Minun olisi pitänyt tarkentaa, että onko tehty suunnitelmia Mikko Laaksosen mainitsemasta "Helsingin raitioteiden uudistamisesta Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä normaalille tekniselle ja toiminnalliselle tasolle".
Enpä muista, että missään suunnitelmassa olisi tuollaista sanamuotoa käytetty kuvailtaessa suunnitelman tavoitteita, etkä nyt sitä varmaan tarkoittanutkaan. Mutta jos yhdistät kaikki sanotaan nyt vaikka viimeisen 20 vuoden aikana tehdyt ratikkaverkon laajentamista ja rv-liikenteen sujuvoittamista koskevat HKL:n, KSV:n ja HSL:n suunnitelmat, raportit ja muistiot ja kuvittelet, että ne olisi sillä ajatuksella, että ne myös toteutetaan ja että ne sitten olisi toteutettukin, niin tokihan meillä olisi tänä päivänä ratikkaverkko, joka laajuudeltaan, liikennöintikäytännöiltään, nopeudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaisi ihan hyvää saksankielisen maan ratikkaverkkoa. (Eikä ne saksalaiset ratikkaverkot nyt lopulta niin ihmeellisiä ole, ihan pienillä, kaupunkilaiselle lähes näkymättömilläkin toimenpiteillä saisi jo paljon aikaan.)
Ongelma ei olekaan siinä, että puuttuisi paperia tai ammattitaitoa. Suurin piirtein kaikki ongelmat on kyllä listattu paperille ja niihin on kehitetty ratkaisujakin. Ratkaisujen toteuttamiseksi vaan ei ole rohkeutta eikä tahtoa.
Annan esimerkin: useammassakin rapparissa on painotettu sitä, että ratikalla pitäisi olla omat kaistat ja niiden pitäisi olla riittävän leveät. Eli nykyisen liikenneympäristön ongelmat on ihan oikein ymmärretty. Mutta rapparit jäävät pelkästään juhlapuheiden tasolle ja parhaillaan suunnitellaan uusia raitioteitä sekä nykyisille että tuleville kaduille ilman omia kaistoja taikka liian kapeilla omilla kaistoilla. Samalla kun Helsinki suunnittelee ja rakentaa metroa (ja kaupunkia) metron ehdoilla, niin ratikoita suunnitellaan ja rakennetaan jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, pyörätuolien, kaksoslastenvaunujen, hälytysajoneuvojen, parkkipaikkojen, puiden, autojen, bussien, bussipysäkkien, jätteenkuljetusjärjestelmien, hiililaivojen, vesilentokoneiden ja ties minkä ehdoilla, muttei ratikoiden. Edes nuo vesilentokoneet eivät ole vitsi.
Puutetta ei siis ole suunnitelmista eikä edes ammattitaidosta. Puutetta on rohkeudesta ja tahdosta. Suomeksi sanottuna tarvittaisiin munaa. Niin kauan kun sitä ei ole, olen taipuvainen samantyyppiseen johtopäätökseen kuin Sinä: on parempi jättää Ilmalat ym tekemättä kokonaan kuin tehdä niistä samanlaisia tukkoratoja kuin vaikka Flemari-AKK:sta. Tehdään ne Ilmalat ja muut vasta sitten, kun aika on siihen aidosti kypsä. Menen jopa Sinua pidemmälle: jos se minusta olisi kiinni, niin Kalasatamaan en antaisi tehdä metriäkään raitiotietä, ennen kuin arkkitehdit ja liikennesuunnittelijat luovat sinne ratikalle riittävän hyvän ympäristön. Riittävän hyvä ≠ tyydyttävä tai kelvollinen vaan riittävän hyvä = oikeasti hyvä. Arkkarit kuitenkin yleensä imagosyistä haluaa ratikan niin kovasti, että saattaisivat jopa taipua kuuntelemaan ratikkasuunnittelijoita, jos muuten jäävät kokonaan ilman.
Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että tehtäisiin taas kerran uusi "kokonaiskehittämissuunnitelma", jossa pyrittäisiin noihin Mikon mainitsemiin tavoitteisiin. Mutta en pidä sitä oikein tarpeellisenakaan, kun kaikki on jo kertaalleen tehty. Korkeintaan voisi koota yksiin kansiin parhaimmat viime vuosien työt, mutta ennen kaikkea olisi syytä päästä niitä toteuttamaan.
