Olet väärässä. Tai et, mutta olet. Sillä eihän helsinkiläisessä demokratiassa ole merkitystä vastustajien määrällä vaan laadulla. Kun "oikeat" avainhenkilöt vastustavat, voivat he jarruttaa hanketta loputtomiin, vaikka kaikki muut ympärillä kannattaisivat. Kaupunginjohtaja Pajusen vastustusmotiiveista kiertää vaikka minkälaisia huhuja, joille kaikille on yhteistä oikeastaan vaan se, että Pajunen vastustaa. Talous- ja suunnittelukeskuksessa on valittu Kruunuvuorenrannalle oikein projektipäällikkö, Jari Tirkkonen, joka muuten vaikuttaa ihan pätevältä kaverilta, mutta hän ei alkuunkaan ymmärrä sillan hyötyjä, eli toisin sanoen ei halua ymmärtää. Rahoitusjohtaja Korhosen kanssa on sama juttu. Kokoomuksella on paljon sellaista valtaa, jolla ei ole mitään tekemistä niiden idealistien kanssa, jotka valtuustosalissa keskiviikkoisin kokoustavat.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Tokihan aina lobbauksella on merkitystä, tässä nimenomaisessa tapauksessa on vaikea nähdä rakennusliikkeillä syitä lobata siltaa vastaan, sen sijaan puolesta kyllä koska se helpottaisi asuntojen myyntiä.
Ajatus, että ensin lobataan toiseen suuntaan ja sitten toiseen aika lyhyellä aikavälillä ei taas ole järin järjellinen.
Tuolla salaliittoteorialla on viihdearvoa, ei muuta. Ensinnäkin, ihmiset lobbaavat ja tuuliviirimäinen mielipiteiden muuttelu on aika huono tapa vaikuttaa. Toiseksi rakennusliikkeet ei ole yhtenäinen ryhmä. Kolmanneksi nykyään myytävät tontit yleensä rakennetaan vielä varsin nopeasti.
Kyllä tuossa selkeä logiikka on. Rakennusliikkeiden edun mukaista on, että alkuasetelmana siltaa ei tule ja tontit saa siten kontulahintaan. Kun tontit on hankittu, pitää siltakin saada, että voidaan myydä huoneistot munkkahintaan. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Silta vaan pitää saada ennen huoneistojen myymistä, muutenhan ne joudutaan myymäänkin kontulahintaan.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Jos olisin rakennusliike, jolla on intressejä Kruunuvuorenrannassa, lobbaisin tunnelia vastaan, hommaisin tontit/rakennusoikeudet uloskantohintaan ja luottaisin siihen että selän yli rakennettava yhteys tullaan joka tapauksessa toteuttamaan.
Ainahan liiketoiminnassa on riskinsä. Tässä tapauksessa tosin varsin minimaalinen. Menettäisin ainoastaan ansiottoman arvonnousun jos yhteyttä selän yli ei rakennettaisikaan, kun kämpät pitäisi myydä siihen hintaan mikä todellisuudessa vastaisi paremmin tontista reaalirahassa vaihdettuja oravannahkoja.
Tässä on muilla kirjoittajilla ollut jo erittäin hyviä pointteja, mutta näihin puutun vielä:
No ei tietenkään, kun se on ihan kiinni siitä, miten haluaa "yhtenäisen ryhmän" määritellä. Toisin sanoen voit väittää mitä tahansa ryhmää ei-yhtenäiseksi olematta väärässä. Lisäksi niillä ei ole mitään tarvetta olla yhtenäisiä, riittää, että niillä on riittävän tiiviit yhteydet poliitikoihin, eikä välttämättä edes samoihin. Ja tästä on menneisyydessä näyttöä ihan riittämiin.
Joka puolestaan ei todista mistään mitään, paitsi ehkä siitä, että tonttimaata Helsingissä kaavoitetaan liian vähän.
Odotetaan. Rakennusliikkeet panevat työmaat seis, jos näyttää siltä, etteivät ne tuota tarpeeksi huonon markkinatilanteen tai suhdanteiden vuoksi. Eli kämppiä ei tehdä valmiiksi odottamaan. Asuntotuotantohan myydään siinä vaiheessa, kun taloja ryhdytään rakentamaan. Ei sellaisia taloja tehdä, joiden asuntoja ei ole myyty. Näin ne ovat toimineet koko minun ikäni.
Jos ajatellaan Kruunuvuorenrannan tilannetta, niin kysymys rakennusliikkeen näkökulmasta on siitä, mikä on käsillä olevien tonttien tuottavuusjärjestys. Niin kauan kun Kruunuvuorenrannassa hintataso on 40 minuutin etäisyyden tasolla, rakenetaan ennen Kruunuvuorenrantaa tontteja, joiden etäisyys ja hintataso on parempi. Sanotaan nyt vaikka niin, että nyt kiinnostaa työmaa Herttoniemessä. Mutta sitten kun on ratikkasilta, Kruunuvuori on arvokkaampi kuin Herttoniemen tontit Roihiksen vieressä.
Rakentajilla on nyt puuhaa niin Jätkässä kuin Kalasatamassakin. Eli on hyvää aikaa saada sillasta päätös.
Antero
Esimerkkeinä vaikkapa Leppäsuon kortteli, jossa nyt vasta rakennetaan puuttuvia taloja vuosikausia ekojen talojen valmistumisen jälkeen. Ja toisena Meri-Rastila, jonka valmiiksi kaavoitetuille tonteille ei kukaan rakenna mitään, koska asunnoista ei saa niin paljon rahaa, että rakennusliikkeitä kiinnostaisi. Että kyllä näitä ihan Helsingistä löytyy. Löytyykö kohta Kruunuvuorenrannastakin?
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Jossain mielessä ihailen ilmeisen vilpitöntä uskoasi rakennusliikkeiden epäitsekkyyteen. Väitän kuitenkin, että jos noissa sopimuksissa määritellyt sanktiot (jos niitä ylipäätään on), ovat pienempiä kuin asuntojen tuotto-odotusten ero, ottavat rakennusyhtiöt mieluummin sanktion kuin pienemmän tuoton.