1960 - 80 -lukujen kerrostalolähiöt

Vs: Mitä?

Kirjoitusten logiikka on pahasti hukassa.
Kun tämä ei ole niin yksinkertaista. Ei myöskään mustavalkoista.:smile:

Asiantuntemusta täällä löytyy kyllä eri liikennevälineiden arvottamiseen, mutta tämänhetken asuinalueiden arvottaminen on kyllä pahemman kerran ikäloppuihin kaavoihin kangistunutta.
Tämän asian kanssa tehdän ahkerasti yliopistotasoista tutkimusta, joten tuskinpa meistä on kaiken ratkaisijoiksi.

Yksi tuon tutkimuksen ongelma muuten on juuri se, että sitten kun jotain saadaan selville, sitä ei oikeastaan saisikaan julkaista. Jotta ei loukattaisi ketään. Mutta kumpi onkaan parempi? Se, että kerrotan alueista tutkittuun tietoon perustuen vai annetaan vain kadumiesten ladella omia mielikuviaan.

No, voihan sitä katsella toki asuntojen hintapyyntöjä lehdistä ja netistä. Kertovat nekin omaa karua kieltään, vaikka sekään ei ole koko totuus.

Antero
 
Vs: Mitä?

Tämän asian kanssa tehdään ahkerasti yliopistotasoista tutkimusta, joten tuskinpa meistä on kaiken ratkaisijoiksi.

Yksi tuon tutkimuksen ongelma muuten on juuri se, että sitten kun jotain saadaan selville, sitä ei oikeastaan saisikaan julkaista. Jotta ei loukattaisi ketään. Mutta kumpi onkaan parempi? Se, että kerrotaan alueista tutkittuun tietoon perustuen vai annetaan vain kadunmiesten ladella omia mielikuviaan.
Tuollaiset yliopistotutkimukset jo ovatkin uskottavia, mutta kun usein sorrutaan puheissa toistamaan vain joitakin jo vuosien takaisia "Ilta-Sanomien lööppejä". Sellaiset jankkaamiset vaikuttavat ajanoloon ulkopaikkakuntalaisten käsitykseen paikasta ja sitä kautta tietysti asuntojen hintakehitykseenkin. Kun on päätetty joskus, että joku paikka on jonkinlainen, on tosi vaikeaa saada siihen muutosta, vaikka jutut eivät enää pidäkään kutiansa. On siis parempi asua tai muuttaa johonkin mitättömään ja mauttomaan paikkaan.

Tuli taas toisaalta mieleen, että onkos ne yliopistotutkijat Hymyn, Alibin ja 7päivää toimittajia? Kun ei Suomen asuntoalueista saada kerran muuta irti kuin jotain juttua, josta voi julkistettaessa pelkästään loukkaantua. Eikö nyt Suomessa ole yhtään sellaista paikkaa, joka olisi oikeasti "kelvollinen". No niin kuten aiemmin jo totesin, se missä kulloinenkin kirjoittaja asuu, kelpaa kyllä asumiseen, mutta ei taida olla muualla mitään kelvollista? Yliopistokin jo tutkii mitä mätää on muualla :)
 
Vs: Mitä?

Tuli taas toisaalta mieleen, että onkos ne yliopistotutkijat Hymyn, Alibin ja 7päivää toimittajia?
Eivät tietääkseni ole. Toimittajat kyllä kyselevät tutkijoilta kaikenlaista.

Eikö nyt Suomessa ole yhtään sellaista paikkaa, joka olisi oikeasti "kelvollinen".
Se kun on niin vaikeata. Nimittäin jos sanoo, että joku paikka on hyvä, niin samallahan sitten sanoo, että muut ovat huonoja. Ei saa siis sanoa mitään.:smile:

Antero
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Onpas keskustelu mennyt jännäksi - ja hieman etäälle alkuperäisestä aiheesta. Onko jokin asia hyvä tai huono, riippuu kyllä arvioijasta itsestäänkin. Minulle joukkoliikenteen suurkuluttajalle hyvää on se, että asema on asuintaloni vieressä ja asemalta menee junia kolmeen suuntaan säännöllisesti ja etenkin arkipäivinä tiheästi. Sen lisäksi aseman alta menee korkeimman statuksen omaava linja-auto - Jokeri (myöhemmin ilmeisesti pikaratikka) - vielä neljänteen ja tavallaan viidenteenkin suuntaan, mikä parantaa joukkoliikenneyhteyksiä. Tavallisilla busseilla pääsee vielä muille alueille, kuten vanhaan Pohjois-Haagaan, Ruskeasuolle, Meilahteen ja Töölöön varsin kohtuullisen palvelutason puitteissa. Siis liikenneaspektista tämä on hyvää ellei jopa erinomaista aluetta. Mikäli on joukkoliikenneihminen. Automiehen näkökulmasta tämä onkin aika hankala paikka, kun rata rajoittaa ajamista etenkin pohjois - etelä -suunnassa ja asemakaava on muutoinkin sekava, ja alueella on läpiajokieltojakin (osa niistä on poistettu) sekä lukuisia hidastustöyssyjä ja pienisäteisiä kiertoliittymiä korokkeineen. Alue on rauhallinen, ja tällainen ominaisuus kai on tärkeä kaikille. Ruokaa saa hankittua siedettävän kävelymatkan päässä olevasta kauppaliikkeestä, samoin posti- ja pankkipalveluita löytyy kohtuulliselta etäisyydeltä. Asuntojen kirjo perustuu kerrostaloyksiöistä isoihin, jopa ökymäisiin rivitaloasuntoihin uima-altaineen kaikkineen. Omakotilalot ovat vähissä, mutta on niitäkin.
Minulle itselleni tulee käsitteestä huono asuinalue mieleeni mikä tahansa sellainen alue, jossa sosiaalista rakentamista on keskitetty liiaksi yhteen paikkaan. Niitä varmasti on eräissä suurissa kaupungeissa. Joihinkin niihin matkustetaan linja-autoilla, joihinkin linja-autolla ja raskaalla raideyhteydellä. Ymmärtääkseni mm. Vantaankoskenradan eräiden asemien läheisyydessä on harrastettu myös sosiaalista rakentamista kohtalaisen aktiivisesti aikanaan.
Kaikista ihanteellisinta on tietenkin järjestää joukkoliikenneyhteys (esim. kaupunkirata tai raitiotie) samanaikaisesti koko alueen rakentamisen kanssa yhdessä. Tukholman metro ja toisaalta vaikkapa Helsingin Pikku Huopalahti ovat rohkaisevia esimerkkejä tällaisesta ajattelusta. Vantaankoskenrata perustuu pitkälti samaan ajatteluun, mutta sen kanssa ehkä mentiin osaksi vähän liiallisuuksiin. Monet ranta- ja pääradan asemakylät ovat myös aikanaan muodostuneet vastaavalla "terveellä" tavalla, ja itse asiassa oma "asemakyläkaupunginosani" on alunperin pitkälti sellaisen historian omaava. Rautateiden asemakylät toisinaan sijaitsevat hieman kauempana pääkeskuksesta verrattuna tiettyihin uudempiin lähiöihin. Esimerkkeinä Tikkurila ja Kauniainen. Junan nopeus kompensoi pitkän matkan.
 
