Johdinautot

Ja samallahan dieselien aiheuttamat lähipäästöt vähenisivät ko. katukuilussa aika lailla.

Yhtä lailla ne vähenevät kun kyseiset linjat korvataan raitiotiellä. Keskustelussa selvästi usein unohtuu, että Helsingin kantakaupunkialueen osalta on kolme vaihtoehtoa.
0 Nykytilanteen säilyminen niin, että polttomoottoribussien melu ja muut päästöt vähenevät tekniikan kehityksen mukaisesti.
1 Raitiotien laajentaminen ja rationalisoiminen useaan kerran suunnitellulla tavalla
2 Johdinautot

Vaihtoehtojen 0 ja 2 kapasiteetti ja linjastorakenne ovat periaatteellissa samat. Vaihtoehdon 1 kapasiteetti on 0 ja 2 suurempi, ja se mahdollistaa myös linjastorakenteen muutoksia.
 
Yhtä lailla ne vähenevät kun kyseiset linjat korvataan raitiotiellä. Keskustelussa selvästi usein unohtuu, että Helsingin kantakaupunkialueen osalta on kolme vaihtoehtoa.
0 Nykytilanteen säilyminen niin, että polttomoottoribussien melu ja muut päästöt vähenevät tekniikan kehityksen mukaisesti.
1 Raitiotien laajentaminen ja rationalisoiminen useaan kerran suunnitellulla tavalla
2 Johdinautot
On toki muitakin vaihtoehtoja, myös vaihtoehtojen yhdistelmiä. Yhtenä mielenkiintoisimmista pidän ratkaisua, jossa raitioliikennettä laajennetaan ja joitakin bussilinjoja tai bussilinjaston joitakin osia muokataan runkolinjoiksi tai sellaisia vastaaviksi. Kuten late-:kin tässä ketjussa on asiantuntevasti todennut, tällaiselle ratkaisulle voisi hyvinkin löytyä tilaa - myös niin että runkolinjoja liikennöitäisiin johdinautoin.
 
Raitioverkon laajennuksista on tehty suunnitelmia useaan otteeseen, ainakin 1990-luvun alun laajennussuunnitelma, KANJO-suunnitelma 1990-luvun lopulla sekä viime vuosina raitioliikenteen laajennussuunnitelma. Näistä on toteutettu linjan 9 rakentaminen ja uusien alueiden laajennuksia. Kokonaisote on kuitenkin ollut heikko varsinkin huomioonottaen Helsingin suuret resurssit. Erityisesti nopeutustoimenpiteiden kanssa on vatuloitu perusteetta ja teknisiin ongelmiin on alettu puuttua vasta nyt viime vuosina, ja silloinkin mukana ovat olleet monet foorumilta tutut toimijat.

Erityisesti voisi tietysti kritisoida poliitikkoja ja korkeinta virkamiesjohtoa, joilta ei ole löytynyt johtajuutta.
Johdinautojen selvittäminen kantakaupunkiin on ollut suoranaista raitiotien kehittämisen haittaamista.

Bussien runkolinjastoratkaisu olisi toki perusteltu, ja periaatteessa johdinautoja voisi käyttää sellaisilla linjoilla, joiden muuttamiseen raitiotieksi ei ole perusteluja. En kuitenkaan usko, että sellaisia linjoja löytyy varsinaisen kantakaupungin alueelta.
 
Onko siitä joskus tehty oikeitakin suunnitelmia eikä vain pintapuolisia heittoja esim. tällä foorumilla?

Mikko luettelikin jo laajennussuunnitelmia. Esim. vuoden 1990 kehittämissuunnielmassa ovat mukana kaikki nämä "klassikot" eli Etelä-Haagan, Oulunkylän ja Toukolan raitiotiet ym. Se oli tehty sillä tavoin tosissaan, että sitä myös noudatettiin Pentti Santaharjun eläköitymiseen asti. Sen jälkeen noudattaminen tietysti loppui kuin seinään.

Kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt Kanjo kuuluu paitsi laajennus- myös rationalisointi-kategoriaan. Rationalisointiin kuuluu esim. Käpylän erillistarkastelu. Kanjon jälkimainingeissa tehtiin myös ensimmäinen nopeutusselvitys. "Raitioliikenteen tehostamismahdollisuuksien arviointi" valmistui puolestaan HKL:n julkaisusarjassa vuonna 2006. Ja äskettäin saatiin valmiiksi linjan 8 nopeutus/tehostamisselvitys, syväuraisten vaihteiden selvitys ja kuljettajarahastuksen lopettamista koskeva selvitys.

