Johdinautot

Miten johdinautot nopeuttavat joukkoliikennettä ilman henkilöautojen (ja raitiovaunujen) vähentämistä? Tai jos Helsingissä saa läpi henkilöautoilun vähentämistä jossain, miten siitä on enemmän hyötyä johdinautoille kuin dieselbusseille tai raitioliikenteelle?

....
Antero

Kirjoitan välillä koko joukkoliikenteen puolesta. Näen että joukkoliikenteen selvä nopeuttaminen vaatii radikaalin yksityisautoilun vähentämisen varsinkin Helsingin ydinkeskustassa. Tietullit ovat yksi hyvä keino. Raitiovaunulle ei nimenomaan saada johdinauton keskinopeutta varsinkaan kivikaupungin aluella ilman yksityisautoilun rajoittamista.
Mutta moni raitiovaunuliikenteen puolustaja kikkailisi edeleen esim. liikennevaloetuuksilla uskoen raitiovaunuliikenteen siitä oleellisesti nopeutuvan.

Tänään (5.8.2011)Munkkiniemessä puolenpäivän aikaan vaunu 4 seisoo lippakioskin vieressä. Kuljettaja seisoo luukulla myyjälle Halla-Ahon mietelmiä ylistäen. Hän olisi voinut olla läheisellä pysäkillä opastamassa matkustajia busseihin.(maallikoilla ei näytä olevan päättelykykyä, kun vaunuja ei näy toiseenkaan suuntaan, jokainen matkustaja kävi pysäkillä seisomassa 20 min. ja siirtyi sitten bussipysäkille) Katkos kesti ainankin puolitoista tuntia. Ajolanka oli mennyt poikki Meilahdessa. Johdinauto tietenkin ajaisi akuilla silloin kun virransyöttöä ei ole.
 
Akkujen lisääminen raitiovaunuihin olisi tietenkin sula mahdottomuus?

Vaikka en suurin surminkaan haluaisi johdinautoja Helsinkiin esitettyyn malliin: ei mahdotonta, mutta hyödytöntä. Jos ajolanka on poikki, se tulee korjata, eikä raitiovaunu voi silloin ajaa korjauskohdan ohi. Johdinauto voi sen akuilla kiertää. Jos raitiovaunu ylipäätään voi kulkea rikki menneen kohdan läpi, se voi sen yleensä myös rullata.

Mutta tämäkin kuuluu kategoriaan "kaikkien bussien edut raitioliikenteeseen nähden" ja "johdinauton haitat muuhun bussiliikenteeseen nähden". Johdinautokaan kun ei voi ajaa rajattomasti mistä vain - akut ovat pieniä -, ja ajolankaan takaisin tulo ei käy ihan kaistaa vaihtamalla.
 
Johdinauto tietenkin ajaisi akuilla silloin kun virransyöttöä ei ole.
Itse asiassa länsimarkkinoiden johdinautojen apumoottori perustuu pikkudieseliin, ei akkuihin. Näin toimivia johdinautoja hankitaan nykyään itäisillekin alueille, kuluneella viikolla itse seurasin apukoneen voimalla kulkevia johdinautoja Riiassa - tässä tapauksessa liikennöitiin ihan suunnitellulla tavalla lyhyttä ajolangatonta reitin osuutta. Apumoottorilla on teknisesti yhtä mahdollista ajaa poikkeusreiteillä. Virroittimien nostaminen takaisin johtoihin hoidetaan pysäkeillä, jotka on varustettu tähän tarkoitukseen suunnitelluilla ohjauskouruilla. Kuljettaja painaa nappulaa ohjaamosta käsin, sen kummallisemmasta toimenpiteestä ei ole kysymys. Kun ohjauskourua ei ole, kuljettaja laittaa kumihanskat käteen, ja käväisee laittamassa sarvet lankoihin manuaalisesti - sekin käy ammattilaiselta yhdessä hetkessä. Pari tällaistakin tapausta osui kohdalle tiistaina ja keskiviikkona (kumpanakin yksi).
 