Lähiöitä purkamaan?

Ei hän tehnyt eroa sille, oliko kyse omakotitaloista vai kerrostaloista, vaan yleensä autoistumisen ajan kaupunkirakenteesta. Minulle jäi myös selvästi mieleen viesti siitä, että on yritetty tuoda joukkoliikennettä näihin autokaavoihin, mutta hänen mielestään sitä ei kannata yrittää, sillä se tulee vain turhan kalliiksi. On parempi antaa niiden alueiden olla autojen aluetta ja keskittyä joukkoliikenteessä sinne, missä sille on elinvoimaiset edellytykset.

Nyt olet kyllä ymmärtänyt Kososen väärin. Ei hän ole koskaan esittänyt, että Kuopion 1960-70-80-luvun kerrostalolähiöt olisivat autokaupunkia, vaan todennut, että sinne on joukkoliikenne saatu järjestettyä hyvin ja sen järjestämistä on saatu parannettua kaavoituksella ja liikenneratkaisuilla.

Kerrostalolähiöissä on tiettyjä ongelmia joukkoliikenteen järjestämisessä katuverkon hölmöyksien takia. Mutta joukkoliikennettä kehitettäessä Kososen ja monen muunkin tärkeä oivallus on se, että joukkoliikenteen ei tarvitse sitoutua nykyiseen katuverkkoon vaan voidaan tehdä uusi, paremmin linjattu väylä.

Suomessa tästä hyviä esimerkkejä ovat Jokeri ja Kuopion Särkiniemen joukkoliikennesilta.

Olemme itse nähneet, miten joukkoliikenne on erinomaisesti sovitettu 1950-60-70-80-luvun kerrostalolähiöihin mm. Freiburgissa, Strasbourgissa ja Karlsruhessa.

Joukkoliikenteen väyläinvestointi on asuntorakentamiseen verrattuna niin pieni, että on kannattavampaa tehdä se uusi joukkoliikenteen väylä kuin purkaa talot ja rakentaa kaupunkirakenne uudestaan.

Itse asiassa me molemmat tiedämme, että tyypillinen elementtikauden lähiön rakennustehokkuus on vaatimaton (0,5-0,7) ja tiivisamatalalla päästään helposti parempaan (0,7-1,0).

Tämä vertailu vain osoittaa, että uudisrakennettaessa on kannattavampaa tehdä tiivis-matalaa kuin perinteistä kerrostalolähiötä. Kannattaa toki myös muistaa, että noin tiivis tiivis-matala ei onnistu nykyisillä autopaikkavaatimuksilla.

Saneeraus on taloudellisesti kannattavaa ainoastaan, jos rakennusoikeuden arvo on suurempi kuin korvattavan rakennuskannan arvo. Yleensä voisi sanoa, että jos korvataan käyttökelpoisia rakennuksia, pitäisi saada noin 3-5 - kertainen tehokkuus.

Tämä ei millään onnistu, jos korvataan nykyisiä kerrostalolähiöitä tiivis-matalalla. Lisäksi tiivis-matala ei sovellu kaikkiin maastoihin kovin hyvin. Kumpuilevassa metsämaastossa kerrostalotyyppinen rakentaminen toimii usein paremmin - ja monet lähiöt ovat tällaisia.

Sanoisin itse asiassa niin, että tuo synkkä ennuste voidaan toki välttää sillä, että ei kehitetä joukkoliikennettä eikä rakenneta uutta rakennuskantaa ja alueita entisiä paremmiksi. Siten markkinoille ei luoda vaihtoehtoja, joten huono asumisen taso käy edelleen kaupaksi.

Tässä on nyt syyt ja seuraukset sekaisin.

Asunnoilta menee markkina-arvo vain kolmessa tapauksessa:
- Koko kaupungin tarvitsema asuntovolyymi laskee (kuten Kemijärvellä)
- Alueiden saavutettavuus muodostuu mahdottomaksi (kuten USA:ssa ja Iso-Britanniassa joukkoliikenteen alasajon seurauksena).
- Asunnot ovat teknisesti asumiskelvottomia.

Uusia asuntoja ei kannata tehdä saavutettavien ja asuttavaksi kelvollisten talojen tilalle. Jossain kohdassa vanhan asunnon hinta ja siinä asumisen "vaiva" on edullisempaa kuin uuden rakentaminen.

Ne tapaukset, joissa kerrostaloja on suurissa kaupungeissa purettu, perustuvat usein nimenomaan siihen, että joukkoliikennettä ei ole kehitetty.

Niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikennettä on kehitetty, eivät lähiötalot jää tyhjilleen. Joukkoliikenteen kehittäminen ei tietenkään ratkaise kaikkia sosiaalisia ja muita ongelmia, mutta kun joukkoliikennettä kehitetään, talot ovat saavutettavissa, jolloin niiden asumiskelpoisilla asunnoilla on markkina-arvo.