Eli kyllä niitä oikeita suunnitelmia on tehty. Niitä vaan ei ole, syystä tai toisesta, toteutettu. Syitä voi vain arvailla. Ehkä suunnitelmat on tarkoituksella tai vahingossa tehty huonosti tai epärealistisesti. Ehkä päättävien tahojen mielestä pelkkä selvittäminen riittää, toteutusvaiheeseen ei tarvitsekaan edetä. Ehkä eri organisaatioiden erilaiset tavoitteet ja keskinäinen nokittelu ovat vaikeuttaneet toteuttamista.
 
Helsingin raitioteiden kehittämissuunnitelmia ei riittävässä määrin ole toteutettu kahdesta syystä:
- Poliitikot ja kaupunginjohtajat eivät ole riittävässä määrin ymmärtäneet, että raitioteitä olisi todella kehitettävä, tehostettava ja laajennettava.
- Osa HKL/HSL virkamiesjohtoa on priorisoinut metron ja nyt johdinautot raitiotien kehittämisen edelle.

Nyt tehtyjen johdinautoselvitysten lopputulos tulisi olla, että poliitikot vaativat kunnollisen raitioliikentene kehittämis- rationalisointi- ja laajennussuunnitelman, joka myös ripeästi toteutetaan.
 
Topeliuksenkatu on muun liikenteen määrän vuoksi huono esimerkki johdinautojen eduista, vaikkakin siinä kulkee monta bussilinjaa. Todella hyvä esimerkki on Ulvilantie: Bussien melu kaikuu talojen seiniä koko Munkkivuoreen sekä taloissa on yleisesti huonot äänieristykset. Bussit kiertävät aluetta ympäri, jolloin melu tavallaan vain jatkuu ja jatkuu. Pysäkkejä on hyvin tiuhaan ja dieselbussit kiihdyttelevät niiltä äänekkäästi.

Tavallisia busseja kulkee 1:00 asti, eli tämä melu voi aiheuttaa asukkaille jopa ongelmia nukkumaan mennessä. Sitten on vielä 01N. Katuja jyrää kaksi päivälinjaa, vaikka muuta liikennettä on ruuhkassakin erittäin vähän. Bussien melu on asunnoista kuultuna erittäin paljon kovempi, kuin henkilöautojen, ja liikenteestä erittäin karkeasti arvioituna 25% on busseja. Bussien melu kuuluu jopa 500 m päähän, joka on huono juttu, kun lenkin säde on alle sen. Olen jopa yrittänyt nukkua yhdessä Munkkivuoren asunnossa yön yli, sain unta vasta reilusti 1:00 jälkeen ja bussit olivat selvästi ainoa melunlähde yöllä - ja ne kuuli ikkunatkin kiinni erittäin selvästi, sitten vielä joillakin on tapana nukkua ikkuna auki. Toki varmasti, jos alueella asuu 10 vuotta, meluun kuin meluun tottuu, mutta itse en tuonne muuttaisi pelkästään sen takia.
 
Ei kyse välttämättä ole lukemisesta, vaan luetun ymmärtämisestä. Tällaista tilannetta, jossa lukutaitoinen ihminen ei ymmärrä lukemaansa kutsutaan uuslukutaidottomuudeksi.

Kaupunginhallitus esittää talon rakentamista puistoon ja kirjoittaa että "puistopinta-ala kasvaa".

Kun minä en ymmärrä , niin olen uuslukutaidoton. Mielenkiintoista.
 
Johdinautojen oikea liikennöintialue Suomessa olisivat joko erilliset raideliikennettä syöttävät linjastot tyyliin Itä-Helsingin metron liityntälinjasto tai...
Kyllä. 20 minuutin vuorovälillä ajava liityntäbussilinja kadulla, jolla on aina välillä hiljaisia eli autottomia hetkiä on melun kannalta lähes viheliäinen. Pihalla ollessa ei kuule puhetta, eikä aina sisälläkään. Tällaisessa tapauksessa johdinautosta tai muusta sähköbussista olisi todellista hyötyä. Mutta kantakaupungissa asialla ei ole merkitystä siellä, missä muu liikenne ja sen meteli on jatkuvaa. Sama koskee raitiovaunua. Ei senkään äänettömyydellä ole merkitystä Mannerheimintiellä, Hämeentiellä tai Mechelininkadulla.

