Kokonaisuudessaan joukkoliikenteen tavoitelinjastosuunnitelma vaikuttaa oikein lupaavalta ja antaa pääroolin joukkoliikenteestä todellakin raideliikenteelle ja bussit jäävät syöttöliikenteeseen, mutta toisaalta myös joillekin tärkeille runkoyhteyksille.
Valitettavasti olen täysin eri mieltä tuosta suunnitelmasta, jossa päärooli on oikeasti bussiliikenteellä - siihenhän ihmiset kotipysäkiltään nousevat.
Tuo suunnitelma toistaa 1960-lukulaista ja
Smith-Polvisessa esitettyä autoilumyönteistä joukkoliikennepolitiikkaa. Olen kritisoinut sitä
lausunnoissani PLJ-suunnitelmista, koska noilla periaatteilla on tuhottu seudun korkea joukkoliikenteen käyttö. Kun väitetään, että halutaan edistää joukkoliikennettä, miksi sitten tarjotaan niitä ratkaisuja, joista on vuosikymmenten näyttö siitä, että ne heikentävät joukkoliikennettä?
Mikä on sellainen joukkoliikenteen tavoitelinjasuunnitelma, josta puuttuu kokonaan joukkoliikenteen perusta, kävelyetäisyydellä olevat yhteydet? Koko liityntärunkoverkkoajatus perustuu täysin vääriin lähtökohtiin, eli siihen, miten tehdään autoliikenteen tieverkkoa. Tieverkon hierarkia on autoilussa toimiva ratkaisu, koska auto lähtee kotipihalta ja vaihtaa sujuvasti "moodia" tonttikadulta moottoritielle. Autoliikenne ei toimi aikataulutettuna, joten sellaista elementtiä ja siihen liittyviä suureita ei ole olemassakaan autoliikenteessä. Mutta joukkoliikenteessä on, ja niillä on keskeinen merkitys, joten niitä ei voi sivuuttaa.
Muualla on näitä samoja ajatuksia kokeiltu ja niistä on opittu. Meillä näitä suunnitelmia tekevät edelleen saman ihmiset, jotka kävivät koulunsa Smith-Polvisen aikaan. Eivätkä he ole halunneet seurata aikaa, vaan pitää jääräpäisesti kiinni siitä, minkä kerran ovat omaksuneet.
Joukkoliikenteessä pitää välttää vaihtoja eikä luoda niitä. Siksi koko suunnitelman lähtökohta on väärä. Joukkoliikenteen väylästön pitää olla sopusoinnussa yhdyskuntarakenteen kanssa. Siksi on väärä lähtökohta pohtia ainoastaan metrolinjoja, joita vastaavaa maankäytön tehokkuutta seudulla on vain hieman Helsingin niemellä. Joukkoliikenteen tulee pyrkiä optimaaliseen kustannusratkaisuun. Siksi ei pidä perustaa järjestelmää busseihin, joiden yksikkökoko on liian pieni ja ne ovat siksi kalliita sekä metroihin (= raskasraiteisiin), joiden yksikkökoko on liian suuri ja ne ovat siksi kalliita. Eikä liityntäliikenteeseen, jonka kustannus matkaa kohden tulee tuloja kalliimmaksi, koska käytetään kahta ratkaisua, joista molemmat ovat optimia kalliimpia.
Antero