Vaan sitä, että on väärin sulkea kategorisesti pois kerrostalojen purkaminen ja aluesaneeraus. En väitä sitäkään, että juuri nyt pitää ryhtyä siihen, vaan sitä, että todennäköisesti se on edessä, ehkä 10-20 vuoden aikajänteellä. Ja siksi on typerää asennoitua niin kuin sitä ei varmasti koskaan tapahtuisi.

Kemijärveä ei voi rinnastaa suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin.

Oma arvioni on se, että Suomen suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa kerrostalolähiöistä saadaan erinomaisen hyviä ja suomalaisille kelpaavia asuinpaikkoja, joista niistä monet jo ovat, seuraavilla keinoilla:

- Parantamalla joukkoliikenteen palvelutasoa (rakentamalla pikaraitioteitä ja bussiliikenteen runkolinjoja)
- Parantamalla lähipalvelutasoa (= rajoittamalla autoliikekeskuksien rakentamista)
- Ylläpitämällä rakennukset ja tekemällä tarpeelliset peruskorjaukset
- Toteuttamalla soveltuviin kohteisiin täydennysrakentamista
- Edistämällä mm. asuntojen yhdistämistä.

Tämä kaikki on vain tavattoman paljon edullisempaa kuin aluesaneeraus.

Kannattaa myös ymmärtää yksi perusasia: ovatko asukkaat halukkaita purkamaan asuntoalueensa?

Moni purkava saneeraus - niin St Louisin Pruitt-Igoen kerrostalojen kuin Newcastlen Bykerin vanhan tiivis-matalan saneeraus - perustuivat siihen, että asukkaat halusivat, että alue puretaan.

Niiden asumisviihtyvyyttä koskevien tutkimustietojen perusteella, joita olen itse käyttänyt, ei vaikuta siltä, että keskisuurten ja suurten kaupunkien kerrostalolähiöissä haluttaisiin niiden purkamista yhtään sen enempää kuin Portsassa 1970-luvulla.

Sosiaalista eriytymistä kuvaavat tutkimukset ja se, mitä ongelmia Suomen asuntopolitiikassa ovat, ovat eri asia kuin se, että joitakin kerrostalolähiöitä pitäisi "epäonnistuneina" purkaa siitä seuraavine massiiivisine taloudellisine ja sosiaalisine kustannuksineen.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Lähiöitä purkamaan?

Nyt olet kyllä ymmärtänyt Kososen väärin. Ei hän ole koskaan esittänyt, että Kuopion 1960-70-80-luvun kerrostalolähiöt olisivat autokaupunkia, vaan todennut, että sinne on joukkoliikenne saatu järjestettyä hyvin ja sen järjestämistä on saatu parannettua kaavoituksella ja liikenneratkaisuilla.
Taidamme kirjoittaa hieman eri asiasta. Vaikka Kosonen on kuopiolainen, en kirjoita Kuopiosta vaan kaupunkirakentamisesta Suomessa yleensä. Ja siitä, mitä Kosonen on sanonut kaupunkirakentamisesta Suomessa yleensä, ei Kuopion rakentamisesta. Kososen ansiosta Kuopio on hyvä esimerkki suomalaisesta keskisuuresta kaupungista ja joukkoliikenteestä. Hyvän vertailukohteena vaikka samankokoinen Pori.

Kerrostalolähiöissä on tiettyjä ongelmia joukkoliikenteen järjestämisessä katuverkon hölmöyksien takia. Mutta joukkoliikennettä kehitettäessä Kososen ja monen muunkin tärkeä oivallus on se, että joukkoliikenteen ei tarvitse sitoutua nykyiseen katuverkkoon vaan voidaan tehdä uusi, paremmin linjattu väylä.
Aivan, tätähän me olemme toitottaneet itsekin vuosikaudet. Ongelma vain on siinä, että bussit voivat kulkea autoille tehdyllä katuverkolla. Autojen katuverkossa on aina kapasiteettia busseille, koska kapasiteetin mitoittaa henkilöautojen määrä. Jos sitten tehdään erikseen katuja busseille, ryhdytään osoittamaan miten joukkoliikenne on kamalan kallista. Niin kuin se tietenkin onkin verrattuna siihen, että joukkoliikenteen tarpeet olisi otettu huomioon autoille tehdyssä katuverkossa, eikä tarvittaisi erikseen autojen ja bussien katuja.

Joukkoliikenteen väyläinvestointi on asuntorakentamiseen verrattuna niin pieni, että on kannattavampaa tehdä se uusi joukkoliikenteen väylä kuin purkaa talot ja rakentaa kaupunkirakenne uudestaan.
Olen tästä täysin samaa mieltä. Ja on myönnettävä, että jopa raskasraideliikenteen hinta on vähäinen verrattuna kaupunkirakenteen muihin kustannuksiin. Mutta tietenkin on turhaa käyttää 4-5 kertainen määrä rahaa joukkoliikenteeseen raskasraiteena, kun saman tai paremman palvelun saa kevyellä raiteella.

Tämän keskustelun kannalta olennaista on, että en väitä huonosti toteutettujen rakennusten ja alueiden käyvän arvottomaksi alueen joukkoliikenteen heikkouksien vuoksi, vaan yleisesti asuinpaikkana. Käsitykseni on muodostunut mm. muutamista tämän syksyn aikana kuulemistani luennoista yhdistettynä parin viime vuoden aikana julkaistuihin tutkimustuloksiin - joihin liittyvää jatkotutkimusta tehdään kaiken aikaa ja niiden tuloksia esitetään.

Asuntojen ja alueiden arvo on se, mitä niistä ollaan valmiita maksamaan. Ei se, kehuuko joku arkkitehti niitä säilyttämisen arvoisiksi tai sanooko insinööri rakennusten olevan purkukuntoisia. Nämäkin asiat vaikuttavat ihmisten maksuhalukkuuteen, mutta ensisijaisesti halutaan täyttää omat toiveet asunnosta ja ympäristöstä.