Mutta dieselbusseistakin on rehellisyyden nimissä todettava, että niiden suurin melunlähde on kuljettaja. Momentinmuuntimella ja automaattisella pakokaasujarrulla varustettu bussi on väärin käytettynä varsinainen melugeneraattori. Siitä huolimatta, että oli kyllä korvin havaittavissa, kun linjalle tulivat ensimmäiset matalammalla käyntinopeudella toimivat autot.

Omalla linjallani on vain pari kuljettajaa, jotka osaavat ajaa rauhallisesti ja samalla mahdollisimman hiljaisesti. Jos tällainen kuljettaja sattuu kohdalle kun bussin myötä ajaa muutama henkilöauto, letkan aiheuttamasta melusta tuskin havaitsee bussia suurena häiriönä. Mutta tilanne on aivan toinen silloin, kun kuljettaja kiihdyttää esim. hidastetta ennen kunnes on pakko jarruttaa, ja hidasteen jälkeen taas talla pohjaan ja kone heittää lähes maksimikierroksille.

Pikkukaduilla dieselbussillakin voisi ajaa kuin raitiovaunulla: rauhallinen kiihdytys ja rullaten seuraavaan mutkaan tai pysäkille. Erittäin halpaa meluntorjuntaa johdinautoihin verrattuna.

Antero
 
Eli kyllä niitä oikeita suunnitelmia on tehty.

Minun olisi pitänyt tarkentaa, että onko tehty suunnitelmia Mikko Laaksosen mainitsemasta "Helsingin raitioteiden uudistamisesta Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä normaalille tekniselle ja toiminnalliselle tasolle". Pieniä parannussuunnitelmia on toki tehty ja osa toteutettukin (esim. kaluston koon kasvattaminen väliosilla, vaikka vieläkin vaunut ovat aika lyhyitä). HKL:n vuoden 2006 selvitys pääsee lähimmäksi tarkoittamaani, mutta sitä ei olekaan sitten juurikaan toteutettu. Laajennussuunnitelmia on tehtailtu aika paljon, mutta niin kauan kun raitiotiet ovat busseja hitaampia ja kalliimpia, en usko että muita merkittäviä laajennuksia kuin Jätkäsaari, Kalasatama ja ehkä Laajasalo tulee.

Kun ratikkaliikenne siis on mitä on, ei se ainakaan nykymuodossaan ole varteenotettava vaihtoehto johdinautoille Helsingissä. Johdinautojen hyödyt dieselbusseihin verrattuna ovat kuitenkin niin pienet, ettei johdinautoihinkaan kannata siirtyä.
 
Jo listatut suunnitelmat veisivät asioita pitkälle kohti normaalitasoa.
Suomalaiskansallista tumpelointia ei pitäisi pitää virheellisten joukkoliikenneratkaisujen perusteena, vaan kun ammattitaito Suomessa on puutteellista, sitä lienee syytä kehittää.

Ei täällä moottoriteitäkään osattu rakentaa ennen kuin luettiin yhdysvaltalaiset oppikirjat.
 
Minun olisi pitänyt tarkentaa, että onko tehty suunnitelmia Mikko Laaksosen mainitsemasta "Helsingin raitioteiden uudistamisesta Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä normaalille tekniselle ja toiminnalliselle tasolle".

Enpä muista, että missään suunnitelmassa olisi tuollaista sanamuotoa käytetty kuvailtaessa suunnitelman tavoitteita, etkä nyt sitä varmaan tarkoittanutkaan. Mutta jos yhdistät kaikki sanotaan nyt vaikka viimeisen 20 vuoden aikana tehdyt ratikkaverkon laajentamista ja rv-liikenteen sujuvoittamista koskevat HKL:n, KSV:n ja HSL:n suunnitelmat, raportit ja muistiot ja kuvittelet, että ne olisi sillä ajatuksella, että ne myös toteutetaan ja että ne sitten olisi toteutettukin, niin tokihan meillä olisi tänä päivänä ratikkaverkko, joka laajuudeltaan, liikennöintikäytännöiltään, nopeudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaisi ihan hyvää saksankielisen maan ratikkaverkkoa. (Eikä ne saksalaiset ratikkaverkot nyt lopulta niin ihmeellisiä ole, ihan pienillä, kaupunkilaiselle lähes näkymättömilläkin toimenpiteillä saisi jo paljon aikaan.)

