Selkein ongelma olisi tämä, riittääkö kapasiteetti. Entisissä sosialistimaissahan kävi näin, että monet asiat olivat ilmaisia taikka edullisia, mutta talous ei voinut tuottaa riittävästi näitä asioita. Seuraus oli, että erilaiset hyödykkeet eivät oikeastaan olleetkaan ilmaisia, vaan niiden hinnoittelu muuttui, niitä saadakseen ei tarvittu rahaa, vaan suhteita taikka kärsivällisyyttä tai oveluutta taikka mitä milloinkin. Systeemi oli oikeastaan aika epäkäytännöllinen, koska koskaan ei voinut olla varma, että jotain sai. Kapitalistisessa mallissa tietää kyllä saavansa hyödykkeen, jos vain on rahaa. Omat kulutusmahdollisuudet on helppo ennakoida lompakkoonsa katsomalla.
Joten ilmaisen kaukoliikenteen kanssa voi käydä juuri näin: jos käytetään paikkalippuja, niin asemalle täytyy tulla tunteja etukäteen jonottamaan, jotta saisi lippuja. Ja jos lippujen myyntiä ei ole rajoitettu, niin keinottelijat käyvät hakemassa kaikki liput ja paikkaliput olisi ostettava mustasta pörssistä. Ehkäpä työmatkalaisille annettaisiin etusija, joten pitäisi etukäteen anoa joltain viranomaiselta oikeus ostaa lippuja etukäteen. Jos taas kyytiin voisi tulla ilman etukäteen ostettua paikkalippua, niin etukäteen ei voisi olla varma, sopiiko tulevan junan kyytiin ja taas täytyisi odottaa asemalla. Yksinkertaisesti ilmaisia asioita ei juurikaan ole, vaan niille syntyy hinta tavalla tai toisella. Voisi olla, että esimerkiksi työmatkalainen kokisi tilanteen siinä määrin epämiellyttävänä, että hän mieluummin tekisi työmatkan kalliilla autolla vaikka itse junamatka olisi kuinka ilmainen.
Ainoa kustannus olisi tietenkin aika. Kaukomatka vie joka tapauksessa aikaa, joten voi ajatella, että tämä kustannus pitäisi matkustamisen siinä määrin kurissa, että riittävä kapasiteetti voitaisiin tarjota. Silloinkin seurauksena olisi valtaisa taloudellisten voimavarojen misallokointi. Esimerkiksi moni juoppo lähtisi nukkumaan humalaansa pois ensimmäiseen aamujunaan. Joka päivä radat olisivat täynnä junanvaunuja, joissa ihmiset olisivat vain nukkumassa tai korttia pelaamassa varsinaisesti olematta matkalla minnekään, sillä kaupungeissa on vähän lämpimiä sisätiloja, joissa voisi oleskella ostamatta mitään. Aika kustannuksena on sikäli huono, että meillä on täällä Suomessakin paljon ihmisiä, joilla ei muuta olekaan kuin aikaa. Tietysti voisi ajatella, että ilmainen kaukoliikenne lisäisi esimerkiksi työttömien elämänlaatua. Ehkäpä joskus, kun liikkumisen kulut koko taloudelle ovat vähäisemmät ja tarjolla on paljon muutakin ilmaista, niin tämä idea voitaisiin toteuttaa...
Mutta vielä nyt, mielestäni olisi fiksua, että joukkoliikenteelläkin olisi selvä hinta. Ainakin sellainen, että silkka päämäärätön oleskelu junassa ei olisi kannattavaa. Kannatan kylläkin lippuhintojen selvää alentamista. Kun itsekannatta junaliikenne joka tapauksessa tuntuu olevan turha haave, jos haluttua palvelutasoa edes jossakin laajuudessaan halutaan ylläpitää, niin kyllä kait sitten samoin tein voisi miettiä, millaiselle tasolle lipunhinnat tulisi asettaa yleisen edun kannalta ajateltuna. Oma näppituntumani olisi, että nykyisten hintojen puolittaminen voisi viedä hinnat sopivalle tasolle. Ainakin perushintaisen junamatkan tulisi olla selväsi halvempaa kuin bensat samalla matkalla. Ja jos kahdelle hengelle junamatka olisi yhtä kallis kuin automatka, niin hintataso olisi aika lailla kohdallaan.
(Ja älkää nyt tulko selittämään, että oikeasti auton käyttö on junaa kalliimpaa, kun lukuun otetaan auton hinta, vakuutukset yms. Näinhän se on, mutta syystä tai toisesta useimmilla ihmisillä täytyy olla auto ja auton kiinteitä kuluja ei saa anteeksi junamatkan ajaksi. Ihmiset vertaavaat eri kulkumuotojen juoksevia kuluja. Vasta kun junamatkan juoksevat kulut alittavat autoilun juoksevat kulut, ihmiset vaihtavat junaan ja vasta tämä mahdollistaa junaliikenteen lisäämiseen siihen mittaan, että ihmiset voivat luopua auton käytöstä.)