Avainkysymys sekä tutkijoille että kunnille on, minkälaista yhdyskuntarakennetta ja asumista ihmiset oikeasti haluavat. Asuntomarkkinoilla ei toimi markkinamekanismi, joka asian paljastaisi. On vain kahdenlaista rakentamista: Rakennuttajavetoista kerrostalorakentamista ja asukasvetoista pientalorakentamista. Edellinen toteuttaa rakennuttajan intressejä, jälkimmäinen asukkaan. Ja tästä syntyy fraasi siitä, että kaikki haluavat omakotitaloon. Tietenkin, koska nykyään se on ainoa tapa toteuttaa asukkaan intressit. Ne, joille omakotirakentaminen on ylivoimaista tai turhaa, joutuvat sitten sopeutumaan rakentajien intresseihin. Siis he asuvat siten kuin eivät haluaisi. Toki löytyy sellaisiakin asukkaita, joille rakentajan intressit sopivat, mutta se näyttää olevan vähemmistö.

Näitä asioita pohdittiin pari viikkoa sitten YIT:llä työskennelleen Wisa Majamaan luennon yhteydessä. Näyttää siltä, että rakennusteollisuus olisi 2000-luvulla alkanut ymmärtää, ettei bulkkituotanto menekään kaupaksi. Mutta edelleen on pitkä matka siihen, että teollinen asuntotuotanto kykenisi sopeutumaan asiakkaiden toivomuksiin. Tämä johtuu siitä, että koko tuotantojärjestelmä on tehty liukuhihnaksi, joka ei pysty tuottamaan kuin yhtä tuotetta. Käytännössä asiakkaiden haluamat muutokset tarkoittavat sitä, että valmiiksi tehtyä asuntoa puretaan ja rakennetaan käsipelillä tilalle muutos. Rakennusliikkeet eivät voi periä muutosten todellisia kustannuksia asiakkaalta, vaan suostuvat tappiollisiin muutoksiin siksi, että kaupat jäisivät muutoin saamatta tyystin.

Kannattaa toki myös muistaa, että noin tiivis tiivis-matala ei onnistu nykyisillä autopaikkavaatimuksilla.
Tämä riippuu asumisväljyydestä. Autopaikan pinta-alahan ei jousta, mutta ihmisten joustaa. Toimiva joukkoliikenne on kuitenkin juuri autopaikkatarpeen sekä liikennetilan tarpeen vuoksi paras keino parantaa asumisviihtyisyyttä. Paljon riippuu myös tilaratkaisuista tontilla, nimenomaan tiivismatalassa. Autopaikka tulee sijoittaa välittömästi kadun yhteyteen, sillä tontilla ajotie tallin ovelle tai avopaikalle vie kohtuuttomasti maata ja moninkertaistaa auton vaatiman pinta-alan.

Numeroina asiaa kuvaa se, ajatellaanko autopaikkoja kerrosalan vain ihmisten mukaan. Hesan keskimääräinen ihmisten asumisväljyys on 32 m2/hlö. Tavoiteväljyys, joka toteutuu monissa hyvinä esimerkkeinä pidettävissä kaupungeissa, on 50 m2/hlö. Rakennusteollisuus puolestaan tarjoaa perheasunnoksi 75-90 m2.

Puhtaasti auton varassa tehtävässä kaavoituksessa lähdetään ajatuksesta 2 ap per perhetalous (= aikuiset menevät autoilla töihin). Rakennusteollisuuden mukaan siitä tulee noin 1 ap/40 m2. (Autopaikka laitoksessa on 35 m2/ap!) Asumisväljyystavoitteen mukaan 2 autoa taloutta kohden olisi 75-100 m2/ap.

Entä joukkoliikenteen merkitys? Hyvä joukkoliikenne pudottaa auton omistuksen kahdesta yhteen. Siis tavoitteen mukaan 150-200 m2/ap. Tämä muuten toteutuu Helsingin kantakaupungissa, jossa on hyvä joukkoliikenne.

Tässä on nyt syyt ja seuraukset sekaisin.
Kumpi oli ensin, muna vai kana?:smile: Markkinamekanismi on vuorovaikutteinen. Kysyntä ohjaa tarjontaa ja tarjonta kysyntää. Suomen asuntomarkkinoilla vahvempi vaikutus on ollut jälkimmäisellä.

Asunnoilta menee markkina-arvo vain kolmessa tapauksessa:
- Koko kaupungin tarvitsema asuntovolyymi laskee (kuten Kemijärvellä)
- Alueiden saavutettavuus muodostuu mahdottomaksi (kuten USA:ssa ja Iso-Britanniassa joukkoliikenteen alasajon seurauksena).
- Asunnot ovat teknisesti asumiskelvottomia.
Pidän tätä liian yksinkertaistavana listana. Helsingissä on saneerattu ja saneerataan elementtikaudenkin uudehkoa rakennuskantaa jopa ainakin periaatteessa hyvällä sijainnilla, kun asunnot eivät kelpaa edes vuokralle sosiaalisessa vuokratarjonnassa.

Eli listasta puuttuu neljäs syy:
- Tarjolla on riittävästi ja kohtuuhinnalla laadullisesti parempaa ja asumistoiveita vastaavaa asuntokantaa.

KUN tämä toteutuu kasvukeskuksissa, päättyy kaupunkien olemassaolon mittakaavassa lyhyt aika siitä, että asuinrakennuksia ei lainkaan purettaisi.

Ne tapaukset, joissa kerrostaloja on suurissa kaupungeissa purettu, perustuvat usein nimenomaan siihen, että joukkoliikennettä ei ole kehitetty.
Vaikka olenkin joukkoliikenteen ystävä, en näe asiaa näin yksinkertaiseksi pelkistettynä.:smile:

- Toteuttamalla soveltuviin kohteisiin täydennysrakentamista
Me joukkoliikenteen puolesta puhujat tietenkin mielellämme lisäisimme joka pysäkin kävelyetäisyydellä asukkaita ja työpaikkoja, mutta ei pidä ylenkatsoa entisiä asukkaita. En ole kuullut kenestäkään, joka haluaa täydennysrakentaa oman talonsa pihaan tai nurmikolle - paitsi omakotitontin omistaja, joka panee rahoiksi tonttinsa käyttämättömän rakennusoikeuden.

