Antero Alku sanoi:
Tässä keskustelussa on puhuttu oikeasta asiasta joukkoliikenteen ja kaupunkirakenteen kannalta, eli kaupoista. Ne ovat todellakin autoriippuvan elämän moottorit. Edelleen ihmiset pääsevät ja käyvät toissä kohtuullisesti joukkoliikenteellä. Mutta kaikkeen muuhun liikkumiseen tarvitaan auto. Ja jos sitä ei muusta syystä hankita, niin se on hankittava "kauppakassiksi".
Ei marketteja ja kauppakeskuksia voi kieltää, eikä tarvitsekaan. Sehän on jonkinlainen tavaratalon nykyaikainen vastine. Mutta kauppakeskusten ei pidä antaa tuhota lähipalveluita. Lähipalvelut ovat kestävän kehityksen mukaisia, kauppakeskukset päivittäistavaroiden ostopaikkoina eivät. Autopaikkanormin sijaan kaavoitukseen tulee saada palvelunormi. Eli kun nyt rakennusliike velvoitetaan rakentamaan asunnot ihmisten lisäksi myös autoille, kauppa tulee velvoittaa rakentamaan ja ylläpitämään lähipalvelut. Ei se sen kummempi velvoite ole kuin autopaikkakaan.
Tuota noin... Tässä oli mielenkiintoisia ja tavallaan oikeansuuntaisia väitteitä, mutta haluaisin vähän problematisoida asiaa (vaikka oikeastaan tämä menisi jo tuon kauppakeskus-otsikon alle).
Niin mukavaa kuin aikanaan olikin, että lähikauppa oli kävelyetäisyydellä kotoa (omissa lapsuudenmuistoissani 1970-luvun tamperelaislähiöstä näin tosiaan oli), en oikein usko että siihen on enää paluuta. Lähikaupan pitämisvelvoite todennäköisesti vain keskittäisi kaupan entistä tiukemmin suurten ketjujen haltuun, koska ne olisivat ainoat, joilta löytyy rahkeita siihen suuressa mittakaavassa.
Voi kyllä olla että convenience store -tyyppisiä myymälöitä alkaa ilmestyä lähivuosina. Tämä trendi näkyy jo selvästi mm. Englannissa, jossa mm. Tesco on avannut paljon pieniä myymälöitä viime vuosina. Ranskassa samanlainen ilmiö näkyy mm. siten, että Pariisin keskustasta löytyy useita Monoprix-supermarketteja hyviltä paikoilta, mm. Oopperan läheltä ja Champs Elysées'ltä. Kun varsinkin Monoprix'n tapauksessa kyseessä on ihan täysimittainen supermarketti, tosin äärimmäisen tiiviisti pieneen neliömäärään ahdettuna, sellainen vaatinee laajan valikoiman vuoksi kuitenkin suuremman väestöpohjan kuin keskiverto suomalaislähiö. Siksi en usko että joka lähiö Suomessa saisi oman vastaavanlaisen kaupan lähitulevaisuudessa.
Ilmiö on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä se viittaa täysin päinvastaiseen kehityssuuntaan kuin perinteiset peltomarketit. Kaupunkien keskusta-alueille ja/tai muuten hyvien julkisten liikenneyhteyksien varteen voisi olla mahdollista meilläkin perustaa vastaavan tyyppisiä myymälöitä. Lähinnä kai Suomessa ongelma on siinä, että meillä helposti yhdistetään kaupan suuri neliömäärä valikoiman monipuolisuuteen. Hypermarketit ovat jalkapallokenttien kokoisia, mutta käytävät ovat leveät, hyllyt matalia ja harvassa, palvelu olematonta ja valikoima on suppea (=paljon tavaraa esillä, mutta tyyliin lavakaupalla samaa tuotetta keskellä lattiaa).
Ainakin minä asioisin mielelläni Monoprix'n kaltaisessa liikkeessä, jossa neliöitä on vähän, käytävät ovat kapeita, hyllyt tiiviisti mutta valikoima on laaja ja laadukas eikä lähintä myyjää tarvitse kutsua paikalle soittamalla kännykällä liikkeen vaihteeseen (kuten kokemukseni mukaan esim. Tampereen Lielahden Citymarketissa). Kenties lähimmäksi tätä ideaalia Tampereella tulee Stockmann Herkku, josta meidän talouden ruoka ostetaan.