Ongelma ei olekaan siinä, että puuttuisi paperia tai ammattitaitoa. Suurin piirtein kaikki ongelmat on kyllä listattu paperille ja niihin on kehitetty ratkaisujakin. Ratkaisujen toteuttamiseksi vaan ei ole rohkeutta eikä tahtoa.

Annan esimerkin: useammassakin rapparissa on painotettu sitä, että ratikalla pitäisi olla omat kaistat ja niiden pitäisi olla riittävän leveät. Eli nykyisen liikenneympäristön ongelmat on ihan oikein ymmärretty. Mutta rapparit jäävät pelkästään juhlapuheiden tasolle ja parhaillaan suunnitellaan uusia raitioteitä sekä nykyisille että tuleville kaduille ilman omia kaistoja taikka liian kapeilla omilla kaistoilla. Samalla kun Helsinki suunnittelee ja rakentaa metroa (ja kaupunkia) metron ehdoilla, niin ratikoita suunnitellaan ja rakennetaan jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, pyörätuolien, kaksoslastenvaunujen, hälytysajoneuvojen, parkkipaikkojen, puiden, autojen, bussien, bussipysäkkien, jätteenkuljetusjärjestelmien, hiililaivojen, vesilentokoneiden ja ties minkä ehdoilla, muttei ratikoiden. Edes nuo vesilentokoneet eivät ole vitsi.

Puutetta ei siis ole suunnitelmista eikä edes ammattitaidosta. Puutetta on rohkeudesta ja tahdosta. Suomeksi sanottuna tarvittaisiin munaa. Niin kauan kun sitä ei ole, olen taipuvainen samantyyppiseen johtopäätökseen kuin Sinä: on parempi jättää Ilmalat ym tekemättä kokonaan kuin tehdä niistä samanlaisia tukkoratoja kuin vaikka Flemari-AKK:sta. Tehdään ne Ilmalat ja muut vasta sitten, kun aika on siihen aidosti kypsä. Menen jopa Sinua pidemmälle: jos se minusta olisi kiinni, niin Kalasatamaan en antaisi tehdä metriäkään raitiotietä, ennen kuin arkkitehdit ja liikennesuunnittelijat luovat sinne ratikalle riittävän hyvän ympäristön. Riittävän hyvä ≠ tyydyttävä tai kelvollinen vaan riittävän hyvä = oikeasti hyvä. Arkkarit kuitenkin yleensä imagosyistä haluaa ratikan niin kovasti, että saattaisivat jopa taipua kuuntelemaan ratikkasuunnittelijoita, jos muuten jäävät kokonaan ilman.

Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että tehtäisiin taas kerran uusi "kokonaiskehittämissuunnitelma", jossa pyrittäisiin noihin Mikon mainitsemiin tavoitteisiin. Mutta en pidä sitä oikein tarpeellisenakaan, kun kaikki on jo kertaalleen tehty. Korkeintaan voisi koota yksiin kansiin parhaimmat viime vuosien työt, mutta ennen kaikkea olisi syytä päästä niitä toteuttamaan.
 
Tämän voisi todeta vielä uudelleen ja säestää edellistä. Ei kaikkia asioita kannata selvittää selvittämisen perään ja itse aidanseivästä väittää aidaksi. Se johtaa loputtomaan selvityskierteeseen, mutta siinähän taidetaan olla jo.

Mekin saamme tälle palstalle juuri ikää 6 vuotta. Johdinauto on huomattavasti bussia ja raitiovaunua hiljaisempi. Kun se oli pakko tunnustaa, niin sitten pitää lähteä selvittämään ja laskelmoimaan että hiljaisuudesta ei ole hyötyä Topeliuksenkadulla, Mannerheimintiellä, Mechelininkadulla jne.

Yhtä mieltä olemme siitä Helsingin raitiotiejärjestelmä on hidas ja kömpelö. Tarkoitus onkin ollut pitemmän aikaa kehittää sitä joustavammaksi. Tässäkin vaiheessa kaikki joukkoliikenteen kehittämisen kannattajat lienevät olleet yksimielisiä. Mutta sitten nostettiin johdinautot esille ja se selvästi muutti raitioliikenteen visioita. Kantakaupungin raitiolinjoja ei ole tarkoitus korvata johdinautoilla, mutta suunniteltuja uusia raitolinjoja harkitaan vaihtoehtoisesti toteutettavaksi johdinautolinjoina. Ymmärtääkseni se on juuri tämä asia, joka raitiovaunun perinteisiä kannattajia närästää. Närästää siinämäärin, että tunnustetaan että johdinautossa on hyviä puolia, mutta sitten samaan hengenvetoon väitetään että niistä ei ole hyötyä Helsingissä.