Ja pidän tätä NIMBYksi haukuttua ilmiötä myös pitkälti perusteltuna. Täydennysrakentaminen sijoittamalla taloja lisää entisten sekaan tarkoittaa väljyyden ja viheralueiden poistamista. Eli poistetaan niitä syitä ja arvoja, joiden vuoksi joku on asuinpaikkansa valinnut. Ja näiltä osin alueen arvo laskee täydennyksestä. Siksi täydennysrakentaminen pitää ymmärtää toisella tavalla, rakentamalla lisää sellaista ympäristöä, jota ihmiset arvostavat, ei tuhoamalla sitä. Tästä puhuvat tutkijat ja opettajat, mutta käytännön kaavoituksessa ollaan vielä kaukana tästä.

Kannattaa myös ymmärtää yksi perusasia: ovatko asukkaat halukkaita purkamaan asuntoalueensa?
Mitä mahtaa ajatella ihminen, joka myisi asuntonsa muuttaakseen muualle, mutta ei saa asuntoaan kaupaksi? Tai ei saa myyntihinnalla mistään uutta asuntoa? Tai jolle esitetään remontin vuoksi yhtiövastikkeen korotusta, joka ylittää maksukyvyn.

Minä näen tämän asian niin, että kaupunkiympäristön parantaminen johtaa välttämättä siihen, että ympäristön huonoimmat osat menettävät arvonsa. On typerää panna päätä pensaaseen ja väittää, ettei se ole mahdollista tai joku vain vääristelee asioita. On tehty suuren mittakaavan virheitä, ja ne tulevat eteen ja korjattaviksi. Ne eivät korjaannu kieltämällä.

Antero

PS: Siirryn nyt harjoittelemaan kaavoitusta Porin Aittaluotoon. Teen sinne tiivismatalaa korttelikaupunkia raidejoukkoliikenteeseen perustuvana. Kivaa!:smile:
 
offtopic

PS: Siirryn nyt harjoittelemaan kaavoitusta Porin Aittaluotoon. Teen sinne tiivismatalaa korttelikaupunkia raidejoukkoliikenteeseen perustuvana. Kivaa!:smile:
Kai harjoitustyösi tulokset tulevat nettiin muiden katseltaviksi? Perustuuko muuten ideasi Rosenlewin raiteen hyödyntämiseen vai uuteen, Porin läpi kulkevaan raiteeseen?
 
Vs: Lähiöitä purkamaan?

Tämä ketju on sinänsä hauska harjoitus.

Ehkä jotenkin valitettavinta on kuitenkin se oletus, että nyt, 2000-luvulla, tehtäisiin jotenkin oleellisesti 1960-70-luvun kerrostalolähiöitä parempaa asuntorakentamista, jolla tällaiset alueet voitaisiin korvata.

Itse en usko tähän. En pidä nykyistä asuntorakentamista mitenkään laadullisesti olennaisesti parempana, kuin mitä lähiötaloista voidaan kohtuuhintaisin korjauksin saada aikaan.

En myöskään usko, että suomalaisten asumisihanteilla tiiviistä ja matalasta tai korttelikaupungista tulisi niin selkeästi asiallisessa kunnossa olevia kerrostalolähiöitä suositumpia asumismuotoja, että kerrostalolähiöt kannattaisi purkaa näiden rakentamistapojen tieltä.

On eri asia arvioida sitä, miten uusia asuntoalueita tulee suunnitella, ja miten kerrostalolähiöitä kehittää, kuin arvioida, että vanhat asuntolähiöt nyt todennäköisesti tulisi korvata suureksi osaksi muulla.

Vaikka Kosonen on kuopiolainen, en kirjoita Kuopiosta vaan kaupunkirakentamisesta Suomessa yleensä. Ja siitä, mitä Kosonen on sanonut kaupunkirakentamisesta Suomessa yleensä, ei Kuopion rakentamisesta. Kososen ansiosta Kuopio on hyvä esimerkki suomalaisesta keskisuuresta kaupungista ja joukkoliikenteestä. Hyvän vertailukohteena vaikka samankokoinen Pori.

Kosonen käyttää Kuopiota toistuvasti pääesimerkkinä puheissaan.

En ole koskaan kuullut, että hän olisi esittänyt kerrostalolähiöitä joukkoliikenteen kannalta erityisen ongelmallisina alueena. Ongelman hän on nimenomaan kohdistanut 1980-luvun jälkeisiin pientaloalueisiin.

Kuopio on huomattavasti kerrostalovaltaisempi kuin Pori, joka lienee myös keskeinen syy siihen, miksi siellä joukkoliikenne toimii jonkin verran Poria paremmin.

Eli listasta puuttuu neljäs syy:
- Tarjolla on riittävästi ja kohtuuhinnalla laadullisesti parempaa ja asumistoiveita vastaavaa asuntokantaa.

KUN tämä toteutuu kasvukeskuksissa, päättyy kaupunkien olemassaolon mittakaavassa lyhyt aika siitä, että asuinrakennuksia ei lainkaan purettaisi.

Tämä argumenttisi ei päde. Sen kumoaa hyvin yksinkertaisesti kysynnän ja tarjonnan suhde.

Vanhat asunnot - ovat ne sitten tiivismatalissa tai kerrostalolähiöissä - menettävät arvonsa vasta sitten jos:
- Asunnoille ei ole riittävää kysyntää
- Asunnot eivät ole saavutettavissa
- Asunnot ovat asumiskelvottomia

Tämä toki toteutuu Suomessa esimerkiksi taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla. Mutta ei nk. kasvukeskuksissa.

Kasvukeskuksissa on aina se tilanne, että myös halvemmille asunnoille riittää kysyntää. Tilanne muuttuisi vain jos uuden asumisen tuotantokustannukset putoaisivat merkittävästi alle vanhojen rakennusten ylläpitokustannusten.

Kerrostalolähiöasunnot eivät muutu asumiskelvottomiksi lähitulevaisuudessa kohteissa joissa ne ylläpidetään normaalisti.