Johdinauto tietenkin ajaisi akuilla silloin kun virransyöttöä ei ole.
Harkitsimme superkondensaattoreita HKL:n uusiin vaunuihin, mutta totesimme, ettei kannata. Ei harkittu sen vuoksi, että kerran tai pari vuodessa tapahtuva ajolankavaurio akkuja edellyttäisi, vaan jarruenergian hyötykäytön monipuolistamiseksi. Takaisinsyöttö ajolankaan kun ei ole mielekästä siksi, että Helsingissä ei ole muuntoasemia, jotka toimisivat kuormana. Samalla jaksolla kun ei välttämättä ole toista vaunua kiihdyttämässä juuri silloin, kun joku vaunu jarruttaa. Asia on toinen uusissa järjestelmissä, joissa vaunut ja muuntoasemat hankitaan samalla kerralla.

Suoraan sanoen hieman ihmettelen, miten voi olla järkevää varustaa kaikki johdinautot apudieselillä. Riikassa käydessäni havaitsin itsekin, että johdinautoliikenne on suunniteltu siten, ettei kaikkialla ole ajojohtoja. Ehkä siihen on jokin syy. Ehkä ajojohdot ja niiden ylläpito on todellisuudessa niin kallista, että tulee halvemmaksi hankkia ja käyttää hybridibusseja. Vai ollaanko Riikassa vain tyhmiä? Vai Helsingissä, missä johdinautoselvityksessä ei ollut tällaisia suunnitelmia?

Joka tapauksessa, ei pidä olettaa, että jos Helsinkiin hankitaan johdinautoja, ne varustetaan siten, että voidaan ajaa ilman ajojohtimia. Sillä jos näin tehdään, sitten johdinautoselvityksen kaluston hankinta- ja huoltohinnat eivät pidä paikkaansa. Salomaan ajattelu kuvastaa tässä epäammatillista innostusta: kustannukset ovat omassa suosikissa halvimman mukaan ja ominaisuudet kalliimman mukaan. Omassa inhokissa asia on tietenkin päinvastoin. Todellisuus on toisenlainen.

Antero
 
Pari kommenttia:

Salomaa väittää yllä, että raitiovaunut eivät yllä johdinauton nopeuteen.
Joukkoliikenteen matkanopeus muodostuu pysäkkiaikojen, muiden viiveiden, kiihtyvyyden ja huippunopeuden suhteessa.
Tämä eivät ole johdinautoilla tai muutenkaan linja-autoilla missään suhteessa periaatteellisesti raitiovaunuja nopeammat.
Ainoat syyt, joilla johdinautot voivat olla Helsingin keskustassa raitiovaunuja nopeampia, ovat jos niillä on vähemmän matkustajia ja siksi lyhyemmät pysäkkiajat tai paremmat liikenne-etuudet.

Helsingissä toki eräillä keskustayhteyksillä linja-autot ovat nykyisin raitiovaunuja nopeampia. Tähän yksi keskeinen syy on se, että keskustan sisäisistä matkoista suuri osa ohjautuu raitioteille. Toinen syy on yksityisautoliikenteen priorisointi verrattuna joukkoliikenteeseen. Linja-autot kulkevat samassa valo-ohjauksessa kuin yksityisautot.

Riika: Riikassa käsittääkseni ilman ajojohtoja ajetaan Väinäjoen sillan ja rautatieaseman välillä. Teknistä tai taloudellista järkisyytä ratkaisuun ei tietystikään ole. On vain ollut helpompaa saada investointirahat kalustoon kuin ilmajohtojen rakentamiseen.
 
Harkitsimme superkondensaattoreita HKL:n uusiin vaunuihin, mutta totesimme, ettei kannata. Ei harkittu sen vuoksi, että kerran tai pari vuodessa tapahtuva ajolankavaurio akkuja edellyttäisi, vaan jarruenergian hyötykäytön monipuolistamiseksi. ......

