Mietinpä tuota minimetroakin, miltä se sitten näyttäisi.
Yksilaiturilliset asemat (toki olisi koko asema luohittu jo valmiiksi, mutta vain toinen laitureista olisi käytossä ja ylipäätään näkyvissä) ja ohituspaikat tarpeen mukaan. Missäs nuo ohituspaikat olisivat? Hyvä paikka ainakin olisi Katajanokan valmiiksi louhittu asema. Jos radalla ajaisi ruuhka-aikaan 3 junaa, niin pitäisi olla myos ainakin toinen ohituspaikka jossain. Ja automaatti ohjaisi niin joustavsti, ettei liikenne hidastuisi. Nämä ohitusraiteet toimisivat sitten myos kaluston säilytyspaikkoina liikennetilanteiden mukaan; hiljaisena aikana vain yksi juna ajossa, jolloin muut kaksi junaa seisovat noilla ohitusraiteilla.
Kampin asema olisi luonnollisesti nykyisen aseman alla "kakkoskerroksessa", josta se sujuvasti tulevaisuudessa jatkuisi sitten mahdollisesti Töölöä, Meilahtea ja Pasilaa kohden. Esplanadin aseman (kuten kaikkien muidenkin asemien) tulisi olla niin lähellä kadunpintaa kuin mahdollista, mieluiten vain yhdet portaat ja siinä heti laiturialue. Tiedä sitten, miten sellainen olisi mahdollista, sillä olen ymmärtänyt Kauppatorin kohdalla olevan pahoja kallioruhjeita, jotka vaikeuttavat ratkaisevasti mm. Kauppatorin oman metroaseman toteuttamista. Erään suunnitelmavaihtoehdon mukaanhan asemat olisivat olleet Erottajalla ja juuri Kauppatorilla, mutta sittemmin kummatkin asemat on korvattu yhdellä Esplanadin asemalla.
Asemien tulisi olla korkeatasoisia ja juuri Espan asemalta voisi olla suora kulkutunneli Rautatientorin ja/tai Kaisaniemen metroasemalle, vaikkapa osittain sähkoisellä liukukäytävällä toteutettuna.
Asemilla tulisi jo alkuvaiheesta saakka olla laituriovet, jotka ovat mielestäni paitsi turvallisuutta lisäävä, toimiva niin myoskin esteettinen ratkaisu. Ja vaikka asemat olisivat minimetron säästokonseptin mukaisia yksilaiturillisia "kevytasemia" ei niiden korkeatasoisuudesta tai laadusta tulisi kuitenkaan tinkiä, vaan niiden tulisi olla paitsi toimivia ja myoskin korkeatasoisia arkkitehtuuriltaan.
Linjan kolme junaa olisivat kaikki uushankintoja joltain kansainvaliseltä valmistajalta ja rakenteeltaan 3-vaunuisia, noin 60-metrisiä, läpikuljettavia yksioitä (mutta asemat louhittuna valmiiksi nykyiseen junien maksimipituuteen eli 135 metriä, jotta kapasiteettiä voidaan laajentaa myohemmin). Tällaiset ovat kovasti yleistyneet maailmalla ja pisimmillään sellaiset voivat olla 8- tai jopa 12-vaunuisia yksikoitä. Läpikuljettavien yksikoiden etu on matkustajien vapaa liikkuvuus koko junan sisällä ja siten tasaisempi kuormitus junayksikossä. Näiden junien ollessa täydellisessä automaattiohjauksessa/-kontrollissa myoskään varsinaisia ohjaamoita ei tarvittaisi (manuaalinen ajokytkin jonkin lukittavan kannen alla poikkeustapauksia varten), vaan junien päädyissä olisi kookkaat, hyvin merkityt ja helppokäyttoiset hätäuloskäynnit. Virroitustapaa tulisi mielestäni harkita ja jopa ilmajohtovirroituksen mahdollisuutta tutkia. Laituriovet poistavat siitä mahdollisesti aiheutuvan turvallisuusriskin.
Luulenpa muuten että koko konseptin saisi yhdeltä valmistajalta valmiina ns. "turnkey"-pakettina liikkuvaa kalustoa myoten.
Vaikka olenkin edelleen toki ratikkayhteyden kannalla, niin se ei estä minua pohtimasta muitakin vaihtoehtoja.