Tähän on kolme selkeää syytä:
- Pienten asuntojen kysyntä tulee säilymään Suomen suurissa kaupungeissa edelleen korkeana ihmisten eliniän pidentymisen ja elämäntapamuutosten seurauksena.
- Kerrostalolähiöissä on funktionalistisia, yleensä 1-4 h+kk / k asuntoja. Nämä vastaavat edelleen nykyisiä asumistapoja ja -ihanteita. Ainoa useimpiin uusiin asuntoihin rakennettava lisätoiminto on asuntokohtainen sauna.
- Kerrostalolähiö ei ole mitenkään "asuinkelvoton" ympäristö, vaan ehdoton pääosa Suomen kerrostalolähiöistä on asukkaiden mielestä viihtyisiä ympäristöjä.

Suomen tiivismatalien puutalokaupunkien osalta on todettava, että suuri osa 1950-luvulta 1970-luvulle asti puretusta puutalokannasta oli nykyisestä näkökulmasta asumiskelvottomia nykyaikaisten mukavuuksien puuttumisen takia. Laajamittaisesti modernit mukavuudet tehtiin puutaloihin siinä vaiheessa, kun niiden laajamittainen suojelukin alkoi. Samalla myös monet vanhoista puutaloista muutettiin asuntoina täysin toisenlaisiksi kuin alunperin. Samanlainen uudistuminen kuin säilyneillä vanhoilla puutaloalueilla, olisi toki ollut mahdollista myös hävinneillä, jos malttia olisi löytynyt säilyttävien ratkaisujen löytämiseen.

Lähiökerrostalojen säilyttämiseen asumiskelpoisina on täysin toimivat keinot olemassa koko ajan.

Vaikka olenkin joukkoliikenteen ystävä, en näe asiaa näin yksinkertaiseksi pelkistettynä.:smile:

Hyvin suuri osa varsinaisesta kerrostalojen purkamisesta on tapahtunut Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kaupungeissa, joitten joukkoliikennettä on ajettu voimakkaasti alas.

On realiteetti, että joukkoliikenne on kaupunkikeskustan ulkopuolella sijaitsevan kerrostalorakentamisen elinehto. Jos liikennejärjestelmässä on tarjolla vain auto, ei kerrostalossa asumisesta ole hyötyä.

Minä näen tämän asian niin, että kaupunkiympäristön parantaminen johtaa välttämättä siihen, että ympäristön huonoimmat osat menettävät arvonsa. On tehty suuren mittakaavan virheitä, ja ne tulevat eteen ja korjattaviksi. Ne eivät korjaannu kieltämällä.

Oman arvioni mukaan suurimmat ja rajuimmin korjattavat virheet eivät ole suurten ja keskisuurten kaupunkien kerrostalolähiöissä.

Vaikeimmat kaupunkirakenteelliset ongelmat ovat:
- Ylimitoitetut kaupunkirakenteen sisälle rakennetut moottoriväylät
- Huonosti suunnitellut, autoliikenteen ehdoilla toteutetut liikekeskukset
- Syrjässä sijaitsevat, palveluttomat pientalomatot

Tällaisten alueiden saneeraus on kerrostalolähiöitä paljon suurempi haaste.

On typerää panna päätä pensaaseen ja väittää, ettei se ole mahdollista tai joku vain vääristelee asioita.

Pohjaan omat kommenttini nimenomaan siihen, että olen sekä työkseni että tutkimustyötäni varten perehtynyt Suomen lähiöiden sekä syntyhistoriaan että nykytilanteeseen.

En ole koskaan väittänytkään, etteikö lähiöissä olisi ongelmia sekä rakennusten kunnon että sosiaalisten ongelmien suhteen.

Mutta: ratkaisu näihin ongelmiin suurten ja keskisuurten kaupunkien olosuhteissa ei ole purkaminen vaan kehittäminen. Syy on nimenomaan siinä, että kysyntää kerrostalolähiöiden tyyppisille edullisille asunnoille tulee olemaan myös ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa.

Kerrostalolähiöiden systemaattinen purkaminen olisi aivan yhtä suuri virhe kun oli aikanaan historiallisten kaupunkien systemaattinen purkaminen, ja aiheuttaisi mittavat taloudelliset ja sosiaaliset tappiot.
 
Vs: offtopic

Kai harjoitustyösi tulokset tulevat nettiin muiden katseltaviksi? Perustuuko muuten ideasi Rosenlewin raiteen hyödyntämiseen vai uuteen, Porin läpi kulkevaan raiteeseen?
Arkkitehtuurin opiskelijat ja myöhemmin arkkitehdit tapaavat panna töitään esille, koska ne ovat heidän referenssejään, joilla saavat töitä. Omat työni eivät ole vielä esillä, kun en ole ehtinyt laittaa. Tosin esim. Tuusulaan tehty varuskunnan alueen kaavaehdotus on ollut ihan julkisesti esillä Tuusulassa.

Työssäni on raitiotie asemalta kävelykeskustan kautta Aittaluotoon. Se ei todellakaan maksa paljoa, ja liikennettä varten voi ostaa pari käytettyä vaunua.

Antero
 
Vs: offtopic

Työssäni on raitiotie asemalta kävelykeskustan kautta Aittaluotoon. Se ei todellakaan maksa paljoa, ja liikennettä varten voi ostaa pari käytettyä vaunua.
Kuullostaa enemmän kuin erinomaisen upealta. Hienoa Antero!
Oma toiveeni on, että Sampola - eli Porin suurin lähiö - saataisiin saman raidejärjestelmän piiriin ja myöhemmissä vaiheissa muitakin kerrostaloalueita.
Jokin aika sitten väläytin vastaavia ideoita paikallisen lehden nettikeskustelupalstalla. Eipä kukaan kommentoinut.
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Asia selkeni. Minä ja ilmeisesti myös Antero tarkoitimme radan itäpuolista aluetta, joka pikaisen kartanselailun ja Wikipedian avulla paljastuikin Havukoskeksi. Suunnitteluvaiheessa Havukoski kulki nimen omaan Koivukylänä. Käyttöön on sitten näköjään vakiintunut tuo Havukoski. Syynä voi olla, että alkuperäisestä suunnitelmasta toteutui vain osa. Tuon toteutuneen osan nimenä kaiketi oli tarkoitus olla Havukoski. Kun suurin osa Koivukylää jäi rakentamatta, niin alueen nimeksi vakiintui tuo Havukoski ja Koivukylä jäi tarkoittamaan niin sanottua vanhaa Koivukylää. Siitä, millainen paikka se on, en tiedä. Karttakauvan pohjalta kuitenkin ilmeisen pientalovaltainen.

