Tämä 75-metristen yksiköiden käyttö Helsingin raitioteillä pitäisi varmaan erottaa ihan omaksi keskustelukseen.
Minusta keskustelussa on useampikin asia ikään kuin harhapoluilla.
Ihan ensiksi pitää kysyä, halutaanko tänne 75-metrisiä ratikoita. Ja halutaanko siis nimenomaan niiden toimesta, jotka asiasta päättävät. Poliitikkojen halulla ei tässä ole merkitystä, sillä tässäkin ketjussa esitetyistä kvasiperusteluista saa äkkiä vaikka 12 kohdan listan siitä, miksi homma ei onnistu ja kun virkamiehet sellaisen listan esittelevät, niin "luottamusmies ei voi kuin luottaa" ja siinä se. Ydin onkin siinä, haluaako virkamiehistö Helsingin kaduille 75-metrisiä ratikoita. Tällä hetkellä ei halua, enkä usko, että nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tilanne muuttuu. Sikäli keskustelu on siis tavallaan turhaa.
Silti voidaan tietysti kysyä, olisivatko nämä 75-metriset junat edes mahdollisia. Tottakai ne ovat (jos niille on aitoa tarvetta ja on aito tahtotila niiden saamiseksi). Jos sulkeissa olevat seikat ovat kunnossa, niin silloin ei tarvitse takertua Helsingin lyhyisiin risteysväleihin (ongelma on todellinen mutta ratkaistavissa, tehdään suuntaisliittymiä autoille), liian lyhyihin pysäkkeihin (pidennetään, vähennetään, optimoidaan vain osa verkosta 75-metrisille), tiukkoihin kaarteisiin (kaarresäde sinänsä ei ole ongelma mutta raideliikenne kulkee tiukoista kaarteista todella hitailla nopeuksilla ja jos junapituus on kovin suuri, sitä hidasta nopeutta joudutaan tietysti ajamaan kauemmin) tai siihen, että joku Porthaninkatu ei nyt vaan onnistu (ei tarvitsekaan, päätetään mitkä osat verkosta sopivat pitkille junille ja missä max. pituus matkustajapalvelussa on ehkä vain 30 m).
Mutta kokonaan keskustelusta on unohtunut se kaikkein tärkein seikka. Tällä hetkellä mikään osa Helsingin raitiotieverkosta ei ole kysynnältään sellainen, että 75-metrisistä junista olisi matkustajapalvelun kannalta kokonaisuutena hyötyä. Pari esimerkkiä: jos kolmosella on nyt 24-metriset vaunut ja 10 min vuoroväli, niin 75-metrisin vaunuin olisi sitten 30 min vuoroväli. Hyvää palvelua? Tai tiheästi liikennöivällä nelosella 26,5-metriset vaunut ja 5 min vuoroväli. Jatkossa 75-metriset ja 15 min vuoroväli? Ei kiitos. No, Helsingin raitiotien erityispiirteisiin kuuluu tietysti se, että raitiolinjasto on pääosin kantakaupungin jakeluliikennettä eikä sellaista runkolinjatyyppistä liikennettä, jollaisia uudet raitiotiet yleensä ovat. Jos siis pitkiin juniin mentäisiin, muuttuisi samalla koko raitioverkon rooli. Tai pikemminkin jakaantuisi: jäljelle jäisivät edelleen muutamat kantakaupungin sisäiset jakelulinjat lyhyine vaunuineen, mallia kolmonen, mutta lisäksi tulisi sitten näitä Santahamina-tyyppisiä esikaupunkiratikoita, jotka palvelisivat yhteyksiä kaukaisemmista lähiöistä keskustaan.
Ongelma vaan on se, että suomalaistyyppisellä metsälähiörakentamisella ei oikein tahdo löytyä edes nykyratikan kapasiteetilla sellaista kantakaupungin ulkopuolista toiminta-aluetta, jossa ratikalle saataisiin kävelyetäisyydeltä riittävästi matkustajia. Munkkivuori taitaa olla yksi harvoista, ja ilmeisesti olisi myös kannattavaa jatkaa nykyisitä raitiolinjoja yhden lähiönmitan verran pohjoiseen periaatteella "joka toinen vuoro jatkaa lähiöön". Mutta jos lähtökohtana pitääkin olla se, että haalitaan yhdelle ainokaiselle linjalle sen verran porukkaa, että voidaan kohtuullisella vuorovälillä (10 min) saada 75-metrinen juna täyteen, niin sellainen ei onnistu ilman liityntäliikennettä.
Jos mietitään uusia alueita, niin Jätkäsaaren maltillinen asukasmäärä on sikäli ammuttu haulikolla ympäri saarta, että sinne täytyy rakentaa kilometrikaupalla liikaa rataa eikä liikennöinti vain yhdellä keskustalinjalla onnistu. Yhtä hyvin asutuksen olisi voinut keskittää yhden pääväylän ja (mahdollisesti pitkillä yksiköillä liikennöitävän) ratikkalinjan varteen ja kaavoittaa puistot laidoille, mutta niin ei ole tehty. Kalasatamaan arkkitehti on piirrellyt kiskoja vähän joka paikkaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Santahaminaankin on luonnosteltu kaksihaarainen pikaratikka, jottei tarvitse kuljettaa asukkaita liityntäbussilla. Ei tuollaisella rakentamisella synny tarvetta 75-metrisille yksiköille.
Pienistä vaunuista on omat haittansa, mutta niiden etu on siinä, että runko-osuudella vuoroväli on tiheä ja hännät voidaan haaroittaa vaikka kahtia tai kolmia, jolloin saadaan vaihdottomia yhteyksiä kohtuullisin vuorovälein. Heittona nyt vaikka se, että Mäkelänkadun raitiotiellä olisi 5 min vuoroväli, joista yksi 27-metrisin vaunuin liikennöivä linja kulkisi 15 min välein Koskelantietä Koskelaan, yksi vastaavasti Veräjälaaksoon ja yksi Pohjolankatua ja Mäkitorpantietä Oulunkylään. Siis ihan vaan esimerkinomaisesti. Saadaanhan kaikki nämä korvattua yhdellä pitkällä 75-metrisellä ratikalla, joka kulkee vain vartin välein ja saa tehokkaammat etuudet, mutta mille näistä haaroista se ratikka kulkisi ja mitä niiden muiden haarojen asukkaille tehtäisiin? Vietäisiin bussilla ratikkapysäkillekö?
Eli en mitenkään varauksetta kannata ajatusta siitä, että Helsingin raitioteiden yksikkökokoa pitää kasvattaa rajattomasti. Nykyisestä kyllä pitää kasvattaa. Vilkkaimmilla linjoilla suuremmat vaunut olisivat tarpeen jo nyt, sillä matkustusväljyys on sen verran huonolla tolalla että se itsessään karkottaa ihmisiä ratikoista. Vilkkaiden linjojen jatkaminen lähiöihin toisi niihin myös lisää sellaisia matkustajia, jotka nyt kulkevat busseilla (ja raidekertoimen mukanaan tuomia uusia matkustajia), jolloin vuorovälin pitämiseksi nykyisellään tarvittaisiin suurempia vaunuja. Melkeinpä väitän, että sellainen noin 45-metrinen raitiovaunu alkaisi olla maksimipituinen siihen nähden, mitä Helsingissä oikeasti tarvitaan, kun otetaan huomioon palvelutason ja kustannusten tasapaino.
