi sitten.
 
Takaisin
Ylös