Koivukylä oli alunperin pientaloalue. Nykyään Koivukylä on yksi Vantaan aluekeskuksista, jonka osina ovat "Wanha" Koivukylä, Asola, Rekola, Havukoski sekä Päiväkumpu. Marja-radan myöstä tulee joukoon mukaan myös Leinelä.

Koivukylästä piti alunperin tulla 30-40 tuhannen asukkaan satelliittikaupunki jonka keskusta on radan molemmin puolin. Siitä johtuu Havukosken puolen massiivinen rakennustyyli. Havukosken ja Koivukylän välillä on vielä rakentamatonta maata, mutta tuskin tulee jäämään sellaiseksi.

t. Rainer
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Muualla maailmassa purettujen kerrostalojen taustalla on tekijöitä, joita ei Suomessa ole:
- Yhdysvaltojen ja Ranskan rasistinen ja asukasryhmien erotteluun tähtäävä asuntopolitiikka.
- Joukkoliikenteen ja muiden palveluiden alasajo
- Epäinhimillinen mittakaava ja epäinhimillinen kaavoitus
- Kaupunkien erilaiset vaikeat kriisit (teollisuuden alasajo, rasistisen asuntopolitiikan seuraukset, moottoritierakentamisen seuraukset)

Kerrostaloja ei voida rinnastaa eräisiin viime aikoina purettuihin tai purettavaksi esitettyihin julkisiin tai erityistarkoituksiin rakennettuihin rakennuksiin, joiden purkamisen keskeinen syy ovat toimimattomat tilaratkaisut.

Suomen kerrostalolähiöissä on toki ongelmansa ja ne liittyvät vahvasti autoistamisen historiaan.

Lähiökerrostalojen purkaminen on kuitenkin Suomen suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa sekä sosiaalisesti että ekologisesti täysin järjetön ajatus.

Lähiöiden kehittäminen mm. joukkoliikennettä parantamalla on oikea ratkaisu.

Ekologisesti ja joukkoliikenteen kannalta aito ongelma ovat myöhemmät pientaloetiöt.

Allekirjoitan täysin Mikon mielipiteet tästä asiasta. Kaikki lähiöt eivät voi olla "Kulosaaria" tai "Puu-Käpylöitä" vaan on oltava edullisiakin vaihtoehtoja joihin nuorilla on varaa. Suomalaiset lähiöt eivät ole mitään hirviöghettoja muutenkaan, ja omista kokemuksistani voin yhtyä että huonot joukkoliikenneyhteydet ja puuttuvat kaupalliset palvelut, ja liian isot "hajuraot" lähiöiden välillä tekevät kerrostalolähiöstä yleisesti huonon, mikä on valitettavan usein asian laita.

Rattivaunu sanoi:
Minulle itselleni tulee käsitteestä huono asuinalue mieleeni mikä tahansa sellainen alue, jossa sosiaalista rakentamista on keskitetty liiaksi yhteen paikkaan.

Sosiaalisen rakentamisen ylikorostus sekä palvelutarjonnan "viihdevoittoisuus" tekee alueesta levottoman ja vie ennemmin tai myöhemmin Suomen vähiten haluttujen asuinalueiden Top-10 listalle. Sille palvelujen "viihdevoittoisuudelle" voisi periaatteessa tehdä jotain, mutta ei ole viitsitty. Ennen vanhan anniskelulle oli tiukat määräykset ja julkijuopottelusta seurasi putkareissu. Nyt jostain syystä ei enää.

Antero Alku sanoi:
Alunperin lähettänyt Antero Alku
Jos peruskorjaus maksaa 1000 e/m2, ollaan tosiasiassa lähellä uuden rakentamiskustannuksia.
Suurin osa lähiökerrostaloistakin ovat As Oy:itä ja asukkaat päättävät niissä itse mitä korjataan ja mitä ei. Harvemmin korjataan koko talo uudenveroiseksi. Kalleinkaan putki- ja julkisivuremppa yhtaikaa toteutettuna ei tule noin kalliksi.

Antero Alku sanoi:
Tämä riippuu asumisväljyydestä. Autopaikan pinta-alahan ei jousta, mutta ihmisten joustaa. Toimiva joukkoliikenne on kuitenkin juuri autopaikkatarpeen sekä liikennetilan tarpeen vuoksi paras keino parantaa asumisviihtyisyyttä. Paljon riippuu myös tilaratkaisuista tontilla, nimenomaan tiivismatalassa. Autopaikka tulee sijoittaa välittömästi kadun yhteyteen, sillä tontilla ajotie tallin ovelle tai avopaikalle vie kohtuuttomasti maata ja moninkertaistaa auton vaatiman pinta-alan.
Kadunvarsipysäköinti on siksi vähän hankala toteuttaa uusissa asuinalueissa koska ei voi käyttää lohkolämmitintä, elleivät sitten kadunvarsipaikat ole nimikkopaikkoja että kukaan muu ei jätä autoaan sinne. Sellaisten toteuttaminen Suomessa olisi aivan uusi juttu. Vaatii ehkä omat liikennemerkkinsä. Tietääkö kukaan enemmän?

Antero Alku sanoi:
Pidän tätä liian yksinkertaistavana listana. Helsingissä on saneerattu ja saneerataan elementtikaudenkin uudehkoa rakennuskantaa jopa ainakin periaatteessa hyvällä sijainnilla, kun asunnot eivät kelpaa edes vuokralle sosiaalisessa vuokratarjonnassa.
Voisitko kertoa mistä kohteista on kysymys?