Voidaanhan sitä vielä väittää katu kerrallaan, että juuri sillä kadulla ei johdinautoista ole hyötyä. Mutta ei ole yllätys, jos toistamiseen tulevat johdinautot aloittavat liikenteen Topeliuksenkadun linjoilla. Johdinautoliikenteen käynnistymisen jälkeen meillä on uusi tälläkin palstalla uusi keskustelunaihe:
Helsingin nykyinen johdinautoliikenne

Keskustellaan sitten mitä johdinautoista on havaittu käytönnössä. Johdinautojen hankinta ja ajojohtojen rakentaminen aluksi 1 - 3 linjalle ei voi olla mitenkään virheinvestointi, koska silloin on käytössä ensimmäinen katuverkossa käytössä oleva joukkoliikennemuoto, joka on suhteellisen hiljainen ja saasteeton.
 
Kantakaupungin raitiolinjoja ei ole tarkoitus korvata johdinautoilla, mutta suunniteltuja uusia raitolinjoja harkitaan vaihtoehtoisesti toteutettavaksi johdinautolinjoina. Ymmärtääkseni se on juuri tämä asia, joka raitiovaunun perinteisiä kannattajia närästää. Närästää siinämäärin, että tunnustetaan että johdinautossa on hyviä puolia, mutta sitten samaan hengenvetoon väitetään että niistä ei ole hyötyä Helsingissä.

Pientä "närästystä" ainakin aiheuttaa itselle, että nämä loogiset raitioteiden laajennukset kantakaupungissa halutaan korvata johdinautoilla argumentilla: "Siksi koska se on hiljaisempi kuin dieselbussi, tai ratikka."

Asiassa on mukana paljon muitakin asioita kuin melu, vaikka sitäkään ei toki saa aliarvioida sinänsä. Ratikka ja johdinauto ovat kumpikin aivan tarpeeksi hiljaisia kulkiessaan vaikkapa juurikin Ulvilantien kaltaisilla osuuksilla rauhallisemmilla esikaupunkialueilla. Siellä on ihan turhaa lähteä desibelimittarin kanssa mittamaan, että kumpi on hiljaisempi. Yhtä turhaa on lähteä myös kantakaupungissa, sillä melun aiheuttaja on jokin ihan muu kuin bussit, tai ratikat ja sitähän tässä on yritetty selventää. Kumpikin kulkuväline (ratikka & rollikka) on tarpeeksi hiljainen ja saasteeton miellyttävän ympäristön takaamiseen. Päätöksessä pitäisi painaa ihan muut asiat.

Ja muuten aika harva tälläkään foorumilla on johdinautojen totaalinen hyötyjen kieltäjä toisin kuin väität. Itsekin uskon, että ennemmin liityntälinjoilla olisi hyvää potentiaalia johdinautoille kuin kantakaupungissa.
 
Johdinauto on huomattavasti bussia ja raitiovaunua hiljaisempi.
Onkohan? Ja jos onkin, onko se syy, joka kumoaa kaiken muun, minkä sinäkin myönnät raitiovaunussa johdinautoa paremmaksi.

Se pitänee paikkansa, että nykyaikainen johdinauto on helsinkiläistä vaihteissa kulkevaa Variotramia hiljaisempi. Mutta venäläinen tai tallinnalainen johdinauto jurnuttavine vaihteistoineen ja taka-akseleineen sekä vinkuvin virroittimen laahaimin on äänekkäämpi kuin nykyaikaiset ratikat kymmenissä Euroopan kaupungeissa. Kumpikaan tässä esittämäni vertailu ei ole oikein johdinautojen ja ratikoiden vertaamiseksi, mutta sinä pidät ensimmäistä vertailua oikeana ja näytät nyt todistelevan, että se on riittävä syy asettaa johdinautot raitiovaunuja paremmiksi.

Tässä ketjussa on yli 1800 viestiä, ja muutama sata viimeistä ainakin on tätä samaa turhaa jauhamista siitä, onko johdinauto parempi kuin raitiovaunu. Se on yhtä älykästä kinaamista kuin se, onko ruisleipä parempi kuin omena. Voihan niitä molempia syödä!

Antero
 
Takaisin
Ylös