Toinen puoli ongelmaa on ruoan saaminen kotiin kaupasta, jos se ei ole selkeästi kävelyetäisyyden päässä. Vaikka olen viimeisen vuoden-parin aikana pääosin vaihtanut autolla töissä käymisen bussilla kulkemiseen (mikä on itse asiassa nopeuttanut matkaa!), kaupassa täytyy vielä toistaiseksi käydä autolla, jotta saa viikon ruoat kulkemaan kerralla. Sen useammin ei kauppaan juuri ehtisikään ainakaan joka viikko.
Olen vähän haikaillut, että jos olisi tarjolla sellaisia pyörillä kulkevia kauppakäyrrykasseja, joissa olisi riittävästi tilaa viikon ruoille ja mahdollisesti vielä lämpöeristetty lokero pakasteita varten, niin sellainen kulkisi kyllä bussissakin mukana. Raskaiden kassien raahaaminen pysäkiltä kotiin ottaa nimittäin kunnon päälle nuoremmallakin ihmisellä. Tällaisiahan tavallaan jo on markkinoilla, mutta ne ovat kaikki nk. mummomallia, jollaista perässään vetäen ei työikäinen kyllä näyttäytyisi ihmisten ilmoilla. Tuotekehittelyä ja asenteiden muutosta siis tarvittaisiin, mutta ratkaisu voisi olla näinkin yksinkertainen.
Toinen mahdollinen ratkaisu kauppakeskusten liikennekysymykseen tuli vastaan työmatkalla Dubaissa pari viikkoa sitten. Dubaissa ei juuri ole nykyisellään julkista liikennettä. Se on melko puhdas autokaupunki, jota halkoo parhaimmillaan/pahimmillaan 6+6 -kaistainen moottoritie Sheikh Zayed Road. Liikenne on hurjaa ja kaistanvaihdot villejä, ja ulkomaalainen kuski voi joutua vankilaan jopa vain olemalla osallinen liikenneonnettomuudessa. Eräiden lähteiden mukaan yleisin kuolinsyy siellä on liikenneonnettomuus. Poikkesin työpäivän jälkeen päivälliselle ja kauppoja kiertämään käsittämättömän kokoiseen Mall of the Emirates -kauppakeskukseen (josta löytyy niin Virgin Megastore, Harvey Nichols, Debenhams, Carrefour-hypermarketti, maailman suurin sisälaskettelurinne jne.). Paikassa oli vilkas taksitolppa, jossa oli parinkymmenen metrin jono ja takseja kulki tolpan ohi jonossa muutama kpl minuutissa jatkuvana virtana. Vaikutti siltä, että siellä on täysin tavanomaista hurauttaa taksilla kauppakeskukseen ja sieltä takaisin kotiin ostosten kanssa. Tariffikin oli varsin halpa.
Periaatteessa kai Lempäälän Ideaparkkiinkin voisi ihan hyvin mennä bussilla (eräät liikennöitsijät ovat ilmoittaneet muuttavansa reittinsä kulkemaan sen kautta) ja palata sieltä kotiin Tampereelle taksilla, jos on mukana tilaavieviä ja/tai painavia ostoksia. Tosin Suomessa tariffi on sen verran kova, että kannattaisi tosiaan miettiä etukäteen mitä ostaa.
Sen verran ideaa tuossa voisi olla, että jos lähtökohtana on, että oman auton käyttöpakko pitäisi saada poistettua, niin sitten myös taksiliikenne tulisi nähdä osana julkisen liikenteen kokonaisuutta sillä se palvelee hyvin tietyissä tilanteissa, joissa muu julkinen liikenne ei toimi hyvin. Mutta millä keinoin päästäisiin siihen, että tariffi saataisiin tiputettua niin alas, että tavallinen ihminen raaskisi ajaa omaan piikkiinsä taksilla kauppamatkoja verrattuna siihen, että omistaisi auton ja käyttäisi sitä myös työmatkoilla? Pitäisikö taksitariffi pitää säädeltynä, mutta vapauttaa taksiyrittäjät kokonaan verosta ja työnantajamaksuista, jotta hinta saataisiin painettua alas? Vai onko muita keinoja?
Mökkimatkoja jne. ajatellen myös autonvuokraustoiminta olisi kannatettavaa toimintaa, jos se vähentäisi tarvetta omistaa auto. Tosin hyvin kallista sekin nykyisellään.
Tosin minkään Suomalaisen kirjakaupan valikoimat eivät ole mistään kotoisin vaan Akateemiseen pitää aina päästä...