Joka tapauksessa, ei pidä olettaa, että jos Helsinkiin hankitaan johdinautoja, ne varustetaan siten, että voidaan ajaa ilman ajojohtimia. Sillä jos näin tehdään, sitten johdinautoselvityksen kaluston hankinta- ja huoltohinnat eivät pidä paikkaansa. Salomaan ajattelu kuvastaa tässä epäammatillista innostusta: kustannukset ovat omassa suosikissa halvimman mukaan ja ominaisuudet kalliimman mukaan. Omassa inhokissa asia on tietenkin päinvastoin. Todellisuus on toisenlainen.

Antero
Jos ajolankavaurio on kerran tai pari vuodessa, niinkuin Antero kirjoittaa, niin siinä tapauksessa johdinautossa ei kannata kuljettaa ylimääräistä energiantuottajaa, jos varikolle ajetaan myös johdoilla.

Meilahden johtokatkos halvaannutti huomattaan osan raitiotietä, mutta itse kiinnitin enemmän huomiota pysäkki-informaation toimivuuteen ongelmatilanteissa. Niin se ei saa olla että matkustaja käy odottamassa pysäkillä tietämättömänä raitiovaunua ja sitten siirtyy bussipysäkille.
 
Meilahden johtokatkos halvaannutti huomattaan osan raitiotietä --

Mikä nyt on huomattava. Katkoksen takia Helsingin reilusta sadasta raitiovaunupysäkistä peräti seitsemällä oli poikkeusliikennettä. Joissa sinun mukaasi monessa vieläpä on kovin vähän matkustajia, kun ratikat kuulemma kulkevat Munkkiniemeen tyhjinä.
 
Jos ajolankavaurio on kerran tai pari vuodessa, niinkuin Antero kirjoittaa, niin siinä tapauksessa johdinautossa ei kannata kuljettaa ylimääräistä energiantuottajaa, jos varikolle ajetaan myös johdoilla.
Tästä ei ehkä vallitse täydellistä yksimielisyyttä. Apuvoimanlähdettähän käytetään kuitenkin monesti muissakin tilanteissa kuin vain ajolankavaurioiden sattuessa kohdalle. Itse olen Sveitsissä ja Ranskassa seurannut paikan päällä tilanteita, joissa on menty poikkeusreitille (tai muuten ajolankojen ulottumattomalle alueelle) vallan muista syistä, esimerkiksi ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamien liikennehäiriöiden takia. Ko. tapauksissa on siis ajettu apumoottorin tuottamalla energialla. Useissa länsimaisissa johdinautomalleissa apumoottori on vakiovaruste. 2000-luvulla hankituista länsitrollikoista en nopeasti keksi yhtäkään, josta tämä varuste puuttuisi. Kaipa sellaisiakin jostain löytyy jokunen.
 
Tästä ei ehkä vallitse täydellistä yksimielisyyttä.

Olisiko yksi syy noiden apukoneiden olemassaoloon näiden poikkeustilanteista selviämisen ohella toiminta kunnosspitovarikolla? Ajattelin, että niissä tuskin tarvitaan niin monimutkaisia järjestelyjä kun trollikoissa on mahdollisuus siirrellä niitä ilman ajolankoja tai hinuria.
 
Olisiko yksi syy noiden apukoneiden olemassaoloon näiden poikkeustilanteista selviämisen ohella toiminta kunnosspitovarikolla? Ajattelin, että niissä tuskin tarvitaan niin monimutkaisia järjestelyjä kun trollikoissa on mahdollisuus siirrellä niitä ilman ajolankoja tai hinuria.
Ajattelit ihan viisaasti, nimittäin esimerkiksi Zürichin bussi- ja trollikkavarikolla johdinautojen apukoneet pörisivät varsin aktiivisesti. Vaan miten selvittiin aikana ennen apumoottoreita? Sen ajan johdinautoja (ja tämän päivän trollikoita esim. idässä) liikuteltiin / liikutellaan hallialueilla akkuvoimalla, kävelyvauhtihan ei hyvin lyhyillä siirroilla edellytä kovin ihmeellisiä energiavarastoja.
 