Antero Alku sanoi:
Eli listasta puuttuu neljäs syy:
- Tarjolla on riittävästi ja kohtuuhinnalla laadullisesti parempaa ja asumistoiveita vastaavaa asuntokantaa.
Ainakin toistaiseksi siihen "kohtuuhinnalla" täytyy suhtautua varauksellisesti.


Antero Alku sanoi:
Mikko Laaksonen sanoi:
Alunperin lähettänyt Mikko Laaksonen
- Toteuttamalla soveltuviin kohteisiin täydennysrakentamista
Me joukkoliikenteen puolesta puhujat tietenkin mielellämme lisäisimme joka pysäkin kävelyetäisyydellä asukkaita ja työpaikkoja, mutta ei pidä ylenkatsoa entisiä asukkaita. En ole kuullut kenestäkään, joka haluaa täydennysrakentaa oman talonsa pihaan tai nurmikolle - paitsi omakotitontin omistaja, joka panee rahoiksi tonttinsa käyttämättömän rakennusoikeuden.

Ja pidän tätä NIMBYksi haukuttua ilmiötä myös pitkälti perusteltuna. Täydennysrakentaminen sijoittamalla taloja lisää entisten sekaan tarkoittaa väljyyden ja viheralueiden poistamista. Eli poistetaan niitä syitä ja arvoja, joiden vuoksi joku on asuinpaikkansa valinnut. Ja näiltä osin alueen arvo laskee täydennyksestä. Siksi täydennysrakentaminen pitää ymmärtää toisella tavalla, rakentamalla lisää sellaista ympäristöä, jota ihmiset arvostavat, ei tuhoamalla sitä. Tästä puhuvat tutkijat ja opettajat, mutta käytännön kaavoituksessa ollaan vielä kaukana tästä.
Mielestäni suomalaiset ovat liian herkkiä vastustamaan täydennysrakentamista tai yleensä minkään uuden tuomista omille takapihalle. Esim haagalaiset vastustivat aikanaan Jokeri-tunnelia pelkästään tunnesyistä. Nyt kun se on ollut valmiina jo muutaman vuoden ei kukaan ole vaatinut sitä purettavaksi.

Fakta on että Helsingin seudulla on tonttipula mutta järkeviä rakennuspaikkoja on liian vähän. Täydennysrakentamisen vastustajille pitäisi järjestää enemmän yleisötilaisuuksia ja näyttelyitä millaiseksi asuinalueesta tulee. Esittää vaikka kuvapätkiä Ruotsista miten on vanhoja alueita täydennysrakentamalla saatu uudelleen kukoistamaan. Ruotsistahan kaikki tänne kopioidaan kumminkin, ei DDR:stä kuten monet väittävät.

t. Rainer
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Voisitko kertoa mistä kohteista on kysymys?

Jakomäki käy hyvänä esimerkkinä. Helsingissä on saneerattu laajasti vanhoja kaupungin kerrostaloalueita moderneiksi. Tapulikaupungissa on myös harrastettu tällaista. Mm. eräs vuonna 1979 rakennettu talo oli jo vuonna 1996 niin epäkäytännöllisesti rakennettu ja rakenteet ruosteessa ja kosteusvaurioituneena, että sille piti tehdä täydellinen peruskorjaus ja uusia rakenteet. Jotain kertoo se, että Mogadishu Avenue -ohjelmaan piti saada edustava lähiö kuvauksia varten, mutta Helsingissä kaikki vanhat ja ränsistyneet kerrostalolähiöt oli jo korjattu siisteiksi, mutta Espoosta ja Vantaalta löytyi vielä hyvin tällaisia kurjia lähiöitä.
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Esim haagalaiset vastustivat aikanaan Jokeri-tunnelia pelkästään tunnesyistä. Nyt kun se on ollut valmiina jo muutaman vuoden ei kukaan ole vaatinut sitä purettavaksi.
Niinhän naapurini tosiaankin vastustivat. Pelkäsivät näet, että väylälle ilmeistyisivät ennemmin tai myöhemmin myös muutkin ajoneuvot kuin linja-autot. Alkuperäissuunnitelmissa ei tainnut olla edes niin kattavaa tunnelointia kuin sitten lopulta toteutettiin. Vastustajien ansioksi katsoisin, että ajo on sallittu vain linja-autoille ja väylä eristettiin riittävän tehokkaasti asuinrakennuksista ja lasten keskeisistä koulureiteistä (pelkoa herättivät Laajasuontien ja Isonnevantien risteämispaikat, jotka lopulta järjestettiin eritasoratkaisuna). Osa ennakkoluuloista perustui tässäkin tapauksessa tietämättömyyteen. Osa turvallisuuteen tarkoitetuista järjestelyistä olisi varmaankin toteutettu joka tapauksessa. Olin paikalla asukastilaisuuksissa ja seurasin alan henkilönä mielenkiinnolla käytyjä vuoropuheluita.
Haagalaisilla on ollut tapana vastustaa muitakin yleishyödyllisiä, myös ketjun aiheeseen jollain tapaa viittaavia, hankkeita. Haagalaiset kuulemma ovat torjuneet ajatuksen johtaa raitiolinja 10 Pikku-Huopalahdesta Etelä-Haagaan. Jos ratikat olisivat Haagassa (en tarkoita muinaisen H-linjan ympäristöä) kulkeneet aikojen alusta saakka, luultavasti niitä pidettäisiin itsestäänselvinä ja kiitettyinä kulkupeleinä siinäkin kaupunginosassa.
 
Vs: Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Kadunvarsipysäköinti on siksi vähän hankala toteuttaa uusissa asuinalueissa koska ei voi käyttää lohkolämmitintä, elleivät sitten kadunvarsipaikat ole nimikkopaikkoja että kukaan muu ei jätä autoaan sinne. Sellaisten toteuttaminen Suomessa olisi aivan uusi juttu. Vaatii ehkä omat liikennemerkkinsä. Tietääkö kukaan enemmän?

Muistaakseni Valtimontieltä koskelan hallien viereltä löytyy ko. kaltainen asukaspysäköintiratkaisu käytäntöön sovellettuna.
 
Takaisin
Ylös