Jos akkubussit osoittautuvat toimiviksi ja niitä oikeasti tulee 400 kymmenessä vuodessa, niin ne syrjäyttänevät johdinautot lopullisesti.
Tällä hetkellä näyttää todellakin vahvasti olevan näin. Kun sähköbussi saadaan toimimaan ilman rataa, silloin sähköbussi yhdistää sähkökäytön ja bussin edut, kun johdinauto yhdistää raideliikenteen ja bussin haitat saavuttaakseen sähkökäytön edut.
Mutta akkubussin menestymiseksi pitää ymmärtää, minkälaisessa käytössä se on eduksi. Akkubussi ei korvaa johdinautoa, vaan sellaista bussiliikennettä, jota ei voi kustannussyistä kuvitella johdinautoksi. Eli harvaan liikennöityjä reittejä. Niillehän ei johdinautoa voi tuoda, koska ajojohtimia ei kannata rakentaa.
Akkubussi ei sovi myöskään pitkille linjoille. Ollakseen teknistaloudellisesti mielekäs, akkubussi pitää voida ladata usein. Bussin tavanomainen pysäkkiaika on niin lyhyt, että pysäkkilataus ei ole järkevä vaihtoehto. Siten tiheä lataaminen on mahdollista vain päätepysäkeillä, joilla voi järjestää periaatteessa miten pitkän latausajan vain matkustajapalvelun kärsimättä. Ja kun reitin pituus eli päätepysäkin lataustarve ja latausaika ovat tasapainossa, lataustehoksi riittää se, mitä kaupunkialueen normaali sähköverkko kykenee ongelmitta tarjoamaan.
Pitkillä ja suuremman kysynnän reiteillä oikea valinta on edelleen ratikka. Näin on myös HSL:n alueella, eikä sitä muuta akkubussi sen enempää kuin johdinautokaan. Ei myöskään raskasraide, jolle seudulla ei ole todellista tarvetta missään ja keinotekoisella matkustajavirtojen keskittämisellä aikaansaatu minimikysynnän potentiaali on jo käytetty.
HSL voi siis päästä hyvään akkubussien osuuteen panostamalla mittavasti raitioverkon lisäämiseen niin, että bussilinjasto voi koostua suunnilleen enintään 5–6 kilometriä pitkistä linjoista. Näiden linjojen molemmat päätepysäkit ovat ”syrjässä”, eli linjat ovat heilureita, jotka ajavat asemien ja ratikkapysäkkien kautta. Busseja ei kuitenkaan ladata näillä, vaan siellä syrjässä, jossa bussi voi olla ladattavana vaikka yhden vuorovälin. Sillä siellä syrjässä on tilaa, jota ei ole asemilla eikä ratikkapysäkeillä (verratkaa vaikka yhtä parhaista metron vaihtoasemista, Siilitietä).
Kaikkia pitkiä bussilinjoja ei voi muuttaa ratikoiksi, koska harvan asutuksen alueilla on pitkiä ja vähän kuormitettuja linjoja. Niille sopivat parhaiten ehkä (bio)dieselhybridit.
Antero