Useissa länsimaisissa johdinautomalleissa apumoottori on vakiovaruste. 2000-luvulla hankituista länsitrollikoista en nopeasti keksi yhtäkään, josta tämä varuste puuttuisi. Kaipa sellaisiakin jostain löytyy jokunen.
Onko sinulla tästä esittää tilasto? Sikäli kun olen ymmärtänyt, esim. Tallinnassa on runsaasti uusia johdinautoja, mutta ei hybridejä.

Kokonaisuutena vähän kummastelen, jos asia olisi oikeasti näin. Toki on niin, että invertterikäyttöisten johdinautojen ajo akuilla on kertaluokkaa mutkikkaampi juttu kuin vanhojen tasavirtatrollien kanssa. Silloin riitti, että 24 voltin akuilla ajettiin suoraan ajomoottoreita. Nyt ei niin voi tehdä, kun invertterin ottojännite on ajojohtojännite ja ajomoottori kysyy vaihtovirtaa. No tämä ratkeaa tietenkin apuinvertterillä, joka toimii esim. 24 voltin akkujännitteellä. Luulisi sellaisen olevan halvempi ratkaisu kuin polttomoottorigeneraattori. Toinen vaihtoehto ovat superkondensaattorit. Tällöin yhdistettäisiin langattoman ajon tarve ja jarruenergian hyötykäyttö ilman toisten autojen kuormaa. Varikkoajoa varten sitten viimeiseksi ennen sarvien laskemista ladattaisiin kondensaattorit.

Mutta ihmeelliseltä tuntuu, jos johdinautojen käyttö on mennyt sellaiseksi, että ollaan oikeastaan vain puoliksi johdinautoja. Minusta sellainen osoittaa, ettei olla oikein vakavissaan sähkökäytön kanssa. Ajatus tietenkin myydään poliitikoille puhtaana ja vihreänä bussiliikenteenä, mutta sitten ajellaan kumminkin maaöljyllä. Kaikki elävät onnellisessa valheessa?

Antero
 
Mutta ihmeelliseltä tuntuu, jos johdinautojen käyttö on mennyt sellaiseksi, että ollaan oikeastaan vain puoliksi johdinautoja. Minusta sellainen osoittaa, ettei olla oikein vakavissaan sähkökäytön kanssa. Ajatus tietenkin myydään poliitikoille puhtaana ja vihreänä bussiliikenteenä, mutta sitten ajellaan kumminkin maaöljyllä. Kaikki elävät onnellisessa valheessa?

Antero
Jos on mahdollisuus kiertää onnettomuuspaikka tms., onko se väärin? Ja jos >95% ajosta tapahtuu lankojen alla, onko se valehtelua? Eri asia sitten, jos jostain jätetään langat pois, vaikka ne voitaisiin tälle linjan vakio-osuudelle asentaa.

Toisaalta, jos verkko laajentuisi tarpeeksi, ei apumoottoreita tarvittaisi, kun voitaisiin olemassaolevaa verkkoa pitkin kiertää piste - esimerkiksi poikkeusreitit ja -tilanteet raitiotieverkollamme sujuvat hyvin, yksi onnettomuus pahimmillaankin hidastaa murto-osaa matkoista - kenenkään matka ei myöskään keskeydy nykybussiverkon ansiosta. Vaikka dieselbussilinjat vaihdettaisiin johdinautoihin vailla langattoman ajon ominaisuutta, jää pääväylille Munkkiniemen, Lauttasaaren, Vihdintien, Hämeenlinnan- Tuusulan- Itä- ja Lahdenväylän suuntaan U- ja seutubussilinjoja palvelemaan mahdollisen megaonnettomuuden varalle.
 
Takaisin
Ylös