Sinun olisi jo hyvä tutustua joukkoliikenteen perusterminologiaan. "Joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus moottoriajoneuvomatkoista" on vakiintunut käsite, jolla mitataan autoilun ja joukkoliikenteen kulkumuotojakaumaa. "Autoilun kulkumuoto-osuus moottoriajoneuvomatkoista" kuvaa samaa asiaa.
Mutta oleellista on, ettei moottoriajoneuvojen kulkumuotojakauma kuvaa tehtyjen matkojen kulkumuotojakaumaa kokonaisuutena. Ja siksi moottoriajoneuvojen tai konevoimalla tapahtuvan liikenteen kulkumuotojakaumalla ei ole oikein mitään merkitystä. Lähinnä se kiinnostaa tiesuunnittelijoita, koska heitä ei edes kiinnosta, liikkuvatko ihmiset muuten tai muualla kuin ajoradalla.
Minusta ei vaan ole kovin hupaisaa, edes yli nelikymppisenä, että Laajasalon siltahanke ei ikävä kyllä näytä toteutuvan.
Mutta et kai vakavissasi kuvittele, että epätasapainoisen liikennesuunnittelun jatkaminen jollain tavalla edistäisi Laajasalon raitiotiesillan toteutumista?
Sillan toteutumista edistää parhaiten se, että ryhdytään puhumaan rehellisesti ja tasapuolisesti liikennejärjestelmän kehittämisestä ja eri kulkutapojen roolista sekä suhteesta yhdyskuntarakenteeseen. Mukaanlukien se, että tuodaan selvästi esille, miten paljon resursseja (maa-alaa, rakentamisekustannuksia) kuluu per automatka, per joukkoliikennematka ja per pyöräily- ja kävelymatka.
Ihan konkreettisena asiana voisit tasapainoisen liikennesuunnittelun puolustamiseksi ryhtyä esim. argumentoimaan sillan puolesta siten, että ratikkasilta säästää noin 150 M€:n autoliikenteen järjestelyt Herttoniemessä ja sieltä Laajasalon suuntaan. Koska tasapainoisella liikennesuunnittelulla Laajasalon matkoja voidaan ohjata joukkoliikenteeseen niin, ettei Laajasalosta Herttoniemeen suuntautuvan autoilun huippuliikennemäärän tarvitse kasvaa.
Kokonaisuudessaan olen tasapainoisesta liikennesuunnittelusta sitä mieltä, että kun nyt on pian 60 vuotta pantu lähes kaikki resurssit, niin maa-ala kuin rahat, autoilun edistämiseen, tasapainoista liikennesuunnittelua olisi kohdistaa kaikki resurssit seuraavan 60 vuoden aikana joukkoliikenteen edistämiseen. Mutta ei tietenkään niin, että käytetään mahdollisimman paljon rahaa jolla saadaan mahdollisimman vähän kapasiteettia.
Kyllä tulevien 60 vuoden aikana voi käyttää rahaa autoiluunkin. Mutta pitäisikö siinäkin sitten noudattaa samaa periaatetta kuin metron ja Pisaran tapaisissa hankkeissa. Eli mahdollisimman kalliita hankkeita, joista on kuitenkin mahdollisimman vähän hyötyä autoilulle. Sillä voisin kuvitella, että se olisi oikeastaan ihan toivottua autoilun ”kehittämistä”. Jolloin jopa Keskustatunneli voisi olla hyväksyttävä hanke. Sillä se ei juurikaan lisää autoilun liikenneverkon kapasiteettia, mutta siihen menee hillittömästi rahaa. Ja sitten voikin todeta, että nyt on autoiluun sitten käytetty niin paljon rahaa, ettei 10 vuoden aikana muuta tarvi tehdäkään.
Antero
